Tämän päivän treenien jälkeen olo oli ja on hykerryttävä. Kola teki ihan pirjona hommia, eikä ollut yhtään myrskypilvi - kuten Anna asian osuvasti ilmaisi. Kolasta purskahteli sellainen rakastan-tätä-niin-että-maailmat-räjähtäää! -henki ja se tarttui minuunkin. Noki teki myös hienoa työtä - vaikka juoksikin kontaktista läpi! Ärripurri. Kaiken kaikkiaan kontakteja pitää ryhtyä taas hinkkaamaan.
Treenien jälkeen tuntui siis siltä, että "sehän meni ihan kivasti ja jäipä hyvä mieli!"
...ja sitten katsoin treenit videolta. :D :D
Voi kyynel. Nauroin ääneen, kun katsoin Kolan suorituksia. Noki teki siis kyllä ihan hyvää treeniä ja sen kanssa hommat sujuivat ihan tavalliseen tapaan. Luulin jotenkin, että Kolan kanssakin meni ihan mukavasti. Meni varmaan, jollain henkisellä tasolla. Käytännön reaalimaailman tasolla koko treenit olivat pelkkää sähläämistä ja sekoilua. :D Kola ei kerta kaikkiaan osannut viskikäännöstä. Se ei myöskään hallinnut keppejä. (Siihen pulmaan olen jo tarttunut ja sitä ollaan korjaamassa! Hyvä minä.) Jaakotuskin oli Kolalle ihan outo. Eli oikeastaan ihan kaikki, mitä radalla piti tehdä, jäi sujumatta. :D Ainoa Kolan ehdottomasti jättimäiseksi onnistumiseksi luettava juttu on heti videon alussa. Kola hyppää hypyn, renkaan ja kääntyy putkeen kuin Noki. Siis yhtä tiiviisti ja hallitusti! Wau. Ja se ei ollut ainoa kerta, vaan se teki hienon käännöksen joka kerta tuossa radan alussa!
Anne palkkasi Kolaa jossain kohtaa ja Kola tuli palkalle niin, että rypäisi suoraan kuonolleen ja kynti rintakehällä hiekkaa. Pysähtymättä Kola ponnahti jaloilleen, syöksyi palkalle ja rynni ympäri hallia palkkansa kanssa. Annen kauhistunut ilme ja tokaisu: "Se tosiaan tekee kaiken täysillä", olivat aika hyvin tilannetta kuvaavia. Kola tekee niin täysillä, että välillä vähän pelottaa sen puolesta.
Kola antaa kaikkensa ja vielä vähän enemmän:
Minulle haasteellisinta oli tänään kääntää kropalla koirat viskikäännökseen. Luotan ihan liikaa tällä hetkellä Nokin käännöksiin, joten ohjaus oli löllö huitaisu. Saman löllön huitaisun tein muutamassa muussakin kohtaa, ja sain siitä piiskaa niin Annelta kuin itseltänikin. Ryhtiliike pitäisi muistaa kaikkien treenien alussa. Äh.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste videot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste videot. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Annen kolmanneksi viimeiset treenit
Kola pääsi jälleen mukaan, kun ryhmässä oli sairastupalaisia. Tehtiin Oulussa viikonloppuna ollutta Annen kolmosluokan hyppäriä, jossa kuulemma hyllyjä oli tullut oikein roppakaupalla.
Polvi oli alkutreeneistä ihan tyhmä ja kipeä, joten juoksemisesta ei ihan yllättäen meinannutkaan tulla yhtään mitään. Siksi Nokin rata meni lähinnä selviytymistaistelua taistellen. Olisi pitänyt ehtiä tehdä persjättö, mutta en vain pystynyt juoksemaan, vaikka oikeasti vauhtini olisikin riittänyt ihan hyvin. Noki taipui tosi mahtavasti ja itsellä oli tunne, että ihan hyvin pystyn ohjaamaan peräperää vaikka mitä ohjauskuviota, eikä mene homma sekaisin.
...tai no.. Homma meni sekaisin siinä vaiheessa, kun treenien lopuksi tehtiin "rallattelurataa". Pitkiä suoria, joissa olisi pitänyt juosta. Ei kerta kaikkiaan riittäneet paukut jaloissa ja tuntui, että jään sutimaan paikoilleen, kun olisi pitänyt jo juosta täysillä. ;)
Kolan kohdalla kipu oli häipynyt johonkin, joten pystyin taas juoksemaan pulmitta. Kola taipui ihan hillittömän hienosti radan alkuosassa esteillä 8-10. Harmi, ettei pätkä lopulta päätynyt videolle. Kola taipui nimittäin ihan täsmälleen yhtä hyvin kuin Noki! :O Tuntui ihan kevyeltä ohjata Kolaa ja Kola sai jutun juonesta kiinni hirmu nopeasti, kun kerran palkkasin sen persjättöön. Se ei ole (yllättäen..) päässyt vielä oikein koskaan harjoittelemaan persjättöjen lukemista, kun en ole voinut uskoa, että koskaan ehtisin Kolan kanssa niitä tekemään. Nyt ehdin. Ja reilusti. :)
Siis Kola teki kolmen hypyn takaakierto-saksalainen-persjättö-tiukka 180 asteen käännös -hyppyhässäkkää kuin olisi aina niitä tehnyt! Aika mieletöntä.
Polvi oli alkutreeneistä ihan tyhmä ja kipeä, joten juoksemisesta ei ihan yllättäen meinannutkaan tulla yhtään mitään. Siksi Nokin rata meni lähinnä selviytymistaistelua taistellen. Olisi pitänyt ehtiä tehdä persjättö, mutta en vain pystynyt juoksemaan, vaikka oikeasti vauhtini olisikin riittänyt ihan hyvin. Noki taipui tosi mahtavasti ja itsellä oli tunne, että ihan hyvin pystyn ohjaamaan peräperää vaikka mitä ohjauskuviota, eikä mene homma sekaisin.
...tai no.. Homma meni sekaisin siinä vaiheessa, kun treenien lopuksi tehtiin "rallattelurataa". Pitkiä suoria, joissa olisi pitänyt juosta. Ei kerta kaikkiaan riittäneet paukut jaloissa ja tuntui, että jään sutimaan paikoilleen, kun olisi pitänyt jo juosta täysillä. ;)
Kolan kohdalla kipu oli häipynyt johonkin, joten pystyin taas juoksemaan pulmitta. Kola taipui ihan hillittömän hienosti radan alkuosassa esteillä 8-10. Harmi, ettei pätkä lopulta päätynyt videolle. Kola taipui nimittäin ihan täsmälleen yhtä hyvin kuin Noki! :O Tuntui ihan kevyeltä ohjata Kolaa ja Kola sai jutun juonesta kiinni hirmu nopeasti, kun kerran palkkasin sen persjättöön. Se ei ole (yllättäen..) päässyt vielä oikein koskaan harjoittelemaan persjättöjen lukemista, kun en ole voinut uskoa, että koskaan ehtisin Kolan kanssa niitä tekemään. Nyt ehdin. Ja reilusti. :)
Siis Kola teki kolmen hypyn takaakierto-saksalainen-persjättö-tiukka 180 asteen käännös -hyppyhässäkkää kuin olisi aina niitä tehnyt! Aika mieletöntä.
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
BATin kisoissa
Aamupäivällä kurvattiin Kolan kanssa kokeilemaan taas ykkösissä kisaamista.
