sunnuntai 28. helmikuuta 2016

sm-nollat, check

PORSKin kisoissa Elina Hannikaisella oli tosi kivat kolme rataa. Ja niinhän se vain sitten meni, että ensimmäiseltä ja viimeiseltä puserrettiin nolla, joten nyt on SM-pääsykriteerit täytetty. :) Hyppyradalla maaliin juostessa en ollut yhtään varma, tuliko loppusuoraa ennen olleelta hypyltä kielto, mutta ei sitten tullut.

Keskimmäinen rata meni ihan harakoille, kun kolmannelta hypyltä tulee kielto ja sitten söhlätään vaikka mitä. :D Mutta siltä radalta tehtiinkin sitten lainaporokoira-Rhoon kanssa nolla. :)


lauantai 27. helmikuuta 2016

matkaan, pikachu!

Olipas ihan todella hauska kisamatka ATT:n kisoihin Sannan kanssa. :) Pikkari pääsi kolmelle radalle näyttämään osaamistaan. Ja se totta totisesti näyttikin! Polvisaikun aikana sen päähän on selvästikin tullut aivosoluja lisää, tai aivosolujen käyttö on tehostunut, sillä tekeminen tuntui ihan yhdessä tehdyltä agilityltä! ;)

Pika pysähtyi kahdella agilityradalla kontakteille - tosin jälkimmäisellä agilityradalla Pika vapautti itsensä A:lta ennen minun vapautuskäskyäni, joten nappasin Pikkarin kainaloon ja kannoin sen ekaa kertaa ikinä radalta pois. Tekeminen oli kuitenkin muilta osin yhteistyötä ja Pika oikeasti tuli ohjauksiin! Jeejee :)

Kolmantena olleella hypärillä (, jonka alku oli sellainen, että siihen olisi pitänyt vääntää 4-5 valssia peräjälkeen, mutta ainakaan minun jalkani eivät tikkaa sellaista vauhtia, että voisin tuollaisen toteuttaa. Niinpä päädyin valitsemaan 4 persjättöä, jotka kylläkään eivät olleet missään nimessä optimiohjauksia.) juostiin nollalla aina kolmanneksi viimeiselle hypylle asti. Siinä kohdassa päädyn valitsemaan ohjauksen, joka olisi tarpeellinen Nokille. Olen kolmanneksi viimeisellä hypyllä kai ihan hetken liian aikaisin, jolloin vastakäännökseni (joka oli Pikalle ihan yliohjausta) on niin aikaisin valmis, että seistä pönötän Pikaa vasten takapuoli pystyssä ja käsi huitoo kuin liikennepoliisilla. Mikään käden lisäksi ei ohjaa hypylle, joten jaloissani pyörii pieni Pikkari, joka pitää taivahisen kovaa meteliä, tuijottaa kasvojani ja yrittää tajuta, että mitä helvettiä minä huidon. Aikaa kuluu varmasti yli 5 sekuntia ja kieltoja saadaan kaksi. :D Mutta ei sillä ole mitään väliä. Maalissa hymy leviää korvasta korvaan asti. Se oli niiiiin siistiä! Se oli niiiin yhteistyötä! Se oli agilityä!

perjantai 26. helmikuuta 2016

jotakuinkin uskomatonta.

Sain isännöitsijältä vastauksen, ettei taloyhtiön vakuutus maksa tapettien poistoa. Lähetin reklamaation lopulta isännöitsijälle ja remonttifirmaan sekä lähestyin päätöksen kyseenalaistaen taloyhtiön vakuutusyhtiötä.

Ja tänä aamuna kymmenen aikaan Remontti Mies vielä toisti puhelimessa minulle suunnitelmansa: hän tsekkaa pohjatyön läpi, päällystää vanhan alle jäävän tapetin öljymaalilla ja tapetoi vanhan päälle.

Kaiken tämän vääntämisen, olen-ilkeä-ämmäilyn, vänkäämisen ja "miksi et luota minuun edes vähän?! :((("/"ei, minä en luota sinuun" -parisuhdekriiseilyn jälkeen silmäni olivat pudota paikoiltaan, kun menin viemään panttivankitapetteja asuntooni. Tapetit oli poistettu. Jokaiselta seinältä. Kokonaan.

