tiistai 27. syyskuuta 2011

saksalainen, Mein Gott!

Pää näyttelee varsin suurta roolia agilityssä. Jännä juttu. Ja vielä jännempi juttu on se, että jonkun ohjauskuvion osaa yhdessä kohdassa, mutta kun feng-shui ei toimi jossain toisessa kohdassa treenialuetta, niin sittenhän se ohjauskuvio ei onnistukaan. Eli sama suomeksi: Osaan hyppiä yhdellä jalalla olohuoneessa, mutta makuuhuoneessa menen turvalleni, jos edes yritän.

Onneksi tuli videoitua tämän päivän Maijun treenit, sillä enpä olisi muuten itse uskonut, että osaan tehdä saksalaisen yhdessä kohdassa rataa, mutta en täsmälleen samanlaisessa tilanteessa toisessa kohdassa rataa - kun en vaan tajunnut, että kyse on samasta ohjauskuviosta. Tai tajusin kai, mutten tajunnut, että esteetkin ovat täsmälleen samalla tavalla molemmissa kohdissa. En vaan tajunnut. Pölhö minä.

Videon alussa saksalainen EI. VAAN. ONNISTU. Ei millään. Ei missään vaiheessa treeniä. Puomi-putki -yhdistelmän jälkeen saksalaisessa ei puolestaan ole mitään ongelmia kuten ei myöskään keinun jälkeen olevan hypyn yhteydessä. On se jännä.

itsenäisyyttä kehiin

Keppien kanssa aloitetaan uusi aikakausi. Aion testata samaa lähestymistapaa kuin kontaktien kanssa, koska kuten käytäntö osoitti, kontakteista tuli sillä tavalla hillittömän hienot ja varmat. :)

Eli ryhdyn etupalkkaamaan Nokia keppien itsenäisestä suorittamisesta ja vähitellen niin, että lisään oman liikkeeni häiriötä hidastamalla omaa liikettä, vedättämällä tai liikkumalla täysin eri suuntaan kuin Noki. Jo ensimmäinen testi osoitti, että Noki tajuaa etupalkan pointin mahdottoman hienosti. Se ei yrittänyt luistaa keppien suorittamisesta vaan päin vastoin pisti hommaan sellaista moottoria, ettei minun sijainnillani tai tekemisilläni näyttänyt olevan hommaan mitään vaikutusta.

Jos onkin kai hirveän vanhanaikaista opettaa koira käsiavulla tekemään keppejä, niin en kyllä tiedä, miten ohjureilla tai verkoilla olisi saanut hommasta yhtään hienomman näköistä. :) (: :) (:

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Maijun treeneissä

Päästiin Nokin kanssa pitkästä aikaa Korhosen Maijun treeneihin. Polvi on vielä kipeä, joten ohjaaminen tuntui vähän kankealta varsinkin, kun piti kääntyä ja vaihtaa juoksusuuntaa. Mutta onneksi polvi on kuitenkin jo paljon parempi kuin viikko sitten..

Maijun treeneissä pääsee aina tuntemaan, että osaa ohjata koiraansa, mutta että silti on myös paljon paikkoja, missä voi parantaa. Treeneistä jää poikkeuksetta hyvä mieli ja niin koira kuin omistajakin saavat onnistumisen kokemuksia. :)

Treeni sisälsi meille aivan upouuden keppikulman (totaalinen avokulma) ja "vaikket näe oikeaa valssauskohtaa, sinun pitää tuntea se!" -henkistä filosofointia. :D AVOkulma meni aivan tyrmistyttävän hienosti, vaikka minä pessimistinä oletin, että kun menen kepeille söhläämään - ja sitä en ole koko kesänä tehnyt - niin Noki menee hommasta aivan sekaisin. Eikä mennytkään, vaan teki kuin oltaisiin aina tehty tuollaista treeniä. :)

Putkesta putkeen irtoaminen meni loistavasti. Kepit sen sijaan tarvitsevat taas treeniä. Noki osaa kyllä tehdä kepit hienosti ja hakea aloitusvälin, mutta jos minun vauhtini hidastuu, se hidastaa myös ja tulee pois kepeiltä.

Treenit tiiviissä viiden minuutin koosteessa: (ääniraitana ja virallisena kommentaattorina Maija;)

perjantai 16. syyskuuta 2011

mistä tietää, että on oppinut ohjaamaan ainakin vähän?

Siitä, että I-HAHin seuramestaruuskisoissa saa Kolan tekemään möllirataa niinkin siististi ja hallitusti kuin se tänään teki. Tosin en saanut Kolaa millään keinolla kolmantena olleen putken oikeaan päähän. Etenkin uusintaradalla karjuin minkä ääntä lähti, mutta lukittu mikä lukittu. Ei Kolaa saa lukitulta esteeltä pois oikein millään keinolla.

Onnistumisia: 1) Lähtötilanne. Kola rauhoittuu! 2) Kontaktit. Wau, ou jea. 3) Hypyt olivat viidessäkympissä ja Kola pudotti vain yhden riman. Oujee.




---------------

Nokin lähtötilanne toimi TÄY-DEL-LI-SES-TI. 8) Noki hillui kuin vähäjärkinen, kun mentiin lähtöpaikalle, huusi, hyppi, karjui. Lisäksi jouduttiin odottelemaan sekuntikellon paikalle saapumista ehkä minuutin verran siinä lähtöpaikan välittömässä läheisyydessä. Tästä huolimatta Noki istui käskystä viereeni ja pysyi kuin liimattuna. Se ei nytkähdellyt tai muutenkaan näyttänyt edes harkitsevan lähdöstä karkaamista. Wohooo!´

Noki sijoittui nollaradallaan seuramestaruuksien maksi kisaavissa kolmanneksi heti Anna&Nero -pariskunnan taakse.

torstai 15. syyskuuta 2011

"ai se on kiellettyä?!"

Fakta1: Noki ei ole käytännössä KOSKAAN aikuisen koiranelämänsä aikana karannut lähdöstä.
Fakta2: Nokia ei oikeastaan koskaan ole agilitykentällä kielletty mistään.

Näin asiat olivat viime sunnuntain BATin kisoihin asti. Sitten Fakta1 lopetti olemassa olonsa, joten Faktaan2 tuli myös muutos.

Alkuviikon Noki piti ihan täyttä lepoa agilitystä. Huomenna on seuramestaruuskisat, joihin ajattelin osallistua Nokin kanssa, joten oli aika reilua Nokin kannalta mennä selvittelemään tämä asia ennen oikeaa kisatilannetta. Suunnitelmana oli muodostaa hallittu tilanne, jossa Noki karkaa lähdöstä ja saa vastareaktiona reilun ärjäisykiellon ja täysin tyynen seinään viennin ja treenin keskeyttämisen kuin seinään. "Ootko varma, että saat sen treenitilanteessa karkaamaan?" kysyi useampikin henkilö. Tiesin saavani. Tämä lähdöstä karkaaminen on leijunut ilmassa kuin painostava ukkosmyrsky, joten arvelin, että koska Noki kisatilanteessa sai karkaamisesta palkkion saamalla suorittaa radan loppuun, se ei epäröisi karata treeneissäkään.

Tunsin koirani. Nostatin Nokin kierroksia kisanomaiseen tilaan treenaamalla ensin Kolan kanssa. Noki karjui epäreilua kohteluaan kentän laidalla kuin sumutorvi. Hetken treenattuani vein Kolan aitaan kiinni ja otin Nokin mukaani. Vein Nokin lähtöpaikalle aikomuksenani kävellä melko kauas ja käskyllä hypyttää ensimmäisen hypyn yli. Noki istui hienosti ja jäi paikalleen, mutta kun käännyin pois ja otin ensimmäisen "epärytmisen" hölkkäaskelen (yleensä siis kävelen lähtöpaikalta), Noki irtosi paikaltaan. Karjaisin EI ja syöksyin kohti. Noki pysähtyi kuin seinään erittäin hämmästyneen näköisenä. Otin Nokin hihnaan ja vein seinään.

Hetken Kolan kanssa treenattuani toistin lähtötilanteen. Noki istui hienosti lähtöön eikä irronnut luvatta perääni, vaikka kävelyrytmiäni vaihdellen menin omalle lähtöpaikalleni. Ryhdyin nostamaan kättäni, ja silloin Noki karkasi jälleen. Karjahdus ja koira seinään. Noki selvästi muodosti pikkuruisissa aivoissaan yhteyttä karkaamisen ja karjumisen välillä.

Ja jälleen hetki treeniä Kolan kanssa.

Kolmas kerta toden sanoi, sillä Noki ei edes harkinnut luvatta lähtemistä. Sain hölkätä lähtöpaikalta pois ja nostaa käteni ja siellä pysyi. Leikittiin ja riehattiin, kun sain Nokin kahden hypyn yli putkeen. Siirryin kentällä toiseen kohtaan ja toistin lähtöharjoituksen. Noki istui paikallaan kuin tatti ja lähti vasta käskyn saatuaan. Lopetettiin treeni siihen ja riehattiin yhdessä pallon kanssa kuin heikkopäiset. :)

Jännittävää nähdä, miten huomisissa seuramestaruuksissa lähtötilanteessa käy! (Jos käy huonosti, reaktioni on jälleen ärähdys ja täysin eleetön koiran seinään vieminen.)

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

varsahyppyjä ja hyviä suorituksia

BATin järjestämissä kisoissa Ojangossa sattui ja tapahtui. Sattui siis kirjaimellisesti.

Ensin kuitenkin tärkein: saatiin nolla. :) Ja voitettiin sillä maksi ykkösten eka rata.

Ikävä kyllä tuolla radalla olin NIIN keskittynyt, että jostain halvatun syystä eläydyin Nokin muurisuoritukseen niin paljon, että tein täysin käsittämättömästä syystä varsahyppelyn ja laskeuduin todella paskasti, joten polvi muljahti. Loikka ei voi jäädä huomaamatta (videolla 43 sekunnin kohdalla). Loppurata meni itsellä lähinnä nilkuttaessa, vaikkei sitä videolta niin vahvasti näekään. Radan päätteeksi tiesin, että nolla tuli, mutta päällimmäisenä oli adrenaliiniryöppy polven takia. Kädet tärisivät ja hain Maijan ja Anninan ohjeistamana jäitä kanttiinista. Nähtäväksi jää, joutuuko raahautumaan lääkäriin..

Toisen radan pystyin juoksemaan, vaikka polvi tuntuikin (ja tuntuu edelleen) vähän oudolta. Tällä radalla oma keskittyminen oli lähinnä omassa jalassa. Rata meinasi mennä täysin pieleen heti alusta (ja oikeastaan menikin), kun Noki ensimmäistä kertaa ikinä karkasi lähdöstä. :O Mielessä on häilynyt jo parissa kisatilanteessa, että Noki saattaa karata ja nyt se sen teki. Kuin ihmeen kaupalla erotin yleisön seasta Katjan äänen. Katja karjui, että "se karkasi!" tai jotain vastaavaa. En tiedä miten ehdin reagoida niin nopeasti, mutta sain välittömästi ohjauksesta kiinni, käänsin Nokin kolmosputkelle ja ryhdyin tekemään rataa. Rata meni erittäin hienosti aina kolmanneksi viimeisenä olleille kepeille asti. Keppien puolivälissä tajusin, että olen väärällä puolella keppejä. Suunnitelma oli ollut mennä toiselle puolelle, mutta jalan takia keskittyminen oli vähän heikkoa ja unohdin täysin vaihtaa puolta. Niinpä oma linjani oli toiseksi viimeisenä olleelle renkaalle tosi huono, jouduin väistämään rengasta ja niinpä Noki tulee viimeiselle hypylle huonosti ja rima putoaa.

Jos rima olisi pysynyt, oltaisiin voitettu toinenkin startti. Nyt sijoituttiin vitosella toiseksi. Voiton vei nopeammalla vitosella Siiri-portugeesi ja Sanna. :)




Kola Onni Perronen hyppytekniikkakurssilla

Maija onnistui bongaamaan Ulla Kaukosen hyppykurssin tällekin viikonlopulle ja siellä sattui olemaan kaksi vapaata paikkaa. Nemi ja Kola pääsivät siis Ullan tsekattavaksi.

Kurssin luennon jälkeen Ulla käpälöi osallistuvat koirat. Etukäteen vähän jännitti, että miten Kola mahtaa suhtautua siihen, että vieras ihminen vääntelee ja kääntelee, nostelee tassuja ja takapuolta ilmaan, koskettelee ja tutkii. Koska en haluaisi turhaan viedä Kolaa sille "liian vaikeisiin" tilanteisiin, päätin pyrkiä tekemään tilanteesta Kolalle tutun. Eläinlääkärihommathan ovat Kolalle ihan tuttua juttua ja niissä se tietää, mitä tapahtuu: mennään pöydälle eikä kukaan kumarru päälle. Niinpä ehdotin Ullalle, että Kolan voisi tsekata agilitypöydällä. Ja se menikin erittäin hyvin. :) Kola oli itse rentous, suorastaan lötkö.

Tuomio oli, että etenkin takapään syvät lihakset ovat heikot ja Kolan kulmaukset niin edessä kuin takanakin agilityn näkökulmasta liian suorat. Ullan ehdotus oli, että hakeudun Kolan kanssa fyssarille ja saadaan sieltä syvälihastreeniin ohjeet.

Itse hyppytreenissä olin jälleen negatiivisena itsenäni ( ;) ) olettanut, että meidät nauretaan kurssilta ulos. Ensimmäinen suoritus meni lähes juhlallisen rauhallisesti. Kola teki set point -harjoituksen hiljaisuuden vallitessa. Sen suorituksen jälkeen Kola tajusi, että "voi hitto näähän on agilityesteitä!" ja kierrokset nousivat paljon korkeammalle. :D Kola pystyi kuitenkin keskittymään yllättävän hienosti ja räykytti ja pomppi ainoastaan silloin, kun siirryttiin uudelleen kohti hyppytreenin lähtöpistettä. Harjoitukset se teki hienosti ja perussarjan mielestäni jopa paremmin kuin Noki. :O

Kommenttia tuli siitä, että Kola tekee hyvää työtä sillä kropalla mikä sillä on, joskin välillä se on vähän liian etupainoinen. Rimojen alitusta ryhdyn "poistamaan" liikkuva hyppy -treenillä. Eli kolme perussarjan hyppyä ja sitten hieman kauempana hyppy/muuri/rengas/jne, jonka etäisyyttä ei ainakaan alussa Kolan kanssa vaihdella vaan viimeisenä on tavallinen hyppy, jonka korkeutta vähitellen nostetaan kohti 65 senttiä. Lisäksi Ulla ehdotti, että alan vähitellen nostaa rimoja muussakin treenauksessa ylemmäs. Nythän Kola on tehnyt vuoden verran jo mini/medikorkeudella olevia rimoja.

Kurssin aikana Kola nautti tilanteesta koko pienellä sydämellään. Se aivan ilmeisen selvästi tunnistaa tilanteet, joissa se on oppinut, että se saa olla rauhassa eikä kukaan tule yllättäen lääppimään tai tuijottelemaan. Ja agilitytreenit/tokotreenit/muut koiratapahtumat ovat tälläisiä tilanteita. Niissä tilanteissa Kola on jopa ylikorostuneen tyyni. Lötkö. Valuva karvapallero, joka muistuttaa enemmän pörröistä mattoa kuin koiraa. Kola valui ja lötkyi Maijan jaloissa ja vaati rapsutuksia silmät lurpallaan. Se makasi selällään reporankana ja omistaja nautti moisesta lölleröstä. :) Kola änki ja tunki myös muiden kurssilla olleiden läheisyyteen ja yritti hakea rapsutuksia kaikilta lähellä olleilta. Aika poikkeuksellista, että Kolaa joutui kutsumaan pois vieraan ihmisen iholta, kun tämä vieras ihminen olisi halunnut keskittyä videoimaan hyppysuorituksia. ;)

Jatkossa hyppytekniikan osalta suunnitelma on siis seuraava:
¨
Kolan kanssa tehdään perussarjaa, set pointia, liikkuvaa hyppyä ja alastuloharjoituksia sekä käydään fyssarilla hakemassa treeniohjeet.

Nokin kanssa aletaan harjoitella häiriötreeniä perussarjassa, kunhan saan Nokille ensin taottua aivoon, miten perussarja tehdään oikein (eli viimeistä kahta hyppyä ei suoriteta yhdellä jättiloikalla).

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

hyppykurssin toinen päivä

Askeleen pidennystä treenaava juttu:
Noki osasi pidentää loikkaansa ihan mainiosti. Se oli tänään väsyneempi kuin eilen ja se selvästi osasi odottaa itselleen vieraita treenejä, sillä se suhtautui uusiin juttuihin melkoisella varovaisuudella. Se ei mennyt soitellen sotaan eikä painanut talla pohjassa, vaan teki suorituksensa suurella harkinnalla.


Alastuloa ja hyppyetäisyyttä treenaamassa:
Väsymys alkaa näkyä vielä selvemmin. Tärkein huomio kuitenkin lienee, että Noki osaa joustaa etuosallaan alastulossa ja säädellä hyppyetäisyyttään tarpeen mukaan.


Liikkuva hyppy -treenin alkeita:

lauantai 3. syyskuuta 2011

Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla

Käytiin tänään hyppytekniikkakurssin ekassa osassa. Huomenna jatkuu. Aika vähän jäi siinä hetkessä mieleen, mutta tärkeintä lienee se, että Noki ei ainakaan ollut surkeista surkein ja karmean huono hyppääjä. Se hyppäsi ilmeisesti ihan hyvällä tekniikalla ja osasi koota itseään ennen hyppyä, kunhan ensin oli tajunnut, mistä harjoituksessa on kyse. Mitään suuria virheitä ei tänään siis ilmennyt. Saa nähdä, mitä tietoja ja uusia harjoituksia huominen tuo tullessaan.

set point -harjoitus


perussarjaa