sunnuntai 10. lokakuuta 2010

ÄLÄ AMMU EN OO HIRVI

Lähdettiin poikien kanssa aloittamaan syyslomaviikko Lahdessa. Väsyneen aamun piristykseksi lähdettiin iskän kanssa läheiseen metsään koirien kanssa. Lenkki piteni ja piteni ja lopulta oltiin kierretty jo melkoinen mutka. Paluuta lähdettiin tekemään ryteikössä sähkölinjoja pitkin. Jyrkän rinteen päällä istui punaliivinen ja -lippispäinen ukko ja iskä totesi, että "sehän on hirvimies passissa". Ukko ei silmäänsäkään väräyttänyt vaan tuijotteli muualle. Käveltiin ihan muutaman metrin päästä ohi ja jatkettiin matkaa sen enempää ihmettelemättä. Muutaman minuutin kuluttua kajahti laukaus arviolta parinsadan metrin päässä! No. Ei osunut. Meihin. Eikä sitten lopulta hirvimiehiin törmäämisen jälkeen kuulemma kunnolla hirveenkään, vaan haavikko juoksi karkuun.

Iskä arvioi, että kuljettiin hyvän matkaa passimiesten ja hirveä edellään työntäneiden miesten välissä. HOW COOL IS THAT! Almost too cool..

Olisi ollut vielä suurempi elämys seistä siellä sähkölinjan puskissa luotisateessa tai vaihtoehtoisesti haavoittuneen hirven rynniessä yli. Mutta ehkä olen tyytyväinen, että elämys jäi vain ampumisen äänen kuulemisen tasolle. Tulipahan todistetuksi, ettei kumpikaan koirista ottanut ampumisen äänestä mitään kierroksia suuntaan tai toiseen.

Olisi jotenkin olettanut, että passissa ollut ukko olisi voinut edes jollain tavalla vinkata, että olemme kävelemässä suoraan hirven ja kiväärien tielle.. En tajunnut edes pelätä vaan ennemminkin nauratti se, että siellä metsässä kulki Kola hirvenharmaassa turkissaan, Noki huomaamattoman mustissa ja kaksi ihmistä Kolan kanssa yhtä hirvenharmaissa vaatteissa.

Vihelleltiin sitten aika ajoin merkkejä, että "ÄLÄ AMMU EN OO HIRVI!"

Ja elossa ollaan kaikki!

3 kommenttia:

Partasen emäntä kirjoitti...

Uhhuh. Onneksi ei käynyt pahemmin!! Aika outoa, ettei se passissa ollut hätistänyt teitä pois linjalta. Meidän linjoihin ei ole kävellyt ulkopuolisia silloin, kun olen ollut reissuissa mukana, mutta kyllä heitä infottaisiin aika nopeasti jahdin suunnasta ja turvallisemmista maastoista.

Punaiset vaatteet sekä ihmisillä että koirilla ovat aika must tähän aikaan vuodesta, jos liikkuu isommissa metsissä. :) Ja sopivan raikuva laulu. Hirvestäjät voivat kettuuntua metelöinnistä, mutta säilyypähän henki. ;)

Partasen emäntä kirjoitti...

Lisäys: Hirviporukoilla on yleensä/aina myös radiopuhelimet, joten jos linjoilla näkyy harhailijoita, muita kuuluisi varoittaa asiasta... huh, alkaa oikeasti kiukuttaa tuon kohtaamanne tyypin toiminta!

pimpula kirjoitti...

Joo, ainakin niillä meitä vastaan kävelleillä oli radiopuhelimet mukana, joten eiköhän myös sillä passimiehellä ollut.. Ja tosiaan ei olisi vaatinut paljon että passimies olisi lähettänyt meidät takaisin tielle, jolta metsään poikkesimme, sillä tie oli ehkä 200 metrin päässä passimiehestä ja meistä. Metsä ei ole mikään kovin iso ja ulkoilupolkuja menee alle kilometrin päässä ihan hirmuinen määrä, mutta kaipa hirvimiehet tietävät, että tuolla alueella on paljon ulkoilijoita ja ovat tarkkoina.

Kai passimies sitten oli katsonut, että ollaan rinteessä niin paljon hirven ja pyssymiesten alapuolella, että meillä ei ollut vaaraa ja ei siksi käännyttänyt meitä pois.. Ei kai millään muulla tavoin voi selittää sitä, että passimies päästää meidän kulkemaan ohitseen ja parin minuutin päästä jo ammuttiin hirveä.