Noki ei osaa kulkea hihnassa. Noin, nyt se on sanottu. Tai osaa se silloin kun se haluaa. Eli lähinnä aamu- ja iltalenkeillä, kun se tietää että tarkoitus on vain pikaisesti pyörähtää ulkona ja se siitä. Mutta annas olla, kun herra Iikku huomaa, että on aikomus kulkea pidempi matka. Alkaa touhu, joka on ajoittain hyvin huomaamatonta hihnan kiristelyä, ja toisinaan vaihtuu höyryveturin puhinaksi ja ähinäksi.
Ja voi minun hermojani. En kestä vetämistä yhtään. Alkaa heti vtuttaa. Kola on _aina_ osannut kulkea hihnassa. (En laske niitä ekoja viikkoja, kun se seilasi hihnassa sinne tänne ja loput ajasta yritti syödä hihnaansa poikki.) Niinpä olen tottunut siihen, että koira osaa kulkea hihnassa. Ja miten kiristääkään hermoa, kun Noki ei kerta kaikkiaan suostu kulkemaan kunnolla. Voisin toki kulkea nami kädessä kaikki lenkit, niin toki silloin Iikku pieni possu kulkisi nätisti. Mutta olen niin laiska, etten muista tai jaksa kulkea lenkillä nami kourassa. Kaiken lisäksi kiristelee muitakin hermoja kuin vain mielentyynyyshermoa. Nimittäin selkäni on taas siinä kunnossa, ettei tee mieli yhtään olla vastavoimana kiskovalle Nokille. Ei tee mieli välillä kävelläkään, mutta pakkohan se on. Ja onneksi kävely oikeasti helpottaa selkäkipuilua.
On ollut mielessä jo pidempään testata, miten Iikku reagoi kuonopantaan. Pari päivää sitten vihdoin sain ostettua kuonopannan ja tänään päätin viimein testata sitä käytännössä. Virittelin pannan Nokin päähän ja odotin jotain suureellista showta alkavaksi. Tai edes jotain reaktiota. Ja reagoihan Noki. "Noni, mulla on panta, sulla on takki ja kengät. Joko mennään lenkille?" näytti Noki pohtivan. En saanut nähdä mitään hassunhauskaa hepulia tai ahdistuskohtausta. Tylsää. ;)
Ajattelin, että kyllä ne reaktiot sitten lenkillä varmasti tulevat. Onhan niitä juttuja kuultu, missä koira ei suostu astumaan askeltakaan kuonopannan kanssa. Tai koira hankaa päätään hulluna maahan tai raapii päätään. Tai ravistelee. Tai mitä tahansa. Noki oli jälleen tylsä. Se huomasi nopeasti, että pää keikahtaa, jos haluaa nykiä hihnaa. Noki otti ja pompahti muutaman varsamaisen pukkihyppelyn. Siis pari hassua pomppua tasakäpälää. Ja se oli siinä. Sen jälkeen lenkkeily sujui ihan kuin ei mitään.
Nokilla on kaulassaan ihan tavallinen kaulapanta ja siihen olen kiinnittänyt nahkahihnan, jonka molemmissa päissä on lukko. Toinen pää on siis kaulapannassa kiinni ja toinen kuonopannassa. Pidän kiinni hihnan puolivälistä ja pystyn helposti siirtämään otetta joko kohti kuonopantaa, jolloin Nokin kiskomisyritykset kilpistyvät - tai sitten siirrän otetta kohti kaulapantaa, jolloin paine siirtyy pois kuonolta ja päältä. Näppärää.