Eilen illalla ja tänään aamulla Kola sai lihasrelaksanttia ja aamulla sen seuraksi vielä kipulääkettä. Lisäksi lihaksia lämmittämässä on nyt ollut vuorokauden verran Back on Track -takki.
Ja niin mukavasti siinä kävi, että kun 8 tuntia aamulääkkeiden antamisen jälkeen kurvasin kotiin, ovelle vastaan tallusteli hymyileväisen hyväntuulinen Komppumies. Jo pelkkä ilme osoitti, että olo on huomattavasti parempi. Ja kotiintulohässäkkää katsellessa pisti silmään nopeasti myös se, että Kola pyöri pienessä tilassa ympäri ja taipui kumpaankin suuntaan huomattavan hyvin ja ravisteli itseään useamman päivän tauon jälkeen. :)
Ajattelin, että ajan Ojankoon ulkoilemaan ja päästän Kolan kulkemaan ilman hihnaa, jotta se saa kulkea omassa tahdissaan rennosti. Mutta hihnaanhan se oli sitten otettava, kun kroppa mitä ilmeisimmin tuntui kerrassaan mainiolta - niin mainiolta, että vauhti ei meinannut pysyä kävelynopeudessa millään. Tosin aika vaikeaa se rauhassa kulkeminen oli hihnassakin, kun lumi sai koko lauman ihan hepulin partaalle. Ensin mustavalkoiset alkoivat sätkytellä tassut kohti taivasta ja Pikkari kynti kuin puskutraktori rintakehä maassa ja takajaloilla vauhtia potkien pitkin tietä. Hetkeä myöhemmin Kolan silmissä paloi punainen HEPULI-ISKEE!!!! -hehku ja Kolakin kellahti kyljelleen sätkimään. Siinä sai hetken käskeä, että Kola suostui nousemaan hallitun hillittyyn pystyasentoon.
Jatketaan kuitenkin vielä tovi lääkkeiden voimin, ettei jumitila palaa takaisin ja yritetään ottaa ulkoilut mahdollisimman hallitusti. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti