tiistai 30. syyskuuta 2014

laumasta, päivää

Jotakuinkin kuukauden päivät sitten Kolan ja Pikan välit hakivat muotoaan. ..ja ilmeisesti löysivät ne, koska jo monen monta viikkoa homma on luistanut vanhaan malliin. :)

Komppumies pääsi turkistaan pari viikkoa sitten ja oli kylmenneiden säiden ja viluisten varpaiden takia äkäinen muutamia päiviä, mutta eipä silti kiristänyt välejään Pikaan. Ja Pika tiesi fiksuna pikkumiehenä antaa kärttyäijälle tilaa kitistä kurjaa viilennyttä kohtaloaan.

Ilmeisesti joko Nokin perusteellinen fyssarointi tai lauman dynamiikan tasaantuminen - tai molemmat - ovat saaneet aikaan sen, että Noki ja Pika leikkivät enemmän kuin ikuisuuksiin. Ne painivat sisällä. Reuhaavat kuin heikkopäiset ulkona. Noki kellahtelee kyljelleen Pikan jalkoihin niin voimallisesti, että vyöryttää mennessään melkein koko Pikachun. ..ja välillä sitten ihan selvästi oikein osoittamalla osoittaa, että "meikäjäbä jos päättää, niin tämä leikki loppuu", murahtaa Tosissaan (haha :D), louskauttaa purukalustollaan voimalla Pikan kasvojen edessä ja näyttää kerrassaan hurjapäältä. Ja Pika nöyrtyy. Se hyytyy niille jalansijoilleen, minkä jälkeen Noki melkein poikkeuksetta aloittaa voimallisen pesutuokion: pesee Pikan silmät, korvat ja huulet niin, että jäljelle jää litimärkä nöyrä koiralapsi.

Noki on siis paitsi fyysisesti, myös henkisesti jotenkin rennompi. Tai hyväntuulisempi. :) Videollakin se suorastaan maanisesti silmät muljottaen hyökkäilee Pikkarin kimppuun. :D Videon touhua jatkui ja jatkui ja jatkui ja välillä juostiin aivan reikäpäänä metsää ympäri ja sitten taas sammalelle painimaan. Ihana kaksikko.


lauantai 27. syyskuuta 2014

Piirinmestaruudet 2014

Ei tässä aivokoomassa oikein muuta osaa sanoa kuin että Noki Tiitus Tiitinen on vaan niin paras mussu.

Piii-iii-itkän päivän kotiintuomisina joukkuehopea (ja ihan mieletön fiilis Nokin joukkuenollaradasta) ja yksilöpiirimestiksissä sijoitus 5. :) Toista vuotta peräkkäin ollaan Helsingin seudun piirimestaruuksissa viidensiä.

Kirjoitettiin taas kerran seurahistoriaa, kun tultiin maksijoukkueena mitaleille. Hyvä me!:) Maijan kanssa puhuttiin, että ihan takuuvarmasti seuran hyvä henki ja sisäinen kannustus auttaa menestymisessä. Tänä vuonna seura kiipesi mitalipalleille jokaisessa säkäluokassa. Medit voittivat, maksit ottivat hopeaa ja minit pronssia. Niin siistiä. :)

Tehtiin siis päivän aikana kaksi nollaa ja kaksi rimavitosta. Ja molemmat vitoset oli minun tyhmiä sähläysvitosia. Molemmissa sekoilen sen verran ohjauksessa, että rima putoaa. (Mutta ihan parasta parasta parasta PARASTA on se, että Noki hyppää hyvin ja tarkasti ja rennosti! Se hyppäsi koko päivän kaikki neljä rataa tosi rennon ja varman näköisesti. JEEE!)

Sen enempää ei näistä aivoista raportiksi irtoa.





lauantai 20. syyskuuta 2014

aikuisen miehen iässä

..tai jotain?

Pika, Indi, Tigi ja muut sisarukset täyttävät tänään huimat 2 vuotta. :) Juhlittu on ihan koko päivä sillä tavalla, mikä Pikan (ja isojen) mielestä on sitä parasta juhlimista. Ollaan oltu mökillä. Pojat kirmasivat pitkin mökin pihaa aamukymmenestä iltapäiväneljään ja yhä edelleen ovat välittömästi ovella, jos kuka vain ikinä suuntaa kohti pihaa.

Aamun viileydessä metsässä tehty aamukävely sai mustavalkoiset juoksemaan kuin päättömät kanat. Kola puuhasi frisbeen kanssa ja Noki kiroili synttäripojalle kuin merimies. Lopuksi otettiin sammalkylpy. :)


marinoitu tennispallo, marinadin resepti: 5rkl sahanpurua, 1dl vaahdotettua kuolaa, 5tl hiekkaa
Sammalkylvyssä on parasta ikinä!
Pallonmarinointihommissa ja sit toi yks photo bomb..
Jotakuta vähän suututtaa frisbeen sijainti.
Frisbee pelastettiin puusta. Huh.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

juoksuA:ta pitkästä aikaa

Muutamaan lähiviikkoon on osunut kaikkea sellaista, ettei olla päästy Pikan kanssa tekemään juoksuA-treeniä ollenkaan. Ja sehän alkoi sitten viime kisoissa jo näkyä. Pikan toistomäärät A:lla ovat kuitenkin vielä niin vähäisiä, ettei takuulla ole ehtinyt muotoutua pysyvää rutiinia A:n suorittamiseen. Ja kääntyminen... No sehän tuli ihan uutena juttuna kisaradalla. Tyhmä juttu.

Onneksi tänään oli sopiva sauma mennä Ojankoon tekemään muutamat toistot. Suunnitelmana on nyt pari seuraavaa viikkoa käydä vaikka joka ikinen päivä tekemässä 5-6 toistoa juoksuA:lla. Saadaan vähän rutiinia yhdessä tekemiselle, kääntymiselle, jne.

Tämän päivän treenin alussa näkee, että suoritus on päin honkia. Pika tulee komealla leiskautuksella huipun yli eikä edes yritä ottaa toista laukkaa vaan sinkoutuu tukka pystyssä kontaktin yli. Toisella vedolla on jo vähän yritystä, mutta boksi kolahtaa, enkä sellaisesta halua palkata. Kaksi suoritusta ilman palkkaa saa Pikan ilmiselvästi keskittymään ja yrittämään kunnolla. Seuraava on hyvä. Ja sitten taas boksin kolautus ja palkatta jääminen. ..ja sitten alkaa sujua. :) Loput toistot ovat rentoja ja hyviä, vaikka osalla käännän reilusti sivuun ja osalla mennään suoraan.

Jes, tätä lisää! :)



Jäähdyttelylenkillä Noki ottaa KAIKEN ilon irti siitä faktasta, että vaikka se ei päässyt treenaamaan yhtään pienintäkään juttua (e p i s t ä ! ! ) niin se saa kuitenkin kunnian toimia pallopoikana.

IT'S ALL MINE! NYAHAHHAHA!

ò_ó  ja   ó_ò  ...eli "NAAMAANI ETTE TRIMMAA!" -mies ja "Anteeksi, kun olen niin kaunis" -poika


lauantai 13. syyskuuta 2014

siskoooo!

Pika ja Indi pääsivät Hipin, Kolan ja Nokin kanssa nauttimaan Husön metsistä. Minun laumani katoili horisonttiin ja Indin napanuora ei venynyt yhtään niin pitkäksi kuin veljensä. Tai no. Veljellä ei taida olla minkään valtakunnan nuoraa tai napaa olemassakaan, sen verran holtittomasti se irtoilee.. ;)

Iikka ja Pikkari ovat kyllä varsin hurmaava parivaljakko. Ne riehaavat yhdessä kuin kakarat ja leikki on tasapuolista, reilua ja rentoa. Kummallakaan ei mene käpy jäähän eikä kumpikaan käytä liian ronskeja otteita takaa-ajoleikeissä. :) Suloiset sisarukset. Pikkari on sisaruksista se prinsessampi hienohelma, joka ei viitsi liata valkoisia sukkiaan - ellei sisko nyt ihan yllytä. Iikka on Rapa-Raija, joka möyrii mudassa ja on noin kolmessa sekunnissa kaatunut, liukastunut, törmännyt oksaan ja samalla sotkenut turkkinsa mutaan päästä varpaisiin. Yhteistä niille on Kiljusen herrasväkeily.


"Minä jonotin geenimyyjäisissä kauneuspisteellä tosi monta kertaa, joten en ehtinyt vilkkausjonoon ollenkaan!" "Ei se mitään veli, koska jonotin vilkkautta niin monta kertaa että menin ihan laskuissa sek... MIKÄ TOI ON?! MIKÄ TOI ON?! JA TOI?!"


viikon kuulumisia

Nokin sairausloman jälkeen kysyin jokaiselta meitä kouluttavalta Nokin hyppäämisestä. Timo, Niinu ja Jenna jokainen vuorollaan sanoivat, että Noki hyppää normaalisti ja hyvin. Mutta kun itsestä ei tuntunut siltä. Ei tuntunut yhtään hyvältä, vaikka en suoranaisesti nähnyt hyppäämisessä tai liikkumisessa mitää vikaakaan. Ja sitten maanantaina pikku Tiitus oli yhtäkkiä aivan surkea kesken lenkin. Se istui alas kyyryssä, piti etutassuaan ilmassa ja näytti siltä, että nyt sattui. Luulin, että se oli katkaissut etujalkansa ja hetken aikaa ehti olla melkoinen hätä. Noki kuitenkin laski painon etutassulle, mutta liikkui ihan tosi köpösti. Se ontui jotain jalkaansa ja hipsutti varovaisena eteenpäin. Peruspositiivisena ihmisenä ajattelin, että nyt se on lopullisesti rikki.

Soitto Sannalle ja sitä kautta viesti Riinalle, että Noki tarvitsee fyssariajan. Saatiin aika heti seuraavaan iltapäivään. :) ..ja olihan siinä minun epämääräisessä tunteessani perää. Noki oli/on edelleen jumissa. Ilmeisesti oikea etujalka sai oikeasti kunnon osumaa elokuun kisoissa. Lavat olivat jumissa, mutta ristiselän alue sentään joustava, huh. Jumit saatiin suurimmalta osin auki, mutta mennään tiistaina vielä uudemman kerran.

Fyssaroinnin jälkeen Noki näytti aivan erilaiselta. Jälleen en osaa sanoa, mistä tämä epämääräinen mielikuva johtuu, mutta siltä se vain tuntuu. Noki näytti jotenkin helpottuneelta ja kaikin puolin rennommalta kuin aikoihin. Se venytti laukkaa ja pompahteli onnellisena. :) Ensi tiistain jälkeen toivottavasti päästään taas kentälle treenaamaan - ja tällä kertaa niin, että minulla on tunne, että treenaan kunnossa olevan koiran kanssa. Jatkossa aion uskoa sisäistä tunnetta vielä aikaisempaa vahvemmin. Jos koira ei ole mielestäni kunnossa, se ei ole kunnossa, vaikka kouluttaja sanoisi sen etenevän normaalisti.

Pikan viikkoon kuului Nokin fyssarikäynnin takia sekä Niinun että Jennan treenit.

Jennan treeneissä päästiin testaamaan, miten puomin layeroiminen sujuu. Ja sehän sujui ihan sairaan hienosti! Ohjasin alun puomin "yläpuolelta" ja vasta ysiputkella menin puomin "alapuolelle". Pika lenkitti nelosputkelta juuri sen verran sopivasti, että se tuli vitoshypyn vaikka minä olin sivusuunnassa ihan törkeän kaukana. :) :) :) Lisäksi se pisteli niin hirmuista kyytiä putket 9 ja 10, että oli todellakin juostava, että ehdin hypylle 11.

Sanoin jo rataantutustumisessa, että keppejä me ei osata tälläisessä kulmassa ja suunnittelin "luuseriohjausta", koska "ei se osaa, jos menen tekemään pakkovalssia kepeille ja vaihdan siinä keppien vasemmalle puolelle". Sanoin Jennallekin omalla vuorollamme, että ei me tälläistä osata. Jenna käski ottaa kahdeltatoista ja palkata keppien jälkeen. Huonona ohjaajana olin täysin luovuttanut jo etukäteen. Ajattelin, että näytetään nyt sitten, miten huonosti tämä menee. Mutta Pika yllätti minut ihan huolella ja teki kepit pakkovalssilla oikein jokaisella suorituskerralla! :O Kaksi kertaa se tuli ulos kepeiltä toiseksi viimeisestä välistä, koska tyhmänä lähdin kaivamaan palkkanamia taskusta liian aikaisin. Mutta sisäänmenot onnistuivat sataprosenttisesti. Huhhuh.

Pika sai Jennalta melko (???????) hillitöntä ylistystä. "Se on sairaaaaaaaaaaaaaaaaaan hieno! Se on TÖRKEEN UPEE! HITTO MITEN HYVÄ! Minkä ikänen se oikein on?! Siitä tulee vielä törkeeeeeeen hieno! HUHHUH! Minkä korkuinen se oikein on?! ("Joitain millejä vaille maksi, eli ihan täydellisen kokoinen.:) " ) WAU!" Jennan tyyli kouluttaa sisältää yleisesti aika rajatonta ylistämistä, mutta kieltämättä Pika oli noissa treeneissä jäätävän hyvä. :) Se pisteli suoria putkia ihan täysillä, irtosi sivusuunnassa, kääntyi putkijarrusta seiskahypylle (!!!!!! saatiin kehuja putkijarrusta, mikä on aika käsittämätöntä, koska "ei me sitä osata"), luki ohjauksia tosi mainiosti, jne jne jne.

Niinun treeneissä ei tullut ihan vastaavaa flow-fiilistä, mutta hyvin Pika sielläkin pisteli menemään. :) Nykyään luotan sen putkiin irtoamiseen niin paljon, että saan niistä hyvää etumatkaa oman ohjauksen sijoitteluun.

Olen tyytyväinen siitä, että olen oppinut "vaatimaan", että Pikan kanssa saadaan treenata kahdessa osassa. Pika kyllä tekee treenin yhdessäkin pätkässä, mutta sen eteneminen muuttuu 5-6 minuutin kohdalla köpöttelyksi ja sen keskittyminen hajoaa. Tästä syystä on ihan turha treenata 10 minuuttia putkeen, koska en halua vahvistaa köpöttelyä enkä karjumispainotteista epäkeskittymisraivoa. Pika saa kasattua keskittymisensä ja vauhtinsa, kun saa pitää tauon viiden minuutin jälkeen.

Ehkä joskus tulevaisuudessa se pystyy pitämään pakan kasassa pidempien treenienkin ajan, mutta tällä hetkellä se ei sellaiseen pysty. Ja mikäpä siinä. Koiran ehdoilla tässä mennään ja jos Pika haluaa tauottaa, niin sitten tauotetaan. :)

Ensi viikolla onkin Iina Asunnan treenit ensimmäistä kertaa tälle syksylle. Toivottavasti kyetään sielläkin näyttämään Pikan kanssa sitä, mihin parhaimmillaan pystytään! :) 

...ja mitä Kolalle kuuluu? Kola on tehnyt jälleen viikon arvokasta laumanjohtotyötään ja nukkuu tällä hetkellä päiväunia. Eli sen elämä soljuu aksaeläkeläisuomissaan tasaista tahtia. :)

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

KAAHOTI KAAHOTI!

Hän kaahottaa ja kaarrattaa ja karjuu! Ai kuka? No Pikkari.

Ekalla radalla tänään homma lähti liukkaasti liikkeelle, Pika liikkui todella hyvää kyytiä, teki todella vauhdikkaan hyvän keinun, irtosi putkeen.. ja sen jälkeen. KAAHOTI! KAARRATI! Se laukkasi komeaa vauhdikasta mutta löysää kaarta selkäni taakse, eikä edes yrittänyt tulla ohjaukseen. Ja näin ollen tuli ohi hypystä, vaikka ohjauksessani _mikään_ ei ohjannut siitä ohi selkäni takaa. SikaPika! Lisäksi se lueskeli esteitä vähän sieltä ja täältä. Ja jotta koko homma olisi tarpeeksi katastrofi, Anne S. oli tehnyt 90 asteen poistumiset A:lta. Jepjep. Ei olla sellaista tehty koskaan, joten sehän meni sitten ihan vituroiksi. Pika ei ottanut alastulolla toista laukkaa, vaan sinkautti aivan liian ylhäältä vinoon. Nämä täytyy pistää tehotreeniin, kuten A muutenkin. Myös suoralla poistumisella Pika nimittäin otti toisen laukan turhan ylhäältä. Se osui kyllä kontaktiin, mutta saisi venyttää laukkaansa tehokkaammin, niin osuminen olisi varmempaa.

Toisella radalla otettiin A:lta vinoon poistumisesta vitonen. Lisäksi yhdessä kohdassa unohdin, mitä minun piti ohjata ja toisessa kohdassa olin ihan auttamattoman myöhässä valssissa, joten tikutin takaperin metritolkulla ja kalastelin Pikaa selän takaa. Tultiin hopealle tällä karsealla suorituksella, joten jee. (....)

Kolmannelle radalle lähdettiin paljon paremmalla fiiliksellä kuin kahdelle ekalle. Ja videosta näkee, että Pikkarin kierrokset eivät olleet yhtään laskeneet, vaikka takana oli jo kaksi rataa. Huoh... Herra MINÄ-IRTOON-TÄNNE-NYT!!! -Pikkari meni eikä meinannut. Joo, huitaisen kädelläni ihan turhan tehokkaan irrotuksen kakkoshypylle. Ja kyllä sinne putkeen sitten makseista irtosi useampikin koira. Mutta kyllä se silti tuli aika yllättäen. Olin rataantutustumisessa kyllä miettinyt, että siellä se putki on kutsuvana, mutta ajattelin, että sijoittumiseni kertoo Pikalle, että putkeen ei todellakaan mennä. No ei todellakaan kertonut. :D Kepeillä testasin rohkeaa sivulle irtoamista ja Pika tuli toiseksi viimeisestä välistä pois. HmpH. Muuten rata oli tosi hyväntuulista ja R Ä Y H ! -karjaisuin maustettua kivaa putkesta putkeen -sinkoilua. :)


torstai 4. syyskuuta 2014

kaksi päivää, kolme käärmettä

Mahtavatkohan uudelleen lämmenneet ilmat vaikuttaa käärmeiden liikehdintään ja aktiivisuuteen..?

Eilen oltiin Maijun, Indin ja Hipin seurana vetämässä rauhallista sairaslomalaahustamista Ojangossa, kun Maiju yhtäkkiä hihkaisi, että "HEI MIKÄ TOI ON?!" ja samassa minäkin huomasin, miten Iikan ja Hipin jaloissa mateli miltei musta keskikokoinen kyy. Sahalaita kyllä erottui selästä, joten ei jäänyt epäselväksi, mikä käärme on kyseessä. Maiju sai koirat kyyn päältä pois eikä kyy onneksi missään vaiheessa näyttänyt ärsytetyltä tai kiinnostuneelta reagoimaan sen suuremmin koiriin. Se jatkoi matelemistaan tien laitaan ja me pääsimme jatkamaan ulkoilua.

Ehkä varttia myöhemmin nähtiin jälleen käärme. :O En ole Ojangossa törmännyt kuin kerran (ennen eilistä) kaikkien näiden vuosien aikana edes käärmettä muistuttavaan otukseen, vaikka tiedän alueen kyllä olevan kyyrikasta seutua. ..ja tuolloinkin näkemäni eläin tosiaan vain muistutti käärmettä. Päättömäksi hakattu vaskitsa oli surkea näky. Joku oli ottanut hengen ystävälliseltä liskolta ja ilmiselvästi se joutui maksamaan hintaa käärmettä muistuttavasta ulkonäöstään. :( Ja eipä tehnyt mieli ottaa henkeä tältä toiselta käärmeeltäkään, sillä keltaiset poskipilkut paljastivat heti, että kyseessä oli pikkuruinen rantakäärme. Se näytti huomattavasti ystävällisemmältä kuin kyy ja katseli meitä uteliaan näköisenä tien varressa.

Tänään käytiin Timon treenien jälkeen jäähdyttelemässä oman lauman kesken 'Ojangon sänkipelloilla. Ehdin jo siinä moneen kertaan miettiä eilistä kyytä, kun yhtäkkiä sama tilanne toistui. Tällä kertaa vain pelästyin tosissaan (eilen en niinkään pelästynyt, kun kyy oli aivan rauhallinen), sillä kyy ehti käpertyä kerälle ja kiemursi aktiivisen ja ärsytetyn näköisenä paikallaan. Pika oli vain senttien päässä ruskeasta - eilistä kyytä ehkä vähän pienemmästä - kyystä vaikka kuinka monta pitkältä tuntuvaa sekuntia. Yritin tarttua Pikaa niskasta, että saisin heitettyä sen kauemmas, mutta Pika vinkaisi ja luikahti otteestani. Onneksi se meni pelästyneenä yllättävää otettani karkuun ja samalla pakitti pois kyyn päältä. Isot ryntäsivät tietenkin minua ja Pikaa kohti katsomaan, että mitä oikein tapahtuu. Siinä kohdassa minä sain jalat alleni ja lähdin pinkomaan kyystä pois päin, jotta sain isot ja Pikan lähtemään liikkeeni suuntaan.

Ei saatu siis tänäänkään onneksi puremaa. Mutta tänään kyllä säikäytti tosissaan. Loppulenkin ajan seurailin koko laumaa ja yritin nähdä, oliko jompikumpi isoista saanut mahdollisesti osumaa ylitettyään kyyn vain hetkeä ennen minua ja Pikaa. Mutta mitä ilmeisimmin kyy jätti tänäänkin tikkaamatta, koska mitään reaktioita ei ilmennyt yhdessäkään koirassa. Onneksi.

maanantai 1. syyskuuta 2014

voihan käännöshyppy sentään! ...ja muuta sekalaista

Nokin taukoa seurannut vauhdin lisääntyminen näkyi eilen Heinolassa. Etenkin eka rata tehtiin ihan hirmuisen hyvällä fiiliksellä. Rataantutustumisessa ja sen jälkeenkin kuulin, miten useampi ohjaaja puhui, ettei 3 ja 4 hypyn väliin sopivaa valssia ehdi millään tekemään, vaan olisi pakko tehdä takanaleikkaus. Väli oli ahdas, joten useampi koirakko pääsi näyttämään, miten tuo takanaleikkaus ei siihen kohtaan vain toimi. Leikkaus käänsi liikaa ja koira tuli ohi seuraavasta hypystä. (Itse asiassa tuo kohta muistutti pitkälti ykkösluokan radan puomilta poistumista eikä takanaleikkaus siihenkään toiminut.) Rataantutustumisessa testailin itsekin takanaleikkausta, mutta se ei vain tuntunut hyvältä. En saisi Nokia seuraavalle esteelle kuin päin juoksemalla ja "pakottamalla". Eteneminen ei olisi sujuvaa. Ei auttanut muu kuin päättää, että ehdin valssiin.


Menin kolmosen lähelle kutsumaan ja päätin lähteä oikeasti reilusti aikaisin liikkeelle, että olisin näyttämässä valssia jo siinä vaiheessa, kun Noki tulee pussista ulos. Homma meinasi kusahtaa täysin, kun vapautin Nokin lähdöstä ja ehdin nähdä Nokin katseen pussin suun ohi. Noki siis katsoi pussin ohi minua ja kuin ihmeen kaupalla sain kropan pysymään suunnitelman vastaisesti paikallaan ne riittävät sadasosat, että Noki käänsi katseensa pussiin eikä tullutkaan katseeni mukana sen ohi. Tämä muutamia hetkiä suunniteltua pidempään kestänyt paikallaan tököttäminen meinasi aiheuttaa sen, etten ehdikään valssiin. Onneksi kuitenkin sain jalat liikkeelle ja olin valssissa riittävän aikaisin, kun Noki tuli hypylle. Siitä eteenpäin rata eteni kuin tanssi noin ylipäätään. Luulin, että juostiin hyvällä nollalla maaliin ja ihmettelin, kun kuuluttaja ei kuuluttanut nollaa vaan totesi vain jotain hyvin sujuneesta radasta.

Myöhemmin kävi ilmi, että Noki oli ottanut puomin ylösmenolta vitosen, mikä on melkoisen poikkeuksellista. Ylösmenovirheitä ei Nokin kisauralla ole kuin kaksi tai kolme. Tällä radalla puomille tultiin aika vinosta ja puomin jälkeen olin suunnitellut olevani Nokia _reilusti_ edellä tekemässä päällejuoksua seuraavalle hypylle, joten kiihdytin omaa vauhtiani heti puomin alussa. Ilmeisesti nämä kaksi asiaa ja sopivat kisakierrokset saivat Nokin pidentämään laukkaansa niin paljon, että se loikkasi ylösmenon yli.

Nollalla vauhti olisi riittänyt hopealle, joten rehellisesti sanottuna jälkikäteen harmitti. En aio jatkossakaan ylösmenoja ruveta tekemällä tekemään, vaan ne ovat Nokin hommia. Seuraavalla radalla kyllä sen verran katsoin, että Noki osui puomin ylösmenolle kahdella tassulla, joten kyseessä lienee ollut ensimmäisellä radalla vain "työtapaturma".

Seuraavalla agilityradalla Noki pudotti jälleen käännösriman. (Ja itse asiassa toisenkin, mutta se oli osittain minunkin syytäni. Ohjaus oli huono.) Nämä käännösrimat alkavat tosiaankin nyppiä ja täytyy alkaa oikeasti miettiä jotain keinoa, jolla niihin saataisiin luotettavuutta. Noki hyppäsi käännösriman niin hiton läheltä siivekettä, että en yhtään ihmettele, että rima putosi. Lisäksi Noki porsasteli ihan huolella A:n kontaktilla eikä edes harkinnut pysähtyvänsä. Täytyy vetää taas kontaktikuri kireälle ja pistää se varastamaan kisoissa kontaktilta, jolloin pääsen kävelyttämään sen rangaistuksena pois radalta.

Kisapäivä venyi liki kuusituntiseksi värjöttelyksi tuulisella kentällä. Niinpä ajelin Heinolasta kotiin koomaisessa olotilassa ja illalla kuumemittari kertoi, että pari seuraavaa päivää ollaan saikulla.

----

Muuta sekalaista:

Kisaradoilla tietyissä kohdissa tulee mielenkiintoinen "Matrix"-fiilis. Ehdin nähdä asioita, joita treeneissä en yleensä katso tai ole kisoissakaan aiemmin huomannut. Eilisissä kisoissa näin, miten ensimmäisellä agilityradalla Noki kolauttaa takajaloilla viidenneksi viimeistä hyppyä niistossa. Rima kolahtaa ja heilahtaa kannattimissaan, mutta ei ole lähelläkään putoamista. Miten ihmeessä ehdin nähdä kannattimen ja riman liikahduksen kannattimessa? Tai miten ihmeessä huomioni ylipäätään kääntyi kannattimeen? Lisäksi viimeisenä olleella hypärillä mieleen jäi välähdyksenä, että Noki tuli ensimmäisestä rimasta ihan oudossa asennossa yli. Video kertoo, että mielikuva oli ihan oikea. Noki ponnisti oudosti selkä kaarella ja takapuoli ylhäällä. Ponnistus osui ilmeisesti jotenkin huonosti. Hypyn asento on outo vain muutamien sadasosien ajan, mutta silti se ehti päätyä aivoihini ja jäädä mieleen.


Pikan ja Kolan välit vaikuttavat jälleen rennon normaaleilta. :) Mukavaa, kun kumpikaan ei kyräile toista. Olen poistanut arvoa Kolan mielestä sen "omistamista" hetkistä. Kola on muun muassa selkeästi kokenut, että aamulla heräämisen jälkeen se omistaa aamumorjestelutuokion. Se tulee vessaan kyöhnäämään jaloissa ja aikaisemmin Pikalla ei noihin hetkiin ole ollut asiaa. En kuitenkaan pidä yhtään ajatuksesta, että Kola päättää, milloin se omistaa huomioni, joten tällä hetkellä aamumorjenstelut ovat jäähyllä. Koirat saavat huomiotani toisin sanoen vasta sitten, kun suurin hässäkkä on mennyt ohi. Jäähy on aiheuttanut sen, että koko lauma mahtuu hyörimään ympärilläni aamupuuhissa eikä kukaan omista huomiotani. :)

Heinolassa nähtiin hieman oudohko välikohtaus, kun kävi ilmi, että kepit ovat sääntöjen vastaiset. Jo kevään kisoissa niistä oli huomautettu kisaajan toimesta seuran työntekijälle, mutta ilmeisesti 50cm keppiväli ei ollut saanut aikaan ymmärrystä sen suhteen, että keppien välin tulee olla 60cm. Eilenkin kisatyöntekijöillä meni pitkähkö hetki ymmärtää, mikä kepeissä on vikana ja keskustelu tuomarin ja kisatyöntekijöiden välillä oli lievästi koominen tästä johtuen. :D
"Mikä keppien välin pituus on?"
"Eöäää.."
"Välin pituus? Kuinka monta senttiä??"
"Ööööö.. Ei me niin tarkasti oo mitattu.. Metreinä mitattiin.."
"Eiiiii! Kun keppien VÄLIN pituus!"
"???"
"Tuokaa mitta. RULLAMITTA."
"*hämmästyneitä ilmeistä* Ööö.. Rullamitta?"
"TUOKAA RULLAMITTA. RULLAMITTA. MINULLE."
Ja sen jälkeen tuomari juoksi rullamitan kanssa mittailemaan. :D Ja väärähän se tosiaan oli, joten kesken ollut minien rata aloitettiin alusta ilman keppejä eikä keppejä sen jälkeen nähty koko kisapäivänä lopuillakaan radoilla.