juoksuA - missä nyt ollaan?

Pikan kanssa tehdään A:ta edelleen längillä. Ja miksikö? No siksi, että minä kyllästyin ja väsyin ja turhauduin aivan pohjia myöten siihen, että jouduin kyttäämään osumia treeneissä ja kaikki energia meni A:n miettimiseen. Nyt treeneissä askel osuu aina, kun loikkaaminen on fyysisesti estetty. Näin saadaan kummatkin mahdollisuus treenata rataa ja erityisesti sitä, miten A toimii osana kokonaista ratasuoritusta. Kisoissa A on sujunut kohtalaisesti. PuuA:lla Pika pomppasi tosi rumasti, mutta muuten ei olla taidettu ottaa vitosia.

Tänään käytiin Nooran kanssa treenaamassa kontakteja, ja testasin siinä samalla Iinan ehdottamaa palkkauksella vahvistettua juoksua ilman länkiä. Eli kun Pika lähestyy A:n huippua, heitän matalan maanmyötäisen heiton pallolla. Olen tätä joskus kokeillut ja silloin Pikkari ponnistu turhan pomppuisasti A:lta pois. Mutta nytpä ei tehnytkään niin, vaan erotteli takajalat ja siis oikeasti laukkasi, ei loikannut! Jes. :) Ryhdyn varmaankin tekemään A:ta vaihdellen länkien ja matalien palkkaheittojen kesken.

Ja Noki. Niin. Pari kuukautta sitten olin vähän huolissani, että miten me ehditään saada A:lle rutiini ennen kesän arvokisoja. Olisi pitänyt luottaa. Sehän on Noki. Tietysti me ehditään saada rutiini. :) Eilen Iinan treeneissä Noki pääsi tekemään kisanomaisen ratasuorituksen. Radan jälkeen Iinan kommentti Nokin A:sta oli: "Se osuu todella hyvin." Niin osuu. Minä en joudu käyttämään osumiin pienintäkään ajatusta Nokin kanssa. Voin tehdä A:n yhteydessä ihan mitä tahansa, ja Noki tekee oman osansa. Se osuu ainakin tällä hetkellä 100% varmuudella enkä oikein osaa nähdä, että sillä olisi mitään ajatusta siitä, että A:lla voisi pompata. Minulla on toki edelleen oppimista A:lla, kun en vielä hahmota, mihin ehdin ja mihin en. Ja varsinkin siihen suuntaan, että en usko ehtiväni, vaikka sitten lopulta saattaisin ehtiäkin.

Huomenna jatkuvat kisaA-harjoitukset, kun mennään Kotkaan Sandra Deiddan radoille. Tosi kivaa päästä tekemään mustavalkoisilla taas kaksi samaa rataa. :)

Muutamat A:t tänäänkin

Tänään mentiin Tean kanssa hallille, joten pääsin jättämään etupalkkaa A:n suorituksesta. Jes. :) Noki nakutti samaa korkeutta kuin eilen. Tehtiin kaksi kuuden suorituksen sarjaa. Toisen sarjan suoritukset 4 ja 5 menevät yliloikaksi. Luulen, että huipun ylitys kovassa vauhdissa vaatii kropan hallinnalta sen verran paljon, että Noki alkoi väsyä. Huomenna vielä treenataan ja sitten pidetään tauko. Noki saa työstää A-ajatusta rauhassa ensi viikkoon. :) Lisäksi se pääsee keskiviikkona Riinalle fyssaroitavaksi. Noki ei kyllä itse arvosta, mutta ohjaaja tietää, että käsittely tulee tarpeeseen.

Pikkarin kanssa tehtiin längillä kovasta vauhdista tulevia A:n juoksuja. Pikan on selvästi helpompaa tehdä hyvä suoritus, kun lähestyminen ei ole täyttä laukkaa tehty, mutta haltuun ne on nekin saatava, ei auta. Hyvin se osuu, mutta huipun ylitys on hieman holtiton. (Ei mitenkään niin pahasti, että se oikein loistaisi videosta, mutta itse huomaan eron jo "livenä" tehdessä. Suoritus ei ole samanlainen kuin hitaammasta lähestymisestä.)

Ai mikä A? No juoksuA tietenkin.

Tänään nostin A:n 140 senttiin. Ja sehän olikin sitten vihdoinkin se piste, kun Noki tunnisti esteen A:ksi. :D Videolla ekat suoritukset tehdään 120cm korkealla ja siinä Noki menee laukoilla. Mutta annas olla, kun nostin 20cm A:ta ylöspäin. Ekat suoritukset silläkin menevät laukoilla, mutta sitten ihan yllättäen Noki keksii alkaa suorittaa A:n alastuloa samalla tavalla jarruttamalla, miten se tekee pysäytyksen. Sain kuitenkin sen palaamaan laukkoihin kahden pelkän alastulon tekemisellä ja siirtymällä sitten kiihdyttävämpään "KOVAAKOVAA!!" -käskyyn aikaisemman "kovaa"-käskyn sijaan.


Pikkari puolestaan harjoitteli längillä taas matalampaa asentoa. Ja ihan hyvältähän se näyttää. :)

juoksuA:n kimpussa

Nokin kanssa yritetään nyt lomalla päästä tekemään lyhyitä treenejä pitkin viikkoa. Nostan nyt rohkealla kädellä A:ta ylöspäin, kun Nokin suoritukset näyttävät vaivattomilta.Videolla jälkimmäinen osa tehdään noin 120cm korkealla A:lla. Siinä näkee, että muutamalla suorituksella Noki todennäköisesti ajattelee pysähdystä vaihtoehtona. Se jarruttaa aavistuksen alastulolla. Mutta varsinkin viimeinen suoritus näyttää rennommalta eikä siinä ole nähtävissä pysähdysajatusta. Yritän viikon aikana nostaa A:n normaalikorkeuteen ja lisätä omaan liikkumiseen vauhtia ja A:ta ennen ja ehkä jälkeenkin esteitä.


Pikan kanssa otin käyttöön länget. Asentoa olisi pakko saada matalammaksi. Pika tuleekin längillä paljon paremmassa asennossa ja sen alastulolaukat ovat huomattavasti rennommat ja vaivattomammat. Lisäksi se katsoo paremmin eteensä eikä tuijota minua. Mennään joka tapauksessa testaamaan kisaamista viikon päästä, kävi miten kävi. Ei viikossa Pikan A:han pystyne vaikuttamaan, mutta jospa ajan kanssa saisi sitä parantamaan suoritusasentoa. Alkaa vaihteeksi taas iskeä epätoivo, kun treenataan ihan hulluna, eikä homma silti muutu varmaksi. Jos jotain parempaa, niin sentään se, että huipun ylittävä laukka on nykyään keskimäärin paljon parempi ja tasalaatuisempi. Eli enää olisi ratkaistava "vain" alastulon ongelma.

juoksuA:ta pukkaa

Edellisissä treeneissä tehtiin Nokin kanssa liian monta toistoa. En yhtään hahmottanut, miten vahvaa kropanhallintaa madalletun A:n suorittaminen Nokilta vaatii. Ihmettelin vain, kun Noki treenin lopussa alkoi säännönmukaisesti hypätä boksista yli. Tänään tuoreilla lihaksilla samaa ei enää sattunut kuin yhden kerran. Ensi kerralla nostetaan taas vähän lisää ja sitten alkaakin täysikorkea A olla jo tosi lähellä. :) Jännää!


Pikan juoksuA:n kanssa puolestaan keskitytään tällä hetkellä ylösmenon paikan löytämiseen. Jos Pika tulee täysillä A:lle, se ponnistaa ensimmäisen laukan liian ylös, mikä johtaa huonoon huipun ylittävään laukkaan.

Ja lopuksi 4x A-suoritus. Nokin pysäytysA takaakierrosta ja suoralla lähestymisellä sekä Pikan juoksuA takaakierrosta ja suoralla lähestymisellä. Tarkoitus oli videon avulla nähdä, miten Nokin ja Pikan lähestyminen A:lle eroaa vai eroaako se. Videosta käy ilmi ainakin se, että Nokin A-suoritus on viimeistä laukkaa lukuunottamatta jo valmis juoksuA. :D Se siis tulee huipun yli täysin oikein, enää tarvitsee kertoa sille vain se, että viimeisen laukankin saa ottaa.



Loppuun vielä Nokin hyppäri parin viikon takaa. Satuin löytämään voittaneen bortsun radan ja mielenkiinnosta pistin ne rinnakkain. Noki hyötyy tiukoista käännöksistä ja häviää kepeillä ja suorassa etenemisessä.

kovaa, kovaa!

Nokin kanssa ollaan nyt hetki pois kisakentiltä ja katsotaan, miten juoksuA Nokin kanssa mahdollisesti sujuu. Aikomuksena on säilyttää pysäytysA ja totuttaa Noki siihen, että esteelle on kaksi käskyä. Uskoisin Nokin olevan niin hirmuisen viisas, että se pystyy tekemään kaksi erilaista temppua, vaikka este on sama. :)

Noki ei tarjoa litteällä A:lla ollenkaan pysäytystä, mikä helpottaa treenaamista kummasti. Harmi kyllä Nokin treenistä näkee saman, minkä näkee myös Pikan kanssa: oikealla puolellani olevan koira ohjaaminen on paljon kankeampaa ja vaikeampaa kuin vasemmalla olevan koiran ohjaaminen. Olen koko ikäni ollut "urheilukentillä" vasuri. Pelaan pesistä vasemmalla, heitän palloa vasemmalla, jne. Kirjoittaa osaan kummallakin kädellä - joskin käsiala on vasemmalla kädellä ihan huono, kun sitä ei ole (yllättäen ;) kauheasti tullut harjoiteltua. Urheilujuttuja en osaa oikeakätisesti tehdä - en näköjään myöskään agilityssä. Tyhmää. Noki siis kääntyy minua kohti, kun yrittää kompensoida heikkouttani. "Katson sua Emppu tosi tarkasti, kun yleensä sillä puolella ohjaat kankeammin! Kyllä me yhteistyöllä heikkoutesi selätetään!"

Hyvin Noki kovemmastakin vauhdista osuu. :)

juoksuA ratatreenissä

Jee, kovin kiva treeni Pikkarin kanssa. :) Kepeillä Pika pysyy hyvin, vaikka irtoan sivusuunnassa ja layeroin puomin. Mutta se oli sitten liian haastavaa aika ajoin, että olin kaukana sivulla JA edessä odotti houkutteleva putken suu. Viimeistä keppiväliä ei millään olisi malttanut tehdä, koska PUTKI! Saatiin onneksi onnistuneitakin toistoja, mutta treeniä vaatii vielä se, että Pika malttaa tehdä kepit kunnolla, vaikka edessä olisi putki tai A häiritsemässä keskittymistä. :)

Tasapainoaan etsii myös putken jälkeen tapahtuva haltuun tulo/täydellinen hallitsemattomuus. :D Ensin putkien jälkeen ei ollut mitään hallintaa - ja nyt Pika tulee liikaakin käteen ja jää katsomaan, että "mitäs sitte tehtäis?!"

A tehtiin radan osana kolme kertaa ja vieläpä niin, että treeni oli jo ihan loppumaisillaan, kun päästiin radan lopussa olleelle A:lle. Tästä (ja yhdestä erittäin pahasti tökkineestä lähestymisestä :D ) huolimatta Pika teki kolme tosi hyvää toistoa. :) Jes.

Treenien lopusta pari pätkää. :)


Ja pitkästä pitkästä aikaa Nokin treenit videona. Nokin kepit on niin superduper, että luotan niihin jotakuinkin kuin vuoreen. Se nakuttaa maailman kuuliaisimmin kepit loppuun, vaikka tekisin mitä. Näiden treenien parasta antia on peruskäännös, joka oli 0,2 sekuntia nopeampi kuin sylivekki (?) tai valssit keppien jälkeen. Peruskäännös kuuluu listalle "näitä ohjauksia en koskaan milloinkaan ikinä käytä". Pakko kai vaan ottaa sekin aktiivisessa käytössä olevien joukkoon, kun se kerran toimii Nokille (ja minä näköjään vihdoinkin osasin sen tehdä). ;)

kivaaaa :)

Pikkarin kanssa käytiin joulutauon jälkeen palauttelemassa mieleen A:n juoksemista radan osana. Putkeen irtoamisen osalta on pienoisia ongelmia, mutta sekin paranee loppua kohden. Putkeen irtoamista ei varmaankaan auta se fakta, että esteväli jäi 12 metrin tietämille.. ;) Aluksi osumat ovat A:lla ihan turhan ylhäällä ja yksi suoritus on niin selvästi loikka, että sanon "OHO". Pika parantaa heti ohon jälkeen, joten kyllä se jotain jostain ymmärtää. :D Hyvin tulee myös tätä nykyä ohjauksiin A:n jälkeen, mutta silti katsoo A:n aikana eteensä ja kääntyy katsomaan minua vasta A:n jälkeen. Tosi jees.


Eilen VAUn kisoissa olisin halunnut ohjata takaaleikkausvalssilla yhden kohdan (, jossa kukaan muu ei tainnut tuota ohjausta käyttää ja kohta oli lähes kaikille vaikea). Jäi harmittamaan, etten päässyt testaamaan takaaleikkausvalssia, joten käytiin tänään kokeilemassa. Ja se toimii ihan sairaan hyvin! Noki lukee ohjausta toisto toiston perään juuri niin kuin pitää. Videota hidastaessa vasta tajusin, miten lähelle Nokin linjaa änkeän leikkauksessa. Toisella suorituksella olen ihan liian pitkällä Nokin tullessa ponnistuskohtaan, joten olen kirjaimellisesti Nokin linjassa kiinni. Noki kuitenkin vain sokeasti luottaa, etten juokse sen päälle tai eteen ja ponnistaa hyppyyn, vaikka olen niin lähellä, että ohjaava käsi "silittää" Nokin selkää, kun Noki liitää ohitseni. Sydän melkein sulaa, kun se noin käsittämättömän vahvasti luottaa, että saa tehdä turvallisesti, vaikka tulen ihan todella liki. Super-Noki.


Loppuun vielä Nokin eiliset radat

juoksuA:lla sivulle irtoilemassa

Niinun tämän viikon treeneissä A:lta oli pakko irrota tosi vahvasti sivulle. Ja sehän sitten teki hommasta paljon vaikeampaa. Niinpä tänään mentiin hallille tekemään sivuttaisen irtoamisen treeniä. Se tosin on vähän vaikeaa meidän hallissa toteuttaa, kun halli on niin himputin kapea. Mutta saatiin viriteltyä sen verran irtoamista, että Pika teki myös virheitä, joista pääsi sitten huomauttamaan ja Pika pääsi korjaamaan tekemistään. :)

Tänään osumat oli melkein koko ajan kolmen jalan osumia. Täytyy pohdiskella, tarvitseeko asialle tehdä jotain. Takajalat kuitenkin ponnistavat hyvin vähintään parikymmentä senttiä kontakitrajan alapuolella.. 




Nokin treeneissä meinasi kuolema tulla ihan täysillä jo ekan suorituksen jälkeen. Asiassa tekemistä varmaan oli sillä faktalla, että koko treeneihin lähtö oli vähän epävarmaa, kun päätä särki ja vihloi jo Pikan juoksuA-treenin aikana (..jonne juoksin suoraan töistä, kuten videon vaatetuksesta varmaan huomaa). Buranan voimin kurvattiin kuitenkin Nokin kanssa Vuokkosille, mutta ei se tekeminen missään vaiheessa tuntunut helpolta tai vaivattomalta, vaan ennemminkin puhtaalta selviytymiskamppailulta. :D

Hauskaa oli silti. Erityisesti mieltä lämmitti Nokin hakeutuminen kepeille yhdellä suorituksista (näkyy videossakin) sekä tosi ripeä puomi - ja nauraa hihitytti se, että Noki karkasi A:lta palkkapallon perään! Ylikiltti Tiitiäinen kuitenkin jätti palkkapallon hakematta, koska "HÄN on vihainen! HÄN huomasi, että mokasin. MY MISTAKE! RÄYH!"

juoksuA:n kimpussa jälleen

Tänään käytiin tekemässä juoksuA:ta niin, että se oli melko lähellä takaseinää. Toisin sanoen laskeutumispuolella oli ehkä 8-10 metriä tilaa ja Pika tiesi varsin hyvin, ettei "rata" voi jatkua suoraan eteenpäin. Tämä on ollut tähän asti todella vaikeaa ja Pika on vaihtanut töpölaukkoihin tosi helposti.

Pari ekaa suoritusta tehtiin niin, että pistin etupalkaksi pallon maahan. "Vaaranahan" tuolloin on, että Pika loikkaa yli ja menee silti palkalle. (Apupalkkaajaa ei päivätreeneihin oikein mukaan pysty järjestämään.) On kuitenkin tullut todetuksi tässä treenien myötä, että Pika kyllä erottaa, milloin palkka on ansaittu ja millon ei. Ansaitun palkan kanssa minä leikin ja kehun Pikaa jo matkalla lelulle. Ja väärän suorituksen jälkeen totean "ohhoh.." ja otan eleettömästi lelun Pikalta ja tehdään uudestaan. Ainakin tähän asti Pika on korjannut tekemistään huonon palkan jälkeen - ja onkin sitten saanut hurjasti kehuja ja pidennetyn leikkituokion. :) 

Pika ei loikannut kertaakaan. :) Tosi mainiota! Yhdellä suorituksella se kääntyy katsomaan minua tosi vahvasti, sillä edessä ei ollut etupalkkaa, eikä rata voinut mitenkään jatkua siihen suuntaan, missä minä olin. Että sikäli oli erittäin ymmärrettävää, että Pika kääntyi ihmettelemään, että mihin tässä oikein ollaan menossa. Parasta tuossa oli se, että Pika joka tapauksessa venytti laukkansa oikeaksi ja teki oikein myös seuraavalla suorituksella. Jes. :)

Seuraavissa treeneissä otan pois boksin alariman ja sitten mennään hetki pelkillä sivurimoilla.

A:ta radalla

Jäi tosi hyvä mieli tämän päivän treeneistä. Ei tehty mitenkään kovin hyvää rataa tai mielettömiä suorituksia tai ilotulitusta ja mieletöntä vauhdin huumaa. Mutta saatiin treeniä nimenomaan juuri siihen, mihin pitikin. Eli siihen, että A on "vain" yksi este radalla ja rata on paljon kaikkea muutakin kuin vain se perhanan A. :)

Ja kuinka ollakaan, Pika teki A-suoritukset ihan mainiosti! Yksi leiskautus saatiin aikaan, mutta mieluummin leiskautuksia, vauhtia ja raivoa kuin töpölaukkoja. :)

A:n jälkeen olisi pitänyt saada Pikaa käännettyä todella tiukasti kovasta vauhdista. Ja eihän se oikein onnistunut millään. :D Valssi toimi huomattavasti paremmin, mutta sekin olisi pitänyt tehdä vielä voimakkaammin kääntävänä ja kokoavana, koska Pika tuli aika vahvasti jaloille, eikä tiennyt yhtään, mihin rata jatkuu. Mutta ei haittaa! Pääsin kuitenkin näyttämään Pikalle, että A:n jälkeen saattaa tulla jotain sellaista, missä minä yritän räpeltää jotain ohjauksen tyyppistä ja rata jatkuukin jonnekin muualle kuin edessä häämöttävälle hyppy-hyppy-putken suu -suoralle. (Tämä kutsuva hyppysuora putkensuineen varmaan edes osittain selitti sitä, miksei Pika meinannut ollenkaan katsoa ohjausta. Mutta olin kyllä myös auttamattoman epäselvä ohjauksessani.;)

Tälläisiä treenejä lisää! Tämä vahvistaa myös omaa kokemusta siitä, että A on vain yksi este, ei sen kummempaa - eikä mikään suuri mörkö.

kääntymistä ja suoraan menemistä

Käytiin tekemässä kääntymistä ja ETEENETEEN!-käskyä. Pikkarihan sitten lähtikin tosi hienosti irtoamaan eteen ...sen hinnalla, että eihän kääntymisestä meinannut tulla ensin mitään. Mutta sain kuin sainkin lopulta Pikan katsomaan ohjausta. :) Yhden kerran Pika leiskauttaa huipusta yli oikein jättikaarella ja kaksi kertaa ottaa liian lyhyen laukan. Mutta kokonaisuudesta jäi fiilis, että kun pääsin sanomaan pari kertaa "oho.." ja muutamaan kertaan kehumaan oikein tosi kunnolla, kun osuma oli täydellinen, niin ehkä tässä muodostuu käsitystä siitä, mitä halutaan ja mitä ei. :)

Seuraavaksi varmaankin tehdään erilaisia lähestymisiä A:lle ja jatketaan vasemmalta ohjaamisen harjoittelua, sillä se näyttää edelleen paljon vaikeammalta ja kankeammalta kuin oikealta ohjattu A. Ensi kerralla voisi myös ottaa likkuvaa valssia A:n jälkeen. Nyt boksista puuttui koko treenin ajan ylin "rima". Jatketaan tällä ainakin vielä muutamat seuraavat treenit ja kun tehdään tiukempia käännöksiä, palautetaan vielä ylärimakin takaisin.

Lisäksi ensi viikolla täytynee ostaa seuran treeni tai pari ja käydä siellä tekemässä radan osana A:ta. Luottamus onnistumisen suhteen on ainakin tällä hetkellä ihan vahva! :) 

100%

Viikon sisällä ollaan käyty nyt tosi tiiviisti hakemassa rutiinia A:lle. Suorituksia on kertynyt jotakuinkin kolmisenkymmentä, jos mukaan luetaan tämän päivän Iina-treeneissä radan osana tehdytkin. Ja niin se vaan nyt on, että viikon osumaprosentti on puhdas sata. Kaikki osumat eivät ole olleet yhtä hyviä, mutta yhtään "taisi kynsi ehkä osua" -juoksua ei ole tullut tehtyä vaan kaikki ovat kyllä olleet ihan reilusti osumia.

Ehdottomasti tyytyväisin olen tämän päivän suorituksista. A:ta lähestyttiin aika hankalasta kulmasta ja vielä niin, että olin Pikan tiellä ihan liian pitkään, kun yritin ehtiä saksalaisesta alta pois tekemään tilaa A:lle kiihdytykselle. Mutta niin tuo pikkarimies vaan kiihdytti ja osui joka kerta. :) Jes! :)

Lauantaina mennään testaamaan, miten A toimii kisatilanteessa. Toivon sormet ja varpaat ristissä, että muutosta olisi tapahtunut myös kisavireessä tehdyssä A:ssa. Nähtäväksi jää.

pump pump

Tällä hetkellä A on siinä vaiheessa, että yritän saada Pikan tekemään alastuloa pidemmällä laukalla. Huipun ylittävä laukka laskeutuu turhan ylös, jolloin viimeinen laukka jää töpöttäväksi ja liian lyhyeksi. Niinpä olen tällä viikolla käynyt totuttamassa Pikaa pumppeihin ja hakenut pumpille hyvää paikkaa. Pitäisi saada huipun ylittävä laukka 15-20 cm pidemmäksi (eli osumaan jotakuinkin kolmanteen "raitaan" A:n alastulolla), niin viimeinen laukka osuisi rennosti kontaktipinnalle.

Huomenna mennään uudestaan tekemään muutamat toistot ja venytän huipun jälkeen olevaa pumppia vielä alemmas. Saapi nähdä, kuis käy.

pikkari pinkoo ja kääntyy

Pikkarin kääntymisen parantaminen jatkuu. Viimeksi tehtiin ekaa kertaa, joten silloin palkkalelu oli aluksi narun päässä putken ulostulolla, josta sitten kiskaisin sen Pikan tavoiteltavaksi. Tänään aloitettiin suoraan siitä, että palkka oli minulla kädessä. Edelleen vedän palkkalelua maata pitkin narun päässä. Vähän hakemista oli siinä kohdassa, kun piti yhdistää juoksuA ja putkijarru. Siis hakemista oli minulla. En oikein osannut ajoittaa omaa juoksemistani niin, että jarrukäsky olisi tullut sopivassa kohdassa. Yhden kerran jarrutan niin ajoissa ja voimalla, että Pika pysähtyy putken suulle. Ja pari kertaa jarru tulee myöhässä.

A:lla oli boksin yksi sivu alasmenokontaktin yläreunassa. Näin pystyin helpommin näkemään, että Pika varmasti asettaa laukkansa oikein. Ja asettihan se. Joka kerta. :)

juoksuA:ta pitkästä aikaa

Muutamaan lähiviikkoon on osunut kaikkea sellaista, ettei olla päästy Pikan kanssa tekemään juoksuA-treeniä ollenkaan. Ja sehän alkoi sitten viime kisoissa jo näkyä. Pikan toistomäärät A:lla ovat kuitenkin vielä niin vähäisiä, ettei takuulla ole ehtinyt muotoutua pysyvää rutiinia A:n suorittamiseen. Ja kääntyminen... No sehän tuli ihan uutena juttuna kisaradalla. Tyhmä juttu.

Onneksi tänään oli sopiva sauma mennä Ojankoon tekemään muutamat toistot. Suunnitelmana on nyt pari seuraavaa viikkoa käydä vaikka joka ikinen päivä tekemässä 5-6 toistoa juoksuA:lla. Saadaan vähän rutiinia yhdessä tekemiselle, kääntymiselle, jne.