Niin kuin että: mmmmmitä ihmettä. :O

Aamukymmeneltä puhutun puhelun ja iltaviideltä tehdyn panttivankien palautuksen välillä oli siis tapahtunut se, jonka tapahtumiseen uskomisesta olin jo luopunut ja todennut, että taistelu jatkuu sitten, kun tapetit alkavat kupruilla.

Seinä oli kitattu ja tasoitettu ja riisuttu tapeteista. Ihan oikeasti. En melkein usko sitä vieläkään.

Harmi, etten koskaan saa tietää, mistä tämä yhtäkkinen mielenmuutos lopulta johtui. Oliko vanha tapetti niin huonosti seinässä kauttaaltaan, että se tyyliin putosi seinältä, kun siihen koski? Vai olinko minä niin paskamainen akka, että Remontti Mies (tai esimiehensä) totesi, että on helpompi tehdä niin kuin haluan? Ja olisiko tuon pohjien tsekkauksen seinissä pysymisen osalta voinut vaikka tehdä ennen kuin maalaa koko halvatun seinän valkoiseksi?

Mutta eipä siinä. Oli syy mikä tahansa, niin nyt tapetit laitetaan putsatulleja tasoitetulle pohjalle. :) Huraa!

torstai 25. helmikuuta 2016

remontti tähän mennessä

1. Kaikki alkoi siitä, että Remontti Mies ehdotti, että seinistä uusitaan tapetti vain 20cm lattiasta.

2. Homma jatkui pirteästi sillä, että Remontti Mies esitti olettamuksen siitä, miten minä maksan tapetit, koska minulla on kiva taloyhtiö, joka maksaa lattian hionnan.

3. Seuraavaksi minua hoputettiin ilman ennakkovaroitusta hankkimaan tapetit. Sain puhelun tapeteista helmikuun alussa perjantaina klo 16. Tapetit on saatava tiistaiksi, tai remontti venyy. Ja tänään 25.2.2015 tapetit eivät vieläkään ole seinässä, koska kuulemma niitä ei kannata laittaa remontin alussa vaan viimeiseksi, etteivät kolhiinnu. (Itsehän puhelimessa tuolloin helmikuun alussa ehdotin, että jos tapetit laittaisi viimeisenä, niin saisin lisää aikaa etsiä sopivat tapetit. Sain vastaukseksi, ettei se käy, koska remontti venyy, jos homma jätetään viimeiseksi.)

4. Ehkä viikkoa myöhemmin lattia on purettu kastuneilta paikoilta. Ja vasta monta päivää purkamisen jälkeen selviää, että poistettu puu ei ole tammea vaan pyökkiä. Jotenkin luulisi, että remonttimies tunnistaisi puulajit, mutta näköjään silloin luulee väärin. Ei tunnista. Lopulta selviää, että vastaavan lattian tilaaminen Puolasta veisi 6 viikkoa. Aloitan selvittelyn vakuutusyhtiöni kanssa.

5. Vakuutusyhtiöni sähköposti kuuluu oman sähköpostini mielestä kansioon "Tarpeettomat". Niinpä menee pari päivää ihmetellessä, miksei vakuutusyhtiöstä kuulu mitään. Lopulta saan vakuutusyhtiöstä ohjeen pyytää kustannusarvion vinyyli- ja parkettilattioista. Sittemmin käy ilmi, että kustannusarvio on niin sekavasti kirjoitettu, että vakuutusyhtiön täti kauhistelee minulle sitä useammassakin puhelussa.

6. Hommat alkavat vihdoinkin edetä. Seinät on pohjamaalattu. Lattia ja keittiö puretaan. Tosin lattian purku makuuhuoneesta ottaa oman aikansa, kun Remontti Mies ei purakaan makuuhuoneen kiinteitä kaappeja niin kuin on sovittu parissakin eri puhelussa.

7. Huomaan, että seinien pohjatyö on saanut vanhan tapetin kupruilemaan. Siitäkös se show nousee. Isännöitsijä ei usko minua. Hermostun ja saan kuin saankin isännöitsijän asunnolle tapettia katsomaan. Remontti Mies on sitä mieltä, että pohjatyö on ihan hyvin tehty, mutta antaa ymmärtää, ettei hän omaan kotiinsa tuolla tyylillä tapetteja laittaisi. Reklamoin kirjallisesti isännöitsijälle, joka konsultoi sen jälkeen taloyhtiön vakuutusyhtiötä. Vakuutusyhtiön kanta on, että vanhoja tapetteja ei tarvitse poistaa, jos urakoitsija on sitä mieltä. No wau. Kai urakoitsija nyt on sitä mieltä, jos katsoo kupruilevan pohjatyön kunnolla tehdyksi. Reklamoin Remontti Miehen työnantajafirmaan ja lähetän kyseenalaistuksen päätöksestä taloyhtiön vakuutusyhtiölle.

8. Kaiken tämän ohessa keittiöfirma mittaa vain yhden seinän ja lähettää tarjouksen, jossa keittiö on metrin liian suuri kotiini. Onneksi omat hälytyskelloni soivat ja kyseenalaistan keittiötarjouksen oikeellisuuden. Keittiöfirma ei tietenkään missään vaiheessa pahoittele tai totea tehneensä virhettä. Tulee kuitenkin suuremmin pyytelemättä mittaamaan "ihan varmuuden vuoksi" uudestaan.


Mitä olen oppinut:

a) Seuraavalla kerralla vaadin remonttifirmalta työsuunnitelman sen osalta, missä järjestyksessä asioita on tarkoitus tehdä, ja millä aikataululla erinäisiä materiaalivalintoja tulee olla tehtynä. Nyt kaikki materiaalivalintojen eräpäivät on ilmoitettu viimetingassa, enkä ole osannut ennakoida, koska en ole tiennyt työn etenemisen järjestystä.

b) Taloyhtiön osakkeenomistaja on yllättävän heikoilla, kun taloyhtiö korjaa vastuullaan olevia asioita. Kotiani voidaan korjata tavalla, joka ei vastaa osakkeenomistajan käsitystä hyvästä lopputuloksesta. Isännöitsijä käskee antaa tapetit remonttifirman käsiin, vaikka en ole tyytyväinen seinien pohjiin. Mitkä lienevät oikeuteni kieltäytyä tuollaisesta remontoinnista ja vaatia kunnollista lopputulosta?

c) Reklamointi on tullut tutuksi.

d) Pakon alla pystyy tekemään koko asunnon pintaa koskevat päätökset näkemättä missään vaiheessa kokonaisuutta tai edes kaikkia osia siitä.  Tapetteja ei ole mallailtu seinille mallipalojen avulla. Lattiamateriaali on valittu kaupassa. Keittiön yksityiskohdat on valittu ilman tietoa lattiasta, jne.

e) Remonttifirman vastuu työstään on käsittämättömän vähäinen. Työllä on 2 vuoden takuu, mutta ei se tunnu paljon hidastavan. Olen itse tottunut siihen, että töissä vastuu on tauotta läsnä ja vastaan ihan hillittömän laajasta määrästä asioita ja ihmisiä joka päivä koko työpäivän ajan. En vilpittömästi ole osannut ajatella, että jossakin työssä voisi saada palkkaa ilman itsestäänselvää vastuuta. Vastuu saattaa olla jostain, mutta välttämättä ei.

tiistai 23. helmikuuta 2016

hintatarjous

Jos asuntoni nyt sattuu omistamaan ärsyttävä, rasittava ja ärsyyntyessään kohtalaisen vittumainen ämmä (allekirjoittanut), niin eihän siitä silloin tule yksinkertainen tilanne, kun Remontti Miehen remonttifirma pyytää 1000e enemmän seinien pohjatyöstä kuin mitä siitä muut vaikuttaisivat laskuttavan.

Kyllä. Olen istunut koneella ja googlettanut, kaivellut toteutuneiden remonttien hintoja ja saanut kilpailevan hintatarjouksen lahtelaiselta remppamieheltä. Matkakulukorvauksineenkin tuo tarjous alittaa aiemman tarjouksen reilusti yli 500 eurolla. Olen myös lähestynyt isännöitsijää näillä kilpailevilla hintatarjouksilla ja jo toteutuneiden remonttien hintatiedoilla.

Jos olet itse teettämässä remonttia, tai kotonasi on vesivahinko, ole rohkeasti yhteydessä minuun. Voin antaa Remontti Miehen yhteystiedot!

edit.
Kolmea tuntia yllä kirjoitettua myöhemmin sähköpostiini on tupsahtanut työntekijöitä välittävältä sivustolta puolen päivän aikaan jätettämääni "Tarjolla 3 seinän tapettien poisto ja pohjatyöt" -ilmoitukseen tarjous, joka on yli 1000e pienempi, kuin Remontti Miehen tarjous. On siinä hintahaitaria.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

panttivankidraama ja kisakuulumisia

..eli tarina siitä, miten varmistetaan tiettyjä asioita tapahtuvaksi tai ainakin tiettyjä asioista ei-tapahtuvaksi.

Muistattehan vesivahinkoni? Uskon, että ette ole kyenneet unohtamaan. En minäkään ole.

Remontti Mies (kuten häntä tuttavallisesti kutsun) on ollut aktiivinen yhteydenpitäjä. Olen saanut viestejä ja puheluita, ja lähettämiini tekstiviesteihini on vastattu todella nopeasti. Olen ollut jopa hieman hämmentynyt, miten omituisiin aikoihin Remontti Mies on työntouhussa. (Esimerkiksi lauantai- ja sunnuntai-iltaisin tulee usein viestejä.)

Olen jutellut Remontti Miehen kanssa tässä loppuviikosta liki joka päivä. Ja eilen sain tiedon, että vinyylilankut on ostettu ja niiden asennus alkaa viikonlopun aikana. Jipii! :) Lisäksi näissä puheluissa käytiin läpi makuuhuoneen peilipintaisten liukuovien kohtaloa. Sovittiin, että ne irrotetaan ja minä kuskaan ne johonkin sieltä säilöön lauantaina tai sunnuntaina. Ja sitten sovittiin myöhemmin vielä uudestaan, että tulen sunnuntaina kahdeksan, yhdeksän aikaan illalla kuskaamaan paikkaan X Remontti Miehen paikaltaan pois nostamat peiliovet ja niihin kuuluvan kiskon.

Puoli yhdeksältä vihdoin avasin kotini oven. Hiippailin jännittyneenä sisälle ja totesin, että JIPII, uudet lattiat ovat tosiaankin alkaneet vähitellen muotoutua. Ja JIPII, lattia näyttää varsin hauskalta! :) ..ja hetkeä myöhemmin totean, että voihan vinyyli: peilikaapit ovat paikoillaan ja kiskot kiinni lattiassa. Reippaana tyttönä tartuin peiliovea laidoista ja ajattelin, että *kirosanakirosana* minä nostan ne sitten itse paikaltaan, jos ei kerran ole voitu tehdä sitä, mitä sovittiin. NNNNGH. Ei kuulkaa irronnut tästä tytöstä sellaisia voimia, että olisin saanut lattiasta kattoon olevan peilin nostettua paikoiltaan. Tai olisi ehkä löytynyt voimia, mutta ei löytynyt luottoa siihen, että saan pidettyä peilin pystyssä tai että en taivuta peiliä niin paljon, että saan sen miljooniksi sirpaleiksi nosto-operaation tuoksinassa. Luovutin ja totesin, että pitäköön tunkkinsa ja siirtäköön sitten itse ne ovet parvekkeelle.

Palasin ihailemaan lattioita. Tepsuttelin ympäriinsä ja katselin tähän asti tehtyjä toimenpiteitä. Keittiökin on jo aika asemissaan. Jeejee. :) Ja seinät pohjatyöstetty uusia tapetteja varten.

..paitsi että siitä alkoi panttivankidraama.

Oli aika helppoa huomata, että valkoisen pinnoitteen alla vanha tapetti kupruili paikka paikoin. Ei suurilta alueilta, mutta riittävästi. Ja kulmasta tapetti oli ihan täysin irti. Pystyin tunkemaan sormeni tapetin alle. (Ja tunginkin. Ihan vaan testimielessä.) Ei muuta kuin konsultaatio Lahteen ja tekstiviesti Remontti Miehelle. Tekstarin sisältö oli jotakuinkin seuraavanlainen: tapettia EI SAA kiinnittää seiniin ennen kuin pohjatyö on tehty kunnolla.

Radiohiljaisuus.

Yleensä niin aktiivinen viestittelijä vastasi täydellisellä hiljaisuudella. Ja hiljaisuus jatkuu edelleen, tunteja myöhemmin. Okei, on sunnuntai-ilta ja nyt on liki puoliyö. Mutta viesti lähti Remontti Miehelle sellaisella kellonlyömällä, jonka aikoihin hän tähän asti on ollut täysin tavoitettavissa ja vastannut viesteihin välittömästi.

Kirjoitin kaiken varalta vielä viestin paperilapulle ja kiinnitin sen tapettipussiin. "NÄITÄ _EI_ SAA ASENTAA ILMAN, ETTÄ MINÄ OLE NÄHNYT POHJATYÖN!" Ajoin vuokra-asunnolle ja jatkoin konsultaatiota Lahteen.

Ja niin päädyin lopulta yön hämärissä palaamaan omaan rakkaaseen kotiini hakemaan kallisarvoiset (ihan kirjaimellisestikin) uudet tapettini panttivangiksi tänne vuokra-asunnolle. Suostun luovuttamaan panttivankini Remontti Miehelle, kunhan pohjatyö on tehty hyväksyttävällä tavalla. Radiohiljaisuus ei nyt auta, eikä huomenna voi vedota siihen, että "ei mulle ole tullut sulta tekstaria, eikä tapettirullien luona ollut mitään paperilappua! Mä ehdin jo pistää uudet tapetit seiniin, kyllä ne siellä pysyy!" Siinähän asentelee seiniin mielikuvitustapettia tasan niin kauan, että asiaan tulee selvyys.

NYAHAHAH. 

Uudet vinyylilankut! Siinä ne on! Kodistani tulee alppimajahenkinen. 8)
(Harkitsin myös muiden jekkujen keksimistä ihan vaan siltä pohjalta, että kun Remontti Mies tuottaa minulle suuria tunteita ja jänniä hetkiä, niin olisihan se tavallaan ihan kohteliasta tuottaa vastapalveluksena samoja jännityksen hetkiä myös hänelle. Suuria tunteita varmaan tuotan jo pelkällä olemassa olollani, luulen.)

Kaikkea sitä pääsee näkemään ja kokemaan tässä remontin tiimellyksessä. Olisin kylläkin tullut ihan hyvin toimeen ilman näitäkin kokemuksia.

--------------------

Kisoissa tänään ensimmäinen rata meni ihan harakoille, kun käänsin tiukasti A:lta heti alussa - ja Noki päätyi tulemaan alastulon yhdellä laukalla. Tuomarin käden nousu sai aikaan sen, että treenattiin puomi ja söhlättiin sen jälkeen itsemme yliajalla ja kieltovirheillä maaliin.

Toinen rata pelotti neljän ensimmäisen esteen osalta. Pelkäsin, että jäädyn alun pakkovalssissa ja törmään Nokiin sen seurauksena A:n päällejuoksussa. Mutta hitsin pimpulat! Videolta näkee, että en jäädy, vaan lähden hyvissä ajoin liikkeelle. Hyvä minä. :) Lopputulemana puhdas rata. :)



Kolmas rata oli tosi hauska piiiitkillä esteväleillä varusteltu juoksurata. Jostain syystä Noki päättää vauhdin hurmassa irrota radan puolivälissä ihan omille reiteilleen, joten siitä hyl. Onnistumista kuitenkin se, että mentiin lujaa, juostiin kovaa ja asenteella ja pääsin nauttimaan vauhdin hurmasta minäkin, kun ohjaajakin sai hölkätä ihan sen, minkä kintuista irtosi.

torstai 18. helmikuuta 2016

no niin:)

Sieltähän se tulla tuplahti.

En ehtinyt yhtään päästä kisafiilikseen, kun pitkän työpäivän jälkeen nappasin lauman autoon, lämmittelylenkitin ja tutustuin rataan. Viidentenä koirakkona mentiin radalle treenifiiliksellä - jos edes sillä. Oikeastaan menin molemmat radat ihan sellaisella "tässä me nyt sit hölkättäis ja tässä matkan varrella on noita esteitä Nokille hypittäväks" -asenteella. Omasta ohjaamisesta puuttui kaikki asenne ja osa kaarteista valui sen johdosta.

Lisäksi toisena olleella radalla totean ensimmäisen putken jälkeen, että "mitäs helvettiä mä täällä teen", joudun seuraavan hypyn oikealle puolelle, vaikka tarkoitus oli mennä vasemmalta ja leikata kepeillä ja ohjata siis kepit vasemmalta puolelta. Mutta oho kun on sen edeltävän hypyn väärällä puolella, niin yhtäkkiä sitä sen seurauksena on myös keppien väärällä puolella ja kappas kun siinä keppien aikana ehtii miettiä monta ihmeellistä asiaa. Ehdin siinä miettiä mm. sen, että en lähde tekemään persjättöä keppien jälkeen, vaan nyt perhana tunkkaan muurille takanaleikkauksen ja sitten on pingottava hyvää vauhtia seuraavaan takaakiertoon. Keppien aikana tehty yhtäkkinen planB toimii ihan niin kuin olisin radan suunnitellutkin juuri sillä tavoin suoritettavaksi. :D Seuraava apua-apua-apua -kohta tulee ennen A:ta, kun näyttää hetken siltä, että Noki lipsahtaa ansaputkeen. Karjaisen, ja menetän käsityksen siitä, missä olen. Päädyn seisomaan paikalleni ja huitomaan kädellä liikennepoliisin näköisenä. Meinaa tulla kielto, mutta ei onneksi tule. Että aikamoista sekoilua kaiken kaikkiaan. ;)

Mutta nyt on suurin agilityhuolenaihe pyyhkäisty pois. Tuplanolla ehti jo hieman stressata. Kyllä me ne puuttuvat 3 irtonollaa ehditään tässä kevään aikana värkätä, ellei nyt ihan ihmeitä tapahdu tai tule uusia saikkuja.



perjantai 12. helmikuuta 2016

vain metri

Eiväthän ne alkuperäisessä tarjouksessa listatut kaapit olleet kuin metrin olohuoneen puolelle ulottuva kokonaisuus.

Vain metri. 38 neliön kaksiossa se on huomattavan lyhyt matka. Tarkalleen ottaen metrin mittainen matka.

torstai 11. helmikuuta 2016

"no mutta nähdään sitten huomenna!"

Se olisikin ollut aika todennäköisyyksiä koetteleva juttu, jos minun sormella melko sattumanvaraisesti osoittelemani keittiökalusteet olisivat mahtuneet millilleen keittiööni. Mutta meinasi mennä käytännössä testattavaksi tuolla tyylillä toteutettu keittiön sisustaminen.

Kävin nimittäin keittiöfirmassa tarkoituksena suunnitella uusi kaapisto keittiöön. Kotonani mittaamassa käynyt myyjä ei ollut paikalla, joten hän oli delegoinut keittiöni kollegalleen. Keittiöohjelmaan ei oltu määritelty keittiölleni mitään syvyysmittaa, joten tehtiin vain summittainen "tää vois olla kiva" -tyyppinen alustava suunnitelma tietokoneelle omaa myyjääni varten, että voi sitten sen perusteella totuettaa oikean suunnitelman.

Joten olihan se yllätys, kun keittiöfirmasta tulee tarjous havainnekuvineen ja kuvissa ovat juuri täsmälleen ne minun ilman mitään mittailua osoittamani kalusteet.

..ja se ei sittne oikeastaan enää edes yllättänyt, että kun lähdin asiaa ihmettelemään, sain vastauksen "Mä tulen vielä uudestaan mittaamaan, niin mahtuu sitten ne kaapit varmasti sitten sinne keittiöön..."

No joo, kiva! Huomenna nähdään!

Tänään olen nukkunut 2 tunnin päiväunet syvässä koomatilassa. Ja kunhan tämä kulunut noin yhdeksän kuukauden polvi-vesivahinko-mitävittuaremonttimiehet -periodi on elämässäni ohi ja saan istua omassa kodissani ihan täysin rauhassa, ostan pullon punaviiniä ja vain hengitän. Ja nukun päiväunet.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

viikonlopun kisat

Viikonlopun kuusi starttia, ja tuloksilla ei juhlittu. Yksi vitonen, loput hyllyjä. Mutta se oli niiiin pienestä kiinni! Niin pienestä. Radat eivät olleet missään määrin sekoilua, rimpuilua tai selviytymisseikkailu. Kaikki kuusi rataa olivat yhteistä tekemistä, suunniteltuja riskejä - joista osa sitten kyllä kostautui - mutta ei varmistelua tai varomista. Kontaktit toimivat kuin unelma.

Kepeillä Noki teki yllättävän virheen viikonlopun kolmannella radalla (kolmantena olevassa videossa). Valitsin hölmösti ja päätin tehdä keppien päässä päällejuoksu-persjätön. Se oli ihan turhaa, kun yhtä hyvin olisin voinut kääntää Nokin seuraavalle putkelle poispäinkääntönä. No, valittu mikä valittu. Ja Noki tekee sen, mikä näköjään on Nokin akilleenkantapää keppiosaamisessa. Se lueskelee keppien aikana rataa ja tulkitsee päällejuoksuni väärin. Se olettaa, että ollaan menossa putken lähimpään päähän ja sen keskittyminen herpaantuu. Se tulee kepeiltä liian aikaisin ulos. Yleisön äänistä arvaan, mitä on tapahtunut, joten loppurata pistellään hyllyn tuomassa "nyt mennään eikä meinata" -fiiliksessä.

Tuolla radalla tulee kuitenkin tehtyä koko viikonlopun suloisin onnistuminen. A:n jälkeen Noki sukeltaa putkeen ja sen jälkeen olen päättänyt, että teen kahden seuraavan hypyn väliin japanilaisen, jossa en varmistele vähääkään, vaan luotan Nokin tulevan hypyt oikein, kun vain pyörähdän japanilaisen niin nopeasti kuin voin. Hoen ennen omaa suoritustamme, että "älä varmistele! ole nopea! päästä nopeasti irti! älä pidä liian kauan kiinni!" Ja se toimii. :) Noki menee hyppyjen välin täydellistä optimilinjaa. :)

Sunnuntain kolme rataa puolestaan jäivät mieleen siitä, että valitsin itsekseni virnistellen hypyn takaakierron ohjaamisen kohdassa, jossa hyppy on metrin päässä putkesta. "Mä mitään valssia tähän väliin rupea tunkkaamaan. Me on Nokin kanssa tehty tää treeneissä. Noki ei tehnyt ainoaakaan virhettä ja tuli takaakiertoon, vaikka putki oli miten lähellä. Sillä mennään!" Mutta mutta. :D Eihän se perhanan rakki siihen ohjaukseen sitten tule tositilanteessa. :D "Perhanan rakki!" totean, kun se perhanan rakki sukeltaa putkeen. Naurattaa. Tulihan testattua. :D

Toinen sunnuntain mieleen jäävistä oli se, että totesin ensimmäisen radan rataantutustumisen jälkeen tehneeni väärän valinnan yhdelle hypylle. Tutustuin niin, että ohjaan taaksetyönnön jälkeen persjätöllä, mutta linja olisi ollut niin huono, että rima olisi ihan oikeutetustikin ollut vaarassa pudota. Olisin ollut Nokin tiellä, eikä Noki olisi tiennyt radan jatkosta mitään hypylle ponnistaessaan. Niinpä vaihdan takaakiertovalssiin. Ainoa vain, että ajattelen radan jatkon totaalisen pieleen siinä radan reunalla suunnitelmaa muuttaessani. Toteutan kisatilanteessa radan reunalla tehtyä muutosta, eikä varmasti jää epäselväksi videolta katsottunakaan, missä kohdassa tuo muutettu suunnitelma toteutuu aiheuttaen hyllyn.. Olisi pitänyt osata ajatella asiaa jo rataantutustumisessa! Se oli tyhmyyttä ja huolimattomuutta. 

