lauantai 29. marraskuuta 2014

taas niin kivaa

Nokin kanssa kisattiin tänään ja kisataan huomenna. Kai ensimmäistä kertaa ikinä kisataan koko viikonloppu.

Kisaraporttia ennen kuitenkin ajatuksia siitä, mikä Nokin kanssa tällä hetkellä sujuu tai on muutoin positiivista.

1) Minulla on jotakuinkin täydellisen poikkeuksetta hyvä mieli aina, kun kisaan Nokin kanssa. Ja jos joku painaakin mieltä startatessa, se ei koskaan liity Nokiin. Minua ei myöskään jännitä Nokin kanssa kisaaminen.
2) Noki puhkuu kisaintoa. Se vetää hirmuiset intoraivarit, kun sen tuo kisapaikalle. Se karjuu lähdössä, hyppii ja reuhtoo hihnassa - mutta keskittyy silti radalla aina tekemiseen.
3) Kontaktit ovat taas tosi hyvässä kunnossa. A ja varsinkin puomi ovat nopeita ja Noki pysähtyy kuuliaisesti alastulolle ja vapautuu vasta käskystä. Kulta-Noki.
4) Kepit. Kepit. Kepit. Kepit. Ne on niin hienot. Olen yrittänyt provosoida kisoissa Nokia tekemään keppivirheen, jos alla on joku muu kuin nolla. Tänäänkin vedätin ihan todella pitkälle eteen ja vinoon, mutta siellä se nakutti loppuun asti.
5) Etenemä. Neljän viime kuukauden keskietenemä on 4,32m/s kaikilta tuloksellisilta radoilta laskettuna. Ja silti Noki tekee kontaktit loikkaamatta. Alle neljän etenemällä on menty neljän kuukauden sisällä kaksi kertaa ja kerran yli viiden etenemällä.
6) Hyllytysten määrä on laskenut aivan hurjasti tämän vuoden sisällä - varsinkin tänä syksynä. Viime vuonna hyllyjen määrä huiteli päälle 40% tietämissä. Neljän viime kuukauden aikana hyllyjä on tullut 19%.
7) En huido enää ohjaavalla kädellä esteiden välissä. Ohjaava käsi pysyy staattisena ja uskallan pudottaa ohjauksen pois, kun mennään loppusuoraa.

---------
Tänään oltiin maksien ensimmäinen koirakko radalla. Enpä muista, koska viimeksi oltaisiin startattu ihan ensimmäisinä. Ja ihan hyvä sitä oli päästä taas kokeilemaan, sillä kyllä se vaatii vähän erilaista tsemppiä, kun ei näe ainaoaakaan suoritusta ennen omaa vuoroa. Muiden suorituksista pystyy yleensä poimimaan kohtia, joissa kannattaa olla tarkkana.

Ekalla radalla tehtiin hyvä, sujuva nolla. :) Toki kaarroksista pystyisi karsimaan ja varsinkin ennen pussia tehty huono valssi vie aikaa, kun Noki joutuu kiertämään minua. Mutta noin pääosin homma etenee vaivattomasti.



Tokalla radalla putoaa ensin yksi rima. Sen jälkeen rata muuttuu kontakti- ja keppitreeniksi. Vaadin A:lla pysähdyksen - ja saan mitä vaadin. Sen jälkeen haastan kepeillä oikein huolella vedättämällä vinoon eteen. ..ja sitten meinaa tasapaino heittää ennen keinua ja saan oikein taistella saadakseni valssin pyörähtämään ympäri.


Vikalla radalla Noki porsastelee lähdössä sen verran pahasti, että palaan pistämään sen uudelleen istumaan. Noki ottaa asiasta vähän (hahaha :D ) kierroksia ja karjuu kuin heikkopää. Mutta istuupa sitten paljon paremmin paikallaan. Harmillisesti yksi rima putoaa ihan radan takaosassa. En oikein tiedä, miksi rima lopulta putosi, sillä mielestäni valssini ei ollut mikään katastrofaalisen huono. Maaliin juostessa on kuitenkin jälleen tosi hyvä mieli, sillä tekeminen oli sitä ihan parasta: yhteistyötä.

perjantai 28. marraskuuta 2014

WO HOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO

..eli tarina siitä, miten hiekkalaatikot tarjoavat vuosikymmenistä toisiin iloa lapsille - ja näköjään riemu ei niin suoranaisesti ole lajiriippuvaista, vaan hiekka innostaa riehaamaan ihan minkä lapsenmielisen otuksen tahansa.

Pikkarilla hirtti kaasupoljin vähän holtittomasti kiinni ja räyhäpetterihenki iski samaan saumaan. Noki sai kuulla kunniansa suoraan korvaan karjuttuna ja siinä sivussa riehupikkari kiskoi hännästä, sinkoutui, kiihdytti, kaartoi, loikkasi ja pomppi.

Koominen pikkuapina. :D

..eikä muuten ihan tuosta noin vain suihkussa irronnut hieno hiekka turkin seasta. Istuttiin suihkussa hetki jos toinenkin ennen kuin poikien turkit tuntuivat edes etäisesti hiekoittamattomalta..

(Ja mustavalkoisten painiessa hiekkakasassa Kola metsästi kuralätäköstä kuplia. Sotkun määrä oli autolle palatessa melko infernaalinen.) 

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

A:ta radalla

Jäi tosi hyvä mieli tämän päivän treeneistä. Ei tehty mitenkään kovin hyvää rataa tai mielettömiä suorituksia tai ilotulitusta ja mieletöntä vauhdin huumaa. Mutta saatiin treeniä nimenomaan juuri siihen, mihin pitikin. Eli siihen, että A on "vain" yksi este radalla ja rata on paljon kaikkea muutakin kuin vain se perhanan A. :)

Ja kuinka ollakaan, Pika teki A-suoritukset ihan mainiosti! Yksi leiskautus saatiin aikaan, mutta mieluummin leiskautuksia, vauhtia ja raivoa kuin töpölaukkoja. :)

A:n jälkeen olisi pitänyt saada Pikaa käännettyä todella tiukasti kovasta vauhdista. Ja eihän se oikein onnistunut millään. :D Valssi toimi huomattavasti paremmin, mutta sekin olisi pitänyt tehdä vielä voimakkaammin kääntävänä ja kokoavana, koska Pika tuli aika vahvasti jaloille, eikä tiennyt yhtään, mihin rata jatkuu. Mutta ei haittaa! Pääsin kuitenkin näyttämään Pikalle, että A:n jälkeen saattaa tulla jotain sellaista, missä minä yritän räpeltää jotain ohjauksen tyyppistä ja rata jatkuukin jonnekin muualle kuin edessä häämöttävälle hyppy-hyppy-putken suu -suoralle. (Tämä kutsuva hyppysuora putkensuineen varmaan edes osittain selitti sitä, miksei Pika meinannut ollenkaan katsoa ohjausta. Mutta olin kyllä myös auttamattoman epäselvä ohjauksessani.;)

Tälläisiä treenejä lisää! Tämä vahvistaa myös omaa kokemusta siitä, että A on vain yksi este, ei sen kummempaa - eikä mikään suuri mörkö.


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

kääntymistä ja suoraan menemistä

Käytiin tekemässä kääntymistä ja ETEENETEEN!-käskyä. Pikkarihan sitten lähtikin tosi hienosti irtoamaan eteen ...sen hinnalla, että eihän kääntymisestä meinannut tulla ensin mitään. Mutta sain kuin sainkin lopulta Pikan katsomaan ohjausta. :) Yhden kerran Pika leiskauttaa huipusta yli oikein jättikaarella ja kaksi kertaa ottaa liian lyhyen laukan. Mutta kokonaisuudesta jäi fiilis, että kun pääsin sanomaan pari kertaa "oho.." ja muutamaan kertaan kehumaan oikein tosi kunnolla, kun osuma oli täydellinen, niin ehkä tässä muodostuu käsitystä siitä, mitä halutaan ja mitä ei. :)

Seuraavaksi varmaankin tehdään erilaisia lähestymisiä A:lle ja jatketaan vasemmalta ohjaamisen harjoittelua, sillä se näyttää edelleen paljon vaikeammalta ja kankeammalta kuin oikealta ohjattu A. Ensi kerralla voisi myös ottaa likkuvaa valssia A:n jälkeen. Nyt boksista puuttui koko treenin ajan ylin "rima". Jatketaan tällä ainakin vielä muutamat seuraavat treenit ja kun tehdään tiukempia käännöksiä, palautetaan vielä ylärimakin takaisin.

Lisäksi ensi viikolla täytynee ostaa seuran treeni tai pari ja käydä siellä tekemässä radan osana A:ta. Luottamus onnistumisen suhteen on ainakin tällä hetkellä ihan vahva! :) 

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

lähikuvissa lauma

Sunnuntai-ilta

Kohta saattaa tapahtua jotain!

MITÄ SÄ TEET!!? TAHTOISIN TIETÄÄ!

kovikset, mustavalkoisten mafia

Tanssii tähtien kanssa?? PAH! Huomaa meidät!

paras lauma

tykkään susta

Pojat osaavat kyllä toistensa tunteiden tulkitsemisen.

Noki tietää, että se on Kolan suosikkipoika ja vaikka Kola olisi huonolla tuulella, Noki voi toimia ja elää rennosti. (Toki rajansa kaikella. TODELLA huonotuulisen Kolan jättää Nokikin rauhaan.)

Pika tietää, että se on Nokin suosikkipoika ja vaikka Noki olisi huonolla tuulella, Pika voi toimia ja elää rennosti. (Toki rajansa kaikella. Joskus - hyvin harvoin - Noki on ihan oikeasti huonotuulinen. Ja silloin Pika ei lähde testaamaan rajojaan vaan väistää suosiolla.)

Kola tietää, että sen alamaiset ovat sen alamaisia. Vaikka alamaiset tunkevatkin iholle, ne tajuavat silti väistää, jos huono tuuli yllättää.
Murina ei aina tarkoita niin kauhean ehdotonta kieltoa.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Nokin kanssa kisaamassa

Tänään Batin kisoissa ei nollia tehty Nokin kanssa. Mutta muuten onnistumisia oli kyllä useampiakin ja päivä jäi niiden ansiosta aivan ehdottomasti positiivisen puolelle.

Hypärin hyvät jutut
+uskalsin irrottaa pituudelle rohkeasti ja sen jälkeen käytin poispäinkääntöä, joka on itselle vieras ja hankala ohjaus (paitsi Jaakon yksärin jälkeen se on alkanut tuntua vähemmän vieraalta ja vähemmän hankalalta)
+takakulmassa tein valssin niin, että Noki kääntyi hienosti ja tiiviisti, vaikka tuli hypylle putken antamalla kovalla vauhdilla
+kepeillä Noki hakee ihan tylyn hienosti sisäänmenon, vaikka minä seison keppien puolivälissä
+kepeiltä poistuessa Noki tikuttaa loppuun asti, vaikka vedättämällä ja poistumalla vinoon haastan ja provosoin karkaamaan kepeiltä kesken pois
+etenemä oli 4,89m/s ja hävittiin Fulle 2,7 sekuntia ja voittaja-Omielle 3,3 sekuntia - siis ihan häviävän vähän, kun kyseessä kuitenkin ovat Omie ja Fu

Miinuksena neljä rimaa putosi, mutta en osaa olla asiasta huolissani. Mentiin kovaa, luotettiin toisiimme ja pidettiin hauskaa. :)

Ensimmäisellä aksaradalla muurin palikka putoaa. En keksinyt tälle mitään muuta järjellistä selitystä kuin sen, että muurin takana näkyi vain valkoinen seinä ja matka seinään oli kohtalaisen lyhyt. Ehkä tämä aiheutti optisen illuusion, jossa koiran silmiin näytti, että muurin takana ihan lähellä on seinä. Todella moni maksi pudotti tuon muurin palikat ja ponnisti muurille oudon kaukaa. Pituudella puolestaan huitaisen kädellä, kun pelkään, ettei Noki irtoa pituudelle, joten Noki lukee huitaisun juuri niin kuin sen nyt vain voi lukea: kääntymisenä. Mutta kilttinä otuksena Noki toteaa ennen laskeutumista, ettei pitänytkään kääntyä, ja vääntäytyy oikeaan suuntaan. Ennen puomia puolestaan Noki koomisesti paljastaa, että on sivusilmällä listannut todennäköiseksi seuraavaksi esteeksi puomin: rintamani kääntyy kohti puomia ja Noki kääntää näennäisen järjettömästi liikkeensä. Lukitus on kuitenkin niin hatara, että Noki luopuu puomista ja lähtee uudestaan kohti minua.



Toisella aksaradalla erityiskiitosta Nokille ansaitsee puomi: Noki pistelee sen tosi hyvällä vauhdilla. Kepeille mennessä ajaudun ihan oudolle linjalle. Oletan olevani kohti keppejä, mutta todellisuudessa liikkeeni on ihan eri suuntaan. Niinpä Noki ei tajua, mikä este on seuraavana. Kun viimein huomaan juoksulinjani, on jo myöhäistä: Noki ei vain taivu kepeille oikein. Se yrittää parhaansa, mutta sujahtaa kakkosväliin.

torstai 13. marraskuuta 2014

projekti juoksuA

Aikanaan pistin kuntoon Nokin pysäytyskontaktit, kun sain Sannalta loogiset ohjeet, miten toimia. Peräänantamattomuuteni riitti ilman pienintäkään epäröintiä, sillä minulla oli jatkuvasti neuvoja ja tukea, mitä tehdä seuraavaksi. Ei pään hakkaamista seinään eikä kantapään kautta oppimista.

Pikan kanssa meinasi iskeä ihan oikeasti täydellinen epätoivo. Tuntui, että paukutan päätä betoniin ja kantapäät verillä koitan oppia, vaikken oikein edes tiedä, mitä pitäisi oppia.

Tänään käytiin Pikkarin kanssa Leena Inkilän yksärillä. Ja tottahan se on, mitä Leena jo etukäteen minulle sanoi: ei mitään taikakeinoja ole olemassakaan. Mutta ihan yhtä totta on se, etten ole mitään taikakeinoja etsimässäkään. Olen etsimässä logiikkaa ja sen polun päätä, jota lähtisin etenemään. Tähän asti on rämmitty umpimetsässä ilman tietoa reitistä.

Nyt on polun pää.

1) Palataan boksiin.
2) Boksia lähdetään häivyttämään yläreunasta alkaen. Seuraavaksi alareuna ja sitten sivut. Ja jos vielä on häivytettävä, niin sitten poistetaan sivutkin ja jollakin keinolla jätetään yläkulmapalat. (Keino täytyy vielä keksiä.)
3) Etupalkkaa paljon ja niin, että aina vasta seuraavan esteen jälkeen. Mielellään alussa putki, jonka aikana pystyy heittämään pallon ilman että koiran katse kääntyy ohjaajaan. 
4) Poistuminen A:lta.
-> Tehdään eteen irtoamisia käskyllä, jossa ETEEN-käsky ennakoi sitä, että saa juosta täysillä eteen.
-> Tehdään kääntymistä, jossa oikeasti kerrotaan koiralle kääntymisestä samalla tavalla, miten putkesta kääntymisestä kerrotaan. Loiva kaarros nimi-käskyllä ja tiukka käännös vahvalla rytminmuutoksella. Kääntymistä voi harjoitella pelkällä boksilla maassa: Koiran pitää suorittaa boksi ja kääntyä vasta sitten. Käännöksestä pitää kertoa rintamasuunnalla ja mielellään myös rytmillä. Kääntymistä ja ohjauksia (päällejuoksu/valssi..) voi harjoitella gridillä. Kääntymistä voi tehdä myös niin, että pistää koiran seisomaan A:n alastulolle huipun jälkeen ja sitten vaaditaan, että pitää mennä boksin kautta ja sitten käännytään vasta. Ohjaajan rintaman ja/tai sijainnin pitää kertoa käännöksestä, jos tätä harjoitusta tehdään!
-> Jos vaikeutetaan yhtä asiaa, ei vaikeuteta toista asiaa eli jos otetaan kääntymistä, autetaan ensin boksilla ja sitten häivytetään boksia ja haastetaan koiraa. Ts. Jos tiukennetaan jo sujuvaa käännöstä vaikeammaksi, ei ainakaan vähennetä boksin osia samalla.
5) Radanomaista treeniä! Osta tuurausvuoroja seuran treeneistä ja tee A:ta radanomaisena! 
6) Harjoittele vasemmalta puolelta ohjattua A:ta huomattavasti enemmän kuin oikealta ohjattua. Vasemmalta A sujuu paljon huonommin.
7) Sitten, kun A sujuu radan osana, mennään epiksiin boksin kanssa. 



sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Onneksi on Noki.

Pikachun kanssa jaksaa tahkota juoksareita takuuvarmasti tehokkaammin, kun pääsee välillä tuulettamaan ja nautiskelemaan Tiitiäisen kanssa luodusta rutiinista, helppoudesta, yhteisestä liikkeestä ja luottamuksesta. En pysty millään edes sanoittamaan sitä, miten ihanan joltakin.. hyväntuuliselta.. sellaiselta, että tiedän, mitä Noki tekee.. joltakin.. Nokin kanssa tekeminen tuntuu. Ehdin ajatella. Välillä tyhmiäkin juttuja. Pikan kanssa en todellakaan ehdi suoda ajatustakaan millekään muulle. Rutiini ja tuttuuus puuttuvat vielä toistaiseksi - ja tulevat puuttumaan vielä varmasti pitkään - menihän Nokin kanssa yhteistyön luomiseenkin liki neljä vuotta. Kolan kanssa ei koskaan edes ehditty tähän pisteeseen asti, harmi kyllä.

Ja mitä sitä kieltämään. Myös oma toimiminen, liikkuminen, ennakointi.. näyttää omaan silmääni Nokin kanssa paremmalta kuin koskaan aiemmin. Uskallan valssata ajoissa. Uskallan lähettää ja lähteä liikkeelle. Tänään sorruin kertaalleen ylimieliseen luottamiseen, jolloin seuramestaruus ja tuplanolla luisuivat käsistä hyllytykseen. Ehdin ylimielisesti ajatella, että "nyt en muuten näe Nokia, mutta kyllä se tulee ohjaukseen". Ei tullut, koska ei se mitenkään voinut tietää, kummalla kädellä olin sitä ohjaamassa. Se arvasi väärin ja hyppäsi takaakiertohypyn suoraan yli. Muuten hyllyrata soljui flow-fiiliksissä. Noki irtosi lukuisiin takaakiertoihin kuin ajatuksen voimalla. Meinasin sortua valitsemaan yliohjaamista takaakiertoihin. Kuitenkin muiden ratasuorituksia katsellessani totesin, että hittovie, Noki osaa tasan takuuvarmasti lähteä kahteen peräkkäin ollevaan takaakiertoon ilman mitään pakkovalssiviritelmiä ihan perustakaakierto-ohjaamisella, ja minä (hittovie!) osaan kyllä Nokin sinne lähettää. Ja osasimmehan me sitten, molemmat. :)

Sunnuntain ekalla radalla tehtiin nolla, mikä tuntui kyllä rataantutustumisen jälkeen aika utopistiselta tavoitteelta, sillä mieltä painoi edelleen eilisen murskamieliala. Ratasuorituksen ensimmäisen neljän esteen aikana oma fiilis oli jotenkin ihan maissa, mutta sitten sain paketin kasaan. Noki irtosi hienosti kepeille ja homma lähti luistamaan. Keppien jälkeen Noki varmaankin kaatui putkessa, sillä se viipyi, viipyi, viipyi. Oma rytmi meni hetkeksi ihan puihin ja taisin jopa seistä hetken paikallani odottamassa. Kun Noki lopulta ilmestyi putkesta, oma sijoittuminen oli aika pielessä ja jossakin aivon ydinjatkeen tietämillä tuli fiilis, että Noki lukitsi edessä olleen ansaputken. Rääkäisin jotain ja kuulin, miten rima kolahti pahan kuuloisesti. Ehdin vilkaista, että se ei pudonnut.. ..ja sitten oltiinkin jo matkalla kohti seuraavia esteitä. A:lle luottomies pysähtyi tosi hienosti. Puomia ennen ehdin taas seisoskella Nokia odottamassa, mutta se ei näyttänyt häiritsevän Nokia. Se kääntyi hienosti puomille ja pysähtyi puomin päähän kuin pieni tinasotamies. Aikaahan siinä meni, mutta ei haittaa. Saatiin taas hyvää pysähtymisrutiinia kisatilanteessa.

Viimeinen rata oli alusta alkaen ihan kaaosta ja pakka levisi totaalisesti, kun Noki ei lähtenytkään takaakiertoon tokalla hypyllä. Mutta ei sekään haitannut, kun saatiin taas hyvää kontaktitreeniä. Noki pysähtyi A:lle yhtä hyvin kuin ekalla aksaradallakin, mutta kisameiningeissä lähti kontaktilta liikkeeni voimalla. Totesin "ohhoh", palautin kontaktille, vapautin käskystä ja käveltiin pois radalta.

Krisu tuli radan jälkeen kysymään, että "Nauroitko sä tuolla radan takaosassa?!" No nauroin. Näköjään nauroin ihan oikeasti ääneen, sillä tekeminen meni niin sekoiluksi. Homma ei ollut hanskassa pienintäkään vähää oikeastaan missään muualla kuin kepeillä ja kontakteilla.

Jäi niin hyvä mieli. Onneksi on Noki, niin jaksaa vääntää, opettaa ja opiskella juoksuA:ta vielä kerran.

Nollarata


Hyvä hylly

lauantai 8. marraskuuta 2014

0%

Harmittaa niin paljon, ettei sanoin pysty kuvailemaan. Eipä suju juoksuA kisoissa. Pika ei edes meinannut osua tai tehdä kuten treeneissä vaan kokosi viimeisen laukan lyhyeksi ja hyppäsi kontaktin alastulolta. Oikeasti ei ole ikinä harmittanut näin paljon kisojen jälkeen. Ei koskaan. Silloin harmitti todella paljon, kun Kola alkoi tulla ekasta rimasta kisatilanteessa ali. Mutta nyt harmittaa moninkertaisesti siihen verrattuna.

Pysäytyskontaktit? Kuinka helvetin kova työ niiden tekemisessä mahtaa olla? Ja ihan rehellisesti on sanottava, että kun pysäytysA:lla karsitaan meidän ajoista monta sekuntia pois, niin se kirpaisee, harmittaa, ärsyttää, turhauttaa. JuoksuA? Siihen mulla itselläni alkaa olla ihan hillitön väsymys. Alusta en vain pysty juoksuA:ta opettamaan. En tällä hetkellä. Ei ole sellaista motivaatiota eikä uskoa, että se voisi onnistua. Ehkä eniten tässä harmittaa se, että ihanko tosiaan kisaA:n riitti pilaamaan kaksi starttia, joilla itse ohjasin tyhmästi ja rytmitin liikkeeni väärin, kun piti saada Pika kääntymään liki 180 astetta A:lta? Jos se tuhoutuu täysin noin helposti, niin miten siitä ikinä edes voisi tulla toimiva?

Eipä ole näin paha mieli ollut aksaamisesta kuin viimeksi sillon, kun Kolan kanssa joskus vuonna 2009 lähdin itku kurkussa treeneistä ja pidin sitten vuoden tauon koko lajista.

Jos vain tietäisi, millä keinolla varmasti saan korjattua tuon A:n, niin olisin valmis tekemään hommia. Mutta ihan puhtaalla testailuajatuksella ja "tää saattais toimia" -pohjalta motivaatio on tällä hetkellä puhdas nolla.

Ehkä huomenna on toisin.

torstai 6. marraskuuta 2014

100%

Viikon sisällä ollaan käyty nyt tosi tiiviisti hakemassa rutiinia A:lle. Suorituksia on kertynyt jotakuinkin kolmisenkymmentä, jos mukaan luetaan tämän päivän Iina-treeneissä radan osana tehdytkin. Ja niin se vaan nyt on, että viikon osumaprosentti on puhdas sata. Kaikki osumat eivät ole olleet yhtä hyviä, mutta yhtään "taisi kynsi ehkä osua" -juoksua ei ole tullut tehtyä vaan kaikki ovat kyllä olleet ihan reilusti osumia.

Ehdottomasti tyytyväisin olen tämän päivän suorituksista. A:ta lähestyttiin aika hankalasta kulmasta ja vielä niin, että olin Pikan tiellä ihan liian pitkään, kun yritin ehtiä saksalaisesta alta pois tekemään tilaa A:lle kiihdytykselle. Mutta niin tuo pikkarimies vaan kiihdytti ja osui joka kerta. :) Jes! :)

Lauantaina mennään testaamaan, miten A toimii kisatilanteessa. Toivon sormet ja varpaat ristissä, että muutosta olisi tapahtunut myös kisavireessä tehdyssä A:ssa. Nähtäväksi jää.

tiistai 4. marraskuuta 2014

uusi päivä, uudet pumpit

Tänään tehtiin viisi toistoa A:lla ja puomi muutamaan kertaan. Kyllä Pika osuu ihan jokaisella suorituksella A:n kontaktille, mutta saisi kyllä mielellään osua 10cm alemmas. Täytyy jatkaa edelleen tutkimuksia sen suhteen, mikä pumpin paikka on se paras. Täytyy ehkä kokeilla heittää palloa eteen palkaksi, sillä Pikan pää on turhan pystyssä viimeisessä laukassa. Saisi kohdentaa liikettä paremmin kohti maata.




Nokin kanssa käytiin tänään ensimmäistä kertaa uudessa Niinulassa. Ihan hyvältä tuntui jaloissa uusi alusta. Ja mukavalta tuntui sekin, että oman treenivuoron jälkeen samassa ryhmässä treenaava henkilö tuli kehumaan, että rytmitän liikettäni hienosti. Ei kylläkään siltä tuntunut tämän päivän treenin jälkeen, sillä rynnistin ihan liian monta kertaa ihan liian pitkälle enkä vain saanut kroppaani jarruttamaan kaikissa niissä kohdissa, joissa olisin halunnut jarruttaa. Mutta useassa kohdassa sain kyllä liikkeeni sovitettua Nokin liikkeen rytmiin oikeinkin mainiosti. Lisäksi pääsin taas kerran nautiskelemaan kauas sivulle irtoavasta Nokista. Paras Noki.

Tietysti tämä tälläinen nautiskelu johti siihen, että olin lopulta aivan käsittämättömän edellä Nokia ja sekosin askelissani. Niinu hehkutti, miten pitkälle pääsin irtoamaan. "Mikset sä tehnyt valssia, kun olisit sen ehtinyt tekemään takanaleikkauksen sijaan?!!!" No. En vain pystynyt enää siinä hetkessä muuttamaan suunnitelmaani. Hipsuttelin pikkuruisilla askelilla eteenpäin ja yritin odotella kaukana takana esteitä suorittavaa Nokia. Perhana. :D Nauroin ääneen, että tuntui ihan tosi koomiselta yrittää töpötellä pikkuaskelilla kohti takanaleikkauskohtaa. Ja varmaan se myös näytti ihan törpöltä.

Nokilla alkaa olla sellaisia taitoja, että ehdin tekemään vaikka minkälaisia taikatemppuja, jos vain ymmärrän hyödyntää Nokin osaamista. Sivulle/eteen irtoaminen ja itsenäiset kepit ovat aivan superloistavia taitoja!

maanantai 3. marraskuuta 2014

pump pump

Tällä hetkellä A on siinä vaiheessa, että yritän saada Pikan tekemään alastuloa pidemmällä laukalla. Huipun ylittävä laukka laskeutuu turhan ylös, jolloin viimeinen laukka jää töpöttäväksi ja liian lyhyeksi. Niinpä olen tällä viikolla käynyt totuttamassa Pikaa pumppeihin ja hakenut pumpille hyvää paikkaa. Pitäisi saada huipun ylittävä laukka 15-20 cm pidemmäksi (eli osumaan jotakuinkin kolmanteen "raitaan" A:n alastulolla), niin viimeinen laukka osuisi rennosti kontaktipinnalle.

Huomenna mennään uudestaan tekemään muutamat toistot ja venytän huipun jälkeen olevaa pumppia vielä alemmas. Saapi nähdä, kuis käy.


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

kiusaamisesta ja kadehtimisesta

Koirat ovat vain eläimiä, eikä niiden ajatuksenjuoksusta voi niin kauhean paljoa odottaa. Ne kykenevät vain alkeelliseen ajatteluun.


..tai jotain sellaista?

Käytäntö kuitenkin kerta toisensa perään osoittaa aivan muuta. Toki nopealla vilkaisulla näyttää, että minunkin laumani vain nukkuu, syö, ulkoilee kun minä tahdon ja treenaa aksaa minun päätöksestäni. Mutta sitten, kun  niiden elämää seurailee vähääkään enemmän, huomaa, että puuhat ovat monisyisiä ja tekojen taustalla monimutkaisia tapahtumaketjuja.

Tänä aamuna Noki löysi lenkillä tienvarren pusikosta tennispallon. (Sivuhuomautuksena sanottakoon, että se on hämmästyttävän tehokas löytämään luonnosta tennareita. Se on aikojen saatossa löytänyt lukuisia ehjiä ja rikkinäisiä palloja.) Ja koska pallo on Nokin itse löytämä ja kotiin kuljettama, sillä on aivan erityinen arvo Nokin mielestä. Kotoa löytyy jos vaikka minkälaisia leluja ja palloja. Mutta yksikään niistä ei merkityksellisyydessään pääse lähellekään itse löydetyn lelun tärkeyttä. Sama ilmiö on tapahtunut aikaisempienkin Nokin löytämien lelujen kanssa. Noki muistaa löytämänsä lelut pitkään ja muun muassa tänään löydetty pallo on ollut ekstratärkeä ihan koko päivän ajan.

Yleensä Pika saa tulla sohvalle, vaikka Noki murisisikin. Mutta ei tänään. Noki on kuskannut palloaan mukana ja vahtii aarrettaan niin voimallisesti, ettei Pikalla ole edes aikomusta tulla sohvalle. Yleensä Pika myös saa Nokilta lelut hetkessä itselleen, jos vain haluaa. Mutta ei tänään. Tänään Noki on ottanut kaiken irti siitä faktasta, että kerrankin sen EI on ehdoton. Noki on kiusannut oikein todella tarkoitushakuisesti Pikaa pitkin päivää, kuskannut palloaan Pikan naaman eteen ja kieltänyt sitten ottamasta. Tai "nukkunut" pallon vieressä ja pelkällä katseella rajannut Pikalta pääsyn pallolle.

Ja voi sitä kadehtimisen määrää, mikä täällä tänään on ollut ilmassa. Pikalla olisi ihan omakin pallo, mutta ei siitä ole mitään iloa, koska pakko saada NOKIN PALLO!

Tänään löydetyllä pallolla ei itsessään voi olla mitään erityisarvoa Pikalle sen enempää kuin Nokillekaan, koska kumpikin voisi koska tahansa kantaa suussaan kotoa löytyviä leluja ja palloja. Mutta niin sillä siitä huolimatta vain on.

Jos nuo eläisivät suoraviivaista eläimen elämää, ne saattaisivat taistella ruuasta ja juomasta ja ehkä jopa huomiostani. Ne eivät kävisi tahtojen taistelua pallosta, joka ei ole lainkaan ainoa laatuaan eikä siten missään määrin erityinen resurssi tässä taloudessa. Eivätkä ne enää tunteja pallon talouteen tuomisen jälkeen muistaisi pallon erityismerkitystä. Eikä Noki kuskaisi palloa tahallaan Pikan naamalle tai makailisi "epähuomiossa" pallon lähellä.

Kiusaaja ja kadehtija