tiistai 30. joulukuuta 2014

kesäajassa

Hiljaa Nokin vanha seinäkello raksuttaa
Nokin pienen pirtin lämpimässä.
Noki puree palloo hämärässä,
Palloo jota Pikkari ei saa.
Kerran oli kellon ruoka-aika kohdallaan.
Mutta siitä kauan on jo, kauan tietenkin,
Noki raksuttaa mennyttä aikaa.



Nokin ruoka-aika on viideltä. Siis jos Nokilta kysytään. Ja vaikkei kysyttäisi, niin ruoka-aika on silti viideltä. Se on niin varma kuin varma nyt vain voi olla. Mutta siitä ei kyllä voi aina olla ihan varma, että milloin Suomessa eletään kesäaikaa ja milloin talviaikaa.

Tänään Noki raksutti mennyttä aikaa, sillä täsmällisesti kello 16.00 Noki ponkaisi sohvalta ylös ja aloitti tanssiesityksensä. Siihen liittyy hengästymistä, pikkukippurana pyörimistä, hännän vispaamista, huohottamista ihan allekirjoittaneen kasvojen edessä, lisää pyörimistä ja lopulta tanssiinkutsu kaikille karvaisille. Ja joka halvatun kerta talouden kaksi muuta karvaista menevät samaan kirjaimellisesti vanhanaikaiseen. Äkkiä olohuoneen tanssilattia on täynnä tanssijoita. Kolan tanssi sisältää vonkuvia haukotuksia, venyttelyä, ravistelua ja yleistä hyörintää. Pikkari osallistuu Nokin tanssiin ja pojat vetävät mustavalkoista nykyparitanssia, johon liittyy naaman nuolemista, kiemurtelua ja kevyitä painiotteita. Ja kun tanssi päättyy, Noki kiipeää sohvalle, huohottaa vielä vähän lisää ja tulee tuijottamaan kosteilla silmillään ruokakaapin valtiasta.

Yritä siinä sitten sanoa, että "Ei. Vielä EI ole ruoka-aika." Noki ei usko. Se vastaa "MÖR.. mörrr.." ja tulee seisomaan syliin tuijotusta jatkaen.

Kesäaikaa raksuttava Noki ei luovuta, vaikka sen tuuppaa alas sohvalta ja korostetusti keskittyy tietokoneen naputtelemiseen. Ehei.

Tanssin jälkeen alkaa päättäväinen väsytystaistelu.

Syyllistävän tuijotuksen jälkeen Noki menee pieneksi keräksi sohvalle ja kerää voimiaan uuteen yritykseen. Yleensä uuden yrityksen kohdalla koko kansan tanssiin saamiseksi tarvitaan ensimmäistä tanssiinkutsua enemmän volyymiä, sillä karvaiset kansalaiset ovat todenneet, että Nokilla raksuttaa väärä aika. Mutta kyllä toiselle kierroksellekin saa tanssilattian täyteen väkeä, jos vain on tarpeeksi uskottava ja päättäväinen.

Ja sitä Noki kyllä on.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Älä sä ala mulle, tai..!! (..tai murisen tai vaihtoehtoisesti nuolen naamasi märäksi! NII!)

Pikkari kai aikuistuu omalla tavallaan - vaikkei sitä noin keskimäärin huomaa mistään. :D

Jouluna sen huomasi. Siis sen, että Pikkari aikuistuu ja sen, ettei sitä keskimäärin huomaa mistään.

Oltiin joulun aika Lahdessa ja siellä jos olisi pitänyt jotenkin päätellä, kenen koira Pika on, olisi väistämättä joutunut vetämään ihan arvalla. Taisi Pika sentään nukkua minun kanssani samassa huoneessa, mutta muuten se on ihan hillittömän itsenäinen. Se töpsötteli itsekseen pihalla. Se nukkui omassa rauhassaan sohvapöydän alla, kun isot kyöhnöttivät sohvalla. ..ja yöllä herra Pikkari toimi paikallispoliisin riveissä: se partioi pitkin taloa ja tassutteli sinne, tänne, tuonne, tänne, sinne ja takaisin. (Meinasi vähän kiristyä hermo ekana ja tokana yönä. :D )

Ja mistäkö sen huomasi, että Pikkari aikuistuu? No siitä, että sen tietynlainen itseluottamus on lujittunut. Se on oppinut Kolan tavat ja sen rajat. Niinpä se yhtenä päivänä päätti, että Nokilta syömättä jääneet kananmunankuoret olivat sen, joka on niitä lähimpänä. Ja kukapa muu niitä olisi ollut lähempänä kuin Pika.. Aivan ilmeistä oli, että Pika tiesi voivansa estää Kolan pääsyn kupille. Pika vain seisoi poikittain kupin edessä ja värisytteli aavistuksen huuliaan ja hurisi ihan hiljaa. Kola ei ole sen tyyppinen, että lähtisi provosoitumaan, jos väännön toinen osapuoli murisee "oikeutetusti". Kola ei siis ota nokkiinsa Nokin murinoista, jos Noki murisee sohvatilastaan, ruuastaan tai lelustaan. Eikä hermostu näköjään myöskään Pikan vastaavista tempauksista. Noissa tilanteissa Kola näyttää ennemminkin väistävältä ja rauhoittelevalta.

..siinä vaan tuli stoppi kananmunakuorten puolesta hurisemiselle tämän takakireen toimesta, sillä tiedän kokemuksesta aivan tarkkaan, että Pika ei kuoria vaivaudu syömään.

Aikuistumisen huomaa myös siitä, että Nokin huumori Pikan osalta on tällä hetkellä tosi vähissä. Mustavalkoiset eivät tällä hetkellä paini keskenään sisällä, sillä Nokilla kärähtää käämi välittömästi. (Nokin käämin kärähtäminen on sellaista hyvin hillittyä - mutta silti näköjään uskottavaa - murinaa ja silmien pullistelua.) Noki yrittää saada Pikaa painimaan. Pika kuitenkin on sen verran kykeneväinen oppimaan, ettei se oikein enää lämpeä Nokin yrityksille, kun tietää lopputuloksena tapahtuvan kärähtämisen. :D Noki myös joulun aikaan pariinkin otteeseen ilmoitti Pikalle, että "SINÄ. OLIT. ULKONA. NIIN. KAUAN. KESKENÄSI. ETTÄ. VOIT. VARMAAN. JATKAA. OLESKELUA. ULKONA. TAI. MUUTTAA. OMAAN. ASUNTOOSI. *ja tähän tuimaa silmien pullistelua*" Ja sitten Nokilla oli niin paha mieli, että tuli melkein tosi paha mieli siitä, että oli todella paha mieli aika lähellä tulla, niin... niin sitten Noki nuoli Pikan naaman ja korvat litimäriksi. Se on ihan hurjan koomista. Noki ei nuolemisella näytä pomottavan Pikaa vaan puuha näyttää ihan täysin Nokin rauhoittelevilta eleiltä. Se rauhoittelee tilannetta ja ennen kaikkea itseään. Pikaa se ei oikein voi rauhoitella, kun Pika on noissa tilanteissa aina pieni rauhallinen betonilehmä, joka seisoo paikallaan ja leikkii betonista pehmolelua. Ja sitten lopuksi rauhallisella betonipehmolelulla on litimärkä otsatukka, silmät ja korvat - ja Noki on saanut itsensä rauhoiteltua ja paha mieli on mennyt pois.

Ja mistäkö huomaa sen, ettei aikuistumista huomaa oikeastaan yhtään mistään? No siitä, että isukki hehkutti opettaneensa Pikan hyppäämään sohvalle käskystä. (Pika ei _todellakaan_ osaa hypätä käskystä sohvalle / syliin / tuolille. Jos sitä pyytää hyppäämään tai yrittää houkutella, Pika vetää betonipehmoleluilmeen päälle ja seisoo paikallaan off-tilassa ikään kuin oltaisiin hyvin vahvasti eri ulottuvuuksissa ja viesti ei vain mene läpi.) "Kato, tälleen se hyppää sohvalle. Pika! PIKAPIKAPIKA!!*sohvan taputtelua* Pika! .... Pika? .. Pika.. *sohvan taputtelua* Pika! PIKAPIKA? ...kyllä se hetki sitten osasi..." No, ei osannut enää.

Pieni betonilehmä tuijotti eteensä lasittuneella katseella. O_ò

Tänään betonilehmä pääsi testaamaan viikonlopun kisojen radoista poimittuja kohtia. Myös kumpikin iso pääsi näyttämään osaamistaan.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

kivaaaa :)

Pikkarin kanssa käytiin joulutauon jälkeen palauttelemassa mieleen A:n juoksemista radan osana. Putkeen irtoamisen osalta on pienoisia ongelmia, mutta sekin paranee loppua kohden. Putkeen irtoamista ei varmaankaan auta se fakta, että esteväli jäi 12 metrin tietämille.. ;) Aluksi osumat ovat A:lla ihan turhan ylhäällä ja yksi suoritus on niin selvästi loikka, että sanon "OHO". Pika parantaa heti ohon jälkeen, joten kyllä se jotain jostain ymmärtää. :D Hyvin tulee myös tätä nykyä ohjauksiin A:n jälkeen, mutta silti katsoo A:n aikana eteensä ja kääntyy katsomaan minua vasta A:n jälkeen. Tosi jees.


Eilen VAUn kisoissa olisin halunnut ohjata takaaleikkausvalssilla yhden kohdan (, jossa kukaan muu ei tainnut tuota ohjausta käyttää ja kohta oli lähes kaikille vaikea). Jäi harmittamaan, etten päässyt testaamaan takaaleikkausvalssia, joten käytiin tänään kokeilemassa. Ja se toimii ihan sairaan hyvin! Noki lukee ohjausta toisto toiston perään juuri niin kuin pitää. Videota hidastaessa vasta tajusin, miten lähelle Nokin linjaa änkeän leikkauksessa. Toisella suorituksella olen ihan liian pitkällä Nokin tullessa ponnistuskohtaan, joten olen kirjaimellisesti Nokin linjassa kiinni. Noki kuitenkin vain sokeasti luottaa, etten juokse sen päälle tai eteen ja ponnistaa hyppyyn, vaikka olen niin lähellä, että ohjaava käsi "silittää" Nokin selkää, kun Noki liitää ohitseni. Sydän melkein sulaa, kun se noin käsittämättömän vahvasti luottaa, että saa tehdä turvallisesti, vaikka tulen ihan todella liki. Super-Noki.


Loppuun vielä Nokin eiliset radat





lauantai 27. joulukuuta 2014

kisakuulumisia, ja "mitä jos pysähdyttäisiin edes vähäksi aikaa pohtimaan" -avautumista

Tänään käytiin vuoden viimeisissä kisoissa Lahdessa. Radat olivat varsin mukavia ja ihan tehtävissä. Ensimmäisellä radalla olisin voinut lyödä vaikka pääni pantiksi, etten saisi Nokia kolmannen hypyn väärälle puolelle, vaikka yrittäisin. Mutta toisin kävi. En tosiaan yrittänyt saada väärälle puolelle, mutta sinne se vain lipsahti. En kyllä ohjannutkaan taaksekiertoon, mutta tämä johtui juuri siitä ajatuksesta, että ei se voi mennä väärälle puolelle. Loput radasta meni hyvää kyytiä, tosin yksi rima putosi.

Toisella radalla pisteltiin hyvällä sykkeellä nolla. Ihan radan lopussa homma meinasi levitä, kun kepeillä vedätinkin vähemmän kuin olin ajatellut ja olin siksi ihan autuaan myöhässä kaksi hyppyä myöhemmin. Kieltoa ei tullut, vaikka olisi kyllä voinut tulla.

Kolmannella radalla Noki tulee tosi kivasti radan alun, kiihdyttää vauhdin hyvään sykkeeseen - eikä sitten enää pysty kääntymään keppien toiseen väliin. Alusta oli selvästi liukas useiden koirien jalkojen alla ja rypäisyjä nähtiin huomattavasti enemmän kuin vaikka Vuokkosilla. Noki ei juurikaan kaatuillut tai kompuroinut, mutta sen eteneminen tuntui oudon hipsuttelevaiselta ja varovaisemmalta kuin yleensä. Noki ei keppivirheitä harrasta ja sen muistan nähneeni, ettei se kerta kaikkiaan millään saanut käännettyä kakkosväliin itseään. Kova vauhti ja liukas alusta ovat oletettavin syy virheelle. Otettiin kepit uudestaan ja sen jälkeen Noki-possu karkaa A:lta ilman vapautuskäskyä. Otetaan A uudestaan ja tullaan pois radalta. Harmitti se, ettei päästy testaamaan rataa loppuun. Olisin halunnut nähdä, miten Noki suoriutuu puomi-putki -erottelusta ja miten takanaleikkausvalssi toimii kisatilanteessa. Testaamatta jäi, sillä reaktio A:lta karkaamiseen tuli ihan selkäytimestä.

...ja sitten se avautumisosuus.

Aika ajoin sitä törmää juttuihin, jotka hämmästyttävät ja kummastuttavat pientä kulkijaa niin, etten vain voi ymmärtää. Tällä kertaa tarkoitan juttuja, jotka esitetään täytenä totuutena ja varmana faktana. Ja sitten kuitenkaan ei vaadi minkään valtakunnan monimutkaisia logiikan riemuvoittoa hipovia ajatuskuvioita, että nuo ns. faktat osoittautuvat huojuviksi kuin korttitalot. Riittää, että pysähtyy vain ihan vähäksi aikaa pohtimaan.

Pari päivää sitten facebookin ihmeellisessä maailmassa päädyin keskusteluun, jossa yhtäkkiä tajusin aiheuttaneeni herneenpalkoja sellaiseen kirsuun, johon en ollut alkuunkaan tajunnut palkoja istuttavani. Täysin vilpittömin mielin ja ajattelematta vähääkään, että kommentissani olisi mitään "mielipideosuutta" totesin, että minä en koe agilityssä voittamista ollenkaan olennaisena tai järkevänä tavoitteena, koska Nokin kanssa tuo tavoite ei ole lainkaan realistinen.

Näin. Sellainen mielipide.

..En vieläkään voi ymmärtää, että tuo osoittautui jonkun toisen mielestä mielipidelausahdukseksi, jonka voi kumota Faktalla ja Totuudella.

Ja Fakta ja Totuushan oli siis se, että on ihan höpöhöpöä, että vain joillakin roduilla (tässä yhteydessä bortsulla) voi voittaa. Yritin toistaa väitteeni sellaisena kuin se oli (eli että perrolla voittaminen ei ole yhtä todennäköistä kuin joillakin muilla roduilla), mutta ei. Minua pidettiin täysin älyttömänä, kun kehtasin kirjoittaa, että voittaminen riippuu osaltaan rodusta. Lopulta minulta pyydettiin matemaattista todistelua mielipiteeni tueksi. Ensin tuntui naurettavalta, että alkaisin taulukoida ja laskea keskiarvoja, koska suurehkon vaivan näkeminen itsestäänselvyyden vuoksi tuntuu aika pehmopään hommalta. Jäi kuitenkin niin vahvasti fiilis, että minua pidettiin aivan aivokääpiönä, että sisuunnuin ja laadin sen himputin taulukon. Taulukko osoitti, että perrolla voi makseissa voittaa, jos muut epäonnistuvat ja luokassa on vähän koiria - eli ainoastaan muiden epäonnistumisen kautta. Lisäksi prosenttiluvut kertoivat, että perron nollalla voitetaan alle 5% todennäköisyydellä kun bortsun nollalla voitetaan liki 30% todennäköisyydellä. (En sitten saanut enää mitään vastausta tähän taulukointiin, vaikka sitä minulta varta vasten pyydettiin. Höh.)

Siis ihan oikeasti. Joku halusi keskiarvoja ja taulukointia, että voi uskoa, että toisilla roduilla voittaa todennäköisemmin kuin joillain toisilla? Oikeasti? Totta ihmeessä makseissa bortsuilla voittaa todennäköisemmin kuin vaikka nöffillä (tai espanjanvesikoiralla tai kultaisellanoutajalla tai labbiksella tai dalmatiankoiralla tai...)

Ja tänään kisojen jälkeen kohtasin jälleen väitteen, joka ensikuulemalta kuulostaa ihan järkevältä, mutta yhtään enempää ajateltuna kyseinen väite on suorastaan järjetön. Tähän väitteeseen olen törmännyt paljon myös Hyvinkään hallin alustan osalta. Itse en halua tuossa hallissa kisata, koska alusta on (ollut ennen alustan vaihtoa?) liukas ja koirat kaatuilevat (/ovat kaatuilleet) enemmän kuin vaikka Ojangossa. (Tällä hetkellä vahvassa harkinnassa on jättää kisaaminen myös VAUn hallissa, koska alusta oli koiralle huomattavan liukas.) Tuosta Hyvinkään alustasta on väännetty niin kauan kuin minä olen agilityssä kisannut. Ja kerta toisensa perään törmää siihen samaan väitteeseen: koirat eivät kaatuile alustan takia vaan siksi, että ohjaajat ohjaavat huonosti eivätkä kerro ajoissa käännöksistä.

Tavallaanhan tuo väite kuulostaa järkevältä. Monesti koiran kaatuminen johtuu siitä, että ohjaaja kertoo kääntymisestä myöhään. Mutta sitten, kun väitteen linkittää siihen, että kaatumiset eivät voi johtua alustasta, päädytään väkisinkin seuraavaan ajatusketjuun: Jos koira ei voi liukastua alustasta johtuen, ovat kaikki alustat täsmälleen yhtä pitäviä tai koirat pystyvät ylläpitämään kitkaa tilanteissa, joissa sitä on vain vähän. Ja tässä kohdassa ainakin allekirjoittanutta alkaa ihan lievästi epäilyttää, että voiko tuo väite tuohon muotoon laitettuna enää pitää paikkaansa.

Ja jos ei allekirjoita sitä, että sora, betoni, tekonurmi ja jää ovat alustoina koiralle yhtä pitäviä, niin silloin lienee väkisinkin sen asian äärellä, että joku alusta on toista liukkaampi. Ja tämä johtaa väistämättä siihen, että jos joku alusta on liukkaampi kuin toinen, niin liukastuminen on jälkimmäisellä todennäköisempää. Ja tästä päästään takaisin ohjaamiseen. Koira kestää pitävällä alustalla huomattavasti enemmän häiriötä ohjaajalta, koska koira pystyy hallitsemaan kitkan avulla liikkumistaan paljon tehokkaammin kuin liukkaalla alustalla. Toki toiset koirat ovat erittäin taitavia sietämään häiriötä myös liukkaalla alustalla. Ja jos käännöksistä kerrotaan ajoissa, koira ei liukastele niin paljon. Mutta tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että koiran kaatumiset eivät voisi johtua alustan liukkaudesta. Tietenkin ne voivat. Jos koira pystyy korjaamaan huonoa ohjaamista hiekkakentällä, mutta ei lyhytnukkaisella kuluneella tekonurmella, niin silloinhan kaatuminen johtuu nimenomaan alustasta. Sama ohjaaja, sama koira, vain alusta muuttuu. Eihän tuossa silloin VOI ottaa syytä pois alustan liukkaudelta. Niinku ihan aikuisten oikeesti hei.

Sehän on aivan täydellisen eri asia väittää, että osa koirista kaatuilee välillä sen takia, että omistaja on ohjauksineen myöhässä kuin väittää, että alustalla ei ole mitään tekemistä kaatumisten kanssa. Ensimmäinen väite on looginen ja itsestäänselvä, toinen väite on täysin epälooginen alusta loppuun asti. Ja jos toinen väite on epälooginen, se tarkoittaa, että tietyissä halleissa jotkut koirat kaatuvat herkemmin kuin muualla ja näissä tapauksissa se johtuu hyvin pitkälti alustasta.

Jos tämä vaatii vielä empiiristä todistelua, niin voin jäiden vahvistuttua tulla juoksuttamaan merenjäälle ja seuran hallille asian suhteen epäuskoisia. Lupaan ohjata ajoissa, kunhan testaamaan tuleva lupaa juosta kummallakin alustalla yhtä lujaa samoilla kesälenkkareilla. Sen jälkeen toivon asiassa epäuskoisten laativan edes jonkinlaisen lausunnon tekstin kommenttiosoioon siitä, miten alusta joko vaikutti tai ei vaikuttanut kaatuilemiseen.

(Lisäksi tämän päivän "ei se alustasta johtunut vaan huonosta ohjauksesta" -väitteen epäuskottavuutta lisää se, että moni koira kaatui tullessaan putkesta. Koirat siis pyrkivät kääntymään putkesta ohjaajan suuntaan, mutta menivät turvalleen, kun G-voimien jyllätessä ponnistus tapahtui vinosti kohti mattoa ja suurella voimalla. Tälläisessä radan kohdassa ohjaajan mahdollisuudet häiritä koiraa ovat jokseenkin minimissä.)

Avautuminen päättyy tähän.

torstai 18. joulukuuta 2014

juoksuA:lla sivulle irtoilemassa

Niinun tämän viikon treeneissä A:lta oli pakko irrota tosi vahvasti sivulle. Ja sehän sitten teki hommasta paljon vaikeampaa. Niinpä tänään mentiin hallille tekemään sivuttaisen irtoamisen treeniä. Se tosin on vähän vaikeaa meidän hallissa toteuttaa, kun halli on niin himputin kapea. Mutta saatiin viriteltyä sen verran irtoamista, että Pika teki myös virheitä, joista pääsi sitten huomauttamaan ja Pika pääsi korjaamaan tekemistään. :)

Tänään osumat oli melkein koko ajan kolmen jalan osumia. Täytyy pohdiskella, tarvitseeko asialle tehdä jotain. Takajalat kuitenkin ponnistavat hyvin vähintään parikymmentä senttiä kontakitrajan alapuolella.. 




Nokin treeneissä meinasi kuolema tulla ihan täysillä jo ekan suorituksen jälkeen. Asiassa tekemistä varmaan oli sillä faktalla, että koko treeneihin lähtö oli vähän epävarmaa, kun päätä särki ja vihloi jo Pikan juoksuA-treenin aikana (..jonne juoksin suoraan töistä, kuten videon vaatetuksesta varmaan huomaa). Buranan voimin kurvattiin kuitenkin Nokin kanssa Vuokkosille, mutta ei se tekeminen missään vaiheessa tuntunut helpolta tai vaivattomalta, vaan ennemminkin puhtaalta selviytymiskamppailulta. :D

Hauskaa oli silti. Erityisesti mieltä lämmitti Nokin hakeutuminen kepeille yhdellä suorituksista (näkyy videossakin) sekä tosi ripeä puomi - ja nauraa hihitytti se, että Noki karkasi A:lta palkkapallon perään! Ylikiltti Tiitiäinen kuitenkin jätti palkkapallon hakematta, koska "HÄN on vihainen! HÄN huomasi, että mokasin. MY MISTAKE! RÄYH!"


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

siskooooooooo

Pitkästä aikaa oltiin moikkaamassa Hippiä ja Iikkaa. Kyllä siinä riitti sisaruksilla taas juoksemista, riehumista ja ärinää. Iikka on oikea sumopainija, kun se pistelee veljeä nippuun. On ne vaan sopuisa pariskunta. :)


lauantai 13. joulukuuta 2014

kisat ja kopterointia

Joka radalla jotain sählinkiä, mutta hauskaa oli taas. :) Keskimmäisellä radalla piti tehdä pakkovalssijaakotus tokalla hypyllä. Hetken huumassa unohdin jaakottaa, joten sinnehän se lipsahti - väärään putkeen.


Minkä sille mahtaa, jos takapuoleen on kiinnitetty kopteri?

perjantai 12. joulukuuta 2014

KOVAA! KOVAA!












Käytiin taas juoksentelemassa A:ta. (Oikeasti erityisesti siitä syystä, että ulkona tuli räntää ja vettä, eikä kiinnostanut lähteä koirien kanssa metsään. Niinpä käytiin lyhyt lämppäpissalenkki ja sen jälkeen päästin koirat halliin lämmittelemään itse itseään. Kätevää!)

Ollaan nyt tehty A:ta Iinan ja Niinun treeneissä osana rataa ja sen lisäksi näitä omatoimisia treenejä. Ja tänään ekaa kertaa tuli fiilis, että Pika tekee jotenkin eri tavalla. Rennommin. Jes! :) Pikkari osui joka suorituksella - tosin kaksi toistoa oli vähän ylileiskautuksia, joissa takajalat eivät osallistuneet huipun ylittämisen jälkeen tulevaan laukkaan ollenkaan. Mutta osui siitä huolimatta ja tekeminen oli jotenkin tosi vaivatonta.

Alastuloilla ylipäätään on tapahtunut joku suuremman luokan muutos, jonka tänään huomasin vasta videolta. Pika ei kääntänyt katsettaan minua kohti _YHTÄÄN_ :O Ohhoh! Ja minä juoksin vielä sillä itselleni vaikeammalla puolella. (Ja jotain varmasti kertoo myös se, että jouduin oikein miettimällä miettimään hallilla, että kumpikos se ärsyttävämpi puoli olikaan! Wohoo!)


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

kauniita unia


 




 


Pikkarin kanssa rön rön

Mentiin tänään JAU:n hypärille. Olipas varsin hauskaa! :) Käytiin lämppäesteillä tekemässä kepit pariin kertaan, kun ajattelin, että niitä on tehty viime aikoina kovin vähän. Sujuivat lämppäalueella tosi hyvin ja Pikkari nakutti kepit ihan aksakoirana. :D

...mutta kuinka ollakaan, kisaradalla sisäänmeno sitten meni mönkään, enkä minä ainakaan auttanut kääntämällä rintamaani liian aikaisin keppien sisäänmenosta pois. Päästiin kuitenkin näppärästi jatkamaan matkaa. Keppien jälkeen alkoikin koko kentän kiertänyt "loppusuora". Ajattelin, että jään kuin nalli kalliolle viimeisten kolmen hypyn aikana, joten rataantutustumisessa suunnittelin linjani niin, että jään aika kauas viimeisen putken suusta. Mutta sitä en rataantutustumisessa ajatellut, että jättäisin koko pihkanan putken ohjaamatta. ;) No, jätin. Mikään ei ohjannut Pikaa putkelle, joten se ryntäsi perääni. Loppusuoralla Pika pisteli nätisti ohitseni ja jatkoi maalihypylle asti.

Saataisiinpa pian A kuntoon, että päästäisiin myös aksaradoille. Oli tosi hauskaa kisata karjuvaisen karvanapan kanssa. Pikkari on alkanut tulla putkilta _paljon_ aikaisempaa paremmin ohjaukseen. Radan alku nimittäin vähän jännitti: kaartaako Pika pituudesta ohi, jos kaartaa pitkälle putkesta. Ei kaartanut, vaan tuli varsin nätisti. Lisäksi irtosi keppien jälkeen muurille tosi näppärästi.


tiistai 2. joulukuuta 2014

..mä haluun yrittää vielä kerran..

Tänään Niinun radalla oli kohta, jota en aikaisemmin koskaan ikinä milloinkaan olisi ohjannut niin kuin sen tänään suunnittelin ohjaavani. Olisin ollut täysin varma, että Noki lähtee toisena olevan hypyn taaksekiertoon, tein minä mitä taikaliikkeitä hyvänsä.

..ja niinhän se lähtikin. Ensimmäisillä kerroilla. Mutta sitten sain taottua päähäni, että ihan oikeasti noudatan Niinun ohjetta pitää hartiat suorana ja pyrkiä ohjaamaan Noki linjalle, joka tuo hypyn koiran hypyn oikealle puolelle.

"Ohjaat ensin niin, että et edes yritä saada Nokia tuolle tokalle hypylle. Katsotaan sitten, kun tuo sujuu, että miten saadaan Noki sille hypylle."
"Ongelmana ei ole tuo hypyn hyppääminen. Noki hyppää sen kyllä, jos vaan saan sen hypyn oikealle puolelle."

Ensimmäisten toistojen ajan en vain kyennyt pitämään hartioita suorassa, vaan vängersin niin, että Noki lähti toisen hypyn taakse. Sitten lopulta sain taottua oikean ohjauksen paikalleen. Ja niin se vain meni, ettei toisena ollut hyppy muodostunut minkäänlaiseksi ongelmaksi. Noki hyppäsi sen automaattisesti ilman minkäänlaista ihmettelyä, kun vain sain Nokin kuvan sinisen nuolen osoittamalle linjalle.

Noki kyllä suorittaa rataa edessään, kun vain annan sille mahdollisuuden lukea rataa. Tuossa tilanteessa riitti, että sain Nokin ihan silmänräpäyksen ajaksi juoksemaan kanssani samaa linjaa. Ja kun Nokin päästi irti ohjauksesta, se suoritti hypyn epäröimättä. Tehtiin monta onnistunutta toistoa ja toiveena on, että toistojen myötä edes pieni hitunen tuosta ohjauksen ajatuksesta jäisi muistiin jatkokäyttöä varten.

Olen päässyt kokeilemaan tuota yllä kuvatun tyyppistä ohjaamista (en tiedä, onko sillä mitään nimeä tai miten tuota ohjaamista sen yleisemmin kuvaisi) nyt kaksissa Niinun treeneissä. Ja kummissakin treeneissä Noki on kyllä osannut (ylläRI), kun minä vain olen tiennyt, mitä teen. Tuota pitää harjoitella lisää, sillä kyse ei Nokin kohdalla ole siitä, että "se vaan aina lähtee takaakiertoihin", vaan siitä, että minä annan sen valua väärälle linjalle. Jos ohjaan sen oikealle linjalle, se ei lähde takaakiertoon noinkaan takaakiertoherkullisessa tilanteessa.

Taas opittiin uutta. :)

maanantai 1. joulukuuta 2014

juoksuA:n kimpussa jälleen

Tänään käytiin tekemässä juoksuA:ta niin, että se oli melko lähellä takaseinää. Toisin sanoen laskeutumispuolella oli ehkä 8-10 metriä tilaa ja Pika tiesi varsin hyvin, ettei "rata" voi jatkua suoraan eteenpäin. Tämä on ollut tähän asti todella vaikeaa ja Pika on vaihtanut töpölaukkoihin tosi helposti.

Pari ekaa suoritusta tehtiin niin, että pistin etupalkaksi pallon maahan. "Vaaranahan" tuolloin on, että Pika loikkaa yli ja menee silti palkalle. (Apupalkkaajaa ei päivätreeneihin oikein mukaan pysty järjestämään.) On kuitenkin tullut todetuksi tässä treenien myötä, että Pika kyllä erottaa, milloin palkka on ansaittu ja millon ei. Ansaitun palkan kanssa minä leikin ja kehun Pikaa jo matkalla lelulle. Ja väärän suorituksen jälkeen totean "ohhoh.." ja otan eleettömästi lelun Pikalta ja tehdään uudestaan. Ainakin tähän asti Pika on korjannut tekemistään huonon palkan jälkeen - ja onkin sitten saanut hurjasti kehuja ja pidennetyn leikkituokion. :) 

Pika ei loikannut kertaakaan. :) Tosi mainiota! Yhdellä suorituksella se kääntyy katsomaan minua tosi vahvasti, sillä edessä ei ollut etupalkkaa, eikä rata voinut mitenkään jatkua siihen suuntaan, missä minä olin. Että sikäli oli erittäin ymmärrettävää, että Pika kääntyi ihmettelemään, että mihin tässä oikein ollaan menossa. Parasta tuossa oli se, että Pika joka tapauksessa venytti laukkansa oikeaksi ja teki oikein myös seuraavalla suorituksella. Jes. :)

Seuraavissa treeneissä otan pois boksin alariman ja sitten mennään hetki pelkillä sivurimoilla.