lauantai 28. helmikuuta 2015

1. luva kakkosluokasta

Onhan tuossa vielä tekemistä. :D Ei ollut sujuvinta, pulmattominta tai saumattominta. Mutta tänään ei sentään ollut APUAPANIIKKI!-fiilis. Puomia pitää saada ihan huomattavasti nopeammaksi ja muutenkin karsia turhaa jarruttelua ja kaarteita. Mutta hitsi tuota A:ta! Se on ihan tsiljardi kertaa parempi kuin koskaan kisoissa. Jipii. Jipii. Jipii! Aivan supermahtavaa, jos ja kun nyt pystytään lähtemään työstämään uusia juttuja.

Hypärillä ällistystä herätti jo ennen tutustumista lähestyminen kepeille. Videolta näkee, että otan kepeille lähestymisen aikana kolme pientä töppöaskelta. Jos esteväli olisi sen 5 metriä, mitä sen pitäisi sääntöjen mukaan olla, yhden askeleen pituus pitäisi olla 1,7 metriä. Sitä voi sitten pohtia, ottaako tälläinen 152cm pitkä ihminen tuolla videolla yli itsensä pituisi harppauksia. Mielestäni ei. Oma arvioni on, että otan kolme ehkä 50-80cm pitää töpöaskelta, eli esteväli on pari metriä pitkä - tai lyhyt.

Pohdintaa sai aikaan myös suoran putken jälkeen ollut hyppy heti radan alussa. Päädyin takanaleikkaukseen, koska en uskonut juoksevani suoraa putkea Pikaa nopeammin. Harmi vain takanaleikkauskin oli aivan pyllystä, koska pussi oli ohjaajan juoksulinjalla. Etäisesti pohdin myös pussin layeroinnin mahdollisuutta, mutta näin ohjaamalla olisin ollut autuaan myöhässä ja sijainniltani ihan pielessä seuraavan hypyn ja sitä seuranneen putken ohjaamisesta. Pussi puolestaan syötti muurilta niin ohi, etten uskaltanut lähteä puskemaan Pikan linjalle pussin toiselta puolelta. Päädyin takanaleikkaukseen, vaikkei sekään kauhean toimivalta tuntunut.

Mutta kokonaisuutena päivästä jäi tosi hyvä mieli! Oltiin Pikkarin kanssa samalla radalla hirmu pitkälti. Paljon on vielä tekemistä, mutta se ei haittaa. Treenaaminen on kivaa ja haasteita kohti mennään hymyillen. :)



perjantai 27. helmikuuta 2015

juoksuA:ta

Puurtaminen A:n kimpussa jatkuu. Käytiin tänään tekemässä täsmäisku hallille ja mustavalkoiset pääsivät tekemään muutamat toistot. Noki teki 8 suoritusta ja Pika 4. Näillä viimeisillä voiteluilla suunnataan huomenna Pikkarin kanssa kisaamaan. :)

Noki nakutti jälleen hyvän tuntuisia suorituksia. Saatiin aikaiseksi yksi yliloikkakin, mutta pääsin siitä sanomaan "ohhoh" todennäköisesti ihan Nokille ymmärrettävällä hetkellä, sillä se korjasi tekemisensä heti. :) Boksin yläriman poistaminen ei vaikuta suoritukseen mitenkään, joten ensi kerralla varmaan poistetaan alarima ja sitten lähdetään pyrkimään siihen, että apukeinot karsittaisiin kokonaan pois. Wohoo!




tiistai 24. helmikuuta 2015

luota vaan!

Tänään Noki pääsi kokeilemaan juoksuA:ta ratatreeneissä Niinulassa. Harkitsin aluksi kovasti tekeväni ensin treenien alussa A:ta erillisenä esteenä ja totuttavani Nokin siihen, että pelkästään omassa hallissa omatoimitreeneissä tehtyä temppua voidaan vaatia jatkossa myös ratatreeneissä.

Vaan enpä kuitenkaan. Tehtiin treeniä niin kuin aina tehdään. Ja sitten lopulta ihan treenien viimeminuutilla päästiin A:lle asti. Kyllä se ehti vähän jännittää. Mutta eihän Noki petä. Toki suoritus oli vähän varovainen, mutta se oli ihan oikea juoksuA oikeilla laukoilla ja ilman ajatusta pysähtymisestä. Niin siistiä.

Ja kyllähän se pistää virnistelemään edelleen, miten epäuskoisen näköinen koutsi oli, kun sanoin voivani kyllä edelleen pysäyttää Nokin A:lle, jos vain haluan. Hah! ;)



maanantai 23. helmikuuta 2015

ehkä juoksuA pilaa kaiken?

Useammassa keskustelussa olen käynyt pohdintaa, tuhoanko Nokin luotettavan ainoaakaan vitosta ikinä tuottamattoman A:n, kun lähden juoksuttamaan sitä kontaktin läpi.

Ja jostain syystä olen alusta asti ollut sitä mieltä, että onhan se toki mahdollista, mutta mitä Tiitiäistä tunnen, se ei tule tekemään vastoin käskyjä. Se haluaa miellyttää, se ei halua riitaa, se haluaa aksata. Mutta onhan se myönnettävä, että tänään koin jännityksen hetkiä, kun ensimmäistä kertaa viikkoihin annoinkin Nokille A:lle pysähtymiskäskyn. Oltiin tehty jo aika monta juoksuA:ta, kun lopulta päätin ottaa härkää sarvista ja käskeäkin pysähtymään. Eikä lopputulosta tarvinne arvuutella. Viisas, viisas Noki. Tuli juoksuA:sta sitten lopulta ikinä toimivaa kisoissa tai ei, niin pysäytyskontaktit nyt joka tapauksessa ovat olemassa.


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

kakkosiin :)

Päivän eka rata ei päätynyt videolle. Painelen taakseni katsomatta rataa eteenpäin ja samalla Pika yrittää mitä ilmeisimmin saada kontaktia minuun ja tulee hypyn ohi. Kielto siitä. Ja hetkeä myöhemmin Pika ottaa matkalipun kohti ääretöntä, eikä edes suunnittele hidastavansa keinulle. Se humpsahtaa korvat lerpattaen maahan ja valmistautuu jatkamaan rataa. Minä päätän kuitenkin toisin - ja tehdään keinu uudestaan, tällä kertaa hallitusti. Hitto se on apina, kun lentokeinut eivät sen mielestä ole minkään valtakunnan kauhistus. :D

Tokalla radalla teen alun valssin miljoona vuotta myöhässä ja peruuttaen. Pika tulee melkein jaloille. Puomin jälkeen törmään melkein siivekkeeseen. Keinu tehdään tällä kertaa hallitummin ja kepeille meno sujuu hienosti! Vähän sählinkiä, mutta kuitenkin nollalla pronssille. :) Ja sitä myöten kakkosiin.


(c) Katja Tykkyläinen
Kakkosissa huomaa, että yhteistyön rutiini on vielä ihan kadoksissa. :D Valssaan nelosella Pikan linjalle ja tulee vähän muksahdettua yhteen. Pika kääntyy katsomaan minua harvinaisen "JÄTKÄ POTKII PENTUJA!!!!" -ilmeellä - ja sen jälkeen niiaa Matrix-hengessä, koska "EHKÄ SÄ MYÖS LYÖT, HULLU!" Olin varma, että tuosta tuli jo vähintään vitonen, mutta tuomarin käsi ei vaan noussut. Pussin aikana on rytmi vielä ihan kadoksissa ja Pika pääsee kaarrattamaan kohti edessä olevaa putkea. Saan sen kalasteltua "niistoon", mutta rima putoaa. Pika kääntyy katsomaan myös rämähtäen putoavaa rimaa ja varmaan ehtii nähdä mielessään sen, miten maailma on mennyt raiteiltaan ja agilitystä on tullut hengissäselviytymisseikkailu. ;) Kepeille Pika hakee taas hyvin. Minä puolestani lähden Nokin polkua kulkemaan ja haastan kepeillä, kun alla on vähintään vitonen. Persjättö ei haittaa Pikaa yhtään. Jes! :) Kaarratusta tulee vielä radan loppuosassakin, mutta maaliin juostaan silti vitosella ja hopeasijalla. :D Olipas harvinaisen sekoilupitoinen kakkosten korkkaus. ;)

Nokin kanssa poissaolollaan loistava paniikin ja hätätila!!!!:n -tunne on Pikan kanssa kisatessa vahvasti läsnä. Mutta kyllä me siitä eroon vielä päästään, ihan varmasti. :)

A:t osuivat tänään kumpikin, joten jotain edistystä on myös sillä saralla. Tästä on hyvä jatkaa. Kisakentille suunnataankin heti ensi viikonloppuna uudestaan. Jes! :)

lauantai 21. helmikuuta 2015

Nokin A

Noki on tehnyt A:n pysähtymällä niin tsiljardi kertaa, että sen liike täyskorkean A:n huipun jälkeen on automaattisesti katse kohti alastuloa. Eipä sitä saanut loikkaamaan boksin yli, vaikka parin pysähdyksistä tehdyn suorituksen jälkeen otin alle ensin mutkaputken ja sitten hypyn ja mutkaputken ja vedätinkin ihan reippaasti. Taitava.

KKK:n kisoissa käytiin tänään tekemässä ensimmäinen keppivirhe ikuisuuksiin. Ja sillä virheellä sitten luovuttiin hyppysertistä taistelusta. Jossittelu on aina piristävää, joten sen verran sitä osiota, että ilman kepeillä kulutettua kolmea sekuntia oltaisiin sadasosien perusteella joko tultu kolmanneksi ja saatu hyppyserti tai sitten sadasosien perusteella jääty neljänneksi ja oltu ilman sertiä. :D

Rata oli aivan hullun hauska! Ohjaamista tarvittiin esteille 2, 3, 5, 6 ja 7. Sen jälkeen koko loppurata oli pelkkää serpentiiniä. Eli renkaan kohdilta pistettiin nasta lautaan ja pingottiin rinta rinnan maalia kohti ilman sen suurempia ohjausliikkeitä. :D

kola, noki ja pika

12 tassua ja maassa istuva omistaja, jonka lähelle koko lauma tahtoo. Siitä syntyy tassuasetelmia.

perjantai 20. helmikuuta 2015

nokista on moneksi

Noki ja peruukki. Odottakaas vain, kyllä tämä tulee vielä muotiin joku päivä!

torstai 19. helmikuuta 2015

Timon treeneissä

Ei oo helppoo, jos ohjaajan jalat eivät vain liiku tarpeeksi letkeästi. Keppien jälkeen ollut pätkä ei mennyt missään vaiheessa lopulta vaivattomasti ja pienellä kaarteella. Pika kävi tekemässä ihan liian pitkän kaarteen ennen päällejuoksua, kun en vain saanut valssattua oikeaan suuntaan ja oikeaan aikaan. Muutamaa estettä myöhemmin Pika aiheutti lievää epäuskoa, kun paineli putkesta putkeen ja sitten A:lle -pätkän vilkaisemattakaan minua. Olin varma, että pitäisi edes jotenkin ehtiä ohjaamaan edessä olevaan putkeen tai A:lle. No ei.

Hauskaa oli ja hiki tuli.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

pellehermanni

Kyllä Pikalle on naurettu. Sitä on pilkattu ystävällisen rakastavasti. Ja naurettu lisää. Ihmetelty ja naurettu.

Se ei vain saanut koppeja lentävistä leluista. Eikä siinä tietysti ole mitään niin kauhean ihmeellistä. Ei Nokikaan saa koppeja läheskään aina - ei välttämättä edes suurimmassa osassa tapauksia. (Kola saa kopin oikeastaan aina.) Mutta Noki sentään yrittää. Pika ei yrittänyt.

Tai saattoihan Pika yrittääkin. Mistä sen tietää. Mutta mitään ihmissilmälle näkyvää reaktiota heitetty lelu ei saanut aikaan. Pallolla pystyi helposti heittämään Pikaa päähän eikä Pikan silmäkään rävähtänyt. Kops. Pika poimi lelun sitten, kun oli huomannut, mihin se pysähtyi. Pika tuijotti eteensä sen näköisenä, ettei se ihan oikeasti edes nähnyt lentävää lelua. Pika siis kyllä tuijotti intensiivisesti lelua kädessä ja olisi ihan tosi kovasti halunnut sen lelun. Kyse ei siis ollut siitä, etteikö lelu olisi kiinnostanut. Kiinnosti se. Mutta silti. Kops.

Muistan, että Lahdessa äitin kanssa on Pikan kopsista naurettu ja ihmetelty joskus jo aikapäivää sitten. Ja aika monta aikapäivää sitten ryhdyin sen suuremmin suunnittelematta opettamaan Pikaa kuin koulun oppilaita. Pienimmästäkin (ansaitusta - tämä on tärkeää) onnistumisesta ihan hurjat kehut. Ensin vain simuloin kädellä lelun lentokaarta. Pika avasi suunsa (kun kaaren teki tarpeeksi hitaasti) ja sitten kohdistin tarkasti valikoidun suuhun sopivan kokoisen ja mahdollisimman pitkän ja hallitusti lentävän lelun liikkeen Pikan suuhun. Ihan hirmuiset bileet. Kehuja. Hihkumista. Pepun taputteluja. Tuuppimista. Riehuttamista. Vähitellen Pika oppi avaamaan suunsa nopeammin ja vähän aktiivisemmin kohdentamaan tarttumaotetta "lentävään" leluun. Sitten aloin heittää lelua tosi läheltä ja mahdollisimman hitaasti kohti Pikan suuta. Ja hittovie, että me bailattiin, kun Pika sai kopin. (Oltiin takuuvarmasti kumpikin ihan yhtä onnesta soikeina ja kehut olivat vilpittömiä ja ansaittuja.)

Ja nyt ollaan siinä pisteessä, että Pika oikeasti saa kopin. Ei se edelleenkään pysty samaan mihin Kola pystyy. Ei se osaa tosta noin vaan napata koppia. Mutta enää sen ei tarvitse ihan aina istua, keskittyä, valmistautua ja napata täsmällisellä kauniilla kaarella heitettyä pitkänmallista kevyttä suuhun helposti osuvaa lelua. Se pystyy ottamaan kopin pallosta! Pallon koppaaminen on huomattavasti hankalampaa kuin lötkön kevyen melkein väkisin suuhun osuvan lelun koppaaminen.

Ja edelleen me molemmat ollaan kopeistä yhtä hämmästyneen iloisia. :D

Pika ei ole ikinä saanut kopista namipalkkaa, pelkkää sosiaalista palkkaa. Ja siitä huolimatta - tai juuri sen takia - edelleen hieman kömpelösti ja epävarmasti tapahtuva suurta keskittymistä vaativa puuha on Pikasta aivan sairaan kivaa. Se palauttaa pallon käteen ja asettuu jännittyneenä, pupillit laajoina ja valmistautumisesta värähdellen odottamaan uutta heittoa. Pika on ilmeisen varma, että se on tässä tempussa (ehkä jopa maailman) paras. Aluksi sain sen narrattua luulemaan, että se osaa. Ja nyt se ihan oikeasti osaa. Hah! Kieroa. (Ja toimii myös lasten kanssa monissa jutuissa.)

tiistai 17. helmikuuta 2015

maaninen maaorava

Kevät tulee, joten blogi ansaitsee uuden värimaailman. Mennään keinonurmen vihreällä, kun se teemaan aika hyvin istuu. :)

Pika ja Noki, Noki ja Pika. Alhaalla vasemmalla maaninen maaorava -ilme, jota Noki käyttää ollessaan ihan todella valmis urputtamaan, räyhäämään, pureutumaan palloon kuin heikkomielinen, starttaamaan radalle. Agilityilme: pupillit laajoina, otsatukka vedettynä hassusti eteen ja posket pullollaan haukku-urputusta.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Muutamat A:t tänäänkin

Tänään mentiin Tean kanssa hallille, joten pääsin jättämään etupalkkaa A:n suorituksesta. Jes. :) Noki nakutti samaa korkeutta kuin eilen. Tehtiin kaksi kuuden suorituksen sarjaa. Toisen sarjan suoritukset 4 ja 5 menevät yliloikaksi. Luulen, että huipun ylitys kovassa vauhdissa vaatii kropan hallinnalta sen verran paljon, että Noki alkoi väsyä. Huomenna vielä treenataan ja sitten pidetään tauko. Noki saa työstää A-ajatusta rauhassa ensi viikkoon. :) Lisäksi se pääsee keskiviikkona Riinalle fyssaroitavaksi. Noki ei kyllä itse arvosta, mutta ohjaaja tietää, että käsittely tulee tarpeeseen.

Pikkarin kanssa tehtiin längillä kovasta vauhdista tulevia A:n juoksuja. Pikan on selvästi helpompaa tehdä hyvä suoritus, kun lähestyminen ei ole täyttä laukkaa tehty, mutta haltuun ne on nekin saatava, ei auta. Hyvin se osuu, mutta huipun ylitys on hieman holtiton. (Ei mitenkään niin pahasti, että se oikein loistaisi videosta, mutta itse huomaan eron jo "livenä" tehdessä. Suoritus ei ole samanlainen kuin hitaammasta lähestymisestä.)

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Ai mikä A? No juoksuA tietenkin.

Tänään nostin A:n 140 senttiin. Ja sehän olikin sitten vihdoinkin se piste, kun Noki tunnisti esteen A:ksi. :D Videolla ekat suoritukset tehdään 120cm korkealla ja siinä Noki menee laukoilla. Mutta annas olla, kun nostin 20cm A:ta ylöspäin. Ekat suoritukset silläkin menevät laukoilla, mutta sitten ihan yllättäen Noki keksii alkaa suorittaa A:n alastuloa samalla tavalla jarruttamalla, miten se tekee pysäytyksen. Sain kuitenkin sen palaamaan laukkoihin kahden pelkän alastulon tekemisellä ja siirtymällä sitten kiihdyttävämpään "KOVAAKOVAA!!" -käskyyn aikaisemman "kovaa"-käskyn sijaan.


Pikkari puolestaan harjoitteli längillä taas matalampaa asentoa. Ja ihan hyvältähän se näyttää. :)


lauantai 14. helmikuuta 2015

juoksuA:n kimpussa

Nokin kanssa yritetään nyt lomalla päästä tekemään lyhyitä treenejä pitkin viikkoa. Nostan nyt rohkealla kädellä A:ta ylöspäin, kun Nokin suoritukset näyttävät vaivattomilta.Videolla jälkimmäinen osa tehdään noin 120cm korkealla A:lla. Siinä näkee, että muutamalla suorituksella Noki todennäköisesti ajattelee pysähdystä vaihtoehtona. Se jarruttaa aavistuksen alastulolla. Mutta varsinkin viimeinen suoritus näyttää rennommalta eikä siinä ole nähtävissä pysähdysajatusta. Yritän viikon aikana nostaa A:n normaalikorkeuteen ja lisätä omaan liikkumiseen vauhtia ja A:ta ennen ja ehkä jälkeenkin esteitä.


Pikan kanssa otin käyttöön länget. Asentoa olisi pakko saada matalammaksi. Pika tuleekin längillä paljon paremmassa asennossa ja sen alastulolaukat ovat huomattavasti rennommat ja vaivattomammat. Lisäksi se katsoo paremmin eteensä eikä tuijota minua. Mennään joka tapauksessa testaamaan kisaamista viikon päästä, kävi miten kävi. Ei viikossa Pikan A:han pystyne vaikuttamaan, mutta jospa ajan kanssa saisi sitä parantamaan suoritusasentoa. Alkaa vaihteeksi taas iskeä epätoivo, kun treenataan ihan hulluna, eikä homma silti muutu varmaksi. Jos jotain parempaa, niin sentään se, että huipun ylittävä laukka on nykyään keskimäärin paljon parempi ja tasalaatuisempi. Eli enää olisi ratkaistava "vain" alastulon ongelma.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

juoksuA:ta pukkaa

Edellisissä treeneissä tehtiin Nokin kanssa liian monta toistoa. En yhtään hahmottanut, miten vahvaa kropanhallintaa madalletun A:n suorittaminen Nokilta vaatii. Ihmettelin vain, kun Noki treenin lopussa alkoi säännönmukaisesti hypätä boksista yli. Tänään tuoreilla lihaksilla samaa ei enää sattunut kuin yhden kerran. Ensi kerralla nostetaan taas vähän lisää ja sitten alkaakin täysikorkea A olla jo tosi lähellä. :) Jännää!


Pikan juoksuA:n kanssa puolestaan keskitytään tällä hetkellä ylösmenon paikan löytämiseen. Jos Pika tulee täysillä A:lle, se ponnistaa ensimmäisen laukan liian ylös, mikä johtaa huonoon huipun ylittävään laukkaan.

Ja lopuksi 4x A-suoritus. Nokin pysäytysA takaakierrosta ja suoralla lähestymisellä sekä Pikan juoksuA takaakierrosta ja suoralla lähestymisellä. Tarkoitus oli videon avulla nähdä, miten Nokin ja Pikan lähestyminen A:lle eroaa vai eroaako se. Videosta käy ilmi ainakin se, että Nokin A-suoritus on viimeistä laukkaa lukuunottamatta jo valmis juoksuA. :D Se siis tulee huipun yli täysin oikein, enää tarvitsee kertoa sille vain se, että viimeisen laukankin saa ottaa.



Loppuun vielä Nokin hyppäri parin viikon takaa. Satuin löytämään voittaneen bortsun radan ja mielenkiinnosta pistin ne rinnakkain. Noki hyötyy tiukoista käännöksistä ja häviää kepeillä ja suorassa etenemisessä.

tiistai 3. helmikuuta 2015

jipii :)

Tänään oli kyllä tosi hyvät treenit kummallakin mustavalkoisella. :) Pikan kanssa tehtiin A:ta osana rataa ja vain kaksi kertaa se tuli huipun yli niin leiskautuksella, ettei saanut ängettyä alastulolle enää toista laukkaa. En tiedä, osuivatko nuo suoritukset kontaktiin, mutta ainakaan ne eivät ole sellaisia suorituksia, mitä haluan Pikan A:lla tekevän. Muut suoritukset olivat videoltakin katsottuna rennon näköistä menoa. :)



Nokin kanssa tehtiin madallettua A:ta niin, että A nökötti maksimuurin päällä. Nostoa oli siis ehkä 20cm viimekertaiseen A:han. Eikä mitään ongelmia. Päin vastoin. Noki nakutti jokaisella osuman. Se osui jopa kahdella viimeisellä suorituksella, kun lähdin kokeilemaan Nokin suorituskyvyn rajoja hyppy-madallettuA:lla. Olin jokseenkin 100% varma, että Noki ei yksinkertaisesti pysty sovittamaan laukkaa boksiin. Myönnän, olin heikko uskossani. Nyt tiedän, että pystyy se.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

kovaa, kovaa!

Nokin kanssa ollaan nyt hetki pois kisakentiltä ja katsotaan, miten juoksuA Nokin kanssa mahdollisesti sujuu. Aikomuksena on säilyttää pysäytysA ja totuttaa Noki siihen, että esteelle on kaksi käskyä. Uskoisin Nokin olevan niin hirmuisen viisas, että se pystyy tekemään kaksi erilaista temppua, vaikka este on sama. :)

Noki ei tarjoa litteällä A:lla ollenkaan pysäytystä, mikä helpottaa treenaamista kummasti. Harmi kyllä Nokin treenistä näkee saman, minkä näkee myös Pikan kanssa: oikealla puolellani olevan koira ohjaaminen on paljon kankeampaa ja vaikeampaa kuin vasemmalla olevan koiran ohjaaminen. Olen koko ikäni ollut "urheilukentillä" vasuri. Pelaan pesistä vasemmalla, heitän palloa vasemmalla, jne. Kirjoittaa osaan kummallakin kädellä - joskin käsiala on vasemmalla kädellä ihan huono, kun sitä ei ole (yllättäen ;) kauheasti tullut harjoiteltua. Urheilujuttuja en osaa oikeakätisesti tehdä - en näköjään myöskään agilityssä. Tyhmää. Noki siis kääntyy minua kohti, kun yrittää kompensoida heikkouttani. "Katson sua Emppu tosi tarkasti, kun yleensä sillä puolella ohjaat kankeammin! Kyllä me yhteistyöllä heikkoutesi selätetään!"

Hyvin Noki kovemmastakin vauhdista osuu. :)