Tämän päivän treenin alussa näkee, että suoritus on päin honkia. Pika tulee komealla leiskautuksella huipun yli eikä edes yritä ottaa toista laukkaa vaan sinkoutuu tukka pystyssä kontaktin yli. Toisella vedolla on jo vähän yritystä, mutta boksi kolahtaa, enkä sellaisesta halua palkata. Kaksi suoritusta ilman palkkaa saa Pikan ilmiselvästi keskittymään ja yrittämään kunnolla. Seuraava on hyvä. Ja sitten taas boksin kolautus ja palkatta jääminen. ..ja sitten alkaa sujua. :) Loput toistot ovat rentoja ja hyviä, vaikka osalla käännän reilusti sivuun ja osalla mennään suoraan.

Jes, tätä lisää! :)



Jäähdyttelylenkillä Noki ottaa KAIKEN ilon irti siitä faktasta, että vaikka se ei päässyt treenaamaan yhtään pienintäkään juttua (e p i s t ä ! ! ) niin se saa kuitenkin kunnian toimia pallopoikana.

IT'S ALL MINE! NYAHAHHAHA!

ò_ó  ja   ó_ò  ...eli "NAAMAANI ETTE TRIMMAA!" -mies ja "Anteeksi, kun olen niin kaunis" -poika

juoksuA:ta ja pentupaineja

Käytiin eilen tekemässä juoksuA-treeniä Pikan kanssa  ja sen lisäksi Pokemon-poika pääsi moikkaamaan kymmenviikkoista appenzeller-Pirkkoa.

JuoksuA-projektissa vuorossa on kääntymisen harjoittelu. Tehtiin toista kertaa ikinä A:ta niin, että välillä suorituksen jälkeen käännyttiin ja välillä mentiin suoraan. Kun Pikan kanssa on yhdessä viety apupalkkaajalle pallo, niin Pika kyllä kääntyy ihan kivasti A:lta sivuun. Mutta annas olla, kun etupalkka jätettiin viemättä.. :D Ekalla suorituksella ei ajatustakaan siihen suuntaan, että kääntyisi. Sain kuitenkin Pikan lopulta kääntymään suhteellisen kivasti, kun A:n aikana sanoin huomiokäskynä PIKA! :) Hyvin tuli huomiokäskystä huolimatta alas asti. Muutamalla suorituksella Pika teki joitakin outouksia, esim. tuli selkä lievästi kaarella huipun yli, kun vauhtia oli ihan liikaa ja kertaalleen käännöksen yhteydessä otti ylimääräisen askelluksen alastulolla. Muuten meno näytti oikeinkin kivalta. Videolle tallentuneet suoritukset ovat kaikki tasapainoisen näköisiä neljän tassun osumia. :)


Treenin jälkeen Pika ja Pirkko pääsivät tutustumaan toisiinsa kentän vieressä olevalla nurmikolla. Pirkko on oikea puskutraktori ja lehmäpaimen. Se tarttui Pikan takajalkoihin, karjui, pomppi, sinkoutui, karjui, roikkui poskessa ja karjui lisää. Pika oli lievästi äimistynyt tehotytön toiminnasta. Pika olisi ehkä halunnut vähän vikitellä ja pokailla Pirkkoa, mutta ei siihen oikein jäänyt aikaa tai mahdollisuutta, kun Pirkko oli niin liukas liikkeissään ja rouski sieltä täältä ja tuolta Pikaa. Veikkailtiin Sonjan kanssa, että Pirkko taisi pitää Pikaa kiharakarvaisena kääpiölehmänä. ;) :D Lehmänhermoisuuden multihuipentuma Pikan hermo kiristyi vain kerran, kun Pirkko mitä ilmeisimmin rouskautti takajalasta ihan huolella. Pika sanoi "HAU!" ja näytti muutaman sekunnin ajan hieman synkältä. Edelleen jaksaa naurattaa, miten pentumaisesti ja kiltisti tuo suhtautuu koiranaperoihin. Vähän myöhemmin pentutreffeille saapui myös ranskanbulldoggi Jalmari, jonka röhisevä hengitys oli ensihetket Pikasta vähän outo juttu, mutta kun röhkiminen ei mitä ilmeisimmin ollut vihaista, niin Pika lopetti ihmettelyn ja osallistui Pirkon ja Jalmarin pentupainiin kannustushuudoilla. ;)





ps. Mun koirista yksikään ei ikinä koskaan milloinkaan ole harrastanut sitä labradorinnoutajatyyppistä kuralätäköissä makailua - paitsi tänään Tiitiäinen päätti harrastaa. Ilmeisesti oli ihan liian kuuma ja jano, kun oli koko himputin lenkin ajan kantanut pientä vinkulehmää varovaisesti vinguttamatta suussaan. Niinpä Noki päätti juuri ennen autoa, että nyt on tauon paikka ja läsähti keskelle lätäkköä makaamaan. Kivat sulle, Tiitiäinen.
(Kuvassa ei näy, mutta tuo pieni vinkulehmä pääsi myös kylpyyn. Se kelluskeli onnellisen näköisenä autuas hymy kasvoillaan lätäkössä sen aikaa, kun Tiitiäinen nautti keitaan antimista. Am-muu.)

A:lla kääntymässä

Käytiin tänään tsekkaamassa, miltä ohjattu kääntyminen mahtaa tuntua. Pika oli ensimmäisellä kerralla aivan sitä mieltä, että "mene sinä sinne, minä menen tänne, mihin olen ennenkin mennyt!" Mutta yhdellä palkkaamisharjoituksella saatiin sen silmät avautumaan sille faktalle, että voidaan jatkaa myös sivulle. :)

Kun vaihdoin puolta, jonne Pikaa käännän, se jälleen ekalla meinasi lähteä pinkomaan suoraan, mutta tuli kuin tulikin pienen kaarteen jälkeen oikealle hypylle. :) Ei mikään tyhmä kaveri!

Ekalla valssikäännöllä onneksi huomaan sivusilmällä, että nyt ei muuten tainnut laukka osua, joten Pika jäi ilman palkkaa. ...ja korjasikin sitten heti seuraavalla suorituksellaan laukan takaisin oikeaksi. Jesjes!

juoksuA, Noki osa2

Meinasi ihan unohtua pistää blogiin talteen tämä treeni. Muutama päivä sitten siis käytiin tekemässä ihan ekaa kertaa ikinä hieman nostetulla A:lla boksia. Ja Noki se vaan jaksaa yllättää, sillä ei se tarjonnut pysäytystä kertaakaan. Ja lisäksi mahdutti laukkansa ihan hirmuisen hyvin boksiin vähän kovemmastakin vauhdista, vaikka Nokin "luonnollinen" pitkä laukka ei ikimaailmassa tuohon A:lle noin loivassa kulmassa osuisi kolmea kertaa, vaan Noki harppaisi A:n yli kahdella. Mutta kun on sanottu, että boksiin pitää osua, niin sitten siihen pitää kanssa osua! Nii kerta. Ihan vain pari yliloikkaa ja nekin on oma silmä oppinut huomaamaan ja ennakoimaan paljon tehokkaammin kuin Pikan kanssa. :) Tästä jatketaan, kunhan ollaan saatu viikonlopun kisat kisattua.

Tiitus Tiitiäinen juoksee

Eilen käytiin ihan ekaa kertaa ikinä testaamassa, miten Noki suostuu juoksemaan kontaktipinnan läpi. Ennakolta oletin, että se tarjoaisi 2o2o-pysähdystä ja joutuisin tekemään töitä, että saisin sen "rikki". Laskettiin A ihan maata myöten lätyksi ja laitoin sen päälle vielä "gridin" eli kahdet siivekkeet simuloimaan ylösmenon rajaa ja A:n huippua. ..ja mitä ilmeisimmin lättyA ja hypyt sen päällä oli jotain niin erilaista kuin kontaktin tekeminen yleensä, että Noki ei varsinaista 2o2o-pysähdystä tarjonnut kertaakaan. :) Siitä kyllä huomasi muutamilla toistoilla, kun alla oli vääriä suorituksia, että tekemisessä kaikui pysähdyskontaktin sävel. Mutta kaikesta huolimatta olen alkuun erittäin tyytyväinen.

Noki ei pysty täydessä vauhdissa tekemään noin lyhyttä laukkaa, mitä grid vaatii, joten onnistuneet suoritukset tehtiin "keinuhepoisena", keikkuvalla pomppulaukalla, joka ei mitenkään vastaa lopullista totuutta siitä, miten A tullaan suorittamaan. Mutta ei haittaa, koska enemmän minulle tämän treenin pointtina on takoa Tiitiäisen pääkoppaan, että boksiin osuminen on prioriteettilistalla korkeimpana. Ei se keinuhepona lopulta A:ta pysty kuitenkaan suorittamaan, joten tehköön nyt niin ja hakekoon oikean laukan tyylin myöhemmin, kun se on esteen osalta tehty vähän helpommaksi. :)