tiistai 4. elokuuta 2015

venyvä sytytyslanka

Kolan ruuti on aina ollut rutikuivaa. Kipinä räjäyttää ruudin takuuvarmasti, jos sytytyslanka palaa loppuun. Ensimmäinen puolivuosikymmen mentiin äärimmäisen lyhyellä sytytyslangalla. Etenkin tilanteet, joissa Kolan ympärillä olevaa läheisyysvapaaksi suunniteltua tilaa loukataan, ruuti on palanut räjähdysmäisellä nopeudella välittömästi. Myös kohdatut ihmiset ovat saaneet aikaan välittömän reaktion - eleettömämmin tai äänekkäämmin, mutta joka tapauksessa reaktio on ollut taattu.

Ruuti on edelleen kuivaa, eikä varmasti tule koskaan muuksi muuttumaan. Terävä on terävä, ja uhkaaviksi kokemansa tilanteet Kola ratkaisee silmänräpäyksessä täyteen roihuun syttyvällä reaktiolla. Mutta sytytyslangan pituus on venynyt parina viime vuonna huomattavasti pidemmäksi. Tämän lisäksi Kola pystyy nykyään sammuttamaan aggressiivisen reaktionsa nopeasti. Aikoinaan reaktion käynnistymisen jälkeen kontrolli katosi Kolalta ja toiminnan keskeyttäminen oli hankalaa. Mutta nyt on toisin. :) Kola pystyy venyttämään aggressiivisen käytöksen syttymistä JA lopettamaan aggression hallitusti. (Aggressiolla en tarkoita tässä puremista, vaan ylipäätään kaikkea aggressiota: murinaa, ärähdystä, kohti syöksymistä, uhkaamista, jne.)

Tänään pääsin jälleen tuntemaan hyvää mieltä Kolan sytytyslangasta ja reaktion sammuttamisesta. Kola on nähnyt Maijan Mustia muutamia kertoja, ja tähän asti ollaan pyritty huolehtimaan, ettei Kola ja/tai Musti joudu tilanteeseen, jossa Kola kokee tarpeelliseksi ärähtää Mustille. Toisin sanoen Kola on ollut lyhyessä hihnassa ja Mustin liikehdintää on seurailtu ja ohjailtu Kolasta poispäin. Vähitellen on kuitenkin annettu Kolalle ja Mustille enemmän vapauksia. Ojangon lämmittelylenkillä Musti tupsahtikin Kolan jalkoihin sen verran lähelle, että Kola ärähti. Ja hiljeni, kun Musti oli kiljahtaen siirtynyt kauemmas. Tänään oltiin Maijalla kylässä ja Kola sai ensin hengailla hihnassa Mustin läheisyydessä. Aiemmin eivät olekaan päässeet kokeilemaan yhteisoleskelua Maijan kotipihassa. Ja nopeastihan siinä kävi jälleen niin, että Musti tupsahti mielistelemään Kolaa ihan kuonon alle. Hyi hitto, ajatteli Kola ja ärähti. Mustista irtosi kimeä KVIIIK. Ja ilman minun väliintuloani Kola pystyi jättämään aggression siihen. Kehuin Kolaa, koska tilanne oli kerrassaan hyvin hoidettu. Optimitilanne toki olisi se, ettei Kolan tarvitsisi niin kovalla äänellä ja fyysisesti kohti syöksähtäen ärähtää, mutta se ei ole realistista. Realistinen tapahtuma on se, että Kola osoittaa pennulle ilman hampaita tai fyysistä jyräämistä, että Kolan lähellä EI riehuta, Kolaa EI mielistellä jaloissa hyörien ja Kolan EI on ehdottomasti EI. Ja juuri näin Kola kykeni tänään toimimaan. Se suhtautui ärähdyksen jälkeen Mustiin välinpitämättömyydellä, eikä jäänyt kantamaan kaunaa. Kola ei myöskään paineistunut, koska minun reaktioni oli mikä oli. Kehulla pyrin vahvistamaan Kolalle sitä, että sen on lupa kieltää muita koiria, kunhan reaktio on lyhyt ja hillitty.

Kolan erittäin uskottavasti hoidetuista ärähdyksistä on myös se hyöty, että yksikään Kolan lähipiiriin kuuluvista koirista ei kyseenalaista Kolan auktoriteettia, joten Kola saa rauhan ja oman tilansa yhteistapahtumissa. Lauma voi olla irti ja puuhailla omiaan, eikä kukaan mene rikkomaan Kolan asettamia rajoja. Näin ollen riitoja Kolan ja sen laumaansa hyväksymien alamaisten kanssa ei käytännössä koskaan satu. Näppärää. :) Jos lähtisin kieltämään Kolalta ärähdykset, siitä tulisi epävarma ja räjähdysten ennakoitavuus vähenisi huomattavasti, sillä Kola paineistuu kielloista äärimmäisen herkästi. Kehulla vahvistetut lyhyet ja hallitut räjähdykset luovat Kolalle luottoa siihen, että sillä on lupa puolustautua, kun se kokee tulevansa uhatuksi ja että muut koirat väistävät, kun se ilmoittaa väistämispakosta lyhyellä ärähdyksellä.

Musti toimi, kuten kaikki muutkin Kolan laumaansa hyväksymät koirat pentuina ovat tähän asti toimineet: Vingahduksen jälkeen ne eivät vielä koskaan ole jääneet kantamaan kaunaa tai pelkäämään Kolaa, mutta ryhtyvät omatoimisesti noudattamaan Kolan rajoituksia. Osa pennuista on testannut Kolan rajoja pariin kolmeen kertaan, ja mukautuneet sitten kohtelemaan Kolaa suurella kunnioituksella ja osa on oppinut jotakuinkin kerrasta. Ärähdystaipumuksestaan huolimatta ei näin äkkiseltään tule mieleen ainoaakaan Kolan laumaan kuuluvaa koiraa, joka yhteislenkeillä osoittaisi millään tavalla pelkäävänsä Kolaa. Ne antavat Kolalle tarvittaessa tilaa, mutta kulkevat muutoin täysin rentoina, leikkivät, riehuvat ja puuhailevat Kolan rajoituksia kunnioittaen. :)

Kola saa laumansa jäsenten keskellä nukkua rauhassa.
Kukaan (paitsi luottopoika Noki) ei häiritse, koska se on Kolan säännöissä kiellettyä.

Kolan laumaan kuuluvat muun muassa Pika, Noki, Nemi, Mökö, ja uusimpana tulokkaana Musti. :) 

Ei kommentteja: