sunnuntai 27. joulukuuta 2015

joulu - pikkukalifien kulta-aika

Jouluaattona sekä Kola että Pika halusivat jakaa lahjoja. Itselleen. Ja siitähän se rähinä syntyi. Kuusen alla alkoi mylläkkä - joka kylläkin päättyi melkein yhtä nopeasti kuin alkoikin. Noki syöksyi suukottelemaan Pikaa kurittavaa Kolaa ja lopulta mylläkän keskeltä jaloilleen päässyttä Pikaa. Mutta Noki ei unohtanut, mitä tapahtui. Eikä Pikakaan unohtanut. Pika oli ilmiselvästi selvinnyt myllytyksestä vähemmällä kuin oli olettanut, sillä nostin Kolan sen päältä pois kesken toimituksen. Niinpä Pika teki päätelmän, että sen aika kalifina on alkanut, ja minä olen siirtynyt Pikkarin valtakunnan apulaisylijohtajaksi.

Kolaa alkoi nyppiä Pikkarin asenteen muutos hieman viiveellä. Nokia puolestaan nyppi välittömästi. Noki on urputtanut, jurputtanut, kiroillut, nuollut itseään rauhoitellakseen Pikan naaman litimäräksi kerta toisensa perään, murissut lisää ja nuollut vähän enemmän.

Ja Pika on yrittänyt joka käänteessä kopsutella kepillä jäätä. Jos Kolaa tuijottaa ja nostaa häntänsä pystyyn... niin mitä sitten...? Jos tuijottaa ja vähän värisyttää huulta... niin mitä sitten..? Tai jos murisee Nokille... niin mitä sitten...? (Sitten Nokikin murisee ja lopulta Pika seisoo nuoltavana. Sitä sitten.) Ei se vieläkään noussut pikkukalifista kalifiksi. Yrityksestä 10 pistettä kuitenkin. ;)

Noki on vanhentunut joulun aikana varmaan kymmenen vuotta, niin tiukasti se on yrittänyt pitää tasapainoa, kuria ja rauhaa yhtäaikaisesti Pikalle, Miskalle ja Taimille. :D Nokin otsalihakset ovat teräskunnossa, sillä otsan rypistely on ollut aika pysyväisluonteinen tila jo monta päivää. Noki parka. ;)

-------------------

Pääsin testaamaan unicycleä joulun pyhinä. Yllättävän helppoa ja hauskaa! (Ja aika tosi yllättävän hintava tuollainen masiina. :O ) Suosittelen testaamaan, jos mahdollisuus siihen tulee. Vielä en oppinut ajelemaan ilman apupyöriä, mutta aika nopeasti sekin olisi onnistunut, jos harjoituskertoja olisi ollut pari enemmän.


Polven kuulumisia:
Hidasta kylmyyttä. Normaalisti hermostoon kytketty iho tuntee kylmän, jos se tuntee kivun. Ja toisin päin. Näin minulle anestesialääkäri sanoi. Leikatun jalan sääri ei ole tuntenut mitään neljään kuukauteen. Nyt sitä kihelmöi. Ja se lähettää kivun tunnetta, vaikkei ole mitään syytä. Mutta ei se kosketusta ole silti osannut tuntea. Tunto on kuitenkin ilmiselvästi palaamassa, sillä iho on alkanut tuntea hitaasti kylmyyttä. Normaalisti reagoivat hermot toimittavat informaation kylmyydestä silmänräpäystä nopeammin aivoille käsiteltäväksi. Minun aivoni saavat tiedon kylmästä usean sekunnin viiveellä. Mutta ne saavat tiedon!

Ei kommentteja: