tiistai 22. joulukuuta 2015

viu! x2

Ei yhtä ilman toista. Mutta toivottavasti kaksi ilman kolmatta.

Kolan niskajumi oli ja meni. Kolasta kuoriutui oikea itse hyväntuulisuus, kun jäykkyys katosi. Se on leikkinyt hammaspainia jo vaikka miten monta kertaa tässä lähipäivinä minun kanssani - ja tuota se ei ole tehnyt ikuisuuksiin.

Mutta eihän jumittaminen Kolaan jäänyt. Mustavalkoiset ottivat toisistaan osumaa peltolenkillä ja päivä tai kaksi myöhemmin Pika alkoi vingahdella erinäisissä tilanteissa. Se ei halunnut hypätä sohvalle eikä repinyt leluja. Varasin ajan Herttaan, mutta kun se sitten kuitenkin oli suhteellisen selkeää, että erittäin todennäköisesti kyse on lihasjumista, niin vaihdoin suunnitelmaa ja vein Pikan Riinalle fyssaroitavaksi.

Yleensä pystyn näkemään ainakin jossakin määrin, mistä kohdasta koira on jumissa. Nyt en yhtään hahmottanut, missä lihasjumi oikein mahtaisi sijaita. Pika liikkui ihan hyvin, mutta lantio tuntui kuin betonilta. Vingahdukset puolestaan ilmenivät tilanteissa, jotka eivät suoranaisesti viittaa lantion jumeihin, vaan ennemminkin johonkin rintakehän tai niskan kipuun. Niska ei kuitenkaan omaan käteen tuntunut kireältä. Omituisen sekava oirehtiminen selkiintyi, kun Riina löysi jumin sekä lantiosta että lapojen alueelta.

Eikä se kyllä jäänyt hirveän epäselväksi, että missä ne jumit sijaitsevat - tai että poistiko käsittely jumeja. Pika nimittäin kiemurteli kuin kastemato koukussa, kun Riina käsitteli jumisia kohtia. Ja jälkikäteen käytös oli suorastaan riemukasta. Kotiin päästyä Pika tapporavisti leluja, puri sohvatyynyä kuin termiitti, pomppi sohvalle ja pois, riehui ja rellesti. :D

Käydään vielä uudestaan vetreyttämässä Pikkaria, että on sitten varmasti mureassa kunnossa, kun palataan aksakentille.

Ei kommentteja: