torstai 27. helmikuuta 2014

pikaCHUUUU

Tänään Vuokkosilla jatkettiin eteen irtoamisen teemalla. Ihan todella mainiosti tuo lähtee eteen, kun käskyttää! Superia! Ja aivan todella hyvä mieli jäi siitä, että Pika irtosi myös sivusuunnassa esteille, eikä sitä tarvinnut yhtään hyppykaarella saatella tai auttaa. Pussi ja rengas menivät myös osana etenemissuoraa. Keinu oli tänään jännittävä, kun se huonohko ja kiikkerä keinu vatkasi myös sivusuunnassa mutta harjoitellaan, harjoitellaan. 

Täytyy ehdottomasti muistaa ylläpitää tuota Pikan mageeta loppusuorairtoamista, kun sellainen nyt kerran on olemassa. Pikan pystyi ilman vauhtia pistämään kolmen esteen takaa "ETEEN ETEEN!" -käskyllä yksin suorittamaan hyppysuoraa. Ja sinne se meni ilman mitään epäröintejä. :) Ja ilman etupalkkaa. :) :) Nyt kerätään satoa siitä, että Pikaa on pikkupennusta asti opetettu lähtemään vain eteenpäin ilman tietoa etupalkasta. Sinne se menee, kun luottaa, että palkka kyllä lentää jostain sen eteen. Jei. :)

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

juostaan lujaa!

Käytiin tänään hallilla rallattelemassa vauhtiympyrällä. Kompsteri on tehnyt talven ajan medihyppyjä - ja niitäkin vain vähän. Tänään tehtiin pitkästä aikaa täysillä menemistä (mediesteillä tänäänkin). Kolan kanssa siinä on sellaista hurmoksellista henkeä, kun Kola menee vaan eteen ihan pelkästään sen voimalla, että kuulee takaansa minun liikkeeni. Noki ei irtoa yhtään samalla tavalla "varauksettomasti" eteenpäin, vaan haluaisi nähdä ohjausta.

Pikalle tehtiin (ihan liian) pitkästä aikaa eteen irtoamista. Ennen joulua tuollainen tämän päivän rataa vastannut pitkä suora oli jostain syystä vaikea. Pika kääntyi pitkältä suoralta sivuun ja ohitteli hyppyjä. Nyt se tuli vain kerran renkaasta ohi, kun ensimmäisellä kerralla ohjasin ihan niin kuin Kolaa, eli hyppysuoran ensimmäisen hypyn ohjaamisen jälkeen pistin juoksuksi - toisin sanoen vapautin omat käteni juoksunopeuden nostatukseen ohjaamisen sijaan. Kolan kanssa se toimii aina, Pikalle tarvitsi ensin kertaalleen kertoa, että rengas suoritetaan, vaikken sitä niin varsinaisesti kädellä ohjaisikaan. Vietiin muistaakseni kolmeen kertaan pallo etupalkaksi hyppysuoran päähän. Videolla näistä suorituksista näkyy yksi. Sen jälkeen ajatuksena oli tehdä jotain ihan muuta - en tosin oikein tiedä mitä - mutta koska en ohjannut mihinkään, vaan jäin lumiukkona seisomaan paikalleen, Pika päätti tehdä hyppysuoran eteen irroten, vaikkei oltu etupalkkaa käyty yhdessä viemässä. :D Onneksi ehdin siinä Pikan horisonttiin katoamisen aikana miettiä sen verran, että käskytin eteen ja ehdin kaivaa palkankin taskusta eteen heitettäväksi.

Nopeasti tuo oppi siis yhdistämään hyppysuoran päähän "palkalle" juoksemisen, vaikkei palkkaa oltu vietykään. Näitä pitää ehdottomasti tehdä PALJON lisää! Pika poimii tällä hetkellä tosi kivasti jo matkanvarrella olevat esteet, mutta tarvitsee vielä etupalkan ainakin ensimmäiselle suoritukselle.

Tehtiin myös muutamia A-esteitä.

Päivän huomio: Pika ei kuuntele sanallista ohjaamista juurikaan. Jos jään selän taakse, se poimii sen esteen, joka viimeksikin on tehty - vaikkei se suoranaisesti olisi etenemislinjalla.. :D Niinpä Pika oli ensin lievästi sekaisin, kun yritinkin saada sen yhtäkkiä A:lle, enkä hyppysuoralle tai kepeille.


maanantai 24. helmikuuta 2014

nakupellenä luokses pompin vain!

 Katjan luona vierailu tuotti tulosta: karvat lähtivät ja nakupelle jäi. :)
Urheilijanuorukainen ja karvainen setä. Saman rodun ääripäät - kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tavoilla.

Pika ei edes viluile samalla tavalla kuin nuo isot yleensä pitkästä turkista päästyään värisevät ja tärisevät. Pieni hikipää-Pika on sitä mieltä, että "oli todellakin jo aikakin!" Se alkoi olla aivan jatkuvasti läähättelevä karvatalja, joten nyt on hyvä. Ei.. Nyt on paras!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

ensimmäinen ja viimeinen

Pikachun kanssa napattiin Maiju ja raivomumelo Hippi Sitikan kyytiin ja kurvattiin ennen aamukuutta kohti Jyväskylän KV-näyttelyä. Pika tavoitteli vähintään H:n arvoista tuomiota, kuten myös raivis.

Meinasi iskeä aivan hullu angsti, kun päästiin rokostustodistusten tarkastuspisteelle. Aivan hillitön ruuhka. Koiria änkee joka puolelta joka puolelle, häkki painaa, sormiin sattuu, tuskastuttaa aivan huolella. Onneksi kehien ympärillä tilaa oli ihan hirmuisesti paljon enemmän, joten ahdistus hälveni lieväksi epäuskoksi. Pika häkkiin odottamaan omaa vuoroa.

Kymmenen jälkeen Pika pääsi lopulta Anninan kanssa kehään. Oltiin sitä ennen testattu, miten Pika reagoi näyttelyhihnaan ja siihen,että Annina (Pikalle melko vieras ihminen) nappaa hihnasta kiinni ja sitten hölkätään pitkin näyttelyhallin käytäviä. Niin. Uskollinen rakas otukseni näytti siltä, että se luuli Anninan olevan se, kenen kanssa se paikalle alunperinkin tuli.. Pika juoksenteli rentona minusta poispäin ja minuun vilkaisemattakaan takaisin minua kohti. :D Vitsi mikä otus.. :D Eipä tarvinnut enää jännätä, miten Pika kehässä mahdollisesti käyttäytyy.

Pika siis marssi kehään kera Anninan. Minä menin kehän laidalle istumaan videokameran kanssa - eikä Pika yllättänyt kehässäkään. Se ravasi minun ohitseni kuin olisin kuka tahansa näyttely-yleisössä istuva vieras. :D Oikea uskollinen lassie! (Maiju osuvasti totesi: "Tuo lassie ei palaisi kotiin." :D :D ) Pika ei häiriintynyt muista koirista. Se ei häiriintynyt tuomarista. Se ei villiintynyt. Se ei riehaantunut juostessaan. Se ei loikkinut. Se meni, teki ja tuli pois. (Okei. Mä olen katsonut tuon videon nyt liki kymmenen kertaa. Ja joka kerralla naurattaa ääneen, kun Pika juoksee minun ohi kuin olisi joku halvatun näyttelysonni, joka ei edes tiedä, että sillä on omistaja. Tea kuvasi erittäin osuvasti, että Pika köpsöttelee menemään. Jos Pika olisi lassie-elokuvan päätähti, leffa päättyisi siten, että kotiin palaamaton Pika köpsöttelisi kohti taivaanrantaa. köpsköpsköps THE END.)

Anninan kädessä kehästä ulos kannettiin punainen nauha ja eri-arvion saaneiden junnu-urosten kipitettyä kehän ympäri vielä kertaalleen, hihnaan sidottiin myös vihreä nauha. Pika oli (...lunttaan koiranetistä..) JUN-ERI, JUK4. Wau.

Sanallinen arvio: Correct type, masculine enough, correct body propotions, excellent head. Very dark eyes. Underjaw could be a bit wider. Correct topline. Ribcage well-developed for the age. Very well angulated. Easy movement. Excellent coat. 

Eli tarpeeksi maskuliininen hyväturkkinen ja hyvin kulmautunut tummasilmäinen pienialaleukainen ja hyväkylkiluinen sankari.

..ja koska kameravälineistöni ei kykene tallentamaan edes tyydyttävän laatuisia valokuvia sisätiloissa, otin muistoksi tilanteesta videota - kuten kunnon agilityihmisen kuuluu.. ;)

Videon lopussa Katja toteaa osuvasti: "Nyt ei tarvii enää." (Myös raivis sai sen, mitä tavoitteli, kuten myös Arpa! Eli niidenkään ei tarvii enää. Wohoo!)

lauantai 22. helmikuuta 2014

jyväskylä KV

Huomenna näyttelyyn. Aivoissa on käynnissä sisällissota, kun toisaalta haluaisin jo huomisen tulevan, että saisin sen toivottavasti ensimmäisen ja viimeisen näyttelykäynnin käytyä. Ja toisaalta suututtaa, että olen menossa tekemään jotain sellaista, minkä takana en itse ollenkaan pysty seisomaan.

No, yksi näyttely sinne tänne, yritän ajatella - vaikka väkisin. Pikalle on kasvamassa varsin kiva turkki. Etenkin etuosaan tulee ihan itsestään tiivistä takkuamatonta rastaa. Takapuolessa on pehmeää karvaa enemmän kuin rastoihin tarvittaisiin, mutta tuo pehmeän karvan alue on ehkä kämmenen kokoinen. Ainoa haitta turkista on se, että se on todella tiivis ja sen myötä myös hillittömän lämmin.

Annina juoksuttaa Pikan huomisessa kehässä, koska Anninalla on juniorhandler-osaamista ja takuulla miljoona kertaa selkeämpi käsitys "oikein" seisovasta perrosta kuin minulla. Täytyy toivoa, että Pikachu suostuu juoksentelemaan Anninan kanssa kehässä. Eiköhän se suostu. Pika ei näyttelytouhuja ole harjoitellut oikeastaan yhtään, mutta se on kulkenut mukana agilitykisoissa, joten epäilisin huomisen hässäkän olevan sille sitä kautta täysin tuttu tilanne. Paikalle on käsittääkseni saapumassa enemmänkin tuttuja vesikoiraihmisiä, mikä on kiva juttu.

Arg. Tiedän pyörittäväni myrskyä pikkuruisessa muovimukissa tämän näyttelykäynnin takia. Syy on suorastaan tyhjänpäiväinen ja silti se on aiheuttanut päässäni sotatilan. Mutta ei voi mitään. Tällä hetkellä en pysty ymmärtämään, miksi agilityn harrastamisen pitäisi millään tavalla liittyä ulkomuototuomarointiin. Kai siihen on joku tosi hyvä syy.

torstai 20. helmikuuta 2014

Erilainen pohja, erilainen vauhti

Pikan nopeuteen vaikuttaa aika selvästi alusta, millä se treenaa. Tiistain treenit olivat Akatemialla, jossa alusta on liian pehmeää ja epätasaista hiekkaa. Rata oli alun suoran pinkomisen jälkeen yhtä kääntymistä ja mutkaputkea, joten Pika jaksoi ehkä viitisen minuuttia tehdä hyvällä vauhdilla ja innosta puhkuen. Ikävä kyllä minä tein tyhmästi, ja jatkettiin vain treeniä, vaikka Pika oli selvästi jo hidastunut. Viimeinen suoritus sitten oli jo ihan todella löntystelyä. Jäi paha mieli ja tuli tehtyä päätös, että ei sellaisia treenejä enää koskaan, kiitos. Lupasin itselleni ja Pikalle toki myös, että jatkossa tehdään meidän treenivuoro pätkissä ja lopetetaan ennen kuin voimat loppuvat.

Lepopäivän jälkeen mentiin tänään Timon treeneihin Ojankoon. Hyvä pohja - joskin vähän turhan kuuma turkin määrään verrattuna - ja pätkityt treenit. Näistä seurasi, että treenit sujuivat vauhdikkaasti, hyvällä fiiliksellä ja jälkikäteen tuntui taas, että mehän osataan vaikka mitä. :) Harmi, ettei homma tullut videoiduksi, koska olisi ollut kiva nähdä toimivalta tuntunutta yhteistekemistä ulkopuolisen silmin.

Tehtiin rataa pätkissä 1-7 ja 7-15 ja sen lisäksi puomia erillisenä esteenä. Pika reagoi valsseihin aivan tyrmäävän tehokkaasti - ikään kuin siihen olisi asennettu ohjauksentehostin. Se kokoaa itsensä aika todella hyvin ja laskeutuu käännökseen ohjattuna hypyltä jotakuinkin niin lähelle kuin laskeutua voi. Tämän huomasi esim hypyllä 2. Myös vitoselta kääntyi tosi näppärästi, kuten myös seiskalta takanaleikkauksella. Kymppiputkelle Pikamies irtosi ihan todella taidokkaasti joka kerta - vaikka ennen suoritusta sanoin Maijalle, että "tää ei tuu onnistuu Pikan kanssa". Yhdellätoista sylkkäri toimi loistavasti ja kolmelletoista sain lopulta tehtyä sellaisen valssin, että pääsin hyödyntämään Pikan ohjaustehostinta.

Tänään rimat tuli vahingossa nostettua neljäänkymmeneen. :D En tajunnut tarkistaa ennen treenin alkua, että missä korkeudessa rimat oikeastaan ovatkaan. Ja kun rimat eivät tippuneet kai kertaakaan ja eteneminen oli ihan normaalia Pikachua, niin huomasin rimankorkeuden vasta, kun oma vuoromme päättyi. Oho. ;) No, ainakin Pikan hyppytekniikka on sen verran kohdillaan, ettei sen etenemisestä erota viiden sentin korotusta mitenkään. Ja todennäköisesti tämä meni parhaiten juuri näin, että minä en tiennyt nostetusta korkeudesta, jolloin ohjasin aivan samoin kuin matalammillakin korkeuksilla.

maanantai 17. helmikuuta 2014

vitsin pentu pentunen!!

Käytiin tänään tuurailemassa seuran ns. "normiryhmässä" Pikan kanssa. Teemana olivat keinu ja kepit, joten sehän osui kuin nenä päähän. Keinu oli omatoimitreenipisteenä ja kepit osana rataa. Kepit sujuivat tosi nappiin - joskin vauhdissa on vielä kiristämistä. Täytynee tehdä vinoilla toistoja niin, että vinot ovat aavistuksen auki, jolloin eteneminen on vaivattomampaa. Pika teki kepit sekä vedätettynä ja itsenäisesti ja sekä putkesta vauhdilla lähestyen että hypyltä sokeasta keppikulmasta. Jesjes!

Omatoimipisteessä sain treeniryhmäläisen apupalkkaajaksi, joten tehtiin ensin nopeita keinun päähän juoksuja. Pika siis juoksee keinun päähän syömään apupalkkaajalta namin ja samalla keinu lasketaan nopeasti maahan. Sujui mainiosti. Sen jälkeen tein keinua ihan ilman apupalkkaajaa ja sekin sujui yhtä mainiosti! Tehtiin useampia toistoja sekä apupalkattuna että ilman ja ihan hirmu rohkeasti Pika vaan menee keinun päähän rämähdyksestä ja keinun liikkeestä huolimatta. :)

Tällä hetkellä Pikalla on siis jotakuinkin hallussa kaikki muut esteet paitsi A. Toki keppeihin ja puomiin tarvitaan vielä paljon rutiinia ja toistoja erilaisissa yhteyksissä, mutta jotenkin tosi isoilla harppauksilla tässä viime aikoina on edetty kohti sitä pistettä, että Pikan kanssa voi alkaa keskittyä ohjauksiin ja yhdessä tekemiseen. Tähän asti painopiste on siis ollut enemmän esteosaamisessa, mutta pian on aika siirtää painopistettä entistä enemmän yhteistyöhön. Kivaa! :)

murrRrRrr.. MURrrRrRR... Aijaa.

Meidän kodissamme on yksi sohva. Ja se sohva on minun ja Nokin sohva. Vasen reuna on minun ja oikea reuna on Nokin. Keskelle jäävä alue on ei-kenenkään-maata. Tai oli. Alue on sen kokoinen, että siihen pieni mustavalkoinen perro kyllä mahtuisi ilman, että tekee rajaloukkauksia Nokin alueen puolelle. MUTTA KUN. Mutta kun jos ei tahdo nukkua itsenäisellä alueella vaan olla lä-hel-lä! Sillon saa jos tahtoo.

Pikan sohvalle saapuminen on poikkeuksetta murinan paikka. Noki murisee. Murisee vähän kovempaa. Tuijottaa silmät päästä pullistellen ja murisee vielä uskottavammin. Joskus (harvoin) murina on niin uskottavaa, että Pika peruuttaa pois sohvalta. Mutta melkein aina Pika murinasta huolimatta nousee sohvalle, tassuttelee paikallaan ja lösähtää näennäisesti ei-kenenkään-maalle. Mutta lopputulos on oikeastaan aina sama. Pika vähän venyttelee, vähän vängertää ja ängertää paikallaan hyvää asentoa etsien. Ja oho hupsis kupsis! Sitä ollaankin oikeastaan ihan kokonaan Nokin territoriossa. Jokainen asennon muutos ja vängertäminen aiheuttaa lisää murinaa, mutta tässä kohdassa murina on enää sellaista "voi PERHANA se teki sen taas...." -tyyppistä urputusta.

..ja niinhän siinä taas kävi. Nokia ketuttaa vain aavistuksen verran.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

super-Pika

Jos Noki on hyväluonteinen, niin on kyllä samaa sanottava myös Pikasta. Toki Pikassa rasittaa aika ajoin enemmän ja vähemmän sen itsenäisyys ja omaehtoisuus - aina ei vaan voi muistaa esim. omaa nimeä.. Mutta noin muuten sen luonne on puhdasta kultaa. Se suhtautuu ympäristöönsä avoimen uteliaasti ja muihin koiriin rohkean ystävällisesti. Se ei hermostu pennuista, ei uroksista, ei vedä mitään panokorvafiiliksiä nartuista. Se ei ole tungetteleva ihmisiä tai koiria kohtaan, mutta menee silti hyväntahtoisesti luokse.

Tänään käytiin koko lauman voimin moikkaamassa pikkuveljen ja Main kotiin muuttanutta Taimia. Taimi on varsinainen pakkaus. :D Iloinen, rohkea ja silti harvinaisen nopeaoppinen Kolan suhteen. Käytiin ensin hihnassa ulkona ja Kola suhtautui Taimiin erittäin hienosti (eli välinpitämättömästi). Kun Pika ja Taimi päästettiin hihnasta irti, Taimi kävi Kolan luona sen verran, että Kola murahti kerran. Ja sen jälkeen Taimi osasi hirmuisen hyvin pitää Kolaan etäisyyttä. Toki kerran unohtui,että herra Hirviö on herra Hirviö, ja vahingossa tuli hypättyä Kolan selkää vasten - mutta kun siitä sai äänekkäät lähtöpassit kohti vehreämpiä niittyjä, niin sen jälkeen saattoi ihan hyvin kulkea ihan Kolan vierestä häntä pystyssä, mutta Kolaa härkkimättä. :)

Pika rakastui Taimiin ihan täysillä. Ei siis mitenkään sillä tavalla, että "humppaan sinut puhki!" vaan sillä tavalla pentupainihengessä. Taimi taitaa tällä hetkellä 13-viikkoisena olla Pikan kanssa samaa henkistä ikätasoa.. :D Pikan karvatuppoja lenteli ilmassa, kun pilkku ja pörrö ottivat toisistaan mittaa. Pika piippasi aika ajoin kuin vinkulelu, kun Taimin naskalit venyttivät korvista ja poskista. Mutta kun Taimi oli kiljaisun seurauksena päästänyt nahkasta irti, loikkasi Pika välittömästi takaisin jatkamaan painia. Pika oli aivan läkähdyksissä, kun painia oli jatkunut yli 2 tuntia. (Turkki lähtee 8 päivän päästä, kun pidetään Katjan kanssa turkkitalkoot.)

Tältä touhu siis näytti sen reilun kahden tunnin ajan

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

kisoissa jälleen

Aamutuimaan ajeltiin Vuokkosille kolme rataa juoksemaan. Ensimmäinen meni ihan harakoille liki kaikilla mahdollisilla tavoilla. Noki tuli tokasta hypystä ohi (!!!!) kun hyppy oli tosi vinossa, ja sen korjaaminen aiheutti yhteisen rytmin täydellisen katoamisen.

Päivän valjetessa päästiin toiselle radalle, jossa maaliin juostiin yhden pudonneen riman aiheuttaneen vitosen kanssa. A:lle viennissä olisi pal-jon parannettavaa. En tajua, miksen tehnyt hypylle puolenvaihtoa tavalla tai toisella.

Kolmas rata oli profiililtaan sellainen, että lopulta tuloslistoissa oli 40 nollaa! Noki sijoittui omalla nollallaan sijalle 26. :D En oikein tiedä, miksi radan lopussa keppien aikana pistin ihan vaan hölkäksi enkä missään vaiheessa nostanut vauhtia kahden viimeisen hypyn kiihdytykseen. Ei vaan jotenkin irronnut tänään.

Päivän ehdoton onnistuminen oli agiradalla kepeillä tehty hypyn layerointi. Juuri viime tiistaina Lotta pisti kokeilemaan jotakuinkin täsmälleen samanlaista layerointia ja se toimi ihan ongelmitta. Niinpä päädyin testaamaan samaa myös kisoissa. Olisihan tuon hypyn voinut muullakin tavalla ohjata, mutta nyt on testattu, että hypyn layerointi toimii myös kisoissa. :)

Seuraavan kerran kisataankin sitten vasta maaliskuussa.




lauantai 8. helmikuuta 2014

uusi matto jee!

Ensimmäistä kertaa Pikan laumaan astelemisen jälkeen olohuoneessa on matto. Jei! :) Pojat ottivat uudesta matosta kaiken irti. Ei tarvitse olla kovin kummoinen koiratuntija, että erottaa poikien erilaiset suhtautumiset leikkimiseen. Kola johtaa touhua ja sanelee rajat. Pika tulkitsee Kolan rajoja rennolla otteella, joskin varoo kyllä ärsyttämästä tai provosoimasta. Pika on sitä mieltä, että jos Kola kerran ilmoittaa haluavansa leikkiä, niin sitten leikitään. Ja Noki.. Noki sauhutteli rauhanpiippua niin hurjasti, että kepsahti lopulta selälleen, kun ei enää keksinyt miten voisi vielä voimallisemmin pitää rauhaa yllä. :D Se vispaa matalana olevaa häntäänsä hermostuksen vallassa ja rauhoittelee minkä ehtii.


perjantai 7. helmikuuta 2014

taitava pikku-ukko!

Tänään mentiin Maijun, raivomumelon ja Indin seuraksi Purinalle. Treenaukseen pääsivät sivulla olevat putkensuut, kepit ja puomi.

Aivan huiman hyvä fiilis jäi, koska Pika teki puomin laukaten, pysähtyi vaikka juoksin ohi JA nakutteli kuusi keppiä ensimmäistä kertaa missään vieraassa ympäristössä ja vierailla kepeillä!

Myöskään sivulla olevat putkensuut eivät aiheuttaneet hämmennyksiä, vaan Pika pisteli putkiin kuin mikäkin vanha tekijä. Superia. :)




Illalla tietokoneen ääressä.


torstai 6. helmikuuta 2014

puomia ja keppejä

Tehtiin pitkästä aikaa täyskorkeaa puomia ja kepitkin alkavat olla viittä vaille "oikeat". Kahteentoista keppiin siirtymistä helpotti, kun jätin 7. ja 8. kepin reilulla kädellä vinoon ja viimeiset neljä sitten jotakuinkin suoraan. Pika ei lönkytellyt puomia kertaakaan vaan meni ihan suht vauhdikkaasti. Ei se laukalla vedä edelleenkään, mutta ei sentään käyntiäkään. :) Tavoitteena on opettaa Pika nostamaan kierroksiaan ja siirtää se kierrosten nostatus aksakentälle ja erityisesti puomille.

Jäähkälenkillä Pika jäähdytteli omalla tyylillään ja minä yritin samalla nauttia taakanvedosta.

(Bongaa videon ääniraidalta "perse".)

karvaisten helmikuu

Komppu Koiranen, pompulapää, pääsee turkistaan muutaman viikon päästä. Turkki alkaa olla jo aika takkuinen rintakehästä..













Pika Pokemonin turkki on tosi nastassa kunnossa, mutta eiköhän sekin luovu karvoistaan muutamien viikkojen päästä.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

hassuttelua ja asiallisempaa asiaa

Pikan terveystulokset tulivat. Lonkat ovat siellä missä pitää ja kyynärätkin ovat etujalkojen jatkeena. Kennelliiton kunnianarvoinen päätös oli, että lonkat ovat A/B ja kyynärät 0/0. Hyvä niin.

Pika Koomikko ilahdutti tänään pariinkiin otteeseen flunssasta kärsivää sieluparkaani. Vein pojat riehaamaan aksahallille - sillä se on tehokkain tapa saada pojat väsyksiin ja pysyä itse jotakuinkin paikoillaan. (Sen verran tehtiin Pikan kanssa keppejä, että nyt sujuu kuusi keppiä ilman mitään kallistuskulmia. Kaksitoista ei vielä mene pystyssä, mutta niin menee, että ekat kuusi on pystyssä ja vikat kuusi ovat vähän vinot.)

Aksahallilla ehti paitsi juoksuttaa laumaa pallon perässä myös opettaa Pika käymään käskystä kyljelleen. Koomikko iski siinäkin kohdassa ja kun illalla testasin temppua uudestaan, Pika toisti temppuun itse keksimänsä lisämausteen. :D Treenien lopussa Pika ilmoittautui vielä loppuverkan vetäjäksi.


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Pika treenaatreenaatreenaa

Tänään oltiin Vihdissä Espanjanvesikoiraharrastajat ry:n järjestämässä Sannan koulutuksessa. Mukavaa huomata, että Pika on mennyt monessa jutussa harppauksia eteenpäin. Rimat pysyivät erinomaisesti ja jossain kohtaa voisi ruveta nostelemaan rimoja neljäänkymmeneen. Timolta saatiin viime viikolla läksyksi harjoitella putkiin itsenäisesti irtoamista ja tänään sekin sujui tosi mainiosti. Lisäksi tajusin vasta koulutuksen jälkeen, että serpentiini sujui ihan ongelmitta - kunhan ohjasin ensimmäisen hypyn vain oikein. Pika siis luki todella mainiosti sivulla olevia hyppyjä. Tämä taito ei ollut olemassa vielä ennen joulua eikä sitä olla lähes pariin kuukauteen nyt tehty yhtään. Siitä huolimatta sivulla olevat hypyt olivat tänään ihan itsestäänselvyyksiä. :)

Pituutta tehtiin ensimmäistä kertaa kolmen palikan pituisena. En ollut asiaa sen kummemmin suunnitellut, mutta kun sellainen pituus sattui radalla olemaan enkä ensimmäisellä suorituskerralla huomannut harkita pituuden lyhentämistäkään, niin sitten siirryttiin "oikeaan" pituusesteeseen. :) Eikä Pikalla näyttänyt olevan sen kanssa mitään haasteita. Persjätönkin pääsin tekemään lopulta ihan oikeasti ajoissa, kun vaan luotin siihen, että kyllä Pika tekee edessään olevan hypyn, kun sinne olen kerran lähettänyt.

Oli kyllä taas tosi kivaa! Pikan kanssa pystyy tekemään jo ihan oikeaa aksaa. :)


lauantai 1. helmikuuta 2014

niskakenottaja

Pika osaa rauhoittua, kun sitä tarvitaan. Junassa matkalla Lahteen Pika pötkötteli vähitellen täpötäydeksi muuttuneen vaunun lattialla Nokin seurassa. (Videolla matka on juuri alkanut, joten tilaa on vielä tuossa vaiheessa ruhtinaallisesti. Ei ollut enää 10 minuutin päästä.) Metrossa oli ensin vähän läähätyttänyt, kun ensimmäistä kertaa elämässä joutuu ihmeelliseen huoneeseen, joka suhisee, jarruttaa, kiihdyttää, piippaa ja kohisee. Onneksi samaan vaunuun viereiselle penkille sattui kaksi pikkupoikaa ja vastapäiselle penkille kaksi pikkukoiraa omistanut nainen, joten Pika ja Noki saivat näiltä kolmelta rapsutuksia niin yltäkylläisesti, että Pika unohti läähättelynsä ja nautti huomiosta. :)

Mutta tottahan toki Pika osaa myös espanjanvesikoirien ylpeyden: haukkumisen. Pikan haukku eroaa isojen haukusta huomattavasti. Välillä voi haukkua normaalistikin, mutta ihan parasta on niskakenokarjunta. Pika avaa äänitorvensa ja tuuttaa menemään.