Viikonlopun viimeinen rata ei ole sujuva, mutta vain yksi rima putoaa. Noki loikkaa A:n jälkeen hurjan pitkäksi ja kääntyy kuin tekisin takanaleikkauksen. Saman tulkinnan se tekee toisessakin kohdassa. Aikaa kuluu hukkaan ja tuloslistaan kirjataan etenemä 3,55m/s. Tottahan tuo etenemä ei missään nimessä ole. Nokin agilityratojen etenemät huitelevat 4,5m/s tietämissä, ja radan kaarrosten takia etenemä jää varmasti lähemmäs neljää kuin neljää ja puolta. Mutta ei se ole 3,55, siitä voin lyödä vaikka villapöksyni vetoa. Voittajabortsukaan ei ylitä neljän metrin etenemää. :D

Toivottavasti saadaan karsittua nuo pienet virheelliset yksityiskohdat pois pikapuolin, sillä tekeminen on niin ihanaa yhteistyötä, että eiköhän se näy tuloksissakin ennemmin tai myöhemmin. :)







tiistai 2. helmikuuta 2016

jos sä vaikka..

Remontti, tuo ihana ennakoimattomuuden villi virta!

Eihän sitä osaa edes arvata, että kun vesivahingon lainehtiessa pitkin olohuonetta kuivausjamppa toteaa, että "sulla on arvokas lattia", niin se tarkoittaa sitä ihan kirjaimellisesti. Joo, parketti, wau. Sittemmin selviää, että se on nimeltään mosaiikkiparketti. Huh, wau. Mutta kun sitten lopulta selviää, että mosaiikkiparketti ei olekaan tammea, vaan pyökkiä, ja että sitä saa vain Puolasta yli kuukauden toimitusajalla, niin silloin se viimein valkenee. Remonttityyppi sanoo, että neliöhinta on 70e. Vakuutusyhtiö puolestaan vetää pitkään henkeä ja pyytää odottamaan hetken, jotta luurin toinen pää saa mahdollisuuden neuvotella asiasta kollegan kanssa. Lopulta minua ohjeistetaan soittamaan vakuutusyhtiön luottomosaiikkiparkettiyhteistyökumppanille. Josko sieltä löydettäisiin tiililadonnalla (kaikkea sitä oppii!) tehtyä mosaiikkipyökkiä vähän siedettävämpään hintaan.

Saan lopulta puhelimen päähän tämän luottoparkettimiehen. "Jooo, kyllähän sitä meiltä saa!" Hämmästyn. No jopas sattui, kun oma luotettava (lue kirjainten välissä piileskelevä sarkasmi) remonttimieheni sanoi, ettei sitä saa mistään päin eteläistä Suomea. "..tai siis tilaustuotehan se on, mutta kyllä me voidaan sitä Puolasta tilata. Toimitusaika on kahdesta kuuteen viikkoon." Hintaa udellessa odotan suurella jännityksellä, kuinka vahvasti oma remonttifirmani on ajatellut minua mahdollisesti vedättää. "Siinä se pyörii kahdensadanviidenkymmenen euron tietämissä.." Suu loksahtaa henkisesti auki. "..siis töineen." Lopulta selviää, että ilman töitä neliöhinta on 72 euroa.

Soitan takaisin vakuutusyhtiöön. Puhelimen toinen pää ei suostu sanomaan juuta eikä jaata, kun kerron, ettei edes heidän luottoparkettimiehensä pysty auttamaan alle seitsemän kympin. Lupaavat palata asiaan sähköpostilla. Jään odottamaan. Ja odotus jakuu edelleen.

Keittiötä en suostunut itse mittaamaan, vaikka remonttimies niin ohjeisti tekemään. Taidan olla vähän laiska ja hankala, kun kerta toisensa perään kieltäydyn joko maksamasta omasta pussistani remppafirmalle rahaa tai tekemästä ilmaiseksi remonttimiehen työtehtäviä. En suosittele itseäni asiakkaaksi mukavuudenhaluisille remonttifirmoille!