keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

voi papu :D

Keppiprojekti etenee harppauksin. Eilen käytiin mökillä treenaamisen jälkeen kokeilemassa, miten pujottelu suorilla puukepeillä sujuu. Se kun on aika eri juttu puikata vinksottavilla ja joustavilla muovikepeillä verrattuna jäykkiin suorana pysyviin keppeihin. Ajattelin, että varmasti ollaan edetty, mutta nähtäväksi jää, kuinka haastavana Papu suorat puukepit kokee.

No eihän se kokenut. Se karkasi kepeille jo ennen kuin ehdin sanoa "kissa". Tai mitään muutakaan. Pujottelusta puuttui täysin vauhti, koska Papu tajusi itsekin, että palkkaava henkilö on vielä aivan kuutamolla eikä kukaan ole edes käskenyt pujottelemaan. :D Mutta niin vaan Lady Brown puikkasi alusta loppuun asti. Palkkasin tietenkin hihkuen ilosta, koska se selvisi urakasta täysin ilman minun, etupalkkaajan tai ohjurien tukea. :) Kokeiltiin sitten ihan hallitusti ja yhteistuuminkin. Karoliina seisoi etupalkkaajan roolissa keppien päässä. Siivekkeen takaakierron kautta tehdyt suoritukset olivat kerrassaan mainioita! Juoksin ohi ja vedätin niin paljon kuin ehdin. Ei ongelmaa. Lähetin tekemään yksin. Ei ongelmaa. Sivulaukkasin Papun vieressä ja kosketin kädellä maata keppien aikana. Ei ongelmaa.

Seuraavaksi täytyisi kai ryhtyä urakoimaan A:n kimpussa, että saataisiin koko estepaketti kasaan lopultakin.

----------------

Tänään katselin, kun Papu juoksi. Oltiin Miikan ja Miskan kanssa metsälenkillä. Ja Papu juoksi. Ja juoksi. Kieli roikkui miltei kirjaimellisesti vyön alla, ja silti se vaan pinkoi menemään riemukas ilme kasvoilla. Ei se kaivannut seuraa mukanaan juoksemaan, koska kyse ei ollut leikkimisestä. Se oli silkkaa kropan käytön riemua. Ja sitä Papu harrastaa oikeastaan ihan jokaisella metsälenkillä. Se kiihdyttää, jarruttaa, kääntyy, kumartuu, ponnistaa liikkeelle, kiihdyttää, kääntyy ja juoksee taas.

Se on omaperäisyydessään, vilkkaudessaan ja äänekkyydessään mitä hauskin tapaus. Se ei ole mikään sopuisuuden multihuipentuma vieraiden koirien osalta. Parhaiten sen sävelet soivat yhteen niiden koirien kanssa, joilla on ns. "munaa" tai joilla on iän mukanaan tuomaa luontaista auktoriteettia. Se ei ole eläessään tapellut yhdenkään koiran kanssa, mutta hihnassa se herkästi ärjähtää vieraalle koiralle. Tästä harjoitellaan eroon pääsemistä, koska kyse on kerrassaan typerästä tavasta. Ja onneksi Papu ainakin tähän asti on irti ollessaan tullut juttuun ihan kaikkien tapaamiensa koirien kanssa sukupuoleen ja ikään katsomatta.

Tuttujen koirien kanssa Papu on mitä luotettavin. Se rakastaa peuhaamista eikä sen kuppi ole mennyt nurin edes silloin, kun Arpa murjaisee käsilaukulla päähän. :D

Ja ihmisten kanssa.. Voi Papu! Ihmisten kanssa se on maailman hurmaavin pikkukoiranen. Ei se ole mikään liehakoiva mielistelijä - ei alkuunkaan. Eikä se välttämättä edes hae ihmisten huomiota (paitsi minun :D ). Mutta se rakastaa siliteltävänä olemista, jos vain malttaa pysähtyä siliteltäväksi, se ei arastele ketään ja ennen kaikkea se RAKASTAA ihmisiä, jotka leikkivät sen kanssa taisteluleikkejä tai antavat namia. Sen voi huoletta ottaa mihin vain mukaan, ja se on turvallinen ja luotettava. Ja toki äänekäs ja vilkas. ;)

Kotikoirana Papu ei ole mikään maailman helpoin yksilö. Se haluaa tehdä, osallistua, nähdä, kokea, haistaa, maistaa, liikkua. Sille rauhoittuminen ja tylsyys on vastenmielistä, tosin kotioloissa se kyllä pystyy varsin mallikelpoisesti kumpaankin olosuhteiden pakosta. Kola ei salli kotona sähläämistä ja häröilyä, koska pienessä kodissani tilaa sellaiselle ei yksinkertaisesti ole. Jos tilaa ja ennen kaikkea tilaisuus olisi, Papu kyllä mielellään touhuaisi aamusta iltaan ja illasta milteipä aamuunkin. Noki, Kola ja Pika ovat rauhoittumisen ja tylsyyden siedon osalta huomattavasti helpompia tapauksia. Ne rauhoittuvat ihan omatoimisesti missä tahansa tilanteessa, jos ollaan paikallaan ja näyttää siltä, että mitään ei tapahdu. Papu ei sellaista osaa. Sen vilkkaus näkyy touhuiluna. Olen aivan varma, että koulutuksella olisi voinut vaikuttaa touhuilun määrään, mutta sellainen koulutus on jäänyt minulta tekemättä, koska en kai koe toimintaa riittävän häiritseväksi puuttuakseni siihen..

Kaikissa elävissä organismeissa on omat virheensä, sillä täydellistä ei ole olemassakaan. Papun kauneusvirheet ovat sen vilkkaudessa, äänekkyydessä ja tarpeessa ärvähtää koiralle hihnatilanteessa.

Mutta vaikka vilkkaus välillä kallistuu miltei häiritsevän puolelle ja meteli on melkoinen, Papu on minun käteeni juuri sellainen koira, jonka halusinkin saada:

Sen sydän on kultaa, sen moottori on titaania, sen kroppa on elohopeaa ja sen taisteluhalu on dynamiittia.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

keppiprojekti etenee jälleen

Tasan kaksi viikkoa on nyt puuhattu keppien parissa ohjureiden tukemana. Ja hyvältä alkaa näyttää!

Käytiin Ojangossa muutamat kerrat tekemässä ja sitten olikin jo juhannus, joten tultiin mökille jatkamaan pihatreenejä. Laitoin aluksi pihakepit vinoiksi, jolloin tekeminen on helpompaa ja nopeampaa. Niillä tehtiin jokunen päivä.




Ohjureita laitan tarvittaessa alkuun tai loppuun. Häiriönä olen mökkiolosuhteissa käyttänyt lähinnä sijantiani ja liikettäni. Kun palataan treenikentille, täytyy palautella ohjureita takaisin ja tehdä vielä haastavampia häiriöitä. Tällä hetkellä esimerkiksi Papua vastaan käveleminen onnistuu vain etupalkan kanssa. Myös lelun heittäminen suorituksen aikana saa Papun poistumaan kepeiltä kesken.
 









torstai 14. kesäkuuta 2018

keppiprojekti etenee

Aikin innostamana rakensin sähköputkesta ja puristimista ohjurit. Enpä olekaan koskaan aiemmin hyödyntänyt ohjureita keppiopetuksessa, joten aika puhtaalta pöydältä lähdettiin liikkeelle. Itsehän olisin ilman mentorointia jatkanut ohjureilla hinkuttamista varmaankin hamaan maailman tappiin asti. Mutta rohkaistuna ryhdyin poistamaan ohjureita heti ensimmäisenä opetuspäivänä.

Olin pessimistisen varma, että Papu sekoaa sävelissä, kun otan ensimmäiset ohjurit pois. Se kun oli ollut jo oma pikkuprojektinsa, että sain Papun ymmärtämään, että ohjurit näyttävät reittiä - ne eivät ole mikään kiipeilyteline, jossa sukellellaan yli ali ja ympäri. Mutta Papu pääsi yllättämään ja kieppui ongelmitta poistetuista ohjureista huolimatta. Ja vauhtiin päästyäni ohjureiden poistaminen etenikin aika harppauksin.

Treenejä kertyi neljän päivän aikana melkoinen määrä. Yksittäisellä treenikerralla Papu suoritti kepit keskimäärin ehkä noin 4-5 kertaa. Treenikertoja kertyi päivän aikana melkoinen määrä, varmaankin vähintään 5 treenikertaa per päivä, todennäköisesti enemmänkin. En kuitenkaan kokenut, että treenimäärä olisi ollut liikaa, koska Papun vire pysyi mainiona eikä se ollut treenin jälkeen missään määrin läkähdyksissään, vaan olisi palavasti halunnut vielä jatkaa. Mökillä treenaamiseen oli optimaaliset olosuhteet, kun sää ei ollut helteinen ja treenit oli helppo pitää lyhyinä ja toisaa usein, koska treenaamaan mökin pihassa. Kotioloissa en varmastikaan olisi saanut toteutettua projektia näin simppelisti, koska treenikentälle on matkaa pari kilometriä. Ja vaikka se on lyhyt matka, se on silti noin pari kilometriä enemmän kuin matka mökin sisätiloista treenipisteeseen.. :D

Ensimmäisenä päivänä poistin lopulta muistaakseni 3 ohjuria.


Toisena päivänä poistin 2 ohjuria lisää.


Kolmannen treenipäivän iltana jäljellä oli enää 3 ohjuria.




Neljännen päivän aamuna aloitin kahdella ohjurilla ja iltapäivästä poistin nekin.




Projekti eteni jättimäisin harppauksin! Toki pujoittelu on vasta varsin hataralla osaamispohjalla ja häiriöiden sieto on toistaiseksi liki nollaa. Mutta nyt kun pujottelu on teknisesti hallussa, voidaan palauttaa ohjureita ja ryhtyä haastamaan häiriöiden avulla.

Tarkoituksena on käydä läpi ainakin seuraavia häiriöitä ohjureiden tukemana:
a) Ohjaajan liikehäiriöt: persjättö, takanaleikkaus, päällejuoksu, sivuirtoaminen, rytmin muutos keppien aikana
b) estehäiriöt: putki keppien edessä, kepit seinää päin, este/putki/keinu/puomi ohjaajan ja keppien välissä, putken suu lähelä keppien sivulla...
c) lähestymiskulmat ja vauhti kepeille tultaessa

Tavoitteena on saada kepit ratakuntoon kuukauden sisällä, sillä ajatuksena on suunnata virallisiin kisoihin hypäreille heinäkuun puoliväliin mennessä. :)