sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

aktivoitukaahan, hyvät ihmiset!

Kovin monesta paikasta on saanut kuulla tai lukea, että pääkaupunkiseudulla on vaikea päästä harrastamaan agilityä. No. Nyt olisi mahdollisuus!

Haku päättyy keskiviikkona 16.5. Ilmoittautumaan pääsee tästä: LINKKI

Olisi kiva saada seuraan innokkaita, iloisia, oppimisesta kiinnostuneita koirakoita. :) Ei ole lainkaan tärkeää, että olet käynyt kurssit A, B ja Z jossain yksityisessä koirakoulussa vaan ihan oikeasti aloittelijat käy paremmin kuin hyvin. :)

lauantai 28. huhtikuuta 2012

kolmosten ekat kisat

Lohjan ulkokisoissa sää suosi kisaajia. Ainoastaan melkoinen tuuli häiritsi ja iltaa kohden viilensi. :) Aurinko paistoi lähes siniseltä taivaalta, joten oli "ihan jees" avata ulkokisakausi ja samalla kolmosten kisaura.

En oikein tiennyt, että jännittäisinkö vai enkö jännittäisi. Ja se näkyi ja tuntui radalla. Olin jotenkin erityisen löllö. En alkuunkaan napakka ja päättäväinen. Ensi kerralla yksi päätavoitteista onkin olla nimenomaan päättäväinen ja ohjata napakasti. Olin jotenkin ikään kuin antanut jo ennakolta periksi sille, että "kolmosissa on vaikeeta". Ja pöh. Hyppäri oli kyllä vaikea, mutta agiradalla oltaisiin ihan hyvin voitu tehdä nolla. Ei epäilystäkään.

Tämän päivän hyvät ja huonot puolet sekä lista opeteltavista asioista:

1) Noki teki muurin oikein kummallakin radalla!
2) Noki teki okserin ongelmitta, vaikka okseria on tehty ehkä kerran tai kaksi viime kesästä tähän hetkeen. Tämä todellakin huoletti, kun katselin radoilla okserin rimoja päin rysähteleviä koiria.
3) Ensimmäinen rata oli mukavan sujuva suoritus.
4) Noki haki kepit todella hienosti muurin takaa.
5) Hyvä tai huono puoli, mutta nauratti ainakin: Noki melkein luulee käteni nostoa vapautuskäskyksi lähdössä, nousee ylös... ja istuu takaisin alas, kun en sanokaan lähtökäskyä. Enpä olisi ilman videota edes arvannut, että se meinasi lähteä ennen käskyä. Mutta eipä lähtenyt! :)

Huonot puolet ja haasteet:
1. Olin ihan löysä. Yäk.
2. Nokin kanssa ei ole tehty kovinkaan paljon hyppyjä, jotka ovat 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Harjoiteltavaksi menee. Molemmilla radoilla näistä tuli kielto.
3. Haltuunottoa tarvitsee harjoitella paljon lisää.
4. Keppikulmat kuntoon. Etenkin kaukaa kepeille lähetys haltuun.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Miia Kolan ohjaksissa

Miia testannee Kolan kanssa kisaamista toukokuun alussa, joten vaikka lahjattomat treenaa, niin siitä huolimatta Miia ja Kola kävivät edes vähän testaamassa yhteiseen hiileen puhaltamista ennen kisoja. ;) (Mennään kyllä sunnuntainakin, että Miia tottuu vähän kisavälineeseensä. ;) Kolalle ei näyttäisi olevan _MITÄÄN_ merkitystä sillä, kuka sitä ohjaa. Aivan sama, mitä väliä! :D Kunhan saa tehdä ja juosta ja hyppiä ja syöksyä! Kolan jarrupoljin nyt tietenkin on näin alkuun aika kadoksissa, mutta kylläpä tuo sitten lopulta reagoi ihan vahvastikin jarrupolkimen paineluun..

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Jenna Caloanderin treeneissä

Päästiin ylläripyllärinä treenaamaan ihahin kouluttajatreeneihin tänään. Kesäkauden treenejä vetää Jenna Caloander, joten oli ihan jännää päästä tutustumaan uuteen kouluttajaan. :)

Tuli huomattua, ettei oma oppimis- ja omaksumiskyky ole vielä niin korkealla, että pystyisin ottamaan vastaan 23 esteen radalle kymmenisen erilaista kouluttajan päättämää ja askel askelelta ohjeistamaa ohjauskuviota. En vain pystynyt siihen. Tai pystyin kyllä oikeastaan yllättävänkin hyvin ottamaan vastaan ohjeita ohjaamisen suhteen. Mutta tämä meni sitten sen kustannuksella, etten enää pystynyt muistamaan rataa.

Keskityin siis niin kovasti omaan liikkeeseeni ja oikeisiin askeliin ja oikeisiin käsien asentoihin, etten enää pystynyt suomaan oikeastaan ajatustakaan sille, mihin rata etenee.

Ja sitten, jos oikein asiaa pohtii, niin tämäkin osaltaan kertoo oppimisesta ja edistymisestä. Vuosi sitten ohjaamiseni ja oppimiseni oli siinä vaiheessa, etten pystynyt keskittymään YHTÄÄN omaan liikkumiseeni. Kaikki keskittyminen meni Nokiin (tai Kolaan) ja pystyin kyllä sujuvasti kuuntelemaan kouluttajan ohjeita - ja ymmärtämäänkin niitä - mutten soveltamaan käytäntöön. Kaikki keskittymiseni oman kropan ohjaamiseen hajosi atomeiksi, kun lähdin liikkeelle koiran kanssa. :) Nyt pystyin ohjaamaan vastakädellä saksalaisessa ja tunnistin välittömästi, mikä liikkeessäni meni pieleen, jos Noki ei tehnyt, mitä olin tarkoittanut ohjata.

Pystyn seuraamaan nykyään kroppani liikkeitä samalla kun ohjaan Nokia. Mahtavuutta!

Noki sai kehuja siitä, että reagoi ohjaukseeni nopeasti ja kääntyy hienosti. :)

maanantai 23. huhtikuuta 2012

vitsin tiitiäinen! :)

Nokin kanssa on nyt kai parisen viikkoa pistelty kontakteja kisakuosiin uudelleen. Ensin epätoivon vimmalla ja sitten paremmalla metodilla. Ensin siis lähdin hölmönä teettämään koko puomia, mutta eihän siitä mitään tullut. Noki jämähti milloin mihinkin ja minulta tuli korvista savua. Sitten vaihdoin taktiikkaa. Etupalkka toimii Nokilla ihan äärettömän hyvin, eikä se varasta tai jätä hommaa tekemättä, vaikka etupalkalla ei olisi kukaan vahtimassa. (Esim. kepeillä voin ihan hyvin lähettää Nokin tekemään keppejä etupalkan odottaessa keppien toisessa päässä. Pikku-ukko tekee kepit säntillisesti loppuun asti. Aina.)

Tänään irroteltiin puomista ylösmeno ja alastulo ja pistettiin ne penkkiä vasten nojaamaan. Ensin tein pelkkää alastuloa penkiltä ja se sujuikin ihan yhtä hyvin kuin Ahtialassa. Noki tassutteli taitavana poikana alas asti ja asettui suoraan. Vapautuikin ihan kohtuullisesti. (Ei yhtä hyvin kuin Ahtialassa.) Tämän jälkeen mentiin ylösmenon luo. Jäin seisomaan ylösmenon alkupäähän ja lähetin Nokin suorittamaan "estettä". Ei toiminut niin hyvin kuin olisin toivonut. Noki kääntyi ympäri ja tuijotti synkän turhautuneena. Lopulta sain kuin sainkin Nokin menemään koko puomin. Biletettiin kuin heikkomieliset. Tehtiin vielä muutama toisto pelkkää 2on2off-paikalle asettumista ja kehuin villisti jokaisesta onnistumisesta. Riehuttiin lelun kanssa ja nostatin Nokin kierroksia. Uudelleen 2on2off ja bileet. Ja vielä. Noki alkoi vapautua käskystä hirmuisen hyvin ja oli jotenkin iloisen näköinen. (Inhimillistänkö? En tietenkään. ;) Viimeisenä tehtiin kokonainen oikea puomi niin, että Anu oli palkkaajana puomin jälkeen olleen hypyn takana. Noki kiiti oikeaan paikkaan ja vapautui mainiosti. Tehtiin vielä vihoviimeinen toisto niin, että Noki luuli palkan ehkä olevan Anulla, mutta se oli minulla. Noki ryntäsi oikealle paikalle, heitin lelun sen selän takaa ja vapautin. Täydellinen suoritus. Riehattiin ja leikittiin ja lopetettiin siihen. :)

Mainiota, mainiota! Homma alkaa taas löytää uomiinsa. :) Ja vahingosta viisastuneena kontaktitreenit eivät jää telakalle, kun homma saadaan taas kunnolla pakettiin, vaan treenataan ihan perustreeniä kontakteilla tästä eteenpäin säännöllisesti. ;)

(Ja ettei tulisi väärinkäsityksiä, niin Nokin treenit sisälsivät myös lepohetkiä ja taukoja. Ei tosiaan tehty tuota kaikkea yhteen pötköön. :)

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

naula, vasara ja treeniä

Hätä keinot keksii. Ei ehditty tänään Ojankoon kontakteja miettimään, kun ollaan Ahtialassa. Niinpä nakuttelin vanerista ja kahdesta puukalikasta kontaktin alastulon. Noki keksi ihan välittömästi, mistä on kyse, vaikkei olla koskaan moisella väkkärällä kontaktitreeniä tehty. :)

Ja mikä parasta, treeni agikentän ulkopuolella selvästi täysin eri maailmassa sai aikaan sen, että Noki vapautui lelulle mahtavasti aina ensimmäisestä vapautuskäskystä. Lisäksi Noki hakeutui ihan suoraan kontaktin päähän eikä kääntynyt minun puoleeni. Täytynee nakutella vähän kestävämpi versio ja tehdä sen kanssa treeniä jossain muualla kuin agikentällä, jos homma ei meinaa puomilla sujua.

Noki siis kyllä tietää, mitä pitää tehdä. Pitää vaan taas saada nostettua takaisin puomin alastulon arvo, koska sen arvo on selvästi Nokin silmissä romahtanut. Ei sinne niin kovin innolla kannata hakeutua, koska rata jatkuu jonnekin muualle. Nyt hinataan sitten urakalla alastulon arvoa takaisin sen ansaitsemiin korkeuksiin. :)


--------
Loppukevennyksenä Nokin ja Kolan yhteispuuhia. Kola on AIVAN rakastunut uuteen pieneen pehmeään laulavaiseen possuunsa ja Noki puolestaan inhoaa sikaa koko sydämestään. Ainoa Nokin ongelma on, että jos Kolalla on jotain, se on pakko saada. Mutta mitä tehdä sialla, joka on ällöttävä, limainen ja pitää kamalaa meteliä?

Ensimmäinen osa, jossa Kola ra-kas-taa. Sisältää traagisen loppukäänteen. 


Toinen osa, jossa Noki ka-deh-dut-taa. Ai mitäkö? Noki siis on niin uskomattoman polleana ällöttävästä siasta, että haluaa näyttää sian koko maailmalle tai ainakin näyttää sitä etenkin Kolalle mutta myös kaikille pöydän ympärillä istuville...ville..ville..ille...lle.... (Nokin ennätys tähän mennässä on 20 kierrosta pysähtymättä.) Suosittelen katsomaan äänten kera. Laulu sopii tilanteeseen kuin kärsä päähän.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Hei kontaktit, täältä tullaan taas!

Noki on oppivainen otus. Talven kisojen aikana se ei kaikista ennakko-odotuksista huolimatta oppinut varastamaan kontakteilta. Ei kertakaikkiaan. Se ei oppinut, että kontaktilta saa lähteä liikkeestä tai että kontaktin läpi voisi juosta. Ehehehei.

Se oppi, että minä juoksen kontaktin loppuosassa aina ohi.

Että oppi sitten kuitenkin jotain.

Eli nyt ollaan sikäli nollapisteessä, että Noki on kiltisti sisäistänyt, että "kyllä se tulee ohi, kun vähän odottelee". Ja "jos ei tule ohi, niin sitten rata jatkuu taaksepäin, joten on ihan järkevääkin jäädä odottelemaan vähän ylemmäs kontaktin alastulolla."

Toki sikäli ollaan ihan eri tasolla kontaktien suhteen kuin viime keväänä, että Noki kyllä pysähtyy eikä lähde ilman lupaa. (Paitsi viime viikolla A:lta!) Mutta nyt päästään taas hinkkaamaan ja hinkkaamaan ja hinkkaamaan sitä, että kontaktin voi juosta loppuun asti, vaikka omistaja sinkoaisi itsensä maata kiertävälle radalle. Muutamana iltana ollaan jo käyty syömässä iltapala hyvin ja omatoimisesti tehtyjen kontaktien jälkeen, sillä kaiken hyvän lisäksi kontaktilta käskystä vapautuminen muuttui lähes mahdottomaksi tehtäväksi, kun palkkana oli odottamassa pallo. Nokin aivo jäätyy, kun pallo tuijottaa, vaikka pallo olisi piilossakin. Ruualle ukkeli vapautuu hienosti. :)

Toistoja toistoja toistoja. Sillä tästä varmaan selvitään - nimittäin toistoillatoistoillatoistoilla tähän pisteeseen on jouduttukin.. :D (Perhana.)

Nyt siis on tehty sitä, että ensin etupalkka oli näkyvillä. Sitten siirrettiin sitä piiloon, kuitenkin niin, että Noki tiesi etupalkan paikan. Ja vähitellen pyritään siihen, että etupalkka on radan ulkopuolella ja sen saa vasta, kun rata on suoritettu.

Tulipa tässä vitsailtua, että nyt kun Nokin keppisuoritus on tällä hetkellä tosi hienossa kunnossa, niin voisi jättää sen treenaamisen vaikka koko kesäkaudeksi niin olisi sitten taas kesäkauden jälkeen joku pulma ratkottavana. HUOH!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

hyvää mieltä

Tämän päivän treenien jälkeen olo oli ja on hykerryttävä. Kola teki ihan pirjona hommia, eikä ollut yhtään myrskypilvi - kuten Anna asian osuvasti ilmaisi. Kolasta purskahteli sellainen rakastan-tätä-niin-että-maailmat-räjähtäää! -henki ja se tarttui minuunkin. Noki teki myös hienoa työtä - vaikka juoksikin kontaktista läpi! Ärripurri. Kaiken kaikkiaan kontakteja pitää ryhtyä taas hinkkaamaan.

Treenien jälkeen tuntui siis siltä, että "sehän meni ihan kivasti ja jäipä hyvä mieli!"

...ja sitten katsoin treenit videolta. :D :D

Voi kyynel. Nauroin ääneen, kun katsoin Kolan suorituksia. Noki teki siis kyllä ihan hyvää treeniä ja sen kanssa hommat sujuivat ihan tavalliseen tapaan. Luulin jotenkin, että Kolan kanssakin meni ihan mukavasti. Meni varmaan, jollain henkisellä tasolla. Käytännön reaalimaailman tasolla koko treenit olivat pelkkää sähläämistä ja sekoilua. :D Kola ei kerta kaikkiaan osannut viskikäännöstä. Se ei myöskään hallinnut keppejä. (Siihen pulmaan olen jo tarttunut ja sitä ollaan korjaamassa! Hyvä minä.) Jaakotuskin oli Kolalle ihan outo. Eli oikeastaan ihan kaikki, mitä radalla piti tehdä, jäi sujumatta. :D Ainoa Kolan ehdottomasti jättimäiseksi onnistumiseksi luettava juttu on heti videon alussa. Kola hyppää hypyn, renkaan ja kääntyy putkeen kuin Noki. Siis yhtä tiiviisti ja hallitusti! Wau. Ja se ei ollut ainoa kerta, vaan se teki hienon käännöksen joka kerta tuossa radan alussa!

Anne palkkasi Kolaa jossain kohtaa ja Kola tuli palkalle niin, että rypäisi suoraan kuonolleen ja kynti rintakehällä hiekkaa. Pysähtymättä Kola ponnahti jaloilleen, syöksyi palkalle ja rynni ympäri hallia palkkansa kanssa. Annen kauhistunut ilme ja tokaisu: "Se tosiaan tekee kaiken täysillä", olivat aika hyvin tilannetta kuvaavia. Kola tekee niin täysillä, että välillä vähän pelottaa sen puolesta.



Kola antaa kaikkensa ja vielä vähän enemmän:



Minulle haasteellisinta oli tänään kääntää kropalla koirat viskikäännökseen. Luotan ihan liikaa tällä hetkellä Nokin käännöksiin, joten ohjaus oli löllö huitaisu. Saman löllön huitaisun tein muutamassa muussakin kohtaa, ja sain siitä piiskaa niin Annelta kuin itseltänikin. Ryhtiliike pitäisi muistaa kaikkien treenien alussa. Äh.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

en vain osaa

Poispäinkäännös on ollut listalla "tätä-en-vain-osaa". Enkä sitä myösmään esim. viimeksi Annen treeneissä oppinut, vaan homma oli ihan karmeaa sähläämistä. Joo, kääntyihän kumpikin koira ihan sinne mihin pitikin, mutta laajalla kaarteella ja vain tuurilla.

!Kevät!

..joten sen ansiosta pääsin vihdoin pohtimaan tätä ohjauspulmaa - joka selvästi on vain minun pulmani, ei Nokin tai Kolan pulma - Ojankoon. Olin jo saanut netitse muutamia ideoita muilta agiliitäjiltä, joten menin testaamaan käytännössä, olinko saanut ajatuksen päästä kiinni. Ongelma oli siis se, etten oikein tiennyt, mitä käsilläni huidon ja missä vaiheessa. "Ohjaa vastakädellä" oli se ohje, joka homman lopulta ratkaisi.

Ja jos vaikka kävisikin niin, ettei videolla oleva ohjaus ole poispäinkäännös, niin ainakin se on juuri se, minkä halusin oppia - oli se nimeltään sitten ihan mikä tahansa. :D



Ja se on kyllä edelleen ihan taivahan tosi, että jos jotain haluaa oikeasti oppia, niin ei sitä oikein ehdi oppia osana rataa. Ei riitä meikäläisen koordinaatiokyky tai oppimisvalmiudet sellaiseen. "Pakko" ottaa oma aika ja etenkin oma rauha, pohtia asiaa hieman ja ottaa asia haltuun ohjattujen ratatreenien ulkopuolisella ajalla.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

ei mulla muuta kun että...

..JEEEEEEEEEE!

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Kolmas nolla ja kuonot kohti kolmosia

Viikko edellisestä nollasta, ja tässä ollaan jälleen. Uskomatonta. :)

Jo ennen lähtöä tuntui jotenkin tosi rennolta. Ehdin seurailla minien ja medien ratasuorituksia jonkin verran ja totesin, että radalla on kaksi vaikeaa kohtaa: vienti kepeille ja keppien jälkeen olevan renkaan edessä oleva putken väärä pää. Muuten rata oli ansoista vapaa. Päätin puolivalssata Nokin kepeille, koska jo medeissä näytti siltä, että hitaammallakin koiralla valssin pyörittäminen näytti todella tahmealta ja paniikkikiireiseltä. Renkaalta päätin myös erittäin tehostetusti vetää Nokin pois putken väärältä päältä ikään-kuin-puolivalssaamalla. Muuten rata olikin sitten vaan juoksemista. :)

Meidän vuoro tuli ja homma tuntui alusta alkaen jotenkin.. vaivattomalta. Kepeille viennissä totesin, etten tehnytkään ihan sitä, mitä olin ajatellut vaan tein valssin, vaikka olin päättänyt, etten tosiaankaan tee. Erotuksena muiden valssin tehneiden suorituksiin en mennyt kuitenkaan tekemään valssia koiran laskeutumispaikalle, vaan valssasin sivussa, käänsin Nokin kepeille ja hoplaa. Siellä se tikutti menemään ilman pienintäkään epäröintiä. :)

Keppien jälkeen renkaalla puolivalssasin niin vahvasti, että Noki oli hetken kysymysmerkkinä, kun se ei todellakaan ollut menossa putken väärään päähän, mutta ei vielä osannut alkuunkaan myöskään aavistaa, että mihin esteelle pitäisi mennä. Onneksi sain käännettyä ohjauksen vauhdilla oikeaan suuntaan ja Noki lähti suorittamaan putkea juuri sinne mihin pitikin.

Huomenna olisi mahdollista ottaa ensimmäiset kolmosten startit, mutta saa nähdä.. En ole vielä päättänyt, haluanko lähteä kisaamaan noin 80 muun starttaajan kanssa, vai säästänkö kolmosten korkkauksen johonkin vähän pienempiin kisoihin.


Tiitiäistä ei päiväunilta herätettynä paljon naurattanut poseeraaminen ruusukkeen kanssa.


Vähän edustavampi otos.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Annen kolmanneksi viimeiset treenit

Kola pääsi jälleen mukaan, kun ryhmässä oli sairastupalaisia. Tehtiin Oulussa viikonloppuna ollutta Annen kolmosluokan hyppäriä, jossa kuulemma hyllyjä oli tullut oikein roppakaupalla.

Polvi oli alkutreeneistä ihan tyhmä ja kipeä, joten juoksemisesta ei ihan yllättäen meinannutkaan tulla yhtään mitään. Siksi Nokin rata meni lähinnä selviytymistaistelua taistellen. Olisi pitänyt ehtiä tehdä persjättö, mutta en vain pystynyt juoksemaan, vaikka oikeasti vauhtini olisikin riittänyt ihan hyvin. Noki taipui tosi mahtavasti ja itsellä oli tunne, että ihan hyvin pystyn ohjaamaan peräperää vaikka mitä ohjauskuviota, eikä mene homma sekaisin.

...tai no.. Homma meni sekaisin siinä vaiheessa, kun treenien lopuksi tehtiin "rallattelurataa". Pitkiä suoria, joissa olisi pitänyt juosta. Ei kerta kaikkiaan riittäneet paukut jaloissa ja tuntui, että jään sutimaan paikoilleen, kun olisi pitänyt jo juosta täysillä. ;)

Kolan kohdalla kipu oli häipynyt johonkin, joten pystyin taas juoksemaan pulmitta. Kola taipui ihan hillittömän hienosti radan alkuosassa esteillä 8-10. Harmi, ettei pätkä lopulta päätynyt videolle. Kola taipui nimittäin ihan täsmälleen yhtä hyvin kuin Noki! :O Tuntui ihan kevyeltä ohjata Kolaa ja Kola sai jutun juonesta kiinni hirmu nopeasti, kun kerran palkkasin sen persjättöön. Se ei ole (yllättäen..) päässyt vielä oikein koskaan harjoittelemaan persjättöjen lukemista, kun en ole voinut uskoa, että koskaan ehtisin Kolan kanssa niitä tekemään. Nyt ehdin. Ja reilusti. :)

Siis Kola teki kolmen hypyn takaakierto-saksalainen-persjättö-tiukka 180 asteen käännös -hyppyhässäkkää kuin olisi aina niitä tehnyt! Aika mieletöntä.


maanantai 2. huhtikuuta 2012

2x2

Kyllä nyt kelpaa Kolan kanssa ryhtyä keppiprojektiin. Metallista valmistetut painavat 2x2 -kepit on tehty kestämään myös herra YdinmoottoriWROooOOm:in käsittelyä.

Iskä hitsasi ja hioi. Minun tehtäväni oli kihnuttaa metalliviilalla ja maalata.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

metallitöitä ja hyviä suorituksia

Viikonlopun aikana puuhattiin iskän kanssa 2x2 -kepit metalliputkesta ja lattaraudasta. Ensin oli tarkoitus pistää puiset kepit, mutta ne notkuivat ja huojuivat niin pahasti, ettei kepeistä olisi ollut mitään iloa. Korvattiin puukepit metalliputkilla, ja nyt kelpaa treenata. :) Hioin metalliputkia lauantaina niin villisti, että käsien lihakset on ihan jumissa.

Nyt kepit on myös maalattu kertaalleen, joten ensi torstaina alkeisaksaajat pääsevät testaamaan upouusia keppejä! Ja Kolakin ihan lähipäivinä.

Tänään sunnuntaina suunnattiin Nokin kanssa Porvooseen Porskin kisoihin ottamaan kaksi agilityratastarttia. Ilmoittautumispisteessä törmättiin jälleen "tuttuun", joka tiesi minut ja erityisesti varmaan koirani, mutta minä en häntä. No. Nytpä tunnen minäkin hänet, eli Concurrido-kennelistä Delin Kiki-pennun hankkineen ihmisen. (Ihmisten nimet jää aina kysymättä.;) Oli mukavaa, että oli seuraa ja tuli höpöteltyä, ettei tarvinnut jännittää ja odotella yksin.

Ensimmäinen rata tuntui aika haastavalta, mutta löysin taas tuttuja juttua menneistä treeneistä. Alkusuoralla tuuppasin Nokin sivuttain irrottamalla hypylle ja pituudelle ja menin ottamaan melko kauas sivusuunnassa vastaan, että sain käännettyä piskin nätisti U-putkeen. Siitä rata sitten eteni sillä tavalla mukavan rennosti ja loppusuoralla olin jo aika varma, että nyt tuli nolla. Ja tulikin. -10.10 sekuntia aliaikaa tuntui hyvältä ja riittävältä määrältä luvaan, mutta varma ei voinut olla. Viimeisen suorituksen jälkeen selvisi, että tultiin toiseksi Rai Rai -bortsun jälkeen. :) (: Hurraa!

Ekan radan haasteelliset paikat:
1) Sivuttain irtoaminen alkusuoralla -> En ole juurikaan päässyt testaamaan kisatilanteessa.
2) Takaaleikkaus kepeille ja keppien lähestyminen hurjaa vauhtia U-putkesta. Sujui hienosti.
3) Sellainen käännös, joka muistuttaa back-lappiä, mutta en ole ihan varma oliko se se. Joka tapauksessa ohjaus, jota en tosiaankaan ole aiemmin käyttänyt kisoissa. :) Ja se sujui tosi mainiosti! Jälkiselvityksessä kävi ilmi, että kyse oli viskikäännöksestä. :) :)

Toisella radalla kolmen hypyn alkusuoran päässä häämötti puomi, jonne koiran ei pitänyt mennä, vaan kääntyä vasemmalle muurin takaakiertoon. Unohdin kai ottaa Nokin hallintaan kolmannen hypyn jälkeen tai sitten ohjasin takaakiertoon liian korkealla kädellä (Tässä syy, miksi haluaisin aina AINA radat videoitua!! Harmittaa, etten tiedä, mikä meni pieleen.) ja Noki lipsahti puomille. Se huomasi välittömästi, että "nyt meni muuten pieleen!", kääntyi ympäri ja otti kontaktin oikein - niin kuin jokainen kiltti ja kuuliainan pikku Tiitiäinen aina tekee. :) :) Heitin Nokin muurin takaakiertoon ja jatkettiin rata kisanomaisesti loppuun. Heti siinä muurille heittäessä tuli fiilis, että "nyt tehdään näyttävä hylly!" Hymyilytti jotenkin sisäisesti.

Rata sujui kuin tanssi. Tuntui, että tehtiin tosiaan jotain hitsin näytössuoritusta, jossa mikään ei voi mennä vikaan. Pääsin Nokin kontakteilta tosi nopeasti pois ja kiritin sitä kepeillä puskemaan täysillä. Kaikki toimi ihan mielettömän helposti ja kevyesti. Maalissa hihkuin Tiitiäiselle, miten upea otus se on ja miten mahtavat suoritukset tuli tehtyä. Jäi aivan törkeän hyvä mieli molemmista radoista. (Jos rehellinen olen, hyllystä jäi vielä himppusen parempi mieli kuin nollasta.)

Nyt tarvitaan siis vielä yksi nolla, niin sen jälkeen päästään tutkiskelemaan, millaista meno on kolmosluokassa. :) Jibii!