Kolan kohtaloksi koitui ensinnäkin se, että se ei edelleenkään hallitse lähtöjä, joissa on jotain erikoista. (Kuten nyt oli rengas.) Se tuli ekasta hypystä ali ja oli ihan turhaa ryhtyä sitä heittämään uudelleen lähtöön tai muutoinkaan keskeyttämään, joten jatkoin rataa edelleen. Kolmoshypyllä Kola lentää kuin ohjus tsiljoonaa jonnekin ulkoavaruuden laidalle, josta saan sen ongittua luokseni. :D Se ei reagoinut kai millään tavalla siihen, että olin rintamasuunta Kolaa kohden ja lähinnä seisoin paikallani. Se meni TÄYSILLÄ. :D
Toinen kompastuskivi olivat kontaktit. Ne menevät tehotreeniin, kunhan lumet taas sulavat. Kola on alkanut jäädä liian ylös istumaan, jolloin etujalat eivät osu maahan. Onneksi alla oli hylly, joten täysin rauhallisesti ryhdyin odottamaan, että herrä Läskipää tulisi sinne mihin kuuluukin. Ja tulihan se. En auttanut kädellä enkä kropalla, koska herra Läskipää kyllä osaa, kunhan viitsii vähän laskea hyperkierroksiaan sen verran, että tiedostaa, missä kohtaa kontaktia istuu.
Kolmas kompastuskivi olivat kepit, jotka menevät myös tehotreeniin. Otan kepit ihan uusiksi 2x2-kepeillä kevään aikana. Palataan kisa-areenoille, kunhan kepit ja kontaktit ovat paremmassa kunnossa.
Nokin kanssa radat eivät tuntuneet yhtään hyviltä. Vaikka videolta ne näyttävätkin sitten ihan ok-tason suorituksilta. Muuri on meidän ehdottomasti epävarmin esteemme. Noki pudottelee muurin paloja ihan liian usein. Jotain pitäisi siis tehdä. Muuri tehtiin radoilla yhteensä 4 kertaa, joten hieman ärsytti.
Ekalla radalla muurin palat lensivätkin. Ja radan toiseksi viimeisellä esteellä sählään ohjauksen kanssa, Noki pudottaa riman ja ohjaan Nokin vielä puomille, vaikka piti ohjata putkeen.
Toisella radalla menee ihan suhteellisen sujuvasti, paitsi että neljännellä esteellä Noki tekee jotain ja rämähtää hypyn päälle. Mieleen jäi vain näky, missä Noki on hypyn päällä jalat ihan solmussa ja rysähtää rintakehä edellä riman läpi. Se astui huonosti tai arvioi ponnistuspaikkansa väärin tai jotain muuta ihmeellistä. Hyppy oli ihan katastrofaalisen huono, eikä Noki missään vaiheessa päässyt hyppyasentoon. Lisäksi puomin jälkeen käännän rintamasuuntaa siten, että Noki väistää hypyn. Enkä tainnut edes käskyttää hyppäämään tai muutenkaan oikein vihjata, että hyppy pitäisi suorittaa.. Huoh.
Onneksi sentään joku asia sujuikin niin kuin olin suunnitellut. Päätin ennen ratoja, että keskityn erityisesti siihen, että putkien jälkeen tiedän, missä Noki on ja ohjaan sitä kunnolla putkesta sukeltamisen jälkeen. Ei nimittäin ole yksi eikä kaksi kertaa, kun kisoissa ja treeneissä olen unohtanut koiran haltuun ottamisen täysin putken jälkeen. Tänään se sujui. En unohtanut Nokia vaan huolehdin sen haltuuni.
Edes jotain hyvääkin.
(No. Oikeasti fiiliksestä huolimatta menohan näyttää sellaiselta tasaisen varmalta ja luotettavalta. Ainakin Nokin osalta. Se tekee kaiken juuri niin hyvin kuin osaa, eikä sooloile mitään. Tuossa alkaa olla hieman sellaista kyllä-me-osataan -henkeä. :) Eikä minun tarvitse Nokin puolesta jännittää kuin muurilla. Muut esteet se tekee juuri yhtä luotettavasti kuin treeneissäkin. :)
Kolan kohtaloksi koitui ensinnäkin se, että se ei edelleenkään hallitse lähtöjä, joissa on jotain erikoista. (Kuten nyt oli rengas.) Se tuli ekasta hypystä ali ja oli ihan turhaa ryhtyä sitä heittämään uudelleen lähtöön tai muutoinkaan keskeyttämään, joten jatkoin rataa edelleen. Kolmoshypyllä Kola lentää kuin ohjus tsiljoonaa jonnekin ulkoavaruuden laidalle, josta saan sen ongittua luokseni. :D Se ei reagoinut kai millään tavalla siihen, että olin rintamasuunta Kolaa kohden ja lähinnä seisoin paikallani. Se meni TÄYSILLÄ. :D
Toinen kompastuskivi olivat kontaktit. Ne menevät tehotreeniin, kunhan lumet taas sulavat. Kola on alkanut jäädä liian ylös istumaan, jolloin etujalat eivät osu maahan. Onneksi alla oli hylly, joten täysin rauhallisesti ryhdyin odottamaan, että herrä Läskipää tulisi sinne mihin kuuluukin. Ja tulihan se. En auttanut kädellä enkä kropalla, koska herra Läskipää kyllä osaa, kunhan viitsii vähän laskea hyperkierroksiaan sen verran, että tiedostaa, missä kohtaa kontaktia istuu.
Kolmas kompastuskivi olivat kepit, jotka menevät myös tehotreeniin. Otan kepit ihan uusiksi 2x2-kepeillä kevään aikana. Palataan kisa-areenoille, kunhan kepit ja kontaktit ovat paremmassa kunnossa.
Nokin kanssa radat eivät tuntuneet yhtään hyviltä. Vaikka videolta ne näyttävätkin sitten ihan ok-tason suorituksilta. Muuri on meidän ehdottomasti epävarmin esteemme. Noki pudottelee muurin paloja ihan liian usein. Jotain pitäisi siis tehdä. Muuri tehtiin radoilla yhteensä 4 kertaa, joten hieman ärsytti.
Ekalla radalla muurin palat lensivätkin. Ja radan toiseksi viimeisellä esteellä sählään ohjauksen kanssa, Noki pudottaa riman ja ohjaan Nokin vielä puomille, vaikka piti ohjata putkeen.
Toisella radalla menee ihan suhteellisen sujuvasti, paitsi että neljännellä esteellä Noki tekee jotain ja rämähtää hypyn päälle. Mieleen jäi vain näky, missä Noki on hypyn päällä jalat ihan solmussa ja rysähtää rintakehä edellä riman läpi. Se astui huonosti tai arvioi ponnistuspaikkansa väärin tai jotain muuta ihmeellistä. Hyppy oli ihan katastrofaalisen huono, eikä Noki missään vaiheessa päässyt hyppyasentoon. Lisäksi puomin jälkeen käännän rintamasuuntaa siten, että Noki väistää hypyn. Enkä tainnut edes käskyttää hyppäämään tai muutenkaan oikein vihjata, että hyppy pitäisi suorittaa.. Huoh.
Onneksi sentään joku asia sujuikin niin kuin olin suunnitellut. Päätin ennen ratoja, että keskityn erityisesti siihen, että putkien jälkeen tiedän, missä Noki on ja ohjaan sitä kunnolla putkesta sukeltamisen jälkeen. Ei nimittäin ole yksi eikä kaksi kertaa, kun kisoissa ja treeneissä olen unohtanut koiran haltuun ottamisen täysin putken jälkeen. Tänään se sujui. En unohtanut Nokia vaan huolehdin sen haltuuni.
Edes jotain hyvääkin.
(No. Oikeasti fiiliksestä huolimatta menohan näyttää sellaiselta tasaisen varmalta ja luotettavalta. Ainakin Nokin osalta. Se tekee kaiken juuri niin hyvin kuin osaa, eikä sooloile mitään. Tuossa alkaa olla hieman sellaista kyllä-me-osataan -henkeä. :) Eikä minun tarvitse Nokin puolesta jännittää kuin muurilla. Muut esteet se tekee juuri yhtä luotettavasti kuin treeneissäkin. :)
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Seinäjoella leireilemässä
Vuosi sitten oltiin Seinäjoella ja sen viikonlopun perusteella tehtiin koko kevät ja seuraava kesä hommia kontaktien uudistamisen parissa.
Tällä kertaa ei mukaan tarttunut ihan tuon tyyppistä massiivista urakkaa, mutta oivalluksia sain tälläkin kertaa. Oikeastaan tärkein oivallus oli se, että olen oppinut ihan oikeasti paljon ohjaamista vuoden aikana. Nauroin ääneen (sillä tavalla ystävällisen ymmärtäväisesti) katsoessani noita viime vuoden videoita. Videoista näkyi ihan hirveä kiire ja ihan kauhea hätä ja paniikki.
Nyt viikonlopusta jäi se fiilis, että minä ehdin - ja tiedän, mitä haluan tehdä. :) :) :) "Tehdään seuraavaksi niisto-persejättö." Ja minä pystyin sanomaan, että "Okei, tehdään vaan" ja ihan vilpittömästi tiesin, mitä on tarkoitus tehdä ja miten ja miksi. Pääsin kokeilemaan pakkovalssia (noin miljoona kertaa :D ), twistiä, valssia, niistoa, back-lappiä, poispäinkäännöstä, jaakotusta, takaaleikkausta, persjättöä... (Ymmärtänette pointin.) Tehtiin siis rataa noin viiden esteen pätkissä ja kukin pätkä tehtiin vähintään kahdella-kolmella erilaisella ohjaustekniikalla.
En todellakaan osaa edelleenkään ohjata niin hyvin kuin haluaisin, mutta vähä vähältä alkaa tuntua siltä, että pystyn käyttämään kisoissakin muitakin ohjauskuvioita kuin valssia. Työkalupakissa on siis jo muutakin kuin pelkkä leka. ;) Tuntui tosi mahtavalta huomata, että pystyin "lennossa" vaihtamaan ohjausta ja Noki toimi hienosti, vaikka vaihdoinkin itselleni vieraampiin ohjauksiin.
Noki puolestaan. No. Se on mahtavan mahtavan mahtava yhteistyökumppani. Se tekee innosta puhkuen juuri niin kauan kuin jalat sitä kantavat. Se tekee ohjaukseni mukaan kuuliaisesti ja kiltisti. Irtoaa, kun käsken irtoamaan. Ei keksi itse eikä sovella tai sählää. Sen puolesta minun ei tarvitse vältellä tiettyjä ohjauskuvioita tai jumittua käyttämään paria tutuinta ohjausta. Noki tulee ihan mihin tahansa ohjaukseen, jos minä vain osaan ohjata.
Nokista kyllä huomasi sunnuntain treenien lopussa, että sen jalat alkoivat painaa aivan samalla tavalla kuin minunkin jalkani. Sementtikengissä rämmittii... ei rämmitty. Mentiin hienosti ja sujuvasti. Sementtikengistä huolimatta siis tehtiin sujuva, mainio rata, jossa toki on parannettavaa. Mutta myös monet asiat sujuivat paremmin kuin koskaan aiemmin. :)
Tykkäsin tosi paljon siitä, että Sanna pisti kokeilemaan samalla pätkällä erilaisia ohjauksia. Se oli juuri sitä, mitä tarvitsenkin. Pitää saada lisää näkökulmaa siihen, miten monella eri tavalla saman tilanteen voi hoidella. :) Ja miten hyvin voi hoidella tilanteen itselle vieraammallakin ohjauksella! Jebou!
Viikonlopun viimeinen suoritus. Nollarata, jonka jälkeen olin enemmän puhki kuin minkään aikaisemman agilitytreenin jälkeen. :D Ja kyllähän se näkyy, ettei minun eikä Nokinkaan jaloista enää oikein irtoa. Mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että tehtiin kumpikin tosiaan täysillä. ;)
Jälkikäteen pohdittua:
On hassua, miten vahvasti sitä voikaan keskittyä treenaamiseen. En kuule enkä näe mitään muuta, kun treenaan. En havainnoi ympäristöäni lainkaan.
En kertaakaan esimerkiksi "nähnyt", kuka minua videoi radan reunalla. Se oli Annina tai Katja, mutta kumpi.. En tiedä. Lisäksi videolta kuulee kaikkia radan ulkopuolisia juttuja, joihin olisi voinut kuvitella havahtuvansa ja kääntyvänsä katsomaan, mutta en ole kiinnittänyt niihin _mitään_ huomiota. En myöskään nähnyt, missä Sanna on silloin, kun tehdään Nokin kanssa yhdessä. Kuulin kyllä tietyt huomautukset, kuten "MENE MENE!" tai "HYVÄ!", mutta noin muuten minulle olisi varmaan voinut kertoa Elämän Tarkoituksen tai sen, mihin universumi päättyy. En olisi kuullut. Kaikki ulkopuolinen ikään kuin katoaa, kun keskittyminen Nokiin ja omaan liikkeeseen on niin vahvaa.
Hassu huomio.
Tällä kertaa ei mukaan tarttunut ihan tuon tyyppistä massiivista urakkaa, mutta oivalluksia sain tälläkin kertaa. Oikeastaan tärkein oivallus oli se, että olen oppinut ihan oikeasti paljon ohjaamista vuoden aikana. Nauroin ääneen (sillä tavalla ystävällisen ymmärtäväisesti) katsoessani noita viime vuoden videoita. Videoista näkyi ihan hirveä kiire ja ihan kauhea hätä ja paniikki.
Nyt viikonlopusta jäi se fiilis, että minä ehdin - ja tiedän, mitä haluan tehdä. :) :) :) "Tehdään seuraavaksi niisto-persejättö." Ja minä pystyin sanomaan, että "Okei, tehdään vaan" ja ihan vilpittömästi tiesin, mitä on tarkoitus tehdä ja miten ja miksi. Pääsin kokeilemaan pakkovalssia (noin miljoona kertaa :D ), twistiä, valssia, niistoa, back-lappiä, poispäinkäännöstä, jaakotusta, takaaleikkausta, persjättöä... (Ymmärtänette pointin.) Tehtiin siis rataa noin viiden esteen pätkissä ja kukin pätkä tehtiin vähintään kahdella-kolmella erilaisella ohjaustekniikalla.
En todellakaan osaa edelleenkään ohjata niin hyvin kuin haluaisin, mutta vähä vähältä alkaa tuntua siltä, että pystyn käyttämään kisoissakin muitakin ohjauskuvioita kuin valssia. Työkalupakissa on siis jo muutakin kuin pelkkä leka. ;) Tuntui tosi mahtavalta huomata, että pystyin "lennossa" vaihtamaan ohjausta ja Noki toimi hienosti, vaikka vaihdoinkin itselleni vieraampiin ohjauksiin.
Noki puolestaan. No. Se on mahtavan mahtavan mahtava yhteistyökumppani. Se tekee innosta puhkuen juuri niin kauan kuin jalat sitä kantavat. Se tekee ohjaukseni mukaan kuuliaisesti ja kiltisti. Irtoaa, kun käsken irtoamaan. Ei keksi itse eikä sovella tai sählää. Sen puolesta minun ei tarvitse vältellä tiettyjä ohjauskuvioita tai jumittua käyttämään paria tutuinta ohjausta. Noki tulee ihan mihin tahansa ohjaukseen, jos minä vain osaan ohjata.
Nokista kyllä huomasi sunnuntain treenien lopussa, että sen jalat alkoivat painaa aivan samalla tavalla kuin minunkin jalkani. Sementtikengissä rämmittii... ei rämmitty. Mentiin hienosti ja sujuvasti. Sementtikengistä huolimatta siis tehtiin sujuva, mainio rata, jossa toki on parannettavaa. Mutta myös monet asiat sujuivat paremmin kuin koskaan aiemmin. :)
Tykkäsin tosi paljon siitä, että Sanna pisti kokeilemaan samalla pätkällä erilaisia ohjauksia. Se oli juuri sitä, mitä tarvitsenkin. Pitää saada lisää näkökulmaa siihen, miten monella eri tavalla saman tilanteen voi hoidella. :) Ja miten hyvin voi hoidella tilanteen itselle vieraammallakin ohjauksella! Jebou!
Viikonlopun viimeinen suoritus. Nollarata, jonka jälkeen olin enemmän puhki kuin minkään aikaisemman agilitytreenin jälkeen. :D Ja kyllähän se näkyy, ettei minun eikä Nokinkaan jaloista enää oikein irtoa. Mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että tehtiin kumpikin tosiaan täysillä. ;)
Jälkikäteen pohdittua:
On hassua, miten vahvasti sitä voikaan keskittyä treenaamiseen. En kuule enkä näe mitään muuta, kun treenaan. En havainnoi ympäristöäni lainkaan.
En kertaakaan esimerkiksi "nähnyt", kuka minua videoi radan reunalla. Se oli Annina tai Katja, mutta kumpi.. En tiedä. Lisäksi videolta kuulee kaikkia radan ulkopuolisia juttuja, joihin olisi voinut kuvitella havahtuvansa ja kääntyvänsä katsomaan, mutta en ole kiinnittänyt niihin _mitään_ huomiota. En myöskään nähnyt, missä Sanna on silloin, kun tehdään Nokin kanssa yhdessä. Kuulin kyllä tietyt huomautukset, kuten "MENE MENE!" tai "HYVÄ!", mutta noin muuten minulle olisi varmaan voinut kertoa Elämän Tarkoituksen tai sen, mihin universumi päättyy. En olisi kuullut. Kaikki ulkopuolinen ikään kuin katoaa, kun keskittyminen Nokiin ja omaan liikkeeseen on niin vahvaa.
Hassu huomio.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Lohja 4.3.2012
Anne Viitanen oli suunnitellut aika haastavat agiradat kakkosluokkalaisille. Eka rata oli kylläkin vähän helpompi ja siitä olisikin ollut ihan mahdollista saada nolla. Ikävä kyllä olin ehtinyt rataan tutustumisessa ajatella loppuradasta aivoihini talteen vain sen ajatuksen, että kolmanneksi viimeisenä olevan suoran putken aikana juoksen kuin en ole koskaan aiemmin juossut, tukkani hulmuaa, jalkani iskevät kipinää ja hädin tuskin kosketan maata, kun vauhtini on niin kova... Kunnes sitten heräsin siihen todellisuuteen, että unohdin täysin ohjata Nokin suoraa putkea edeltävälle hypylle. Ajatukset olivat NIIN vahvasti siinä täysillä kohti loppusuoraa pinkomisessa, että hopsanssaa.. Noki ohitti hypyn ja juoksi putkeen.
Toisella radalla tuloksia saatiin ainoastaan kolme kappaletta ja omalla kympillämme sijoituttiin Nokin kanssa hopealle. Radalla oli useampikin ansapaikka. Heti radan alussa hyppy 3 oli TODELLA vaikea. Maksikoiria ei saanut oikein kukaan kääntymään nätisti kolmannelle hypylle, vaan suoritukset olivat aikamoista räpiköimistä. Niin meilläkin. Neljäntenä esteenä koira piti ohjata suoraan putkeen, jonka päässä näkyi hyppy - johon koiran ei tietenkään pitänyt mennä, vaan kaartaa muurille. Yksi koira toisensa perään hyllytti mineissä ja medeissä tuohon kohtaan, joten päätin ottaa sen tarkasti ja karjua Nokia kuin jalopeura jo hyvissä ajoin, kun Noki oli vielä putkessa. Se toimikin. :) (Tuomari Anne Viitanen kertoi radastaan kisan jälkeen ja sanoi, että tuo kohta meni pieleen lähes kaikilla juuri siksi, että omistajat eivät pitäneet meteliä siitä, että mihin koiran pitää kääntyä, joten koira luki edessä olevan hypyn. Luonnollisestikin.)
Pohdittiin Siiri-porgtugeesin omistajan Sannan kanssa medejä ja minejä katsellessa, että miten halvatussa suoristetaan koiran linja keppejä seuranneen U-putken jälkeen, ettei piski mene puomin alla olevaan putkeen vaan sinne puomille. Olisi pitänyt jotenkin vekata linja paremmaksi.. tai jotain.. En keksinyt hyvää ratkaisua, vaan tein ihan hölmösti - näin jälkikäteen ajatellen - ja menin ulkokaarteeseen ajatuksena kevyesti Nokin päälle juoksemalla työntää Noki pois putkelta kohti puomia. Noki luki kohti suuntautuvan juoksulinjani ja väisti koko halvatun hypyn. ;)
No, hyvä mieli jäi taas ja tuomarikin kehui menoamme kisan jälkeen. :) Eiköhän ne kolmoset sieltä jossain vaiheessa päästä korkkaamaan.
Toisella radalla tuloksia saatiin ainoastaan kolme kappaletta ja omalla kympillämme sijoituttiin Nokin kanssa hopealle. Radalla oli useampikin ansapaikka. Heti radan alussa hyppy 3 oli TODELLA vaikea. Maksikoiria ei saanut oikein kukaan kääntymään nätisti kolmannelle hypylle, vaan suoritukset olivat aikamoista räpiköimistä. Niin meilläkin. Neljäntenä esteenä koira piti ohjata suoraan putkeen, jonka päässä näkyi hyppy - johon koiran ei tietenkään pitänyt mennä, vaan kaartaa muurille. Yksi koira toisensa perään hyllytti mineissä ja medeissä tuohon kohtaan, joten päätin ottaa sen tarkasti ja karjua Nokia kuin jalopeura jo hyvissä ajoin, kun Noki oli vielä putkessa. Se toimikin. :) (Tuomari Anne Viitanen kertoi radastaan kisan jälkeen ja sanoi, että tuo kohta meni pieleen lähes kaikilla juuri siksi, että omistajat eivät pitäneet meteliä siitä, että mihin koiran pitää kääntyä, joten koira luki edessä olevan hypyn. Luonnollisestikin.)
Pohdittiin Siiri-porgtugeesin omistajan Sannan kanssa medejä ja minejä katsellessa, että miten halvatussa suoristetaan koiran linja keppejä seuranneen U-putken jälkeen, ettei piski mene puomin alla olevaan putkeen vaan sinne puomille. Olisi pitänyt jotenkin vekata linja paremmaksi.. tai jotain.. En keksinyt hyvää ratkaisua, vaan tein ihan hölmösti - näin jälkikäteen ajatellen - ja menin ulkokaarteeseen ajatuksena kevyesti Nokin päälle juoksemalla työntää Noki pois putkelta kohti puomia. Noki luki kohti suuntautuvan juoksulinjani ja väisti koko halvatun hypyn. ;)
No, hyvä mieli jäi taas ja tuomarikin kehui menoamme kisan jälkeen. :) Eiköhän ne kolmoset sieltä jossain vaiheessa päästä korkkaamaan.
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
annen treeneissä taas :)
Tehtiin kolmosluokan tasoista rataa ja aivan käsittämätöntä oli se, että ensin vedettiin Nokin kanssa rata kaksi kertaa putkeen nollana (joskin toinen huonompi nolla ja toinen parempi) ja Kolan kanssakin tehtiin melkein-nollia pari kappaletta! :O Kolalle vaikeaa oli jälleen putki-puomi -erottelu, mutta Kolaan tepsi vastaisen käden ohjaus. Tuli sellainen olo, että vitsit tää menee sujuvasti ja vitsit mulla on mukavat yhteistyökumppanikoirat. :) Koirat sai Anneltakin kehuja. :)
Enpä olisi vielä ennen joulua uskonut, että Kolan rata ei mitenkään hillittömän silmiinpistävästi eroa Nokin suorituksesta. Mutta niin se vaan on, katso vaikka!
Enpä olisi vielä ennen joulua uskonut, että Kolan rata ei mitenkään hillittömän silmiinpistävästi eroa Nokin suorituksesta. Mutta niin se vaan on, katso vaikka!
perjantai 17. helmikuuta 2012
tekniikkaa haltuun
Noki melkein poikkeuksetta osaa. Minä en. Niinpä minun pitää treenata. Yritin tänään saada haltuun saksalaista ja viskikäännöstä.
Viskikäännös on sekä minulle että Nokille uusi juttu. Tätä päästiin kokeilemaan ekaa kertaa Annen treeneissä viikko sitten. Otettiin tänään vähän haltuun uutta ohjauskuviota, mutta tuossa treenissä liikkeeseen ei tullut niin paljon vauhtia, että tilanne olisi esim. kisaradan näkökulmasta kovin realistinen.
Saksalaisessa en oikein itse osaa vielä hallita sitä, miten nopeasti pitäisi lähteä "alta pois". Eli pitäisi löytää tasapaino sen suhteen, etten jää Nokin tielle hypyn alastulopaikalle, mutta toisaalta en voi karata liian aikaisin, ettei Noki jätä hyppyä hyppäämättä. Ensimmäisillä kerroilla olin liian kauan Nokin edessä.
Lopuksi otettiin muutama toisto itsenäisiä keppejä erilaisista lähetyspaikoista ja erilaisilla häiriöjutuilla.
Viskikäännös on sekä minulle että Nokille uusi juttu. Tätä päästiin kokeilemaan ekaa kertaa Annen treeneissä viikko sitten. Otettiin tänään vähän haltuun uutta ohjauskuviota, mutta tuossa treenissä liikkeeseen ei tullut niin paljon vauhtia, että tilanne olisi esim. kisaradan näkökulmasta kovin realistinen.
Saksalaisessa en oikein itse osaa vielä hallita sitä, miten nopeasti pitäisi lähteä "alta pois". Eli pitäisi löytää tasapaino sen suhteen, etten jää Nokin tielle hypyn alastulopaikalle, mutta toisaalta en voi karata liian aikaisin, ettei Noki jätä hyppyä hyppäämättä. Ensimmäisillä kerroilla olin liian kauan Nokin edessä.
Lopuksi otettiin muutama toisto itsenäisiä keppejä erilaisista lähetyspaikoista ja erilaisilla häiriöjutuilla.
lauantai 11. helmikuuta 2012
kola kierroksilla
Eihän tämä kisatilanteessa matalammassa vireessä tekeminen tietenkään saanut aikaan mitään siirtovaikutusta treenitilanteeseen. Annen treeneissä keskiviikkona lauteille asteli jälleen moottori punaisena hyrräävä Komppu Perronen. (Ja lähes yhtä pahasti ylikuumentunut Tiitiäinen.) Yli kahden viikon lähes täydellinen treenitauko (kisoja lukuunottamatta) ja muutenkin pakkasen takia vähillä liikkumisilla vietetyt lähipäivät näkyivät ja kuuluivat.
Lisäksi Anne oli valinnut treeniradaksi kolmosluokan kisaradan, joten Kolalla oli todellakin haasteen paikka edessään. Ja minulla myös. Nokin sain kyllä vietyä kai nollalla radasta läpi - joskin tosi rumalla nollalla - mutta Kolan kanssa homma kaatui ensinnäkin siihen, että A:n alla oli putki, jonka molemmat päät olivat A:n ylösmenon vieressä tarjolla. Ja toisekseen Kola olisi pitänyt saada taipumaan viskikäännökseen, ja sehän nyt ei kuulu tässä vaiheessa Kolan repertuaareihin ollenkaan. Niinpä Kola ei voinut käsittää, mitä yritin huitoa ja miksi juoksentelin sen selän takana ihan-mihin-sattuu -paikkoihin.
Eikä Kola voinut tajuta sitäkään, että Anne pistää lypsykumin (joka sitten saatiin Annelta ihan ikiomaksi ja johon Kola rakastui lähes hysteerisesti) A:n huipulle, mutta sitä ei saakaan sitten heti singota hakemaan. Että muka pitäisi ensin malttaa tehdä putki ja hyppy ja vasta sitten juosta A:lle. Tarkoitus oli saada Kola siis valitsemaan putken sijasta A, mutta koko homma meni kyllä ihan reisille. :D Enkä sitä oikean valinnan tekemistä aio jatkossa todellakaan tällä systeemillä (houkuttelemalla) opettaa. Mutta olihan se kaiken kaikkiaan hihityttävää, kun Kolaa ei ensin saa A:lle edes pakottamalla ja lypsykumin voimasta johtuen sitä ei sitten saanut enää A:lta alas. Kirjaimellisesti. (Onneksi videon kohdassa 3:02 selviää, kuka pilasi koiran.. :D )
Treeneissä tuli kyllä taas niin vahvasti se tunne, etten osaa vielä oikeastaan yhtään tehdä yhteistyötä Kolan kanssa. Noki on kuin Sitikkani, helppo ajaa ja ohjata, kiva ja tuttu. Kola on kuin englantilainen, ratti väärällä puolen ohjaamoa sijaitseva kiihdytysauto, jolla pitäisi ajaa vasemmanpuoleisessa liikenteessä liikenneympyrään ja sieltä ulos. Kolan treenivuoron jälkeen oli ihan sellainen fyysinen helpotuksen tunne, kun tuli Nokin vuoro. Ei tarvinnut enää pinnistellä oman osaamisen äärirajojen tuolla puolen.
Saanko esitellä: sähläystä kerrakseen -treenit
Lisäksi Anne oli valinnut treeniradaksi kolmosluokan kisaradan, joten Kolalla oli todellakin haasteen paikka edessään. Ja minulla myös. Nokin sain kyllä vietyä kai nollalla radasta läpi - joskin tosi rumalla nollalla - mutta Kolan kanssa homma kaatui ensinnäkin siihen, että A:n alla oli putki, jonka molemmat päät olivat A:n ylösmenon vieressä tarjolla. Ja toisekseen Kola olisi pitänyt saada taipumaan viskikäännökseen, ja sehän nyt ei kuulu tässä vaiheessa Kolan repertuaareihin ollenkaan. Niinpä Kola ei voinut käsittää, mitä yritin huitoa ja miksi juoksentelin sen selän takana ihan-mihin-sattuu -paikkoihin.
Eikä Kola voinut tajuta sitäkään, että Anne pistää lypsykumin (joka sitten saatiin Annelta ihan ikiomaksi ja johon Kola rakastui lähes hysteerisesti) A:n huipulle, mutta sitä ei saakaan sitten heti singota hakemaan. Että muka pitäisi ensin malttaa tehdä putki ja hyppy ja vasta sitten juosta A:lle. Tarkoitus oli saada Kola siis valitsemaan putken sijasta A, mutta koko homma meni kyllä ihan reisille. :D Enkä sitä oikean valinnan tekemistä aio jatkossa todellakaan tällä systeemillä (houkuttelemalla) opettaa. Mutta olihan se kaiken kaikkiaan hihityttävää, kun Kolaa ei ensin saa A:lle edes pakottamalla ja lypsykumin voimasta johtuen sitä ei sitten saanut enää A:lta alas. Kirjaimellisesti. (Onneksi videon kohdassa 3:02 selviää, kuka pilasi koiran.. :D )
Treeneissä tuli kyllä taas niin vahvasti se tunne, etten osaa vielä oikeastaan yhtään tehdä yhteistyötä Kolan kanssa. Noki on kuin Sitikkani, helppo ajaa ja ohjata, kiva ja tuttu. Kola on kuin englantilainen, ratti väärällä puolen ohjaamoa sijaitseva kiihdytysauto, jolla pitäisi ajaa vasemmanpuoleisessa liikenteessä liikenneympyrään ja sieltä ulos. Kolan treenivuoron jälkeen oli ihan sellainen fyysinen helpotuksen tunne, kun tuli Nokin vuoro. Ei tarvinnut enää pinnistellä oman osaamisen äärirajojen tuolla puolen.
Saanko esitellä: sähläystä kerrakseen -treenit
perjantai 3. helmikuuta 2012
kola on sekaisin
Kolalla vinksahti päässä hetkellisesti. Se yritti kovasti muistella menneitä Nokin kanssa.
..mutta eihän siitä sitten lopulta mitään tullut..
..mutta eihän siitä sitten lopulta mitään tullut..
maanantai 23. tammikuuta 2012
ON/OFF
Kola on äärimmäisyyksien koira. Tänään Kolan oli kovin KOVIN vaikea ymmärtää, että lähdettäisiin ihan oikeasti muka johonkin hitsin treeneihin, kun kello on jo karvaa vaille nahka ja isojen ja pienten koirien nukkumaanmenoaika on ollut ja mennyt aikapäivää sitten. Yritin sillä tavalla ystävällisen kevyesti innostaa omaan petiinsä yöunille käynyttä koiraani lähtemään. Videolle tallentuivat parin minuutin suostuttelu-/herättelytuokiosta viimeiset puoli minuuttia. :D Koko aikana koirasta liikkui ainoastaan oikea silmä. :D :D (Ehkä vasenkin, kuka tietää..)
Mutta sitten, kun päästiin hallille, oli kierroksissa vähän toinen lukema.. Kola rysäyttää TODELLA pahasti renkaaseen ja joku toinen koira saattaisi todeta sellaisen jälkeen, että "mä en kiitos enää halua treenata enkä ainakaan rengasta". Kolaa ei jäänyt painamaan, vaan se teki rengasta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, kun rysäytyksen jälkeen mentiin heti uudestaan "hevosen selkään", ettei jäisi pahaa mieltä tai muistikuvia. Rengas meni mäsäksi, kun Kolan voima sai yhden koukkuruuvin suoristumaan. Mutta mitä yhdestä rysäyksestä, tuumii Kola.
(Ja jos katsoo Kolan häntää välittömästi törmäyksen jälkeen, niin häntä on vietikkäästi pystyssä ja heiluu. Moottorissa kierrokset on niin korkeella, ettei törmäystä kai ehdi edes huomata. :O )
Mutta sitten, kun päästiin hallille, oli kierroksissa vähän toinen lukema.. Kola rysäyttää TODELLA pahasti renkaaseen ja joku toinen koira saattaisi todeta sellaisen jälkeen, että "mä en kiitos enää halua treenata enkä ainakaan rengasta". Kolaa ei jäänyt painamaan, vaan se teki rengasta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, kun rysäytyksen jälkeen mentiin heti uudestaan "hevosen selkään", ettei jäisi pahaa mieltä tai muistikuvia. Rengas meni mäsäksi, kun Kolan voima sai yhden koukkuruuvin suoristumaan. Mutta mitä yhdestä rysäyksestä, tuumii Kola.
(Ja jos katsoo Kolan häntää välittömästi törmäyksen jälkeen, niin häntä on vietikkäästi pystyssä ja heiluu. Moottorissa kierrokset on niin korkeella, ettei törmäystä kai ehdi edes huomata. :O )
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
parhaat kaverit
Nokin ja Kolan parhaat kaverit ovat ehdottomasti villakoiraneidot Milka, Jassu ja uutena tulokkaana kääpiövillis Peppi, Nero, Neva, Miska, Ronja ja Remu. Videokoosteeseen ovat tällä kertaa päässeet villakoiratytöt ja Nero. Peppi tekee parhaansa, että pysyisi muun lauman mukana. Aina ei ehkä ihan vauhdissa pärjää, mutta mitä siitä. Kunhan yrittää parhaansa. ;)
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
kisaamista ja sairauslomaa
PORSKin kisoissa tänään Noki teki jälleen tasaisen varmaa työtä. Ensimmäistä rataa ei tullut videoitua, ikävä kyllä. Seitsemäntenä radalla ollut U-putki imaisi väärään päähän, kun en saanut käsiteltyä Nokin linjaa sellaiseksi, että se olisi valinnut oikean pään. Muutoin rata oli hyvän tuntuista ja hallittua, nopeaa etenemistä. Aliaikaa kertyi hieman alle 10 sekuntia, vaikka ei tehty kontakteja missään määrin hätiköiden tai kiireellä. Rata päättyi puomiin ja hyppyyn ja koska alla oli hylly, juoksin puomin jälkeen maalihypyn ohi minkä kintuistani pääsin ja vapautin Nokin vasta, kun itse olin jo maalialueella. Hienosti Tiitiäinen jäi kontaktille istumaan ja lähti vasta luvan saatuaan perääni. 8)
Toisella radalla jo rataan tutustumisessa oli tunne, että "tää ei oo mun rata". Rataprofiili oli yhtä kiemuraa ja kieputusta eikä ainoaakaan suoraa linjaa löytynyt. Rata ei siitä huolimatta oikeastaan ollut kovinkaan vaikea - löysin yhden ainoan ansakohdan. Mutta jotenkin rata ei vaan tuntunut hyvältä.
Rataan tutustumisessa kävelin takakulman hyppy-U-putki-pituuden ympärillä kerta toisensa jälkeen, kun en oikein saanut sitä kohtaa mitenkään järkeväksi tai omille jaloille sopivaksi. Tuntui, että en vain saa sitä kohtaa haltuun. Ja niinhän siinä kävi, että olin autuaan myöhässä ja pihalla kuin lumiukko kisatilanteessakin. Valssi puomin jälkeen tuntui ihan typerältä ratkaisulta, mutta Noki on persjätöissä karannut pari kertaa kontaktilta. Niinpä otin varman päälle ja valssasin. Valssin jälkeen vein Nokin ihan turhaan pitkälle kohti seuraavaa hyppyä ja olin myöhässä putken jälkeen. Noki lipsahti selän taakse ja unohdin melkein radan ja kaiken tämän sählingin perusteella Noki saa pituudelle niin kurjan ponnistuspaikan ja minun liikkeeni on yhtä kaaosta, joten Nokilla ei oikein ole mitään toivoa suorittaa estettä oikein. Videossa lukee, että oltaisiin saatu vitonen, mutta kymppihän siitä tuli, kun saatiin pituudesta sekä kielto että virhe. Ilmeisesti siksi, että paloja kaatui ja Noki tuli pituuden sivusta pois..
Rata oli melkoista pyöritystä ja käännöstä käännöksen perään, joten sikäli voinen olla ihan tyytyväinen, että selvittiin siitä noinkin pienin "vaurioin". ;)
edit. Ai niin! Tunnustaako joku, että kuka hitsi se oli, kun sanoi kisojen ilmoittautumisessa, että "ai TÄMÄ on SE Noki!" Oliko se joku, joka minun pitäisi ehkä tietää tai tuntea? (Pahoittelen, jos oli. Kasvo- ja nimimuistini on äärimmäisen huono.) Tosin veikkaan, että kyseessä oli sellainen joku, joka tuntee Nokin (ja Kolan?) muttei niinkään minua.. ;)
Illalla huomasin, että Nokin kynsi on lohjennut. Voi pylly. Huomenna mennään Sannalle näyttämään varvasta. Oma veikkaukseni on, ettei ole mitään toivoa, että kynnen voisi säästää. Kolan vastaavalla tavalla pituussuunnassa lohjennut kynsi poistettiin, joten mikäpä säästäisi Nokinkaan kynnen.. Kolasta tulee siis tulevan kuukauden (?) ajaksi treenikoirani ja varmaan myös kisakoirani. Eiköhän me Kolankin kanssa uskaltauduta kisaamaan, nyt kun ei ole mitään tekosyytä ("En mä ehdi/jaksa/pysty kahdella koiralla kisaamaan...") olla kisaamattakaan. ;) Onneksi on kaksi koiraa, koska kynnen paranemiseen menee kuitenkin useampi viikko, ja olisin ihan rikki ja hajalla, jos pitäisi piiiiitkät viikot vaan maata kotona kun muut saa treenata! ;)
edit. Sanna ei onneksi joutunutkaan kuorimaan koko himputin kynttä, joten sairausloma jää vain pariin viikkoon. Hieno homma. :)
Toisella radalla jo rataan tutustumisessa oli tunne, että "tää ei oo mun rata". Rataprofiili oli yhtä kiemuraa ja kieputusta eikä ainoaakaan suoraa linjaa löytynyt. Rata ei siitä huolimatta oikeastaan ollut kovinkaan vaikea - löysin yhden ainoan ansakohdan. Mutta jotenkin rata ei vaan tuntunut hyvältä.
Rataan tutustumisessa kävelin takakulman hyppy-U-putki-pituuden ympärillä kerta toisensa jälkeen, kun en oikein saanut sitä kohtaa mitenkään järkeväksi tai omille jaloille sopivaksi. Tuntui, että en vain saa sitä kohtaa haltuun. Ja niinhän siinä kävi, että olin autuaan myöhässä ja pihalla kuin lumiukko kisatilanteessakin. Valssi puomin jälkeen tuntui ihan typerältä ratkaisulta, mutta Noki on persjätöissä karannut pari kertaa kontaktilta. Niinpä otin varman päälle ja valssasin. Valssin jälkeen vein Nokin ihan turhaan pitkälle kohti seuraavaa hyppyä ja olin myöhässä putken jälkeen. Noki lipsahti selän taakse ja unohdin melkein radan ja kaiken tämän sählingin perusteella Noki saa pituudelle niin kurjan ponnistuspaikan ja minun liikkeeni on yhtä kaaosta, joten Nokilla ei oikein ole mitään toivoa suorittaa estettä oikein. Videossa lukee, että oltaisiin saatu vitonen, mutta kymppihän siitä tuli, kun saatiin pituudesta sekä kielto että virhe. Ilmeisesti siksi, että paloja kaatui ja Noki tuli pituuden sivusta pois..
Rata oli melkoista pyöritystä ja käännöstä käännöksen perään, joten sikäli voinen olla ihan tyytyväinen, että selvittiin siitä noinkin pienin "vaurioin". ;)
edit. Ai niin! Tunnustaako joku, että kuka hitsi se oli, kun sanoi kisojen ilmoittautumisessa, että "ai TÄMÄ on SE Noki!" Oliko se joku, joka minun pitäisi ehkä tietää tai tuntea? (Pahoittelen, jos oli. Kasvo- ja nimimuistini on äärimmäisen huono.) Tosin veikkaan, että kyseessä oli sellainen joku, joka tuntee Nokin (ja Kolan?) muttei niinkään minua.. ;)
Illalla huomasin, että Nokin kynsi on lohjennut. Voi pylly. Huomenna mennään Sannalle näyttämään varvasta. Oma veikkaukseni on, ettei ole mitään toivoa, että kynnen voisi säästää. Kolan vastaavalla tavalla pituussuunnassa lohjennut kynsi poistettiin, joten mikäpä säästäisi Nokinkaan kynnen.. Kolasta tulee siis tulevan kuukauden (?) ajaksi treenikoirani ja varmaan myös kisakoirani. Eiköhän me Kolankin kanssa uskaltauduta kisaamaan, nyt kun ei ole mitään tekosyytä ("En mä ehdi/jaksa/pysty kahdella koiralla kisaamaan...") olla kisaamattakaan. ;) Onneksi on kaksi koiraa, koska kynnen paranemiseen menee kuitenkin useampi viikko, ja olisin ihan rikki ja hajalla, jos pitäisi piiiiitkät viikot vaan maata kotona kun muut saa treenata! ;)
edit. Sanna ei onneksi joutunutkaan kuorimaan koko himputin kynttä, joten sairausloma jää vain pariin viikkoon. Hieno homma. :)
lauantai 14. tammikuuta 2012
lumipuuhia
Lahteen on tullut kunnolla lunta. Pojat nauttivat pihatöistä ja osallistuvat autoremonttiin parhaiden taitojensa mukaan - eli kuskaavat lelua lelun perään remonttireiskalle heitettäväksi.
Videolla lelliprinsessan pettymyksen hetki, niskakenohaukunnan alkeita, onnellinen lelliprinsessa hevosmaisten onnellisuusloikkien kourissa ja espanjanlumikoirapupujen talviloikkia.
