sunnuntai 24. toukokuuta 2015

tip... tip.... tip..

Koirani, joka ei kuolaa, kuolaa. Kuin vuotava hana.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

siksi.

"Voiko tän päästää leikkimään? :)"
"Älä päästä."
"Miksi?"

En muista oikeaa vastausta ja häkellyn. Koirat ovat irti ja laumani on juuri käynyt sanomassa kysyjälle ja hänen koiralleen espanjanvesikoiramaisesti hauhauhau!!! ja palannut sitten luokseni. Ei kukaan kysy "miksi", jos lauma haukkuu.

"Nää ei ehkä tule toimeen."
"Onko ne uroksia vai narttuja?"
"Uroksia."

Samalla yritän muistaa, että miksi. Siksi, että..?

"Tulee ne! :)"

Noin minäkin sanoisin nähtyäni, miten lauma otti vieraan koiran vastaan. Ne ilmoittivat saapujasta ja tulivat käskystä luokse. Siksi, että..

"Mä en viitsi ottaa riskiä."

Kysyjä ei sano enää mitään vaan poistuu.

Siksi että..

Minäkin nousin ylös hiekkarannalta jatkamaan lenkkiä.

Siitä on niin kauan kun joku on viimeksi kysynyt "miksi", etten enää muistanut syytä. Mutta nyt muistan sen.

Kysyjä jäi ilman oikeaa vastausta, mutta haluan silti kertoa, että muistan syyn nyt.

"Siksi, että tuo ruskea alkaa vahtia asioita ja puolustaa niitä sen jälkeen aggressiolla. Enkä halua, että se pääsee tekemään niin. Lisäksi se on hyvin terävä ja reagoi uhkaavaksi kokemiinsa asioihin niin ikään nopeasti ja aggression kautta."

Siksi.

lauantai 16. toukokuuta 2015

WROOOOM.

Mustavalkoiset pääsivät italialaisen Sandra Deiddan radoille Kotkaan. Ja voi pojat, se oli hauskaa! :D

Eka rata oli muuten varsin mukava, mutta poistuminen juoksuA:lta oli aika kiireellä maustettu. Piti kiertää A:n alla suorana ollut putki ja ehtiä ohjaamaan koira A:n jälkeen vaikeassa kulmassa olleeseen takaakiertoon. Mutta kyllähän sitä sitten ehti, kun juoksi. Harmi vaan, en ollut pistänyt ajatustakaan sille faktalle, että tuon takaakierron tehdessään koira näkee puomin ylösmenon koko takaakierron ajan. Ihan vieressä oli myös putken suu, jonne oli tarkoitus mennä. Luotin vain sokeasti siihen, että Noki osaa erottelun - varsinkin, kun putki ei edes ollut puomin alla. Mutta mutta. Aika vähänhän siinä on sitten enää "PUTKEEEEN AAARGHHHH!" -huudolla merkitystä, kun Noki on ehtinyt lukita jo sekunteja etukäteen takuuvarmaksi seuraavaksi esteeksi puomin. Etutassut kävivät puomilla, joten hyllyhän siitä tuli. Kokonaisuutena rata oli kuitenkin hitonmoista yhteistykitystä. Niin sujuvaa. Niin vaivatonta.

Toinen rata oli hyppäri, jossa menin kutsumaan kakkosesteen taakse ihmisnuolena. No. Lievä epäröinti ohjauksen soveltuvuuden osalta kostautui ja epäröin ne ratkaisevat sadasosat, joiden jälkeen olinkin Nokin tiellä sen verran, että Noki joutui pudottamaan riman. Rimaa lukuunottamatta rata olikin sitten taas ihan unelmaa. Minä keskityin juoksemaan ja olemaan ajoissa, enkä suonut ajatustakaan sille, voinko vedättää, lukeeko Noki itse rataa ja pitäisikö jossain odotella. Ei. Kepeillä vedätin sivusuunnassa kahden esteen päähän sillä aikaa, kun Noki nakutti keppejään, ja serpentiinissä kirmasin niin lujaa edelle kuin jaloista lähti. Etenemällä 5,11m/s oltaisiin voitettu ja hyppyvalioiduttu, jos en olisi ryssinyt sitä yhtä rimaa.

Mentiin sellaista kyytiä, että ei kyllä hävetä verrata aikaa kaikkiin tuloksen tehneisiin. Mentiin ihan rinta rinnan nopeimpien bortsujen kanssa. NII TÄÄLTÄ TULLAAN, PAIMENET! ;)
..ja sen jälkeen tuli Pikan vuoro suorittaa samat radat. :D

Hypäri sujui suorastaan loistavasti!! ..esteelle 6 asti. :D (No, onhan sekin jo jotain!) Sen jälkeen Pikkari menee vauhdin huumaan, ottaa skabaa jalkojeni vauhdin kanssa ja ohittelee serpentiinissä esteen. Jatkettiin kuitenkin tykitystä, koska mitä sitä korjaamaan, ei siihen samaa vauhtia olisi saanut enää, että Pikkaria olisi saanut opetettua keskittymään kisatilanteessa. Sitten mennään taas kolme estettä hienosti ja kepeillekin löydetään sisään tosi upeasti! Hyllyn takia päätän vedättää kepeillä sivusuunnassa, mutta eihän tuo pikkumies vielä oikein pysty eikä kykene. Uusitaan kepit ja sen jälkeen päästään siihen WROOOOOMiin.


Pikalle "MENEMENE!" -käsky oli SOKKA IRTI! -ilmoitus. Nokin kanssa olin vedättänyt aina pituudelle asti keppien aikana, joten pituudelta vasemmalla olleelle hypylle ehti suorastaan seisoskelemaan. Pikan kanssa jouduin ohjaamaan kepit loppuun asti, joten olin aivan tautisen myöhässä jatkon kannalta. Keppien jälkeen huusin sokkairti-käskyn ja sinne se meni. Menemene on kerta toisensa perään yhtä hallitsematon. :D Pika pisteli täysillä eteenpäin eikä taakseen katsellut. Ei se kyllä katsellut myöskään sivuilleen, sillä se kiersi niin kaukaa, että kävi kaartamassa koko seuraavan esteen ympäri. Ei toivoakaan, että olisin saanut karva-apinaan _mitään_ hallintaa sokkairti-hetken aikana. :D Voi pyhä lehmä. Kun tuon irtoamisvauhdin ja -innon saisi hallintaan niin, että Pikaa voisi ohjata kääntymään jollakin taikakäskyllä selän takaa, niin se olisi hienoa se. Tuossa kohdassa olisi ollut todella näyttävää lähettää Pikkari menemenellä kauas eteen ja sitten ottaa se vastaan, kun sen olisi saanut käskyllä kaartamaan vasemmalla olleelle hypylle. Mutta enpä vielä oikein tiedä, millä tempulla Pikkarin saisi opetettua käyttämään korvia myös sokkairti-hetkissä. Tätä täytyy alkaa työstää, sillä onhan tuo eteen irtoaminen ihan hurjan hauska ja hyödyllinenkin taito, jos se vain ei tarkoittaisi täydellistä hallinnan katoamista.. ;)

Tokalla radalla Pika lipsahtelee useammallekin hyllyesteelle. Lopulta hyllyjä on varmaankin yhden IKEAllisen verran, joten laukataan pois radalta. :D Kepit sentään saatiin taas tehtyä hienolla sisäänmenolla, joten joku juttu alkaa sujuakin! :)

Hauskaa oli - ja ainakin toistaiseksi nautin hurjasti Pikkarin sokkairti-puolesta. Käännöksissä sen vauhti saisi vielä nousta, mutta suoralla se kyllä antaa kroppansa laulaa vauhdin huumaa.

perjantai 15. toukokuuta 2015

juoksuA - missä nyt ollaan?

Pikan kanssa tehdään A:ta edelleen längillä. Ja miksikö? No siksi, että minä kyllästyin ja väsyin ja turhauduin aivan pohjia myöten siihen, että jouduin kyttäämään osumia treeneissä ja kaikki energia meni A:n miettimiseen. Nyt treeneissä askel osuu aina, kun loikkaaminen on fyysisesti estetty. Näin saadaan kummatkin mahdollisuus treenata rataa ja erityisesti sitä, miten A toimii osana kokonaista ratasuoritusta. Kisoissa A on sujunut kohtalaisesti. PuuA:lla Pika pomppasi tosi rumasti, mutta muuten ei olla taidettu ottaa vitosia.

Tänään käytiin Nooran kanssa treenaamassa kontakteja, ja testasin siinä samalla Iinan ehdottamaa palkkauksella vahvistettua juoksua ilman länkiä. Eli kun Pika lähestyy A:n huippua, heitän matalan maanmyötäisen heiton pallolla. Olen tätä joskus kokeillut ja silloin Pikkari ponnistu turhan pomppuisasti A:lta pois. Mutta nytpä ei tehnytkään niin, vaan erotteli takajalat ja siis oikeasti laukkasi, ei loikannut! Jes. :) Ryhdyn varmaankin tekemään A:ta vaihdellen länkien ja matalien palkkaheittojen kesken.

Ja Noki. Niin. Pari kuukautta sitten olin vähän huolissani, että miten me ehditään saada A:lle rutiini ennen kesän arvokisoja. Olisi pitänyt luottaa. Sehän on Noki. Tietysti me ehditään saada rutiini. :) Eilen Iinan treeneissä Noki pääsi tekemään kisanomaisen ratasuorituksen. Radan jälkeen Iinan kommentti Nokin A:sta oli: "Se osuu todella hyvin." Niin osuu. Minä en joudu käyttämään osumiin pienintäkään ajatusta Nokin kanssa. Voin tehdä A:n yhteydessä ihan mitä tahansa, ja Noki tekee oman osansa. Se osuu ainakin tällä hetkellä 100% varmuudella enkä oikein osaa nähdä, että sillä olisi mitään ajatusta siitä, että A:lla voisi pompata. Minulla on toki edelleen oppimista A:lla, kun en vielä hahmota, mihin ehdin ja mihin en. Ja varsinkin siihen suuntaan, että en usko ehtiväni, vaikka sitten lopulta saattaisin ehtiäkin.

Huomenna jatkuvat kisaA-harjoitukset, kun mennään Kotkaan Sandra Deiddan radoille. Tosi kivaa päästä tekemään mustavalkoisilla taas kaksi samaa rataa. :)

perjantai 8. toukokuuta 2015

lauma koossa jälleen

Kola palasi venähtäneeltä vappuvapaalta kotiin. Ja kyllähän kolmen uroksen kohtaamistilanteessa luonteiden erot taas nousivat suureen rooliin. Kola oli suhteellisen välinpitämätön Nokin ja Pikan suhteen. Noki kyyristeli ja nöyristeli ja vispasi häntää ja nuoli Kolan naamaa ja pyrki ihan jokaisella mahdollisella tavalla osoittamaan, ettei sillä ole pienintäkään kiinnostusta haastaa Kolaa. Ja Pika. Se köpsötteli pitkin pihaa häntä tönkkönä ja näytti harkitsevan, että onko tämä Se Hetki, kun kalifiksi nousee toinen kalifi. No ei kyllä.

Pihassa homma toimi nopeasti rennosti, mutta sisätiloissa Kola siirsi mustavalkoiset vessan kulmaukseen ja kävi läpi lauman säännöt. Ei siis mitään tappelua tai fyysistä, vaan pelkkää henkistä muistuttelua. :)

Varmaanhan tässä menee vielä hetki jos toinenkin ennen kuin Kolan ja Pikan välit ovat taas selkeät ja normaalit, Pika kun ei ole nöyristelijöiden sukua. Mutta täällä nämä kaikki kolme nukkuvat ihan rentoina ja hyvässä hengessä. Näköjään hajaannuksen aika ei siis sotkenut laumajärjestystä kovinkaan laajamittaisesti.

Ja hyvä niin.

torstai 7. toukokuuta 2015

ei oo todellista?

Poikkeuksellisesti jaan blogissani face-päivitykseni, koska koen tulleeni äärimmäisen väärin kohdelluksi, enkä noin keskimääräisesti ota tarpeettomasti ja syyttä päälle kaadettua paskalastia kovinkaan hyvin (enkä varsinkaan kovinkaan hiljaisesti) vastaan.

"Wau. Minua ei ole vielä koskaan kohdeltu rakkaaseen harrastukseeni liittyen yhtä huonosti kuin tänään. Kesken Racinelilta kohtalaisen kovalla rahalla vuokratun vakiovuoron kentälle marssii seuraavan vuoron vuokrannut sakki, sättii ja räyhää, vaikka itse olin Pikan kanssa vielä suorittamassa rataa. :O  Ehdin siinä radan kesken huudahtaa, että "kello on vielä minuuttia vaille!" mutta sättiminen jatkui. Sain jatkettua rataa sen verran, että pääsin palkkaamaan Pikan, mutta ihan takuulla Pika huomasi, että jotain meni pieleen, kun addrenaliini syöksähti aika vahvana vereen täysin asiattomasti käyttäytyneiden ja radalle meidän vuorollamme marssineiden henkilöiden toimesta. :O 
Meille kerrottiin varmana faktana, että hallista on oltava ulos klo 19.00, eikä hallissa saa tuon kellonlyömän jälkeen olla edes laittamassa ulkokenkiä jalkaan. Lisäksi meille kerrottiin, että treeniajan päättyminen määrittyy halliin seuraavana tulevan henkilön kellon perusteella, EI hallin seinässä olevan kellon perusteella.

Olen jokseenkin mykistynyt. Kerroin näille saapuneillekin, että sitä olettaisi, että saman harrastuksen parissa pyöriviä ihmisiä kohdeltaisiin ystävällisesti. Näköjään alkeellisimmatkaan käytöstavat eivät ole kaikilla hallussa. Suututtaa vahvasti."

 ---------------------------------

Myönnän hermostuneeni myös itse, enkä kyennyt säilyttämään täysin pokerinaamaa, sillä suoritukseni ollessa kesken _kentälle_ saapuneiden käytös oli todellakin ala-arvoista. Eipä ennen tätä hetkeä käynyt pienessä mielessänikään, että vuosia agilityä harrastaneet henkilöt voisivat käyttäytyä noin kohtuuttomalla tavalla jo ihan pelkästään rataa suorittamassa olevaa koiraa kohtaan. Pika ei saanut päättää treenisuoritustaan iloiseen palkkaukseen saati onnistuneeseen suoritukseen, vaan se joutui poistumaan kentältä ärsyyntyneen ja itsestään pois huomion kääntäneen kiukkuisen allekirjoittaneen kanssa.

Toivottavasti saamme siirrettyä vuoromme pois kentältä 4, sillä ei ole mitään kiinnostusta altistaa itseä - saati Pikaa - tuollaiselle kohtelulle enää uudestaan.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Kotkassa

Kotkassa Elina Hannikainen oli rakennuttanut kolme tosi kivaa rataa. :) B-radalla oltaisiin Nokin suorituksella oltu hopealla, jos vain yksi rima ei olisi pudonnut. Puomilta Noki tuli kyllä tosi arvokisatyylillä: sillä ei ollut ajatus pysähtymisessä ja minä vapautin ihan liian nopeasti.

Pika puolestaan testasi, mitä tapahtuu, jos lähdöstä karkaa. Eihän siitä hyvä tule. ;) Siitä seuraa tuomarilta kaksi vihellystä ja allekirjoittaneelta ruma sana ja erittäin ärtyneen näköistä elekieltä videolta päätellen. :D Onneksi sain pysäytettyä Pikan ennen kuin se pääsi ekan hypyn yli. Seuraavilla radoilla se sitten istuikin ihan paikallaan. Hah!

Pikkarin kanssa erityisen hyvin sujui radalla, jossa otetaan kielto serpentiini-suoralla, kun en vain ehdi ohjaamaan viimeistä hyppyä. Palataan korjaamaan hyppyvirhe ja juostaan maaliin vitosella. Välistävedoissa, sivuirtoamisissa ja sen sellaisissa on vielä hirveästi harjoiteltavaa, mutta samalla tuntuu hirmu kivalta, miten paljon jo osataan ja mitä kaikkea ollaan ihan lähiaikoina opittu. :) Jee. :)