pikachun treenit

Timon treeneissä Pikachu pisteli taas ihan pokemonina! Wroom. :) Yhdessä tekeminen alkaa tosiaankin luistaa kerta kerralta paremmin - tosin tänäänkin Timo hoki hokemasta päästyään, että "ÄLÄ JÄÄ VARMISTELEMAAN MENE JO!" ja "TEET VARMISTELEMATTA JA JOS SE EI OSAA NIIN OPETETAAN MENE JO!" Parit kohdat onnistuinkin lopulta tekemään varmistelematta. Jes! Erityisesti niisto sujui ihan tosi nätisti, vaikka lähdin liikkeelle ihan yhtä hyvissä ajoin kuin vaikka Nokin kanssa. :) Ja sainpa jopa kehuja yhdetä valssistakin! Pieniä on nämä ilot. ;)

Sain kritiikkiä myös siitä, että "Sä otat N Ä I N pieniä askeleita! Siis sun PISIMMÄT askeleet on T Ä N pitusia! (..Timo hiihtää miniaskelilla pitkin mattoa..) Mitä sä sipsutat?!! JUOKSE!"
"No, mä vähän niin kuin jäin varmistelemaan sitä taaksetyöntöä ja sitten jäin vähän epäröimään sitä valssiakin, niin sitten meni vähän askelet sekaisin..."
"UUDESTAAN!" 
Ja hetkeä myöhemmin Maijalle ja Maijulle: "Laskekaa ton valssin askelet! Onko KOLME?! ONKO? Ei pysty laskemaan kun on niin monta askelta ja ne otetaan niin nopeesti!"
..No siinä sipsutusvalssissa nyt vaan oli aika monta aika lyhyttä askelta! :D

Mutta saatiin me kehujakin. Kuulemma tehtiin koko porukka yksi radan kohta paremmin kuin Timon ryhmät keskimäärin!

Pikan kanssa tekeminen tuntuu siis nykyään jo ihan agilityltä. Vielä kun saadaan kontaktit pakettiin, niin mullahan alkaa olla käsissäni agilitykoira! :)

puomi osaksi rataa -projekti

Tänään tehtiin puomien ja keppien kanssa ympyrää, koska näin sain niistä Pikalle paljon toistoja radan osana. Juostiin ympyrää molempiin suuntiin ja selvisi, että Pikalle on ihan vierasta se, että puomilla palaan palkkaamaan alastulolle. Se ei edes harkinnut pysyvänsä puomilla. Puomilla pysymistä ylipäätään täytyy harjoitella, koska Pika lähti helposti liikkeestä mukaan, kun oli kulunut se joku maaginen sekuntimäärä, jonka päästä yleensä keskimäärin vapautan. Lisäksi se kerran tuli puomista liian pitkälle ennen kuin pysähtyi "2o2o"-paikalle. En kuitenkaan halua ihan hirveästi lähteä nyt painostamaan Pikaa puomin alastulolla seisoskeluun, koska se ei varmasti ainakaan nosta puomin vauhtia. Tärkeintä on, että Pika saa puomista kokemusta ja että rata jatkuu puominkin jälkeen.

(Voin sanoa, että puolilämpimän hallin tekonurmi on KYLMÄ, kun ulkona on -15 astetta. ;) En vain millään jaksanut ruveta vaihtamaan aksakenkiä jalkaan.. :D )

naksahdus aivoissa?

Pikalla on tainnut naksahtaa aivoissa keppien suorittamisesta joku nappula paikoilleen. Tänään teki kai yhden vai kaksi virhettä - joskaan ei tehty avokulmia ja umpikulmakin oli aika helppo.

Pika onnistuu naurattamaan liki kaikissa treeneissä tavalla tai toisella. Tänään koomikko-Pikan isku tapahtui, kun menin virittelemään kameraa paikoilleen. Ensin Pika oli vieressäni, sitten se lipsahti omille teilleen, ja suunnisti täysin pyytämättä kepeille, suoritti ne alusta loppuun (tosin vain 6 keppiä, mutta kuitenkin) ja sai palkan omatoimisuudestaan. :D Tapahtuma tallentui myös videolle. On ainakin kirjaimellisen omatoimiset kepit.. ;)

hän on kovin hieno!

Timon treenit olivat tänään ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Teemana oli kääntyminen (ja vaihtoehtona kontaktit, mutta niitä tehdään toistaiseksi vielä vain omatoimisesti).

Treenien loppupäätelmä Timolta oli, että Pika lukee minun jalkojani edelleen paljon (/liian paljon) ja että Pika kääntyy hyvin! Wau. Jes. :) Siis jes, että kääntyy, koska aluksi kääntyminen oli ihan tosi maailman reunoja tavoittelevaa. Pika kokoaa itsensä aivan superhienosti, kun kerron käännöksestä ajoissa. Sille riittää pelkkä peruskääntäminen. (Esim mustien neliöiden esteet 2-3, jossa kääntyminen oli tosi tiukka!) Valssitkin toimivat ja Timo jopa kielsi ylivalssaamasta ja ylijarruttelemasta, kun Pika lukee ihan tavallisen leppoisan ja vaivattoman valssin. Jesjesjes. :) (Esim. valkoisten neliöiden 3-6.)

Tigi-siskon episradan innoittamana kokeilin mustien neliöiden radan hypylle 3 hyvissä ajoin tehtyä merkkausta(/niistoa?) ja sitten lähdin tehokkaasti kohti hyppyä 4. Pika lukitsi aivan ensiluokkaisen hienosti kolmosen, vaikka lähdin karkuun hyvissä ajoin ennen kuin Pika oli ehtinyt ponnistaa hypylle. Vain kerran sain Pikan kieltämään kolmosen, kun Timo pisti lähtemään aina vain nopeammin ja nopeammin kolmoselta kohti seuraavaa hyppyä. Tällöin kielto tuli siitä, että lähdin sitten tosiaan hoppuilemaan neloselle, enkä pitänyt katsetta kolmosesteessä.

Kaikista vaikein ohjaus tänään oli päällejuoksu mustien neliöiden neloshypylle. Siis vaikea minulle, ei Pikalle. Pika tuli päällejuoksuun joka kerta, kun sen ohjasin. Mutta vaikeaa oli luottaa Pikan osaamiseen, jolloin jäin hipsuttelemaan ihmeellistä varvaspompahtelua ja hyydyin ja olin ihan myöhässä. "Lähde kolmoselta ajoissa, juokse tätä linjaa ja sitten olet jo täällä, kun se ponnistaa neloselle!" "OKEI!" Uusi yritys. Ei onnistu. "En mä jotenkin voi lähteä sieltä kolmoselta ajoissa, kun sitten mä olen liian pitkällä, kun Pika laskeutuu...." "Sun pitääkin olla pitkällä, niinhän mä juuri äsken sanoin!" Ai hitto. Niinhän se oli. Ja yllättäen tuon jälkeen saatiinkin päivän paras päällejuoksu suoritettua, kun en jäänyt munimaan. :D

Hieno aksapokemoni!

----------

Noki kävi eilen Hertassa oksentamassa 300-400 grammaa voita. Olin idioottina unohtanut voipaketin pöydälle, kun lähdin Pikan treeneihin. Ja Nokihan ei jätä tilaisuutta käyttämättä. Kolan Suuressa Sääntökirjassa kielletään syöminen niinä hetkinä, kun ihminen ei ole paikalla. Kola ei syö omia ruokiaan/luitaan/jne. silloin, eikä näköjään koske myöskään minun ruokiini. Nokin sääntökirjassa ei tätä lue, joten voi oli ihan liian hyvää jätettäväksi rauhaan. Voi ei kuitenkaan tee kauhean hyvää haimalle, joten oksetuspiikki persiiseen ja laattailemaan. Härskiksi vatsassa mennyt oksennettu voi haisee aivan julmetun pahalle, sen voin paljastaa.

Koko juttu olisi ollut huomattavasti mystisempi, ellei Pika olisi paljastanut tapahtunutta voiryöstöä. En todellakaan nimittäin olisi huomannut kadonnutta voipakettia kuin vasta joskus hamassa tulevaisuudessa ja tällöin Nokin olon syy olisi ollut aivan pimennossa. Pika kaivoi iltapalan jälkeen (Kyllä. Noki söi voin lisäksi hyvällä ruokahalulla myös iltapalansa.) jostain esille puhtaaksi nuollun voikääreen. Ja joitakin hetkiä myöhemmin Noki alkoi voida todella huonosti. Se tärisi. Se piti outoa mörinää. Sen vatsa oli kivikova ja kyljet pullistuivat. Ja se mässytti. Voipaketin kääreet ja paha olo saivat soittamaan pikaisesti apua. Onneksi päästiin Herttaan ja oksennutuksen jälkeen kotiin tassutteli nälkäinen, tyytyväinen Tiitiäinen.

treenail, treenail, treenail...

Pika Pokemon pääsi tänään tekemään lyhyitä toistopätkiä estetreenin merkeissä. Tea oli apupalkkaamassa, joten tekeminen oli kaiken kaikkiaan paljon helpompaa.

Kepeillä tehtiin muutamat toistot ja kavennettiin joka toistolla vinoja pikkuruisia määriä. Ei virheen virhettä ja Pika pujotteli omatoimisesti etupalkalle yrittämättäkään karata keppien seasta.

A:lla juoksutin ensin muutaman kerran alasmenoa länkien kautta ja nopeasti siirryttiin kokonaiseen A:han. Ei ongelmia. Pikan vauhti kasvoi joka suorituksella. Testasin myös ilman länkiä: Pika osui kyllä alastulokontaktiin, mutta ei samalla tavalla kuin länkien kanssa. Toisaalta toistoja on länkien kanssa alla jotakuinkin 15 kappaletta koko A:n suoritushistorian osalta, joten tarvitaan varmaan hieman rutiinia laukan asetteluun. Ja jos näyttää siltä, ettei laukka ala pysyä ilman länkiä, palaan tekemään 2on2off-tyylillä. :)

Lopuksi otettiin myös keinua etupalkalla. Eilen tehtiin ensimmäistä kertaa korkeussäädettävällä keinulla keskikorkeutta. (Korkeutta voi siis säätää kolmeen eri korkeuteen.) Vauvakorkeudelle asetettu keinu ei ole Pikalle tuottanut koskaan mitään ongelmia. Se ei ole pelännyt liikettä tai ääntä. Hieman kuitenkin jäi eilisen treenin jälkeen mietityttämään, että oliko yksin toteutettu keinun vaikeuttaminen aiheuttanut paineistumista. Pikan käytöksessä mikään ei kielinyt paineistumisesta, mutta kunhan stressasin omaksi ilokseni.. ;) Ja no. Aika nopeastihan se sitten selvisikin, ettei traumoja ollut todellakaan jäänyt. Pika oli irti hihnasta, kun aseteltiin Tean kanssa keinu oikealle korkeudelle. Menin laittamaan videointia käyntiin, kun.... No. Näet videosta. (Pikaa kuvaa erinomaisesti yksi sana: jässikkä. Se on tuollainen lyhytniskainen painija, jonka järjenjuoksu ei ole ihan maailman nopeinta, mutta joka suhtautuu asioihin lunkisti ja ystävällisesti. Se yrittää lintsata keinun vapautuskäskyn odottamisen kanssa, mutta sitten kun sille osoitetaan, että niin ei tule tehdä, niin sitten niin ei tehdä. Paitsi ehkä ensi kerralla taas!)

Tällä hetkellä tehdään keinu 2on2off-tavalla, vaikka se ei pienemmille koirille olekaan välttämättä se paras tapa. En ole ihan varma, lähdenkö muuttamaan tätä tapaa pois, vai mitä tekisin. Toisaalta Pika kuitenkin painaa nelisentoista kiloa, joten sen massan pitäisi riittää keinun alhaalla pitämiseen kovemmassakin vauhdissa..

sehän näyttää ihan agilityltä!

Tänään ei vaikeutettu keppiestettä esteenä, vaan vaikeutus tuli sen kautta, että liitin esteen osaksi rataa. Lisäksi otin radan osaksi myös maksipöytää vasten nostetun puomin. Pika oli selvästi puomista ensin ihan ihmeissään. Ei siis niinkään puomista esteenä, vaan siitä, että puomin jälkeen piti vielä jatkaa rataa. "Tässä kohtaa tää yleensä sais sen palkan niinku!" Mutta muutamilla 2o2o -> hyppy -> putki -> palkka -toistoilla Pika alkoi hakea puomin jälkeen olleita esteitäkin paremmin.

Kepeillä pystyin viimeisellä toistolla jopa hiuksenhienosti vedättämään Pikaa, ja siellä se pysyi keppien seassa siitä huolimatta! Liian hieno piski!

pika ekat epikset

Käytiin tänään Maijun kanssa testailemassa, miten meidän kakarat reagoi kisatilanteeseen. Lotan halli Riihimäellä avasi ovensa ja paikalle oli saapunut valtaisa joukko epistelijöitä. Supermöllejä oli (yli?) seitsemänkymmentä!

Pika ja Indi sujahtivat hässäkkään sekaan kuin kalat veteen. Ii veti lämmittelylenkillä omalla lievästi (hahhah) vilkkaalla tavallaan, hyöri, pyöri, kävi siellä, täällä ja tuolla, huomasi tuon, tämän, sen ja monta muuta juttua. Ja Pika-jässikkä marssi suorinta mahdollista linjaa eteenpäin. Ja tulomatkalla herrasväki Äänekäs oli tietenkin viihdyttänyt minua ja Maijua huutokonsertilla, jossa yksi aloitti, toinen jatkoi ja lopetti sitten, ensimmäinen jatkoi, toinenkin jatkoi, ensimmäinen hiljeni, toinen jatkoi, ensimmäinenkin jatkoi... Niin samanlaiset. Niin erilaiset. :D

Anna Heinonen oli suunnitellut tosi kivan ja sopivan haastavan radan supermölleille. Radalla oli vain hyppyjä ja putkia, mutta käännöksiä kuitenkin sen verran, että ihan pelkällä eteenpäin juoksemisella ei radasta selvinnyt. Pääsin testaamaan, miten Pika kääntyy todella kääntävällä valssilla ja miten se reagoi liikkuvampaan valssiin. Kumpiinkin Pika reagoi kääntymällä, tosin liikkuvassa valssissa Pikalle ei ole toistaiseksi lainkaan itsestäänselvää, että mihin käteen se käännöksen jälkeen tulee. Mutta tämä korjautunee kokemuksen myötä. :)

Nokin ensimmäisissä epiksissa minua jännitti aivan todella huolella. Mutta nyt jännitys oli tipotiessään. Oli tosi kivaa olla hyvin rakennetussa siistissä hallissa, katsella erilaisia möllisuorituksia ja juoda kuppi kahvia. Meidän vuoron lähestyessä hain Pikan autosta ja Pikahan oli välittömästi sitä mieltä, että "nyt et pistä minua enää autoon, perhana, vaan tehdään jo jotain!" Se pääsi halliin sisälle vain paria minuuttia ennen omaa vuoroaan. Ja nuo kaksi minuuttia ennen omaa vuoroa se käytti parhaalla mahdollisella tavalla: se karjui. (Hiljeni onneksi, kun syötin nameja.;)

Lähtöön Pika istahti kuin vanha tekijä. Ja sinne jäi, kun kävelin omalle lähtöpaikalleni. Vitsin kiltti pokemoni. Tuli vasta käskystä ja kääntyi tokalla hypyllä nätisti. Yhtäkkiä jostain ilmestyi sheltti, joka lähti suorittamaan Pikan kanssa rataa. Ehdin pari sekuntia miettiä, mitä tekisin kahden koiran kanssa - ja päädyin pysähtymään. Lopulta nappasin Pikan syliin ja sheltin omistaja sai omansa kiinni. Pika ei ollut hommasta millänsäkään, lähinnä halusi häntä pystyssä nähdä, että "Moro kukas hitto sä oot!"

Mentiin lähtöön uudestaan ja siinä kohtaa kävi päivän eka lyhyt jännityksen ajatus siitä, että mitenköhän tämä lähtee uudelleen aloitettuna sujumaan, kun siinä shelttiä metsästäessä ei oikein pystynyt järkevästi palkkaamaan Pikaa. Hyvin se kuitenkin lähti. Pika jäi nätisti jälleen lähtöön ja kääntyi tokalta hypyltä kivasti. Olin ennakolta asennoitunut niin, että ohjaan mutkaputkiin huo-lel-li-ses-ti ja varmistan, että ihan oikeasti niistä ei tule kieltoja. ...joten eipä siitä kauhean loistelias lopputulos voi seurata, kun yhtäkkiä yllättäen minulla onkin käsissäni eteenpäin sinkoava ja putkia hakeva sekopää, joka ei jää odottelemaan, että ohjaan, vaan päättää, että "TUOLLA ON PUTKI! MATKAAN!" Pika oli todellakin korkeammilla kierroksilla kuin treeneissä ja irtosi ihan todella TODELLA enemmän kuin keskimäärin. :D

Toisella radalla otin opikseni ekan radan kokemuksesta sen verran, että luotin Pikaan enemmän, valssasin ehkä hieman paremmin nelosesteellä ja suoristin Pikan toiseksi viimeiselle hypylle.

Ja tuolla toisella suorituksella tehtiin sen verran hyvä rata, että sijoituttiin jaetulle ensimmäiselle sijalle kahden muun (miten _voi_ olla mahdollista, että kolme koirakkoa saa sadasosalleen saman ajan, en voi uskoa enkä tajuta, mutta niin se vaan meni) koirakon kanssa. Voitettiin liki 70 koirakkoa. Aika järjetöntä, etten sanoisi.

Jäi todella hyvä mieli. Pika reagoi kisatilanteeseen niin kuin vain parhaiten voi reagoida: se puhkui innostuksesta, mutta kuppi ei mennyt nurin. Sen pupillit olivat ennen ratasuorituksia lautasen kokoiset.:D

puomia nopeuttamassa

Meidän murheenkryyni on ehdottomasti puomi. Pika menee puomin kyllä alusta loppuun, mutta sen vauhti vaihtelee hitaasta hölkästä vielä hitaampaan hölkkään. Sain sen jo nopeutettua laukaksi, mutta sitten Pika putosi puomilta ja nyt ollaan jälleen ravissa. Voihan pylly.

Niinpä peruutettiin takaisin "alkuun" ja pudotin puomin liki maan myötäiseksi. Sitä pitkin Pika laukkaa, joskin vähän sellaista hömpänpömpän-etenemistä. Haluaisin lisätä puomin 2o2o-paikalle juoksemisen arvoa namittamalla oikeasta paikasta, koska se toimi aikaisemminkin. Nyt kuitenkin Pika lähti ihan omatoimisesti pysähdyksistä, kun oli syönyt naminsa. Täytynee pistää apupalkkaaja namittamaan oikeasta paikasta alastulon viereen. Minulla on siis tunne, ettei Pika ymmärrä, miksi puomin päähän kannattaisi mennä nopeasti. (Toisaalta se on niin jäyhä jököttäjä, ettei sillä oikeastaan muuallekaan ole niin kauhea kiire aina. :D Ehtiihän sitä vähemmälläkin.. ;) Voisi kokeilla myös sitä, että puomin jälkeen on apuleikittäjä, joka revittelee Pikan kanssa lelulla. Pitää keksiä jotain sellaista, jonka luokse Pikalla on hoppu.

Kun nostettiin Katjan kanssa puomi vähän korkeammaksi, vauhti putosi hieman. Toki takana oli myös jo melkoinen määrä toistoja, mutta silti saisi ehdottomasti mennä kovempaa. Voihan ärsytys. Täytyy ryhtyä ehdottomasti liittämään puomiin korkeampaa virettä ja suurempaa arvoa muutenkin.

ei enää niin aivovaurioista!

Pikan ohjaaminen on kuin ohjaisi jotakin itselle vierasta ajoneuvoa. Vaihteisto on outo, kytkimen toiminnasta on vain himmeä käsitys, jarrupoljin on jossain ihan muualla kuin mihin on tottunut. Ja kaiken lisäksi se on PENTU. Eli sitä pitää aivovaurio-ohjata. Juosta kyyryssä ja kohdella kuin vähäjärkistä. ..ai eikö? No niin minä kuitenkin olen tehnyt. On ollut aivan älyttömän vaikeaa luopua ajatuksesta, että "Mä vähän saatan sitä tuonne... ja sitten odottelen kyyryssä sitä vähän tässä, kun eihän se osaa... ja sitten pysähdyn katselemaan, että meneekö se sinne, kun ei se välttämättä osaa, kun se on PENTU."

Tänään Timon treeneissä oli ensimmäistä kertaa rataa. (Uuuuuuu!) Oli kyllä taas ihan huippuhauskaa. :) Teemana oli juokseminen ja odottelemisen lopettaminen. "MENE JO!" oli päivän toistetuin ohje. Ja tottahan se onkin. Ihan suotta jähmetyn vaikka missä ja milloin katselemaan, että "voi kun se mussukka menee noin nätisti!" ja sitten olenkin jo myöhässä.

Tämän päivän ehdoton timantti: Pystyin luopumaan vammaohjaamisesta! Pystyin tekemään persjätöt juuri niin kuin ne tekisin Nokin kanssa. Sehän tietysti kostautui, koska Pika ei luonnollisestikaan lukitse esteitä samalla intensiteetillä kuin Noki, joten Pika tuli sitten hypyistä ohi. (Aion opettaa Pikankin ymmärtämään näitä e-rit-täin hyvissä ajoin tehtyjä persjättöjä, koska ne tuntuvat omassa kropassa hyvältä ja kertovat piskille loistavan ennakoivasti tulevasta ohjauksen muutoksesta.) Tärkeintä kuitenkin on, etten koko treenin aikana jämähtänyt ajatukseen, että "miten mä varmistan, että Pika menee oikein" vaan lähdin tekemään rataa ihan niin kuin järjellisen osaavan aksakoiran kanssa. :)

Tämän päivän ehdoton naurun aihe: "ei-nää-valssit-onnistu!!!" Videolla kohdassa 0:52 -> pyörin täysin holtittomasti ja ihan väärään suuntaan. Useassa muussa toistossa tikutan kuin ompelukone - TAKAPERIN. Olen katsonut holtittoman pyörimisen videolta jo liki kymmenen kertaa ja se naurattaa edelleen. En vain millään meinannut kyetä kahteen noin nopeasti peräkkäin tulevaan valssiin. Lopulta sentään saan edes suhteellisen hallitut valssit väännettyä, mutta hitto että olikin vaikeaa. :D

Timon treenit jatkuvat tammikuussa joka toinen viikko. Ehkä joskus jossain vaiheessa hamassa tulevaisuudessa uskalletaan ryhtyä ajattelemaan myös sitä yhtä aika jännittävää asiaa, joka alkaa koolla ja loppuu isaamiseen.