Noki on mustavalkoinen ja Kola harmaa.
Siis ulkoisesti.
Mutta sisäisesti Kola on se mustavalkoinen ja Noki puolestaan harmaan sävyjä.
Kola on aina ollut reaktioissaan äärilaitojen koira ja Noki puolestaan reagoi tasaisella varmuudella hieman reaktioidensa vahvuutta vaihdellen. Kola RAKASTAA omaa laumaansa ja VIHAA vieraita. Noki tykkää kovasti omistaan ja suhtautuu hyvin välinpitämättömästi vieraisiin, tosin saattaa se vieraistakin välillä tykätä niin paljon, että osoittaa huomiota vaikka menemällä luokse.
Kun Kola suuttuu, sen reaktiot ovat ihan mustia ja kun se rakastaa, se puhkuu valkoista. Kolan hermostuessa toiseen koiraan käytössä on nopealla sykkeellä paitsi karjuntaa ja ärjyntää, myös hampaiden esittelyä ja jyräämistä. Valkoisen puolella ääripää muiden koirien kanssa on positiivinen huomioimattomuus ja/tai ystävällinen "kuulut-minun-laumaani-ja-luotan-sinuun" toiminta.
Kun Noki suuttuu, niin.. No. Noki ei suutu. Noki saattaa hermostua tai ärsyyntyä, mutta en ole nähnyt sen koskaan suuttuvan saati ryhtyvän tappelemaan. Hyvin harvoin pääsee kuulemaan, kun Noki hermostuu niin paljon, että se murisee toiselle koiralle - paitsi tietenkin leikkimurinaa, joka on täysin eri asia.
Eilen ja tänään täydeksi ihmeeksi olen kuitenkin päässyt todistamaan, miten Kolastakin on alkanut löytyä harmaan sävyjä ja Nokista lähes pilkisti pikkuisen mustaa tai ainakin melkein tumman harmaata.. ;)
Eilen oltiin Ronjan ja Arpan kanssa ulkoilemassa. Arpa on jostain kumman syystä valinnut Kolan otukseksi, jota ehdottomasti pitää koko ajan seurata. Kolaa asia ei varsinaisesti haittaisi, jos kyse olisi vain seurailusta. Kola on jo todennut, että Arpa on hyvin harmiton musta tahra tässä maailmankaikkeudessa - Arpa ei siis haasta riitaa tai uhkaile. (Ylläri. Sehän olisikin varsin uhkaava riitapukari koko neljän kuukauden iällään.;) Kolaa kuitenkin rupesi vähä vähältä haittaamaan, kun Arpa tunki kuonoaan ihan Kolan kuonoon kiinni, kun Kola olisi halunnut keskittyä nuuskimaan puskia. Aina, kun Kola laski kuononsa nuuskimaan, Arpa tunkeutui ihan iholle ja änki päätään Kolan pään välittömään läheisyyteen.
Tässä kohtaa Kolasta irtosi hyvin hailean harmaa reaktio. Kola sanoi "mur". Siis juuri tuolla tavalla pienillä kirjaimilla kirjoitettuna. Arpa reagoi hienosti ja otti parin metrin etäisyyden - kahdeksi sekunniksi. Muutamien minuuttien päästä oltiin jälleen tilanteessa, jossa Kola vilautti haalean harmaata korttia. Meni perille. Muutamaksi sekunniksi. Aika monen harmaan kortin vilauttamisen jälkeen Kola kaivoi korttipakastaan tummemman harmaan. Kola sanoi "MUR", vilautti hampaita ja rynni Arpan nurin. Aivan mielettömän hieno, hallittu ja hillitty reaktio!
-----
Tänään Miian mukana lenkillä olivat Jassu, Milka, Peppi ja Luca. Peppi ja Luca, sisarukset, ovat noin vuotiaita ja Luca on varsinaisessa pullisteluiässä. Se pullisteli niin kovalla itsetunnolla ja volyymillä Nokille, että Noki jo kaiveli omasta korttipakastaan melkein mustaa tai ainakin melko tumman harmaata korttia. Noki seisoi tiukkana pakettina, häntä aivan pystyssä ja lihakset jännittyneinä synkkä ilme kasvoillaan. Ja murisi. Lopulta Luca poistui kauemmas, joten Nokin ei tarvinnut lähteä miettimään, miten synkkiä sävyjä siitä itse asiassa löytyykään. Tämän synkempää Nokia en ole itse ikinä aiemmin nähnyt. Mutta vielä tuossakaan hetkessä, kun vuotias itsetuntonsa hehkussa haukkuva villakoira pyörii ympärillä, Nokin ruuti ei räjähtänyt.
Ehdin siinä Nokin ärtymystä katsottuani sanoa, että "Luca tuota ei sitten kannata tehdä Kolalle" - ja niin heti seuraavassa hetkessä Luca oli lähtenyt soitellen sotaan. Täysin yllättäen Kola veti pakastaan jälleen harmaan kortin. :O Kola sanoi MUR ja otti lyhyen loikahduksen Lucaa kohden. Siinä kaikki. Wau. Kehuin Kolaa ja jatkettiin lenkkiä. Ja kuinka ollakaan Luca ei lähtenyt enää uudelleen testaamaan Kolan auktoriteettiä. Itse asiassa Nokikin sai olla rauhassa, joten nähtävästi myös Nokin reaktio oli oikein mitoitettu. :)
(: Minun Bätmän ja Robin. :)
Aivan loistavan hienoa, että Kola on ainakin tälläisten melko tuttujen koirien kanssa oppinut itse löytämään toiminnalleen eri sävyjä ja aggression puolelle kääntyminen ei aina tarkoita tukkapöllyä, vaan aggressiota voi käyttää myös kevyempänä tehokeinona. :)
Ja toki aivan loistavan mahtavan hienoa on myös se, ettei Nokin ruuti räjähdä näköjään melkein mistään. Eikä Noki tästä huolimatta ole mikään lössykkä mukautuja, joka suostuu pompoteltavaksi. Noki pitää puolensa ja osoittaa asemansa, mutta tekee sen ilman sen suurempia fyysisiä toimenpiteitä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti