sunnuntai 30. joulukuuta 2012

kisaviikonloppu

"Lievästä" flunssasta huolimatta lähdettiin ottamaan miehestä mittaa kummankin ison pojan kanssa Ojankoon HSKH:n kisoihin. Lauantaina Kolalla oli kaksi starttia ja sunnuntaina Nokilla kolme.

Sami Topra oli tehnyt tosi mukavat radat niin kakkosille kuin kolmosillekin. Kolan kanssa ensimmäinen rata meni ihan todella hyvässä hengessä, rennosti, sujuvasti, helposti.. Tein jopa kaksi onnistunutta persjättöä radalla. (Olisi jäänyt puoli vuotta sitten edes harkitsematta koko persjätöt. Lehtosen Sanna on saanut karsittua persjättöpelon pois. :) Rima kuitenkin putosi ja kepeille viennissä tapahtui jotain sellaista, että Kola meni kyllä ekaan väliin mutta ei edes yrittänyt kääntyä tokaan väliin vaan juoksi keppien läpi. Kympin kanssa juostiin maaliin ihan kympin fiiliksissä. :) :)

Toka rata lopetettiin ihan alkuunsa, kun Kola sukelsi jälleen ekan hypyn ali. Voihan Kola. Loppiaisen kisoissa Kolan kanssa päätavoite on hypätä kummallakin radalla ensimmäinen hyppy ja ohjausvalinnatkin aion lähtötilanteissa valita sen perusteella. Muut esteet ovat sitten ihan vaan bonusta. ;) 

Tiitiäinen puolestaan.. Voihan Tiitiäinen, se on vaan sellainen kultamuru. Sen kanssa hommat sujuu, yhteispeli onnistuu, luottamus pelaa.. Yhteinen sävel raikaa niin että korvissa humisee. (Tai sitten humina johtuu tästä kirotun flunssasta.) Sanalla sanoen: MAHTAVAA. Kerrassaan mahtavaa. Oma liikkumiseni alkaa tuntua paljon helpommalta ja Noki liikkuu kuin ajatus. Vitsit. Nokin kanssa tekeminen on yhtä harrastuselämän herkkuhetkeä. (Tätä hehkutusta voisi jatkaa loputtomiin.)

Ekalla radalla otettiin hyppäri haltuun nollalla. Muurilla kalastelen Nokia selän takaa niin pitkään ja antaumuksella, että muurin jälkeen suunniteltu valssi jäi todellakin vain suunnitelmaksi. En olisi ehtinyt millään. Niinpä hätäpäissäni jäin muurin tulopuolelle ja tein epätoivoisen päällejuoksuyritelmän. Rima ei pudonnut ja kuuliainen pikku Tiitiäinen kääntyi juuri sinne, mihin pitkin kääntyä.

Tokalla radalla homma toimi niin kuin olin suunnitellutkin ja juostiin maaliin jälleen nollan kanssa. Keppien loppua kohden jännitys kasvoi, sillä pelkäsin seinää kohti sijoittuneiden keppien koituvan kohtaloksi. Lisäksi maltoin radalla juostessani ajatella keppien jälkeen olevien kahden hypyn aikana sitä, että annan Nokille hyppyrauhan, sillä todella moni ohjaaja sai koiran pudottamaan jälkimmäisen riman liian äkkinäisillä huitaisuilla ja karjaisuilla. Jee, pystyn ajattelemaan radan aikana jotain järjellistä! :D

Kolmannella radalla valssasin puomin jälkeen niin huonoon aikaan, että Noki pudotti riman. Keskittyminen katosi ja keppien jälkeen häsläsin jotain ihan järjetöntä ja Noki hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Radan loppu käytettiin sitten kontaktien kertailuun. Keinulla jouduin hetken odottamaan, että Noki viitsisi pistää tassut sinne mihin ne kuuluu pistää.

Pika puolestaan oli kisaturistina koko pitkän sunnuntain ja osoittautui oikein mukavaksi turistiksi. Se nukkui häkissä hiljaa odotteluhetket, pissasi ulos ja olisi leikkinyt ihan villinä pallolla hallissa, jos vain olisi jaksettu ja ehditty leikittää. Lisäksi pissatusreissuilta Pika veti takaisin hallille hihna kireänä, koska Vuokkosilla maanantaisin aina saa riehua ja leikkiä ja juosta pallon perässä. Ovesta sisään astumisen jälkeen Pika pomppi ilmassa ja suorastaan riehaantui, kun luuli, että nytkin on luvassa hauskanpitoa. :D

Minun hassu omituinen mahtava laumani.



keskiviikko 26. joulukuuta 2012

noki vs. pika

Noki haluaisi tehdä. Pika tekee.

Noki käyttää kieltä ja tehotonta murinaa. Pika käyttää hampaita ja tehokasta haukkua.

Noki ei ulkoile mielellään edes vanhempieni kanssa, jos minä en ole mukana. Pika ulkoilee mielellään myös ihan itsekseen.

Nokin päivistä suuri osa menee Kolan mielistelyyn. Pika ei mielistele ketään.

Noki on aina ollut kiltti. Pika tuhmailee, syö mattoa, kaapin jalkaa, joulukuusta, puree pohjetta...

Noki ei varasta ihmisten ruokia, koska se olisi tuhmaa. Pika on joulun aikana juonut luvatta olutpullosta, punaviinilasista ja kuohuviinilasista ja yrittänyt "huomaamattomasti" syödä ihmisten lautasilta.

Noki RAKASTAA syömistä, koska kaikki ruoka on ruokaa ja siten se kannattaa syödä hyvällä ruokahalulla. Pika rakastaa ihmisten ruokia, mutta suhtautuu viileähkön välinpitämättömästi omiin ruokiinsa. (Tosin nykyään se syö jo paremmin kuin aikaisemmin. Onneksi.)

Noki otti aikanaan Kolalta köniinsä muutamaan kertaan eri asioista ja oppi. Pika on ottanut köniinsä vähän siitä, tästä ja tuosta syystä - ja tälläkin hetkellä urputtaa pallollaan leikkivälle Kolalle.

Nokia ei ole koskaan - edes pentuna - saanut leikkimään painileikkejä niin, että leikittäisiin samalla muka-puremista. Pika muka-puree, painii ja puree ilman "mukaa".

Noki haukkuu lähinnä vain treeneissä. Pika haukkuu vähän milloin sattuu.

Noki ei tajunnut sisäsiisteydestä juuri mitään melkein vuoteen. Pika herättää aamuisin, että pääsisi ulos pissalle.

Noki alkoi nostaa jalkaa joskus puolen vuoden jälkeen. Pika nostaa ajoittain jalkaa nyt, 14 viikon iässä.


Lopuksi vielä kuvia joulun ajalta, kuvaajana Miika Kainulainen.

tiistai 25. joulukuuta 2012

nostapa jalkaa, nosta toista..

..en ole ennen nähnyt moista.

Perheen pienimmäinen nostelee takajalkaansa. Jep. Siis pissatessa. Ei ihan joka kerta, mutta tihentyvässä määrin. Tänä aamuna takakinttu kohosi jo erityisen näyttävästi ja tasapaino piti kolmijalkaisena pissijänä kuin milläkin aikuisella koiralla.


maanantai 24. joulukuuta 2012

kuvaavia lempinimiä

Pikan lempinimeksi on muodostunut täällä Lahden kotikotona Terroristi.

Aika kuvaavaa.

"MÄ SYÖN MATTOA!"
"Irti matosta."
"MÄ. SYÖN. TÄTÄ. MATTOA!!"
"Nyt lopetat, Terroristi!"
"MÄ OON JYRSIJÄ ET VOI PAKOTTAA LOPETTAA MATON JYRSIMISTÄ!!"
"Nyt riitti."
Terroristi saa sylikyydin pois matolta.

"MÄ HUMPPAAN TÄN TYYNYN MÄRÄKSI!"
"Terroristi, älä tuhoa sitä tyynyä."
"HUMP HUMP HUMP!! HUMPUMPHUMPUMP!!!!!"
"Irti siitä tyynystä."
"Ò_ó HUMP SAAN JOS HALUUN HUMPHUMPPUMP ärrrr murrrrr ravistel."
"Sit riitti."
Terroristilta viedään tyyny.

"MÄ TAPAN TÄN MATON!"
"Irti matosta."
jne.. jne.. jne..

(Myös Miska on saanut osansa. Se mökötti sohvan nurkassa ja yritti ystävällisenä koirana heilutella häntäänsä mökötyksestä huolimatta. Heiluva häntä on Terroristin mielestä liikkuva ateria.)

lauantai 22. joulukuuta 2012

pieni joulun odottaja


Tänä vuonna olen ollut kiltimpi kuin yhtenäkään aikaisempana vuonna,
joten TÄNNE NE LAHJAT!!!!1
Myös koko Kainulaisen lauma toivottaa lukijoilleen kuvasta välittyvää riemuisan iloista joulun aikaa.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

MÄÄÄ TAHDON TREENATA!!

Pika on päässyt yhdessä puuhaamisen makuun. :)

Kun ryhdyn kaivamaan jääkaapista kanaa ja pilkkomaan sitä, jaloissa pyörii innosta kitisevä ja kiihtyvällä tahdilla pompahteleva otus. Etenkin naksuttimen käteen poimiminen nostaa kotona sisätiloissa kierroksia hetkessä kohti kattoa.

Tänään tehtiin ihan pari viskipullonkiertojuttuja ja siihen oli kierrosten nousun myötä tullut ihan uutta sykettä. Pullo lopulta kaatuikin, kun hommassa oli sähäkkyyttä. :D

Vastaavasti Vuokkosille meno nostaa intokierroksia Pikassa. Maanantain treeneissä kääpiö ei meinannut malttaa käydä pissalla, kun se pyrki sitkeästi kohti hallin ovea. Kun sitten lopulta suostui hetken keskittymään vessapuuhiin ja pääsi sisään halliin, Pika pyrki suoraan kentälle. "Tänne ei oo tultu lepäilemään, tuu juoksee mun kaaaaaa!!!" Tehtiin Maijan avustuksella putkeen lähetyksiä ja sen lisäksi juoksenneltiin ympäri kenttää. Pika osaa jo tosi paljon paremmin lähteä liikkuvan lelun perään kuin muutama viikko sitten. Pika osaa nyt juoksuvauhdissakin katsoa, mihin suuntaan pallo lähtee lentämään. Pika haki palloa kaukaa kentän toiselta puolelta asti. :)

Tiitiäisen kanssa treenattiin pitkästä aikaa kontakteja. Pikan tulon jälkeen tuntuu, että Nokissa on treeneissä ihan uutta turhaumanpurkuruutia. Se ei saa lähellekään niin paljon huomiota kotona kuin ennen Pikan saapumista, joten treeneistä on parasta ottaa kaikki yhdessä tekemisen riemu irti. Ja sen Noki tosiaan tekee. Kontaktit sujuivat tosi hienosti. Kepeillä tehtiin Niinulan poispäinkäännösjuttua ja sekin toimi ihan pulmitta. En tajua, miksi sama ei toiminut torstaina.

Seuraaviin kisoihinkin on ilmottauduttu - PITKÄSTÄ AIKAA! :) Joulukuun viimeisin päivinä radalle pääsevät sekä Noki että Kola.


tiistai 18. joulukuuta 2012

koirakoulussa

Noki on ryhtynyt kouluttamaan Pikalle reilun pelin sääntöjä. Ja mikäpä sen parempaa. Eipä niitä sääntöjä oikein kovin näppärästi kukaan muukaan pysty opettamaan kuin toinen koira.

Vielä viikko sitten Pika leikki niin kovin ottein, ettei Nokia paljon naurattanut. Pika puri kuin termiitti ihan iholle asti, varoittamatta ja voimia säästelemättä. Mutta nyt jo kahtena iltana Noki ja Pika ovat ähränneet painipuuhissa sulassa yhteisymmärryksessä. :) Välillä Noki makaa selällään ja Pika röhnöttää päällä ja välillä molemmat retkottavat selällään toisiaan hammastellen. Tänään Pika kuitenkin rikkoi reilun pelin sääntöjä ja ilmeisesti joko puri varoittamatta tai sitten hyppäsi painimaan lupaa odottamatta. Niinpä Noki ensimmäistä kertaa näpäytti Pikaa sen verran, että Pika kiljahti ja peruutti välittömästi metrin päähän henkisiä haavojaan nuolemaan. Parin minuutin päästä henkiset haavat olivat umpeutuneet, joten paini saatti jatkua. Ja jatkua. Ja jatkua.. :D




Pikalla on lenkin jälkeen  viileää - tai sitten se miltei jokaisen lenkin jälkeen sekoaa muuten vain:



sunnuntai 16. joulukuuta 2012

2o2o

Pikalla meinasi hiiltyä aivohermosto, kun en suostunutkaan naksauttamaan peppuistunnasta enkä 2o2o:n sijasta 1o3o:sta. "RÄYGH >:|", sanoi Pika.

lauantai 15. joulukuuta 2012

lauantaiaamun pieniä ihmeitä



--------------------------
Torstaina Niinulassa treenattiin kepeillä poispäinkäännöstä. Tiitiäinen lähteekin ihan näppärästi käännökseen mukaan, mutta hyppäsi kerta toisensa perään keppien jälkeen hypyn, johon sen ei tosiaankaan ollut tarkoitus mennä, reitti kun kulki keppien jälkeen putkeen. No, tämä on helppo pikkutreeni omatoimitreeniajalla rakennettavaksi. Saatiin onnistumaan todella vaikea takaaleikkaus kepeille, kun Niinu ohjeisti oikean ajoituksen kanssa. Sain ohjeeksi puskia omalla liikkeelläni Nokin toiseen väliin. Ns. "potkuohjaus" (hihihi) onnistuikin ihan mukavasti, eikä Tiitiäinen tullut jaloille, vaikka sitä vähän pelkäsin.
Ärsyttävää, että kerta toisensa jälkeen saan treeneissä palautetta siitä, miten jään seisomaan ja odottamaan Nokia. Tyhmä minä. Videoltakin näkee, miten kolmannella hypyllä jähmetyn ihan ääliöksi, vaikka voisin esim. LIIKKUA. Huoh.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

naksuttelua taas

Tänään harjoiteltiin naksuttimella etutassujen nostamista puntarille. Pika säntäili ihan tehokkaasti puntaria päin ja kierrokset nousivat, jos en suostunutkaan naksauttamaan puolivillaisesti tehdystä huitaisusta. :D Lopulta Pika nousi kerta toisensa jälkeen puntarin päälle etutassuilla. Tästä voisi johtaa vähitellen asennon niin, että takajalat ovat puntarilla ja etujalat maassa. :) Tällä hetkellä lähinnä yritän opettaa Pikaa tarjoamaan naksuttimen kanssa erilaisia asioita, joten tehdään kaikenlaisia pikkujuttuja ja harjoitellaan aivolihaksen käyttöä. ;)

Pika osaa tällä hetkellä istua odottamaan ruokaa ja pysyä paikoillaan pari sekuntia ennen ruokakupille pääsemistä. Se osaa luokse kutsuttaessa istua odottamaan palkkaa. Tämän lisäksi se osaa hyökätä tyynyn kimppuun myyrähypyllä (tätä naksuteltiin eilen ja tarkoituksena oikeasti oli alun perin saada Pika vain koskemaan tassulla tyynyä, mutta temppu jalostui melkoisen nopeasti myyrähypyksi ja tyynyn raateluksi.. ;). Sen lisäksi kokeiltu on pullon kierämistä ja puntarille nousemista. Kunhan saadaan yhteissävel soimaan luotettavammin ja Pikalle käsitys siitä, että naksuttelussa voi tarjota vaikka mitä juttuja, ryhdyn jalostamaan toimintaa suunnitellummin. 

Naksuttelun jälkihepulointia:

maanantai 10. joulukuuta 2012

pikachu puuhaa

Iltapuhteina on harjoiteltu pieniä juttuja, kuten naksuttimen merkitystä, istumista ja kosketusalustan luo menemistä. Kosketusalustan avulla sitten ollaan kaksi kertaa tehty viskipullon kiertämistä. Ja nopeasti tuo nappasi idean. Videolla ei kosketusalustaa enää ole. :)


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

skotlanninviskikoira?

Espanjanvesikoirasta kuoriutui oikein mainio skotlanninviskikoira, kun en keksinyt mitään muutakaan, mitä opettaisin Pikan kiertämään. Viskipullo on sopivasti painavahkossa tötteröputkilossa, joten tällä hetkellä ollaan siinä pisteessä, että pieni skotti osaa hakeutua viskipullon taakse kosketusalustan luo, mistä saa naksautuksen ja sen jälkeen on tarjolla kanaa.

Pitäisiköhän muuttaa naksuttimen ääni vaikka säkkipillin ulahdukseksi..?

Siperia opettaa...

..kuten seurakaveri Aino näppärästi totesi.

Kola "Siperia" Perronen totisesti joutuu kertomaan faktat faktoina ihan yksi kerrallaan, sillä herra Pikachu ei näytä suorittavan juuri minkäänlaista yleistämistä tilanteesta toiseen Kolan antamien opetusten suhteen. Se, että kotona on ihan selkeän kiellettyä hyppiä varoittamatta päälle, ei missään määrin ollut kokenut siirtovaikutusta ulkotiloihin. Niinpä Taran kanssa tehdyn ulkoilun loppupuolella Kola joutui valaisemaan tätä tosiasiaa. Ja mikä onnenpotku, että kyseinen tilanne tallentui kerrankin myös kameraan.

Yhdeksän kuvan aikana Pikachu (toivottavasti) oppi taas jotain "uutta" laumamme säännöistä.

Tallentuipa reissulla myös ensimmäistä kertaa kuviin Pikan ERITTÄIN tiheään viljelemä väijymistaipumus. (Tosin Tara ei väijymisestä tajunnut mitään, vaan marssi väijymiehen miltei lyttyyn.. :D )

Ja lopuksi erilaista yhteiselämän opiskelua: Nokin järjestämä opetustuokio. 

viikonloppua viettämässä

torstai 6. joulukuuta 2012

nehän leikkii!

Eilen ja tänään pieni herra Tiitiäinen on viimein tajunnut, että kääpiön kanssa voi puuhata myös mukavia juttuja. Noki on alkanut hampaat irvessä ja suu auki tuuppia Pikaa ja Pika tietenkin vastaa puuhaan roikkuen poskessa ja korvissa ja lipoen Nokin suuta. Menipä homma lopulta jopa siihen pisteeseen, että Tiitiäinen lötkähti selälleen ja Pika hyöri ja pyöri häntä vispaten Nokin päällä ja ympärillä. :)

Touhusta on kadonnut ryppyotsaisuus Nokin osalta ja lähinnä puuha näyttää siltä, että Noki yrittää löytää rajoja sen suhteen, miten kovilla otteilla Pikaa voi myllyttää ilman, että leikki katkeaa. Ulkona Nokin otteet ovat sen verran nopeita ja massavia, että Pika ei meinaa pysyä jaloillaan. Tästä syystä ulkoleikit usein katkeavat lyhyeen, kun Noki syöksyy Pikan luo, ohi ja karkuun ja Pika on pyllähtänyt turvalleen eikä siten ehdi Nokin mukaan syöksyilyyn.

Pika puolestaan yrittää kerta toisensa perään opettaa pientä herra Sahajauhopäätä väijymisen saloihin. Pika kyykkää matalaksi heti, kun siihen on vähänkin syytä ja alkaa tuijottaa silmät säihkyen vastapuolta (eli yleensä Nokia). Noki pyrkii välttämään koko tilannetta eikä ole huomaavinaankaan väijymiestä.  Muutamia kertoja Noki on kuitenkin erehtynyt takertumaan Pikan tuijotukseen ja voi sitä Tiitiäisen hämmennyksen ja hirvityksen määrää. Tiitiäinen ei vaan tajua. Onko tämä leikkiä? Tuleeko tästä riita? Onko tuo ystävällistä vai yrittääkö se ärsyttää? Miksi se vaan kyykkää ja kyylää? EN TAJUA! Remu ei selvästikään ole opettanut väijymisen syvintä olemusta Nokille, vaikka väijykoulutus on kyllä ollut Remun yksi tärkeistä tehtävistä.

Eiköhän noista tule mustavalkoinen bätmänjarobin-kaksikko ennemmin kuin myöhemmin. :)

tiistai 4. joulukuuta 2012

LEIKKISIT MUN KAA!

Kola oli tänään sitä mieltä, että nyt olisi vihdoin aika. Pikan olisi aika vihdoinkin vähän leikkiä Kolan kanssa. Kola huitoi tassulla Pikaa päähän. Kola niiasi leikkiasentoon. Kola vispasi häntää.

Mutta mutta.

Ikävä kyllä myös pieni herra Tiitiäinen RA-KAS-TAA herr Führerin kanssa leikkimistä. Se on niin harvinaista herkkua, että sellaisesta tilanteesta pitää ottaa kaikki ilo irti. Niinpä Tiitiäisen silmissä syttyi ilo ja se ponnahti leikkiä haastavan Kolan eteen häntä vispaten: "Okei mä suostun! Okei mä alan sun kaa! LEIKITÄÄN JO!"

Kola yritti huitoa Pikaa tassullaan Nokin ohi ja yli, mutta eihän siitä mitään tullut. Tiitiäinen ponnahteli ja tuuppi Kolaa ja lopulta Pikasta olisi tullut litteä lätty, jos se olisi jäänyt painiskelevien isojen poikien jalkoihin. Hetken aikaa olohuoneen lattialla kuitenkin mylläsi onnea pirskahteleva kolmikko. :) Pikakin nimittäin ehti innostua Kolan leikkimielestä sen verran, että karjahteli pieniä uskottavia leikkikarjahduksia ja pompahteli suhteellisen hallitsemattomasti sinne tänne.

Mainio sakki. :)

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

kuin kaksi marjaa

Miltei mahdotonta erottaa, kun vaatetuskin on niin yhteneväinen.

Lempinimiä ja lempipuuhia

Tiitiäinen on tiitiäinen vaikka voissa paistaisi. Se lempinimi on jäänyt käyttöön niin pitkäksi aikaa, että liekö ihan pysyvää mallia.. Komppunen on Komps tai Koo. Ja entäs Pika?

Pikasta on toistaiseksi ainakin tullut niin vahvasti Pikachu, että se tunnistaa chu-äänteen miltei paremmin kuin Pikan.. Myös herra Pikkelström ja Piks ovat löytäneet sijaa majatalosta.

Eilen käytiin Pikachun kanssa ensimmäistä kertaa ihan Oikeesti treenaamassa. Pika juoksi putkea edes takaisin, kun toisessa päässä olin minä ja toisessa Anu vinkulelujen kanssa. :)
---------
 Tänään Noki ensimmäistä kertaa keksi, että Pikan kanssa voi leikkiä! Aivan huikeaa. :) Se se vasta olisikin huippua, jos Noki ryhtyisi Pikan puruleluksi ja leikkitädiksi, niin minun ei tarvitisisi ottaa ihan kaikkia leikkiriehuja hoidettavakseni. :D Lisäksi toki on ihan jo Pikan tulevaisuudenkin kannalta tosi jees, jos Noki opettaa, miten koirat leikkivät kaikella ystävällisyydellä keskenään ilman että käytetään liian kovasti voimakeinoja. Nokilla on nimittäin jokseenkin erikoinen tapa selvitä Pikan puruyrityksistä. Noki suudelmoi niin, että läpse käy. :D Oikea pikkupassivisti tuo Noki: suukkoja, ei aseita!!




lauantai 1. joulukuuta 2012

kameran kanssa ulkoilemassa

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi napata kameran lenkille mukaan. Hankea on  niin paljon, että kovin pitkiä lenkkejä ei Pikan kanssa pysty auraamattomilla alueilla oikein tekemään, mutta onneksi lähikallioilla on sen verran ulkoilijoita, että poluilla eteneminen on edes jossain määrin mielekästä touhua Pikankin näkökulmasta.

Loput kuvat löytyvät täältä.