torstai 5. tammikuuta 2012

Anne Saviojan ekat treenit

Kevääseen asti koutsina I-HAHin kouluttajien treeneissä on Saviojan Anne. Ekat treenit olivat suhteellisen simppelit, mutta treeneissä oli pari kikkokolmos-kohtaa, joissa tuli yllätyksiä.

Radan alku sujui oikein kivasti oikeastaan aina puomille 10 asti. Hypylle 11 en tajunnut lähettää Nokia ensin niin, että se kääntyisi heti hypyn jälkeen takaisin tulosuuntaan keppejä kohti, vaan Noki valui liian kauas. Annen ohjeistamana vedin Nokin hypyltä puolivalssilla itseäni kohti ja käänsin sitten kepeille. Toimi mainiosti.

Vedätin Nokia oikein huolella kepeillä ja juoksin itse aina A:n puoliväliin melkein hypylle 19 asti ja vieläpä niin, että layeröin hypyn 19 taakse ottamaan Nokia niistolla A:lta hypylle. Noki teki uskollisesti kepit kerta toisensa jälkeen loppuun asti, eikä näyttänyt edes harkitsevan keppien kesken jättämistä, vaikka etäisyys minuun kasvoi hurjan suureksi. Vedättämisestä ja layeröinnistä seurasi kuitenkin se, ettei minun liikkeessäni oikein mikään enää ohjannut A:lle vaan ennemminkin A:n ohi.

Noki teki parikin kertaa niin, että se kävi A:n ylösmenolla, mutta usko loppui kesken ja se ryntäsi huipulle kiipeämättä perääni kohti hyppyä 19. "Sun tarttee käyttää kokonaista kontaktikäskyä. Sun etäisyys tohon A:han on niin suuri, ettei pelkkä Kii!-käsky riitä." Noki suoritti A:n, kun reippaalla volyymillä annoin kokonaisen käskyn KIIPEE!. Eipä ole tullut tuokaan mieleen, että käskyn osittaminen heikentää sen tehoa. Noki tarvitsi tuossa tilaneessa vahvistusta sille, että tosiaan tarkoitan A:ta, vaikka oma liikkeeni on jo tosi vahvasti A:n ohi. Oppia ikä kaikki. :)























A:lla Noki alkoi nopeasti ennakoida seuraavaa hyppyä, eikä meinannut oikein pysyä alastulokontaktilla. Tai kyllä se pysähtyi, mutta se oli niin valmis räjähtämään kohti seuraavaa hyppyä, että sen takajalat lipsahtivat alas kontaktilta kaksi kertaa. "HYVÄ!! Jatka vaan!" Anne huusi, kun Noki kovasta vauhdista kyllä näennäisen nätisti pysähtyi A:n jälkeen - mutta takajalat olivat hiekalla. "En muuten jatka", sanoin ja palasin ottamaan kepeiltä uudestaan. Eihän Anne tietenkään voi vielä tietää, mikä on meidän tapamme kontakteilla ja mitä minä koiraltani haluan ja mitä Nokilta voi ihan huoletta vaatia. En siis todellakaan aio lähteä luistamaan kontaktien suorittamisesta, koska siihen ei ole mitään älyllistä syytä. :) Onneksi oma käsitys Nokin taidoista ja etenkin luotto omaan harkintaan on tässä puolen vuoden sisällä vahvistunut, joten pystyn sanomaan kouluttajalle myös "ei", jos tilanne siltä jostain syystä näyttää.

Treenien lopuksi käännettiin puomin alla ollut musta putki vielä tiukemmaksi J-kurviksi ja siirrettiin hyppyjä niin, että saatiin aikaseiksi suoralinjainen helppo juoksurata. Yllätys oli, kun musta J-putki olikin Nokille (ja jokaiselle muullekin koiralle) TODELLA vaikea. :O Nokilla ei meinannut millään usko riittää siihen, että mustasta putkesta pääsee ulos, kun sisään sukeltaessa ei ilmeisesti putken päässä juuri valo kajasta putken väristä ja muodosta johtuen. Jälleen päästiin oppimisen äärelle. "Muistakaa aina huomioida mustat putket", sanoi Anne. En ole aiemmin huomannut mitään eroa värikkäiden tai mustien putkien välillä, mutta eipä ollakaan taidettu koskaan testata noin tiukasti kääntyvää mustaa putkea. Nokilla kesti varmaan ainakin sekunnin pidempään tulla tuosta putkesta läpi kuin mitä sillä yleensä kestää. Ja odottavan aika todellakin on pitkä, kun meinaa epäusko ohjaajalla iskeä, että "eikö se löydä ollenkaan tietään ulos tuolta putkesta?!"

Päivän opit:
1) käskyn osittaminen heikentää tehoa -> pidemmän välimatkan päästä tarvitaan lisää ääntä ja/tai kokonainen käsky
2) musta putki!
3) Nokin voi työntää kontaktilta melko kaukanakin olevaan putkeen. (10 ja 11)
En ollut koskaan aiemmin testannut koiran noin kaukaa tuuppaamista ja luotto Nokiin oli aika heikoissa kantimissa. Ihan turhaan. Noki lähti minusta pois päin ohjauksen ja käskyn voimalla ihan helposti.

Ei kommentteja: