tiistai 27. joulukuuta 2011

vuoden viimeiset treenit ja tavoitteita ensi vuodelle

Keskiviikkona 22.12. käytiin vielä viimeisen kerran tälle vuodelle treenailemassa Anna H.:n johdolla. Vuodenvaihteen jälkeen sitten siirrytäänkin Saviojan Annen treeniryhmään.



----------------------

Kisavuosi 2012 alkaa tammikuun puolivälissä ja ajatuksissa on hakea kakkosten nollia ainakin seuraavissa kisoissa:
15.1. Porvoossa
21.1. Vantaalla
4.2. Vantaalla
25.2. Vantaalla

Tavoitteena agilityvuodelle 2012 on se, että noustaan jossain vaiheessa kolmosiin Nokin kanssa ja toivottavasti ryhdytään testaamaan kolmosissa kisaamista. :) Lisäksi tavoitteena on saada Kola kisakuntoon ja päästä sen kanssakin tavoittelemaan nollia. Kolan tulosten suhteen en osaa asettaa sen kummempia tavoitteita.

Treenirintamalla tavoitteena on oppia ohjaamaan vielä paljon paremmin ja ehkä saada itselle juoksunopeutta ja -kestävyyttä edes hivenen lisää. ;) Nokille voisi ryhtyä miettimään vielä nopeampia kontakteja ja Kolalle luotettavuutta renkaaseen ja parempaa minusta irtoamista.

Siinäpä noita tavoitteita ja lisää muotoutuu vuoden edetessä, siitä olen ihan varma.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!


Eläimellistä joulua toivottavat Noki, Kola ja Krisse.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

kola.

Kolan suhtautuminen agilityyn on ollut erittäin äärimmäistä. Se on rakastanut lajia äärimmäisyyksiin asti, mikä johti lopulta siihen, ettei mistään tullut mitään. Kola veti överikierrokset pelkästä hypyn eteen istumisesta. Silloin minä hermostuin. Kola hermostui lisää. Minä hermostuin täysin. Kolan toimintakyky katosi ja siitä kuoriutui karjuva ja hihoissa roikkuva mitään kuulematon seko.

Tänään tajusin, että Kola on muuttanut suhtautumistaan lajiin. Se rakastaa agilityä edelleen hurjan hurjan paljon. Mutta tekemiseen on tullut mukaan huumoria. Tai hyväntuulisuutta. Jotain sellaista, mitä ei voi kuvailla kuin inhimillistävillä sanoilla. Kolan ilme ei ole enää sama. Sen silmät eivät vedä enää hedelmäpeliä eikä se yritä roikkua hihassa. Toki se karjuu edelleen, ja saakin karjua. Mutta se on kuulolla ja se haluaa saada ohjeita minulta. Se pystyy rauhoittumaan lähtöpaikalle ja se reagoi ohjaukseeni. :) Sen päätarkoitus ei enää ole singota ulkavaruuteen tai räjäyttää agilityhallia tuhannen tuusannuuskaksi. Sydänhän siinä sulaa.

Kola ei edelleenkään osaa lukea rataa edessään kovinkaan hyvin ja se on "kädessä kiinni" ihan liikaa. Mutta se on halukas saamaan ohjeita ja pyrkii reagoimaan antamiini ohjeisiin parhaansa mukaan. Tänään sain sen jopa jättämään putken jälkeen olleen hypyn hyppäämättä pelkällä rintamasuunnan käännöksellä (joskin erittäin radikaalilla käännöksellä, mutta kuitenkin!)

Tänään mössötin ja nuhjutin Kolaa treeneissä. Kola kiehnäsi lähes sylissä, kun höpöttelin sille ennen rataa. Se heilutti takapuolta ja teki kahdeksikkoa jalkojani vasten. Sovittiin yhteisymmärryksessä, että tehdään hyvä rata. Ja Kola oli lähes onnesta soikeana siitä yhdessä nuhjaamisesta. :) Radalla Kola teki taas täysillä, ja minä olin lähes jatkuvasti myöhässä. Mutta Kola kesti sen. :) Se ei seonnut tai alkanut täysin järjettömänä karjua. Se kyllä huusi ja purnasi, kun olin huono, mutta se ei flipannut. Kuppi ei mennyt nurin.

Lopulta Kola oli niin poikki, että se lösähti keskelle treenikenttää. Kola oli tehnyt hurjasti paljon töitä ja ottanut samoja kohtia uudestaan ja uudestaan. Se pystyi treenaamaan itsensä fyysisesti aivan väsyksiin, mutta henkinen kantti kesti! Saatiin tehtyä Kolan kanssa 19 esteen mittainen rata lopulta ilman ratavirheitä. 8)

Kolan paras aika radalla oli jotakuinkin 30s ja Nokin 27s. Jos Kola lukisi rataa edessään enkä olisi joutunut palauttamaan sitä renkaan suoritukseen U-käännöksellä, Kola olisi varmaankin voittanut reilusti ajassa.

Noki toimii kuin junan vessa ja taipuu kuin kuminauha.
Kola puolestaan toimii kuin kuminauha (eli sinkoilee vähän sinne ja tänne) ja kääntyy kuin juna.

On aivan huikeaa, että minulla on kaksi näin eri tavalla toimivaa piskiä. :) :) :)

maanantai 12. joulukuuta 2011

oppimista kerrassaan

Kola ei pidä sinusta. (Tai jos se pitää sinusta, olet osa sen pientä laumaa.)

Tästä lähtökohdasta ponnistaen Kolan vapaana ulkoiluttaminen on erilaista kuin Nokin ulkoiluttaminen. (Nokin kanssa pitää olla tarkkana, ettei se mene hyppimään kuratassuineen päin ihmisiä.) Kolan kanssa pitää koko ajan tiedostaa, mitä ympärillä tapahtuu. Kola ei ole koskaan vahingoittanut ihmisiä eikä se mene vieraita ihmisiä liki, mutta väittäisin sen olevan aika pelottava näky, jos se tulee viiden metrin päähän karjumaan häntä pystyssä.

Alkusyksystä oltiin Katjan, Ronjan ja Remun kanssa tuossa lähimetsässä ulkoilemassa ja yhtäkkiä yllättäen koirat bongasivat polun mutkan takaa kolme aussieta omistajineen. Huudot kaikuivat suhteellisen kuuroille korville, kun joku laumasta sanoi ensin vuh, toinen komppasi VUH ja hyvin pian kaikki neljä kiitivät kohti hihnassa olleita koiria. Mahtavan fiksut omistajat siirsivät koiransa selän taakse ja karjaisivat saapuville vesipäille, että alahan-mennä-siitä-stana. Tiitiäinen ja Komppu olivat murheen murtamia ja järkytyksestä litteitä, kun ne tekivät välittömästi U-käännöksen ja luikkivat korvat ja hännät matalina minun luo. Kiitimme Katjan kanssa aussie-ihmisiä ja saatiinkin heiltä jotain huvittuneita kommentteja vastaukseksi. :)

Tämä siinä vaiheessa suhteellisen mitättömältä vaikuttanut välikohtaus sai kauaskantoisemmat siivet kuin olisin koskaan voinut arvata. Nimittäin tuon tapauksen jälkeen sekä Noki että Kola ovat ryhtyneet reagoimaan vapaana ollessaan vastaan tuleviin koiriin suurella kunnioituksella ja väistämismentaliteetilla. Aikaisemmin koirat sai käskyttämällä käskyttää luo. Nyt ne pysähtyvät ilman minkään valtakunnan käskyjä eivätkä näytä eleelläkään edes harkitsevan vieraan koiran luo ryntäämistä. :O

Tämän lisäksi Kolan aivoihin on iskostunut toimintatapa, joka vetää vertoja kaikille muille sen hyville tavoille. :) Kuljetan nykyään poikia irti enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja syy on seuraava: Noki kulkee ohi ihmisistä, jos se tietää, että ohituksesta on luvassa palkka - kuten nykyään aina onkin. Ja Kola puolestaan on oppinut aivan järjettömän mainion reaktion matalaan Ei-käskyyn.

Kolan napanuora on paljon Nokia pidempi, joten se kulkee lenkeillä reilusti minun edelläni. Onneksi Kola on myös erittäin taitava kertomaan kärkimiehenä tekemistään huomioista minulle. Hännän asento kertoo välittömästi, jos edessä on jotain, mihin minun pitäisi reagoida. Jos häntä (ja korvat) nousee pystyyn, lausun rauhallisella ja matalalla äänellä "ei" - Kola kääntyy välittömästi ympäri, laskee häntänsä ja korvansa alas ja menee selkäni taakse kulkemaan. Kuinka kätevää!

