Allan Mattsonista tuli kertaheitolla minua miellyttävä tuomari. Radat olivat paikoitellen erittäin haastavia, mutta silti ei tullut lainkaan epätoivo. Vaikeisiin paikkoihin oli ihan mahdollista löytää hyvät ohjauskuviot. :) Etenkin keppikulmat olivat tooodella paljon vaikeampia kuin ykkösluokassa. Selvitettiin ne kuitenkin virheittä, vaikka parannettavaakin jäi.
Ensimmäisellä radalla (hypäri) Noki sössi kepeillä. Taas. ARgh. Saatiin siitä vitonen. No, jotain hyvää tässäkin: tajusin, missä yhteydessä Noki sössii kepit. Menen kisoissa ihan liian lähelle keppejä ja kuljen Nokin kanssa samaa vauhtia. Tällöin Noki tekee helposti virheitä tulemalla kepeiltä kesken pois. Jos vedätän ja pistän Nokiin vauhtia, Noki tekee kepit oikein ja nopeasti. Oppia ikä kaikki.
Toisella radalla (agi) jännitin ainoastaan sitä, miten Noki tekee kontaktit. Ensimmäisissä kakkosten kisoissahan Noki rynni läpi sekä A:n että keinun kontaktista. Olin päättänyt, että pienikin moka kontaktissa, niin se on siinä. Tehdään kontakti uudestaan ja kävellään pois radalta. Ei tarvinnut kävellä pois. :) Tältä radalta otettiin vitonen, kun Noki meni muurin jälkeen olleesta hypystä ohi. Olisi pitänyt ottaa Noki tarkemmin ohjaukseen ja tehdä huolellisempaa työtä.
Kolmas rata (hypäri) meni sujuvasti ja takaaleikkaukset toimivat niin hyvin, että edelleenkin hykerryttää. :) :) :) Olen keksinyt, miten saan Nokin kääntymään takaaleikkauksella. Ja mikä parasta, olen keksinyt sen ihan itse. Kukaan ei ole edes vihjannut tätä keinoa. Ja keinoni on seuraava: pidän ääntä, kun vaihdan puolta Nokin takana. Tällä kertaa pidensin hyppy-käskyä hyyyyyyyyyyyyyyyppy-käskyksi ja näin ollen Noki kuuli, miten vaihdoin puolta. Se kääntyi juuri sinne, minne pitikin. Takaaleikkauksia oli kolmella radalla yhteensä muistaakseni kai 3 ja kaikissa näissä sain Nokin kääntymään äänellä. Mah-ta-vaa! Aivan mahtavaa! Aivan parasta ikinä, että keksin itse, miten homman saa toimimaan hallitusti ilman, että Nokin tarvitsee tehdä ylimääräisiä pyörähdyksiä tai päänkääntöjä minua kohti.
Kolmannella radalla Noki pudotti kaksi rimaa. Varmaankin tein jotain tyhmää, valssaisin huonolla ajoituksella tai jotain. (Katjan videokamerassa on radat tallessa. Laitan ne tänne, kunhan Katja saa ne masiinastaan ulos. :) Mutta ei se mitään. Muuten oli oikein sujuva fiilis ja olo oli kuplivan hyvä. :) Loistava loistava loistava kisapäivä!
Nyt illalla Arska-koiran kainalossa köllöttelee läähkipuuhkipoikkinainen Tiitiäinen. Noki on todennut, että Arska on hyvä kainalokaveri, joten ne viettävät sylityksin aikaa melkein joka ilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti