tiistai 31. toukokuuta 2011

takaakiertoa

Noki on oppinut tekemään siivekkeiden kierrot NIIN tiiviisti, että nyt kun on nostettu rimoja aina 65 senttiin asti, niin pikku-ukko on keksinyt, että siivekkeet voi edelleen kiertää kylki siivekettä nuollen, kunhan vain menee hypystä ali. HUOH. No. Korjaavat treenit on aloitettu heti, kun tämä superidea huomattiin. Videossa käytössä parikin konstia.. Ja hyvinpä tuo kiertäminen alkoi sujuakin, kun asiaan puututtiin.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

verijäljellä

Koska milloinkaan ei voi olla liikaa koira-aktiviteettia yhdelle viikonlopulle, niin agilitytreenien ja agilitykisoissa vietettyjen tuntien lisäksi viikonlopun aikana ehti käydä vetämässä myös 7 verijälkeä.

Kolmen perron, kolmen barbetin ja yhden bernhardilaisen voimin käytiin sitten sunnuntai-iltana ajamassa jäljet.

Ennakko-oletukseni: Noki on luontainen jäljestäjä. Se tietää, mitä pitää tehdä ja innostuu ihan hurjasti hommasta. Kolaa ei homma kiinnosta yhtään tai jos kiinnostaa, niin hyvin vähän.

Ja miten kävi?

Noki riensi reippaasti jäljen alussa olevalle makuulle. Se nuuski veristä maata kuin huumassa ja näytti nautiskelevan ja "maistelevan" jokaista hajumolekyyliä, jotka se maasta kirsuunsa kiskoi. Hetken kuluttua (joka tuntui kyllä aika pitkältä hetkeltä) Noki pystyi jättämään verisen maan ja huomasi, että jälkihän lähtee jatkumaan makuulta eteenpäin. Mutta eihän sitä voi heittää hukkaan erittäin jännittäviä ja ehkä melkein hieman pelottavia verihajuja. Niinpä matka eteni etanan vauhtia. Noki pysyi täsmälleen jäljellä eikä hairahtanut varmaan senttiäkään sivuun. Ihania, huumaavia, jännittäviä hajuja! Vähitellen hommaan tuli hieman lisää vauhtia, mutta edelleen Noki pysyi tiiviisti jäljellä.

Jäljen pituus oli ehkä puolen kilometrin luokkaa ja kun Noki pääsi vauhtiin, se lopulta sai nostettua vauhtia hieman. Se ei eksynyt jäljeltä kertaakaan, vaan pienten "meneekö se jälki tänne vai tänne?" -kiemuroiden jälkeen se palasi aina varmasti oikeaan paikkaan ja jatkoi matkaa. Ikävä kyllä jäljen päässä ei sitten ollutkaan "kaatoa", koska lähdettiin epähuomiossa ajamaan Kolalle tehtyä jälkeä ja kaato odotti Nokille tehdyn jäljen päässä. Noki pääsi kuitenkin nuuskimaan muovipussia, jossa oli ollut hirven sorkka ja Noki oli intoa pullollaan ihanista metsähajuista. 8)

Kolan vuorolla Terhi ennusti, että "Kola tulee olemaan tosi hyvä!" En uskonut.

Kolalla oli heti alussa kiire nuuskimaan metsää, sillä se sai alkumakuusta ilmavainun. Kola etsi innokkaasti alkupisteen ja lähti reippaasti etenemään aivan jälkeä pitkin! :O Se marssi määrätietoisesti halki metsän ja pienten "missä se jälki jatkuu" -etsintöjen jälkeen palasi aina yhtä määrätietoisesti ja rauhallisesti takaisin jäljelle. Ensimmäinen makuu jäi löytämättä, mutta toista makuuta Kola nuuski antaumuksella. Loppumetreillä Kola sai ilmavainun kaatona olleesta hirven sorkasta ja samalla Kola huomasi metsässä Erittäin Epäilyttävän möhkälemäisen kannon. Kolalla varmaan lirahdi ruokalusikallinen jännäpissiä villahousuihin, sillä sen verran kovasti Kola sätkähti hajun ja kannon yhdistelmää. :D Kola meni matalana kuitenkin jälkeä eteenpäin viimeiset metrit ja löysi sorkan. Kola sinkosi sorkasta etäämmälle nähdessään sen, mutta kun menin kehumaan ja kyykistyin sorkan viereen, Kola tuli nuuskimaan aarretta. Lopulta aarre oli sittenkin niin arvokas, että Kola olisi halunnut pistää heti ruokatauon pystyyn ja syödä saaliinsa siltä istumalta. ;)

Kaiken kaikkiaan homma sujui siis paremmin kuin uskalsin epäillä. Kumpikin koira teki rauhallista ja tarkkaa työtä.

lauantai 28. toukokuuta 2011

keppejä ilman ohjureita

perjantai 27. toukokuuta 2011

keppejä

Viimeiseen keppiväliin yritetään tässä kovasti valaa uskoa niin ohjaajalle kuin koirallekin. Voisiko ohjurista olla apua?

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

kateus

Tämä Itse Viattomuus aiheuttaa aivan tahtomattaan ja ihan vahingossa suuria kateuden tunteita. "Olisitko minulle ihan vain vaikka vähän pikkuruisen kateellinen, jooko? O:)" Ja Kolahan on. Katso vaikka.



















lauantai 21. toukokuuta 2011

..kun harrastus vie mukanaan..

En olisi uskonut silloin kolme vuotta sitten, että veisi ainakin kaksi kokonaista vuotta löytää se, jota tuolloin lähdin hakemaan; Koirien Linnanmäki. Alku oli todellakin kivikkoinen ja luovutusmieliala kävi päällä kerran jos toisenkin. Onneksi en tuolloin helmikuussa 2008 oikeasti tiennyt, miten pitkään veisi hurahtaa lajiin ihan täysin. Olisi jäänyt aloittamatta koko laji.

Mutta nyt hurahtaminen on tapahtunut ihan todella huolella. Koirat saavat lajista sitä, mitä alun alkaenkin ajattelin niiden siitä saavan. Ne nauttivat tekemisestä ja saavat hurvitella vauhdin huumassa. Ja minä saan lajista enemmän kuin mitä olisin voinut kuvitella.

Voisin käyttää treenaamiseen aikaa tunteja ja taas tunteja. Selailen netistä kisaratoja ja yritän pohtia, miten radat voisi suorittaa. Odotan seuraavaa treenikertaa varmaankin yhtä innokkaasti kuin koirat. (Noki alkoi eilen itkeä piipittää innosta jo siinä kohtaa, kun huomasi että aloin täyttää koirien juomapulloa treenejä varten.;)

Olen löytänyt koirilleni sopivan lajin - ja on vaikeaa kuvitella, että itsellenikään löytyisi tämän parempaa, motivoivampaa ja kiinnostavampaa lajia.

perjantai 20. toukokuuta 2011

möllirata Espoossa

Toiset möllikisat on nyt testattu. Mukana tällä kertaa myös kontakteja. :) Ja hyvinhän se meni. Viimeiset kaksi hyppyä olivat sen verran hankalassa linjassa, että yritin varmistella haltuun ottamalla viimeisen hypyn. Varmistelemalla sain Nokin pudottamaan toisiksi viimeisen riman. Tuloksena 5 virhepistettä ja kolmas sija. :)

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

möllihyppyputkirata ojangossa

Tänään käytiin Nokin kanssa kokeilemassa, miltä kisatilanne tuntuu. Minua jännitti jonkin verran ensimmäinen kisasuoritus, sillä olen nähnyt pariinkin otteeseen painajaista siitä, miten en vain pysty muistamaan kokonaista rataa.

Noki ei ottanut minun kevyestä hermoilustani mitään kierroksia vaan suhtautui tekemiseen niin kuin se aina suhtautuu. Se karjui. Hyppi ja karjui ja oli aivan intona. Ja lähdön hetkellä tyyni kuin tatti. Kaiken kaikkiaan suoritus oli omassa mittakaavassani oikeastaan täydellinen. Minä muistin radan ja Noki teki sen, mitä pyysin. Mah-ta-vaa. :)

eiliseen postaukseen liittyen

tiistai 17. toukokuuta 2011

kontaktit tällä hetkellä

Tänään Annan agilitytreenien takaakiertotehotreenien ohessa harjoiteltiin Nokin kanssa kontakteja. Ja voi vitsi ne sujuvat tällä hetkellä _hyvin_. Maija oli palkkaamassa puomin suorituksen jälkeen ja minä pystyin juoksemaan käytännössä ihan mihin suuntaan vain puomista katsoen ja Noki teki kontaktin oikein. Se ei tarvitse minua lähelleen tai näkyviin, jotta tekisi puomin oikein.

A:lla testasin, miten Noki reagoi, jos viedään hyppy-A-hyppy -yhdistelmän loppuun yhdessä palkka, sitten itse paikallani pysyen lähetän Nokin hypyn takaa A:lle, annan "ota!" -käskyn ja vapautan sitten palkalle. Toimi erinomaisesti. Sen jälkeen vietiin palkka yhdessä uudelleen yhdistelmän loppuun palkka, vein Nokin hypylle ja palasin itse palkan lähelle. Kutsuin Nokin hypyn kautta A:lle. Noki humpsahti vauhdilla oikeaan paikkaan, pysähtyi ja vapautui palkalle vasta käskystä.

Jee!

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

testing.

Kola on treenannut elämänsä aikana kai kerran Anninan kanssa ja muutoin pysynyt vain minun ohjauksessani. Tänään testattiin, mitä tapahtuu, jos kuskiksi vaihdetaan Miia - tuo Kolan lauman rakastettu jäsen. :)

Miia oli varustautunut siihen, että palaa treeneistä kotiin ilman sormia tai jopa ilman käsiä, sillä videoilla Kolan meno on tosiaan ollut melkoista haipakkaa. ;) Mutta näyttäisi edelleen siltä, että parin viikon tehorauhatreeni on saanut aikaan muutoksia. Kola teki Miian kanssa intoa puhkuen, mutta keskittyneesti ja tarkasti. Halusin tietenkin myös itse kokeilla, miten Kola tekee saman treenin minun kanssani. Ja hyvinhän sekin meni. :) Hyvä Kola!

r&r&k&n

RonjaRemuKolaNoki -sakki on ulkoillut yhdessä jo vuosia. Ja se kyllä näkyy lauman menossa. :) Kolasta on tullut lauman ykkösmies ja Ronja on ykkösrouva. Kola taitaa olla tätä nykyä Ronjan käskyvallan yläpuolella. Kolan tehtävä on olla kärkimiehenä ylhäisessä omatoimisuudessaan. Ja Noki on R&R -kaksikon kadehtiva "miksette-riehu-munkin-kanssa" -osapuoli.

Erittäin hupaisaa on, että Kola on ilmiselvästi Remulle jollain kierolla tavalla erittäin tärkeä otus. :) Kola on kurmoottanut Remua aikoinaan isännän ottein - joskaan mitään verissäpäin-tappelua ei koskaan ole onneksi syttynyt. Ehkä tästä syystä Remu on kuuliainen apupoika, joka seurailee Kolaa kuin hai laivaa. Eilen - kuten niin monta kertaa aiemminkin - täyttömäellä Kola ja Remu kulkivat kaukana muiden edellä. Kola etummaisena ja Remu iiiihan Kolan takapuolessa kiinni. Remu on taitava poika muuttumaan Näkymättömäksi Lapseksi, jos Kolalla meinaa jostain syystä kiristyä hermo. Remu alkaa haukotella ja tuijottelee taivaita ja sen elekieli huutaa "ÄLÄ HERMOSTU OI SUURI JA MAHTAVA OLEN NÖYRÄ JA SINUN ON VALTA JA KUNNIA!" Eikä Kola olekaan menettänyt hermoaan Remuun kohta vuoteen. Toki pienempiä "ET JAKSAIS" -ärjähdyksiä on ollut - ja Remu on hymyillyt Kolalle aika ajoin söpöä hammashymyä :DDD - , mutta ne nyt kuuluvatkin ihan tavalliseen koirien väliseen kommunikointiin.

Remulla on myös hihityttävää tapa lietsoa itsensä itkuun ja parkuun agilitytreeneissä, kun Kola pääsee radalle. Muiden koirien treenit eivät aiheuta Remussa parku-efektiä.

Eilen Remu päätti vihdoin ja viimein ryhtyä opettamaan Nokille väijymisen taitoa. Noki ei ole oikeastaan koskaan päässyt väijymistä kokeilemaan, sillä Kola ei moista typeryyttä harrasta. ;) Nokia alkoi Remun väijyminen jännittää ja kun minä vihdoin sain hihitykseltäni kaivettua kameran esille, Kola ryntäsi kohti kameraa ja melkein pilasi koko jutun:

lauantai 14. toukokuuta 2011

Kola kontakteilla

Tänään aloin treenata Kolankin kanssa kontakteja uusiksi. Ilmeisesti olen onnistunut Kolan kanssa tekemään jotain oikein jo aiemmin ( ;) ) sillä Kola osasi heti hakeutua oikeaan 2on2off-paikkaan, vaikka minä jäin selän taakse. Maija oli kontaktin alaosassa palkkaamassa. Ensin tehtiin kosketusalustan kanssa ja sitten ilman. Kola ei jäänyt epäröimään tai odottelemaan minua, vaan reippaasti marssi ihan sinne mihin pitikin. Kolan kanssa haasteeksi näin aluksi ainakin näyttäisi muodostuvan se, että Kola lähtee kontaktilta ilman lupaa. Siispä täytyy vähitellen alkaa pidentää sitä aikaa, mikä Kolan pitää malttaa paikallaan ennen kuin saa naksun ja palkan.

Kola teki hommia todella tyynesti ja puuhasteli mielellään Maijan kanssa. :D Näytti jopa siltä, että Kola unohti minut täysin, kun tiesi palkan olevan Maijalla. "Ihan kiva!" ;D

torstai 12. toukokuuta 2011

keppejä jälleen

Viimeisen välin pulma näyttäisi tällä hetkellä olevan mennyttä elämää. Säännöllinen naksuttelu viimeisen välin oikeasta suorituksesta on saanut joko minuun itsevarmuutta tai Nokiin ymmärrystä oikeasta suoritustavasta - tai luultavasti molempia. :)

Tänään huomasin, että Noki osaa "väärältä puolelta" ohjattuna kepit oikeastaan paremmin kuin siltä "helpommalta" puolelta. :D Tai ainakin keppien aloitus väärältä puolelta ohjattuna sujuu jo ihan hirmuisen kaukaa! Olin varmaankin 3-4 metrin päässä kepeistä, annoin käskyn ja Noki ampaisi suorittamaan keppejä. Pystyin jatkamaan ohjausta monen metrin päässä kepeistä, joten Noki ei todellakaan kaipaa minua ihan viereen kepeillä. Jesh!

"Helpommalta" puolelta ohjattuna etenkin avoimet keppikulmat ovat vielä aika haastavia. Ensimmäinen väli ei aina välttämättä löydy oikein. Mutta hitsi vieköön, jos saatiin ns. väärä puoli sujumaan viikossa ihan kivuttomasti, niin eiköhän tuo oikean puolen ohjauskin saada kuntoon. :)

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

kola 8)

Kolan kanssa tekemiseen on löytynyt ainakin toistaiseksi ihan uusi ote. :) Väitän, että tällä otteella niin minä kuin ehdottomasti myös Kompuutteri nautimme tekemisestä enemmän kuin aikoihin.

jeppis jee!

Eilen A&A:n tiistaitreeneissä aiheena oli kepit osana rataa. Kuinka sopivaa meille! Sitä juurikin on treenattu viime viikot urakalla. :) Ja pakko myöntää. Treenimäärä näkyy. Siis hyvällä tavalla. :) Noki hakee jo melkoisen etäisyyden päästä itse ensimmäisen keppivälin ja suorittaa kepit omatoimisesti, vaikka olisin aika paljon jäljessä tai sivusuunnassa etäämmällä. Eikä silläkään ole enää oikeastaan väliä, kummalla puolella keppien aloitusta minä olen. Noki hakee oikean aloituspuolen itse.

Ainoa pulma (ja ikinähän ei varmaan pulmista täysin päästä eroon, vaikka tämäkin pulma varmasti ratkaistaan ihan pikapuolin. Uusia pulmia ilmenee aina.;) tällä hetkellä kepeissä on se, että kun ohjaan "väärältä" puolelta, Noki jättää viimeisen kepin suorittamatta. Ihme otus. Ja minä tietenkin olen alkanut jännittää viimeistä väliä, mikä aiheuttaa noidankehän, jossa Nokin toiminta ruokkii minun toimintaani ja päin vastoin. Onneksi kuitenkin päästään omatoimisesti Ojankoon treenaamaan, joten tänään heti puututtiin viimeisen välin pulmaan ja naksuttelemalla sainkin Nokin tekemään viimeisen välin ihan alkutreenien paria lipsahdusta lukuunottamatta epäröimättä ja ihan oikein.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että kesän aikana testataan ihan virallisia kisoja. Uskallan sen jo ilmoittaa julkisesti. :) Noki osaa kyllä. Joten minun on pakko alkaa treenata myös itseäni kisajännityksen osalta ja pitkien ratojen muistamisen osalta myös. Toki ensin korkataan möllit (ensi keskiviikkona, Ojangossa:) ja niiden sujumisen perusteella sitten asetetaan tarkempi aikataulu kisauran korkkaamisen suhteen.

maanantai 9. toukokuuta 2011

videota taas

Kolan kanssa rengasta, Nokin kanssa keppejä ja kontakteja osana radanpätkää. Kolan oleminen agilitykentällä on muuttunut jotenkin järkevämmäksi. Se keskittyy ja tekee minun kanssani eikä pelkästään panosta huutamiseen ja sekoilemiseen. Sen kanssa on mukavampi treenata, kun aika ei mene päälle hyppivän piskin pysäyttämiseen. ;)

Noki oli oikein taitava. Kontaktit sujuvat jo ihan kivasti osana rataa, eikä Noki kaipaa palkkaa heti kontaktin jälkeen. Kepit alkavat sujua - kunhan vaan itse muistaisin, miten ne ohjataan ja miltä puolelta koira ne suorittaa.. Huoh.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Kola reenaa

Ensimmäiset Hakkila-treenit Uuden Elämän aloittamisen jälkeen. :) Annina oli suunnitellut radan, josta minä lähdin Lehtosen Sannan vinkkauksen mukaan tekemään treeniä niin, että uusia asioita lisätäänkin harjoituksen alkuun - ei loppuun niin kuin tähän mennessä on tehty. Poimin siis sellaisen pätkän radasta, jonka uskoin osaavani ohjata ja jonka uskoin Kolan kykenevän suorittamaan keskittyneesti.

Ensin tehtiin kyseisestä treenistä esteitä 3-6. Sain Kolan hienosti pysymään pois putkesta ja suuntaamaan kohti pituutta. Kun sain tehtyä tämän pätkän onnistuneesti, lisättiin hyppy 2. Kola pääsi ensimmäisellä kerralla livahtamaan putkeen kolmoshypyn jälkeen, mutta ohjasin Kolan sen jälkeen hypylle ja palkkasin. (Muistin palkata, hyvä minä! ;)

Katsottiin ohjausta vähän tarkemmaksi ja sainkin Kolan sitten tekemään esteet 3-6 oikein mainiosti. Lopuksi lisättiin hommaan myös kepit. :) Kola (ja minä :) sai käsittääkseni pelkkiä onnistumisen kokemuksia ja sen vire oli todella kohdillaan. Kaikki ne hetket, kun oltiin Kolan kanssa radalla, Kola joko söi namipalkkaa, retuutti lelua kanssani, treenasi tai oli käskyn alla. Ainakin nyt näyttäisi siltä, että kyseinen toimintatapa sopii meille kummallekin. :)

tiistai 3. toukokuuta 2011

Noki A&A:n treeneissä

Noki aloitti I-HAHin kesätreenit Anna&Anninan ryhmässä. :) Saatiin tehtäväksi ohjata läpi rata, jossa vähän katsottiin, että missä mennään ja mitä kuuluu. Radalla ei ollut keppejä tai kontakteja, joten en osannut sen enempää kauhistella Nokin osaamisen suhteen. Ainoa jännättävä asia oli, muistaisinko tällä kertaa rataa. Muistin!

Nokille on annettava krediittiä myös siitä, että se teki sylikäännöksiä kuin vanha sylikäännöskone. Oma luottoni Nokin osaamisene sylkkäreiden osalta oli jotain "ei-se-näitä-osaa-niin-en-jaksa-edes-kokeilla" -tyyppistä skeidaa. ;) Kokeilin sitten kuitenkin ja Nokihan taipui ihan äärimmäisen hienosti käännökseen.

Tällä kertaa Noki hyppi ensimmäistä kertaa koko radan viisikymppisiä hyppyjä ja muistaakseni ensimmäistä kertaa maksimuuriakin. Ei mitään ongelmaa. Yhden riman sain Nokin pudottamaan huutamalla "JEEE!" tai jotain muuta yhtä älykästä, kun Noki oli hypyn päällä. ;) Jee tosiaan. :D

Tästä on hyvä jatkaa. Oma luotto Nokiin on hyppyjen, putkien, renkaan ja pussin osalta lähes täydellinen. Noki tekee, jos minä vain osaan ohjata. Ja välillä se tekee, vaikka en osaisikaan. :) Kontaktit ja kepit vaativat vielä varmennusta, että alan itse luottaa siihen, että kyllä se osaa.

maanantai 2. toukokuuta 2011

päivän liitelyt

Nokin kanssa on aherrettu viime aikoina enemmän keppien kuin kontaktien parissa. Antaa kontaktien nyt hautua aivokopan pohjalla ja keskitytään nyt kepikepien ihmeelliseen maailmaan.

Eilen meinasi oma aivokoppa kärähtää mustaksi, kun Nokilla ei ollutkaan yhtäkkiä kepeistä mitään hajua. Se sähläsi ja huusi, pomppi ja karjui. Joo-o. Ei hyvä. Sain sentään kai pari onnistunutta (?) suoritusta. Onneksi tänään oli uusi päivä ja uudet kujeet. Salapoliisin tavoin yritän metsästää parasta tapaa auttaa Nokia kepeissä ohjaamatta sitä kuitenkaan ihan käpälästä kiinni pitäen. Aloitettiin joka tapauksessa siitä, että harjoiteltiin kuuden kepin sarjalla eikä vedetty koko keppirivistöä aasta ööhön.

Kolme huomiota:

Ensimmäinen huomio on se, että Nokille on tooodella paljon helpompaa tehdä kepit siltä puolelta, jossa Noki on tokosta jne. tutusti vasemmalla puolellani. Vasemmalla puolella oleva koira on myös minulle luontaisempi ja tokon kautta tutumpi otus, joten silläkin on varmasti oma vaikutuksensa ohjaukseeni. Täytyy siis ehdottomasti ryhtyä harjoittelemaan säännöllisesti myös ns. vaikeampaa puolta.

Toinen huomio tältä päivältä on se, että Noki tarvitsee mahdollisesti paljon enemmän tilaa keppien suoritukseen kuin mitä olen ajatellut. Kun pysyin kepeistä sivusuunnassa ainakin 1,5 metrin päässä, Nokin suoritus oli jollain tapaa sujuvampaa kuin että änkisin itseni ihan Nokin lähelle "auttamaan".

Kolmas huomio on varmasti ihan älyn riemuvoitto ja itsestäänselvyys jokaiselle yhtään osaavammalle ohjaajalle. (Mutta minä keksin sen ihan ite ilman että kukaan tuli ja sanoi, että senkin pöljä, etkö tätäkään tajunnut! ;) Eli Nokin on vaikea tehdä keppejä, jos minun liikkeeni ei ole sitä auttamassa. Jos seistä möllötän pöljänä paikoillaan, Noki ei saa rytmistä kiinni eikä se oikein tiedä, mitä tekisi. Kun liikun keppien suuntaisesti - vaikka kauempanakin kepeistä -, suorittaminen on helpompaa.

Joo joo joo. Enhän mä saa Nokia muillekaan esteille kovinkaan hyvin, jos oma vauhti katkeaa kuin seinään ja pelkkä käsky ohjaa kohti seuraavaa estettä. Mutku. ;) Mutku.

---------

Kolan kanssa tehtiin helpotettuja juttuja. Putkea, valssausta ja hyppyjä. Ei mitään sellaista, jota en osaa ohjata tai jota Kola ei ehkä osaa tehdä. Treenisuoritusten välillä Kola makasi käskyn alla ja rauhoittui. Naksuttelulla merkkasin ne hetket, kun se pystyi oikeasti nollaamaan tilannetta ja keskittymään taas yhdessä tekemiseen karjumisen ja sinkoilemisen sijaan.

Tästä on hyvä jatkaa! :)