keppiprojekti etenee jälleen

Tasan kaksi viikkoa on nyt puuhattu keppien parissa ohjureiden tukemana. Ja hyvältä alkaa näyttää!

Käytiin Ojangossa muutamat kerrat tekemässä ja sitten olikin jo juhannus, joten tultiin mökille jatkamaan pihatreenejä. Laitoin aluksi pihakepit vinoiksi, jolloin tekeminen on helpompaa ja nopeampaa. Niillä tehtiin jokunen päivä.




Ohjureita laitan tarvittaessa alkuun tai loppuun. Häiriönä olen mökkiolosuhteissa käyttänyt lähinnä sijantiani ja liikettäni. Kun palataan treenikentille, täytyy palautella ohjureita takaisin ja tehdä vielä haastavampia häiriöitä. Tällä hetkellä esimerkiksi Papua vastaan käveleminen onnistuu vain etupalkan kanssa. Myös lelun heittäminen suorituksen aikana saa Papun poistumaan kepeiltä kesken.
 

keppiprojekti etenee

Aikin innostamana rakensin sähköputkesta ja puristimista ohjurit. Enpä olekaan koskaan aiemmin hyödyntänyt ohjureita keppiopetuksessa, joten aika puhtaalta pöydältä lähdettiin liikkeelle. Itsehän olisin ilman mentorointia jatkanut ohjureilla hinkuttamista varmaankin hamaan maailman tappiin asti. Mutta rohkaistuna ryhdyin poistamaan ohjureita heti ensimmäisenä opetuspäivänä.

Olin pessimistisen varma, että Papu sekoaa sävelissä, kun otan ensimmäiset ohjurit pois. Se kun oli ollut jo oma pikkuprojektinsa, että sain Papun ymmärtämään, että ohjurit näyttävät reittiä - ne eivät ole mikään kiipeilyteline, jossa sukellellaan yli ali ja ympäri. Mutta Papu pääsi yllättämään ja kieppui ongelmitta poistetuista ohjureista huolimatta. Ja vauhtiin päästyäni ohjureiden poistaminen etenikin aika harppauksin.

Treenejä kertyi neljän päivän aikana melkoinen määrä. Yksittäisellä treenikerralla Papu suoritti kepit keskimäärin ehkä noin 4-5 kertaa. Treenikertoja kertyi päivän aikana melkoinen määrä, varmaankin vähintään 5 treenikertaa per päivä, todennäköisesti enemmänkin. En kuitenkaan kokenut, että treenimäärä olisi ollut liikaa, koska Papun vire pysyi mainiona eikä se ollut treenin jälkeen missään määrin läkähdyksissään, vaan olisi palavasti halunnut vielä jatkaa. Mökillä treenaamiseen oli optimaaliset olosuhteet, kun sää ei ollut helteinen ja treenit oli helppo pitää lyhyinä ja toisaa usein, koska treenaamaan mökin pihassa. Kotioloissa en varmastikaan olisi saanut toteutettua projektia näin simppelisti, koska treenikentälle on matkaa pari kilometriä. Ja vaikka se on lyhyt matka, se on silti noin pari kilometriä enemmän kuin matka mökin sisätiloista treenipisteeseen.. :D

Ensimmäisenä päivänä poistin lopulta muistaakseni 3 ohjuria.


Toisena päivänä poistin 2 ohjuria lisää.


Kolmannen treenipäivän iltana jäljellä oli enää 3 ohjuria.




Neljännen päivän aamuna aloitin kahdella ohjurilla ja iltapäivästä poistin nekin.




Projekti eteni jättimäisin harppauksin! Toki pujoittelu on vasta varsin hataralla osaamispohjalla ja häiriöiden sieto on toistaiseksi liki nollaa. Mutta nyt kun pujottelu on teknisesti hallussa, voidaan palauttaa ohjureita ja ryhtyä haastamaan häiriöiden avulla.

Tarkoituksena on käydä läpi ainakin seuraavia häiriöitä ohjureiden tukemana:
a) Ohjaajan liikehäiriöt: persjättö, takanaleikkaus, päällejuoksu, sivuirtoaminen, rytmin muutos keppien aikana
b) estehäiriöt: putki keppien edessä, kepit seinää päin, este/putki/keinu/puomi ohjaajan ja keppien välissä, putken suu lähelä keppien sivulla...
c) lähestymiskulmat ja vauhti kepeille tultaessa

Tavoitteena on saada kepit ratakuntoon kuukauden sisällä, sillä ajatuksena on suunnata virallisiin kisoihin hypäreille heinäkuun puoliväliin mennessä. :)

kiltti koira ja back-lap (?)

Tänään meinasin mennä turvalleni, kun nauratti Nokin kiltteys/kuuliaisuus niin paljon. Polvi naksahti siinä nauraen juostessa ja Heinosen Anna tuli kauhistelemaan, että sattuiko. Jos nyt vähän kirpaisi, niin sitä ei lasketa.

Noki nimittäin teki radalla sellaisen yllätysvedon, että eihän sitä voinut kuin nauraa ja ihmetellä. Olin lähettänyt Nokin keinulta (8) putkeen ja olin puomin "väärällä" puolella ohjaamassa kymppiputkeen. Noki sukelsi esiin ysiputkesta ja olin käskyineni ihan myöhässä. Huusin PUTKI!!-käskyn, kun Noki oli jo ehkä metrin verran putken 10 suun matkalla kohti hyppyä 11.

Ja mitä tekee kuuliainen, kiltti muruseni? Se pistää pakin silmään, jättää minut laukkaamaan kohti hyppyjä 12-13 ja menee itse suorittamaan putken. Se siis hitto vie teki täyskäännöksen minun karkuun juoksemisestani huolimatta ja suoritti sen, mitä käskin sen suorittaa. :D Voi mussu.













Esteellä 22 tehtiin back-lap -ohjaus (?). Eli kirmasin minkä jaloistani pääsin hyppyjen 19-21 ohi ja lähetin Nokin kiertämään hyppyä 22. Heti perään työnsin Nokin ohjauksella jatkamaan hypyn oikeanpuoleisen siivekkeen kautta kohti pussia 23. Itse jäin kuitenkin vasemman siivekkeen puolelle, eli Noki kiersi hypyn oikean siivekkeen ja minä vasemman kautta.

Noki teki kepit molempiin suuntiin ihan maagisen hienosti. Se ei epäröinyt hetkeäkään ja vedätin sitä molempiin suuntiin niin paljon kuin halli antoi myöten. ;) Kolmoskepeillä juoksin pitkälle eteen ja tein persjätön A:lle. Kepeillä 24 puolestani juoksin keppien vasenta puolta kokonaan keppien ohi ja aina maalihypylle asti odottamaan, että Noki saa kepit suoritettua.

muru hei takki auki, täältä tulee hauki..

..joka treeniaamisesta tykkää.

Päivälenkki Ojangon metsissä päättyi jälleen kerran lyhyisiin aksatreeneihin. Tästä alkaa tulla jo tapa. :)

Kola pääsi hakemaan rutiinia kyysikymppisten hyppyjen ja renkaan hyppimisessä ja lähinnä vaan hassuteltiin kaikenlaista, minkä ohessa Kola pompahteli hyppyjen yli erilaisissa yhteyksissä ja erilaisista kulmista, kutsumalla ja lähettämällä. :) Lisäksi hinkattiin kontaktien alastuloa ja se alkaakin olla Kolalla erittäin hyvin hallussa. Jopa niin hyvin, ettei ronttia meinannut saada radalta ilman pannasta kuskaamista pois, kun kerta toisensa jälkeen se loikahteli kontaktin alastulolle kököttämään. :)

Nokin kanssa tehtiin muutama muurin takaakierto (viikonlopun kokemusten takia) ja kierrot sujuivat ilman ainoaakaan pudotusta tai holtitonta loikkaa. Jei. Lisäksi tehtiin itsenäisyyttä keppeihin -projektin jatko-osaa, jossa oletuksena oli, etten radalla ehtisi saattaa Nokia kepeille, vaan Nokin olisi pakko hakea kepit itse minun jäädessä keppien loppupäähän.

Ensimmäisellä kerralla seisoin kauempana putkesta ja lähempänä keppien alkua. Lähetin paikallaan seisten Nokin putkeen ja kun Noki lähestyi putken ulostulopäätä, huusin keppikäskyn yhä paikallaan seisten. Ensimmäisellä kerralla Noki meni toiseen väliin, mutta "OHO!" -huomautuksen ja uuden putkeen lähettämisen jälkeen Noki korjasi suoritustaan ja haki kepit loistavasti. Parin toiston jälkeen siirryin vielä kauemmas keppien aloituksesta ja lähemmäs putken suuta. Tämäkin treeni toimi hienosti ja vääriä suorituksia tuli jälleen muistaakseni yksi. On se upea ukko. :)

2 x 2 = 6

Tänään kävin lisäämässä Nokin laskutoimitukseen yhden keppivälin lisää. Avointakin avoimemmat kulmat eivät näyttäisi enää olevan minkään valtakunnan ongelma, vaikka keppejä on jo kuusi. 8) Jesh!

2 x 2 = 4

Ollaan Nokin kanssa skannailtu näkökulmia keppien suorittamiseen tässä pitkin syksyä. Ja samalla on tullut sivusta seurailtua Maijan ja Mökön matkaa 2x2-keppitreenien sokkeloissa. Mökön kepit ovat erittäin mainiota katseltavaa, joten Maijan opastuksella ollaan Nokinkin kanssa lähdetty tutkailemaan keppejä ihan uudesta näkökulmasta. :)

Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että Noki metsästää oikeaa väliä neljän kepin seasta. Aivot sauhuten se kyllä löytää oikean välin ihan mistä kulmasta tahansa, jos vain malttaa keskittyä. Välillä homma menee aivosauhun takia pelkäksi pomppimiseksi ja karjumiseksi (siis Nokin osalta - minä seison viileänä viilipyttynä vieressä ;). Ensimmäisen välin löytäminen etenkin niistä inhottavista avokulmista on neljälläkin kepillä haastavaa, mutta tänään taidettiin Maijan kanssa pähkäillen tehdä läpimurto tässäkin pulmassa. Huomattiin, että ensimmäisen välin löytäminen vahvistui ja varmistui huomattavasti, kun huikkasin "jeee!" oikean välin kohdalla ja "oho!" kun valituksi tuli väärä väli. Olin kyllä aikaisemminkin ohotellut väärää väliä, mutta olin tyhmyyksissäni jättänyt jeejettelemättä oikean välin.

Nyt siis toimintasuunnitelma on seuraava:
1. Oikean välin kohdalla sanon "jee!"
2. Oikean välin jälkeen Noki tekee seuraavan välin ja naksautan sen kohdalla -> lelu lentää palkaksi.
3. Väärän välin kohdalla sanon "oho!" ja olen passiivinen.
4. Treeniä vaikeutetaan mahdollisimman jatkuvalla syötöllä tavalla tai toiselle. Kun "kipupiste" (eli se, ettei homma enää meinaa onnistua) löytyy, odotan, että Noki tekee oikein. EN auta. Kun Noki tekee oikein, palkkaan ja kehun isosti ja helpotan seuraavaa suoritusta.

Saas nähdä, miten äijän käy.

KÄÄNTYY KÄÄNTYY!

Tänään treeneihin pääsivät kummatkin karvaturvat.

Keskiviikkona Anna Heinosen treeneissä yritettiin saada kauempaa vekattua koiraa hyvälle linjalle ja se oli sekä Nokille että minulle uutta. Niinpä otettiin tämän päivän treeneissä omatoimista kääntymistä niin, että ihan toivotun laskeutumispaikan lähelle pistettiin palkka odottamaan ja sitten lähetys kaartuvasti hypylle.



















Kuvassa sininen viiva on etenkin Kolan tapa hypätä. Nokikin hyppää tuon suuntaisesti, mutta ei läheskään noin vahvasti. Vihreä viiva, miten saatiin juoksulinjaa muutettua treenin avulla.

Noki kääntyi jo aluksi ihan kivasti, vaikka ilmiselvästi homma on sille vielä uutta. Loppua kohden se alkoi toimia paremmin ja paremmin ja tälläiset treenit tekevät varmasti sen hypyille tosi hyvää, koska se joutuu tekemään itsenäistä hyppyä muutenkin kuin vain täysiä suoraan yli ponnahtamalla.

Kolalle tehtiin tietenkin samaa treeniä ja olin enemmän kuin odottavassa mielialassa, jotta pääsisin näkemään, miten Kola kääntyy itsenäisesti hypyn yhteydessä. Aluksi Kola ei oikein tajunnut, mikä on koko jutun juoni. Lelupalkka näkyi hypyn takaa, joten Kola säntäsi silmät hehkuen hypyn ali lelun kimppuun kuin tuulispää. Laskettiin hypyn toista puolta ja homma alkoikin toimia. Vähitellen Kolakin alkoi kääntyä. :O Sain vekattua sitä hyvän matkan päästä ja Kola taipui paremmin kuin koskaan aiemmin.

Ehkä, ehkä Kolan kanssakin joskus tulee fiilis, että saan ohjattua sitä myös ratasuorituksen yhteydessä! :O

Lopuksi Noki teki itsenäisten keppien harjoitusta muutamien toistojen verran tavalla jos toisellakin. Anna ja Annina pinkoivat sinne tänne ja tuonne häiriötekijöinä keppien suuntaisesti ja keppien suoritussuuntaa vastaan. Minä juoksin välillä Nokin ohi täysillä ja osan kerroista kävelin reipasta vauhtia Nokia vastaan. Avokulmia lukuunottamatta Noki teki kepit huomattavalla luotettavuudella ja sekosi oikein aloitetuissa kepeissä muistaakseni vain kerran. :) Noki ei tarvitse enää etupalkkaa keppien loppupäähän vaan palkka voi olla minun taskussani ja tästä huolimatta Noki suorittaa kepit hyvällä vauhdilla itsenäisesti loppuun asti. Ja tämä kaikki siis, vaikka jäisin seisomaan lähetyspaikalle.

Mainio otus.

itsenäiset kepit -treeni jatkuu

"Emppu ei häiritse keppisuoritusta, vaikka tekisi kärrynpyöriä" -projekti etenee. Nyt pystyin jo kävelemään Nokia vastaan ja sen lisäksi siirtämään palkan sivulle ja jopa Nokin taakse. Noki katsoo keppien jälkeen ohjaustani ennen kuin pääsee palkalle. Seuraavana on tavoitteena opettaa avokulmia. Ne ovat meidän heikko lenkki.

keppeihin itsenäisyyttä -projekti

Sateinen Ojanko kutsui ja kepit saivat kyytiä niin Nokilta kuin Kolaltakin. Kolan kanssa treenattiin vedättämisen kestämistä ja Nokin kanssa keppeihin haetaan itsenäistä suorittamista.

Otettiin ensin pelkkää hyppy-kepit -treeniä niin, että vietiin yhdessä palkka odottamaan piiloon. Sen jälkeen otettiin kepit-hyppy -suoritusta pari kertaa ja vieläpä niin, että kävelin Nokia vastaan. Hyvin sujui. Noki ei edes harkinnut karkaavansa palkalle vaan teki kepit matalana täyttä vauhtia loppuun asti ja haki vasta sitten palkan.

Lopuksi vietiin palkka odottamaan ja tehtiin hyppy-hyppy-hyppy-kepit-siivekkeet -treeniä pari kertaa. Meni aivan mahtavan hienosti.