Videolla lelliprinsessan pettymyksen hetki, niskakenohaukunnan alkeita, onnellinen lelliprinsessa hevosmaisten onnellisuusloikkien kourissa ja espanjanlumikoirapupujen talviloikkia.
torstai 5. tammikuuta 2012
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
uimassa
Käytiin Kolan, Nokin ja Neron kanssa läträämässä puoli tuntia Helsingin uudessa koirauimalassa. Matkaa sinne on kolmisen kilometriä, joten eiköhän siellä tule piipahdettua toistekin - sen verran hauskaa koirilla näytti taas olevan. :)
tiistai 27. joulukuuta 2011
vuoden viimeiset treenit ja tavoitteita ensi vuodelle
Keskiviikkona 22.12. käytiin vielä viimeisen kerran tälle vuodelle treenailemassa Anna H.:n johdolla. Vuodenvaihteen jälkeen sitten siirrytäänkin Saviojan Annen treeniryhmään.
----------------------
Kisavuosi 2012 alkaa tammikuun puolivälissä ja ajatuksissa on hakea kakkosten nollia ainakin seuraavissa kisoissa:
15.1. Porvoossa
21.1. Vantaalla
4.2. Vantaalla
25.2. Vantaalla
Tavoitteena agilityvuodelle 2012 on se, että noustaan jossain vaiheessa kolmosiin Nokin kanssa ja toivottavasti ryhdytään testaamaan kolmosissa kisaamista. :) Lisäksi tavoitteena on saada Kola kisakuntoon ja päästä sen kanssakin tavoittelemaan nollia. Kolan tulosten suhteen en osaa asettaa sen kummempia tavoitteita.
Treenirintamalla tavoitteena on oppia ohjaamaan vielä paljon paremmin ja ehkä saada itselle juoksunopeutta ja -kestävyyttä edes hivenen lisää. ;) Nokille voisi ryhtyä miettimään vielä nopeampia kontakteja ja Kolalle luotettavuutta renkaaseen ja parempaa minusta irtoamista.
Siinäpä noita tavoitteita ja lisää muotoutuu vuoden edetessä, siitä olen ihan varma.
----------------------
Kisavuosi 2012 alkaa tammikuun puolivälissä ja ajatuksissa on hakea kakkosten nollia ainakin seuraavissa kisoissa:
15.1. Porvoossa
21.1. Vantaalla
4.2. Vantaalla
25.2. Vantaalla
Tavoitteena agilityvuodelle 2012 on se, että noustaan jossain vaiheessa kolmosiin Nokin kanssa ja toivottavasti ryhdytään testaamaan kolmosissa kisaamista. :) Lisäksi tavoitteena on saada Kola kisakuntoon ja päästä sen kanssakin tavoittelemaan nollia. Kolan tulosten suhteen en osaa asettaa sen kummempia tavoitteita.
Treenirintamalla tavoitteena on oppia ohjaamaan vielä paljon paremmin ja ehkä saada itselle juoksunopeutta ja -kestävyyttä edes hivenen lisää. ;) Nokille voisi ryhtyä miettimään vielä nopeampia kontakteja ja Kolalle luotettavuutta renkaaseen ja parempaa minusta irtoamista.
Siinäpä noita tavoitteita ja lisää muotoutuu vuoden edetessä, siitä olen ihan varma.
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
kiltti koira ja back-lap (?)
Tänään meinasin mennä turvalleni, kun nauratti Nokin kiltteys/kuuliaisuus niin paljon. Polvi naksahti siinä nauraen juostessa ja Heinosen Anna tuli kauhistelemaan, että sattuiko. Jos nyt vähän kirpaisi, niin sitä ei lasketa.
Noki nimittäin teki radalla sellaisen yllätysvedon, että eihän sitä voinut kuin nauraa ja ihmetellä. Olin lähettänyt Nokin keinulta (8) putkeen ja olin puomin "väärällä" puolella ohjaamassa kymppiputkeen. Noki sukelsi esiin ysiputkesta ja olin käskyineni ihan myöhässä. Huusin PUTKI!!-käskyn, kun Noki oli jo ehkä metrin verran putken 10 suun matkalla kohti hyppyä 11.
Ja mitä tekee kuuliainen, kiltti muruseni? Se pistää pakin silmään, jättää minut laukkaamaan kohti hyppyjä 12-13 ja menee itse suorittamaan putken. Se siis hitto vie teki täyskäännöksen minun karkuun juoksemisestani huolimatta ja suoritti sen, mitä käskin sen suorittaa. :D Voi mussu.
Esteellä 22 tehtiin back-lap -ohjaus (?). Eli kirmasin minkä jaloistani pääsin hyppyjen 19-21 ohi ja lähetin Nokin kiertämään hyppyä 22. Heti perään työnsin Nokin ohjauksella jatkamaan hypyn oikeanpuoleisen siivekkeen kautta kohti pussia 23. Itse jäin kuitenkin vasemman siivekkeen puolelle, eli Noki kiersi hypyn oikean siivekkeen ja minä vasemman kautta.
Noki nimittäin teki radalla sellaisen yllätysvedon, että eihän sitä voinut kuin nauraa ja ihmetellä. Olin lähettänyt Nokin keinulta (8) putkeen ja olin puomin "väärällä" puolella ohjaamassa kymppiputkeen. Noki sukelsi esiin ysiputkesta ja olin käskyineni ihan myöhässä. Huusin PUTKI!!-käskyn, kun Noki oli jo ehkä metrin verran putken 10 suun matkalla kohti hyppyä 11.
Ja mitä tekee kuuliainen, kiltti muruseni? Se pistää pakin silmään, jättää minut laukkaamaan kohti hyppyjä 12-13 ja menee itse suorittamaan putken. Se siis hitto vie teki täyskäännöksen minun karkuun juoksemisestani huolimatta ja suoritti sen, mitä käskin sen suorittaa. :D Voi mussu.
Esteellä 22 tehtiin back-lap -ohjaus (?). Eli kirmasin minkä jaloistani pääsin hyppyjen 19-21 ohi ja lähetin Nokin kiertämään hyppyä 22. Heti perään työnsin Nokin ohjauksella jatkamaan hypyn oikeanpuoleisen siivekkeen kautta kohti pussia 23. Itse jäin kuitenkin vasemman siivekkeen puolelle, eli Noki kiersi hypyn oikean siivekkeen ja minä vasemman kautta.
Noki teki kepit molempiin suuntiin ihan maagisen hienosti. Se ei epäröinyt hetkeäkään ja vedätin sitä molempiin suuntiin niin paljon kuin halli antoi myöten. ;) Kolmoskepeillä juoksin pitkälle eteen ja tein persjätön A:lle. Kepeillä 24 puolestani juoksin keppien vasenta puolta kokonaan keppien ohi ja aina maalihypylle asti odottamaan, että Noki saa kepit suoritettua.
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
hyvinkään radat
Ensimmäinen rima putoaa ja muurista kolisevat palat. Takakulmassa pituuden jälkeen jännitti tosi paljon, että luiskahtaako piski kyljelleen käännöksessä. Ei luiskahtanut.
Toka rata. Yhdessä hypyssä vaikeuksia, enkä videon useiden tutkailuiden jälkeenkään keksi, miksi Noki ei suorita hyppyä, jota jäädään hinkkaamaan. Lisäksi A:n persjätössä Noki karkaa kontaktilta, joten otetaan se uudestaan ja laukataan pois radalta.
Toka rata. Yhdessä hypyssä vaikeuksia, enkä videon useiden tutkailuiden jälkeenkään keksi, miksi Noki ei suorita hyppyä, jota jäädään hinkkaamaan. Lisäksi A:n persjätössä Noki karkaa kontaktilta, joten otetaan se uudestaan ja laukataan pois radalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)