Ja mikä parasta, tämä on selvästi positiivinen noidankehä. Minä luotan itseeni ja siihen, että saan Kolan kääntymään. Tästä seuraa se, että Kolakin luottaa minuun, jolloin minun luottamukseni Kolaan jälleen kasvaa. Tietenkin myös Noki vaistoaa tilanteen rauhallisen ilmapiirin ja sekin kulkee ihmisten ohi täysin rauhallisesti. Lisäksi Kola on oppinut luottamaan siihen, että minä hoidan vastaantulevien ihmisten ohittamisessa vastuupuolen ja sheriffioinnin, joten sen ei tarvitse. Se ei kiinnitä ohitettaviin ihmisiin minun luokseni päästyään kerrassaan mitään huomiota. Ohituksen ajan Kola katselee joko minua tai pitää katseen eteenpäin, eikä käänny tuijottamaan ohitettavia.

Koirien ohittamisessa en halua ottaa riskiä, että ohitettava koira provosoisi tai hyökkäisi kohti, joten pojat pääsevät hihnaan näissä tilanteissa. Mutta eipä se haittaa, koska Kola kääntyy ei-käskyllä myös vastaantulevien koirien luota minua kohti ja pojat saa kiinni ilman sen ihmeellisempiä taikatemppuja tai maanitteluja. Niinpä lenkkeilystä on tullut entistäkin stressittömämpää ja jotenkin seesteisempää. Eikä ainoakaan ohitettava ole vielä koskaan huomauttanut siitä, että koirani ovat irti. Ennemminkin olen saanut myhäileviä katseita, kun koirat liimautuvat ympärilleni ohitustilanteissa. :)

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

kiltti koira ja back-lap (?)

Tänään meinasin mennä turvalleni, kun nauratti Nokin kiltteys/kuuliaisuus niin paljon. Polvi naksahti siinä nauraen juostessa ja Heinosen Anna tuli kauhistelemaan, että sattuiko. Jos nyt vähän kirpaisi, niin sitä ei lasketa.

Noki nimittäin teki radalla sellaisen yllätysvedon, että eihän sitä voinut kuin nauraa ja ihmetellä. Olin lähettänyt Nokin keinulta (8) putkeen ja olin puomin "väärällä" puolella ohjaamassa kymppiputkeen. Noki sukelsi esiin ysiputkesta ja olin käskyineni ihan myöhässä. Huusin PUTKI!!-käskyn, kun Noki oli jo ehkä metrin verran putken 10 suun matkalla kohti hyppyä 11.

Ja mitä tekee kuuliainen, kiltti muruseni? Se pistää pakin silmään, jättää minut laukkaamaan kohti hyppyjä 12-13 ja menee itse suorittamaan putken. Se siis hitto vie teki täyskäännöksen minun karkuun juoksemisestani huolimatta ja suoritti sen, mitä käskin sen suorittaa. :D Voi mussu.













Esteellä 22 tehtiin back-lap -ohjaus (?). Eli kirmasin minkä jaloistani pääsin hyppyjen 19-21 ohi ja lähetin Nokin kiertämään hyppyä 22. Heti perään työnsin Nokin ohjauksella jatkamaan hypyn oikeanpuoleisen siivekkeen kautta kohti pussia 23. Itse jäin kuitenkin vasemman siivekkeen puolelle, eli Noki kiersi hypyn oikean siivekkeen ja minä vasemman kautta.


Noki teki kepit molempiin suuntiin ihan maagisen hienosti. Se ei epäröinyt hetkeäkään ja vedätin sitä molempiin suuntiin niin paljon kuin halli antoi myöten. ;) Kolmoskepeillä juoksin pitkälle eteen ja tein persjätön A:lle. Kepeillä 24 puolestani juoksin keppien vasenta puolta kokonaan keppien ohi ja aina maalihypylle asti odottamaan, että Noki saa kepit suoritettua.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

hyvinkään radat

Ensimmäinen rima putoaa ja muurista kolisevat palat. Takakulmassa pituuden jälkeen jännitti tosi paljon, että luiskahtaako piski kyljelleen käännöksessä. Ei luiskahtanut.




Toka rata. Yhdessä hypyssä vaikeuksia, enkä videon useiden tutkailuiden jälkeenkään keksi, miksi Noki ei suorita hyppyä, jota jäädään hinkkaamaan. Lisäksi A:n persjätössä Noki karkaa kontaktilta, joten otetaan se uudestaan ja laukataan pois radalta.