maanantai 10. elokuuta 2015

kivaa ja tyhmää

Käytiin Pikan kanssa moikkaamassa pikkuPikkareita. Ovat ihania söpöläisiä, ja epäilemättä niillä on hienot mahdollisuudet saada isänsä häntää vastaava kopterihäntä, joka pyörii ympäri eikä niinkään vispaa sivulta sivulle. Tenavat tepsuttelivat terhakkaina ja onnellisina sinne ja tänne ja jyrsivät varpaitani ja sormiani ja tuoksuivat juuri niin pennulle, kuin pennulle tuoksua voi.



Tyhmää on se, että oma elämä on polven takia aivan sekaisin. Sitä huomaa vasta tässä vaiheessa, kun opeuraa on takana muutaman kuukauden vajaa 10 vuotta, että jos lyhyiden sairaslomasijaisuuksien ohjeistaminen on hankalaa, niin tälläinen pidemmän pätkän muuttaminen tekstiksi tuntuu ihan mahdottomalta. En tunne oppilaita, joten en pysty mitenkään sanoittamaan sitä työtä, mitä luokassa itse tekisin. Oppilaiden kanssa mennään niin hetkessä ja suunnitelmat muuttuvat tilanteesta riippuen monta kertaa päivässä, että ei sellaista pysty kenellekään muulle ohjeistamaan. Miten voisin kertoa siitä, miten toimin, kun välitunnilla PirkkaElina on tönäissyt HeidiMarkusta ja sitten toinen itkee ja päästään keskustelemaan seuraamuksista ja säännöistä. Tai miten sanoitan sen, että villillä hetkellä päähän pälkähtää joku juuri sille ryhmälle sopiva tapa rauhoittaa tilanne. Ja se tapa on jotain sellaista, mitä en nyt edes tiedä, mutta joka selviää siinä tilanteessa selkärangasta tulevalla kokemuksella ja fiiliksellä. Ei sellaista voi ohjeistaa.

Ja mitä sitten, jos polvea ei pitäisikään leikata? Jos päätös leikkaukseen suostumisesta on väärä. Ja ettei menisi liian helpoksi, kuulostelen kroppaani ja yritän päättää, onko kurkku tulossa kipeäksi. Jos kurkku tulee kipeäksi, voiko sitten operoida? Tuskinpa. Ja mitä siitä seuraa? Miten asiat sitten ratkaistaan? En todellakaan tiedä. Kaikki tulevat päivät tuntuvat ihan hallitsemattomalta kaaokselta.

:(

Ei kommentteja: