torstai 31. maaliskuuta 2011

"Se vaan haukahti."

Sitten pentuaikojen Kola ei ole ollut tilanteessa, jossa sen reviirille saapuu vieras ihminen silloin, kun minä en ole paikalla. En siis ole halunnut testata, miten Kola vahtii reviiriään yksin ollessaan. Nokikaan ei ole koskaan joutunut tilanteeseen, jossa olisin päässyt seuraamaan sen omatoimista päätöksentekoa vahtitilanteessa.

No. Nyt sekin sitten on testattu. Tuloksia tosin en ole päässyt varmuudella totuudenmukaisesti kuulemaan, että sikäli meni hukkaan hyvä (????) empiirinen testi.

Vesivahingon jäljiltä täällä on hurissut jo kai pari viikkoa kuivausmasiina. Tänään töistä tullessa yhtäkkiä tajusin, että täällä on hiljaista. Ensimmäiset sekunnit koin iloa. Jee. Hiljaista! Sitten aloin hiljalleen tajuta, mitä se käytännössä tarkoittaa. Ensin sekin huvitti. Hehe. Koirat on olleet ottamassa täällä sitä/niitä ihmisiä vastaan. Mutta aika nopeasti katosi pohjamutia myöten huvittuneisuuden tunne.

Kola on siis ollut täällä ottamassa vastaan itselleen vierasta miestä, joka tulee kantamaan täältä kamaa ulos. Öööööö. Ja se ainoa ohje, jonka kuivauskonetta tuoneelle miehelle annoin - vietyäni miehen sivusta seuratessa Kolan pannasta taluttamalla vessaan oven taakse - että kuivauskoneen hausta pitää ehdottomasti ilmoittaa etukäteen minulle. Kerroin syyn. Vanhempi koirani inhoaa vieraita ihmisiä. Kerroin, että miehen ei todellakaan tarvitse päästää Kolaa vessasta pois, kun saa kuivauskoneen asennettua. (Lähdin siis itse töihin miehen jäädessä asennuspuuhiin.)

Näistä lähtökohdista tuntuu käsittämättömältä, että mies tuli tänne ilmoittamatta. Ja kun soitin perään ja tiedustelin, että mahtoiko äijä saada hammasta ja että miksei minulle ilmoitettu etukäteen, niin vastaus oli "oho ai pitikö ilmoittaa?"

Aika hemmetin riskillä se äijä on tänne marssinut.

a) Kotini on aika pikkuruinen. Kola ei pääse halutessaan väistämään kovinkaan kauas.

b) Kola on takuulla pitänyt meteliä, vaikka puhelimessa mies väitti Kolan vain "vähän haukahtaneen, kun soitin ovikelloa".

c) Mies tulee ja ryhtyy kantamaan täältä tavaraa ulos.

d) Edes minä en tiedä, onko Kolalla tiukassa tilanteessa kuinkakin pieni kynnys käyttää hampaitaan.

e) En pysty vannomaan edes Nokia täysin turvalliseksi tilanteessa, jossa se vahtii reviiriään. Joo. Noki on höhlä ja kiltti jne jne, mutta silläkin on todistetusti vahtiviettiä.

f) Jos koirat olisivat yhdessä keksineet ryhtyä vahtimaan kotiaan, niin siinä olisivat olleet miehen lisäksi vaarassa myös koirat, sillä tuskinpa mies olisi tyynesti ottanut hampaat nilkkaansa.

Ärsyttää todellakin. Olisi "ihan jees", jos saisin itse valita, haluanko pistää Kolan (ja Nokin) tilanteeseen, jossa on mahdollisuus, että Kola joutuu mielestään liian ahtaalle ja keksii käyttää hampaitaan.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

treenivideo, taas :)

Annan vetämissä treeneissä tehtiin radanpätkää. Noki meni tosi mukavasti. Jos jotain parannettavaa, niin jossain vaiheessa haluan saada Iippaseen vielä lisää vauhtia. Tai ainakin luulen haluavani. ;)

tiistai 29. maaliskuuta 2011

treeniä, treeniä

Tänään oli keinun ja takaaleikkauksen vuoro. Tulin ottamaan Nokia vastaan hypyn 3 (kuvassa) vasempaan reunaan lähetettyäni Nokin putkeen. Sen jälkeen takaaleikkaus hyppyjen 4-5 välissä ja ohjaus putkeen. Tämä takaaleikkaus ei meinannut ensin onnistua, mutta onnistuipa sitten lopulta kuitenkin ETEEN-käskyllä. Takaaleikkauksia tuli myös hyppy-putki -yhdistelmään (5-6 ja 10-11) :)

Keinu tehtiin taas ensin Nokin henkilökohtaisella rysäytystyylillä. Kokeilin uudestaan ja suhisemalla sain Nokin jarruttamaan ennen rysähdystä. Suhina käyttöön siis, että saan pikku-urpon jarruttamaan ennen kuin on liian myöhäistä jarruttaa. ;)


Hyppyjen 9-10 välissä valssasin, koska poispäinkäännös on Nokille vielä ihan outo osana rataa. Kepit menivät tänään suorastaan erinomaisesti! :O Vedätin Nokia ihan hienoisesti, mutta se ei silti seonnut pompuissaan, vaan teki kepit ihan hirmuisella vauhdilla ja ihan oikein. Saatiin Miialta kehuja ja itsekin unohdin ohjata Nokin suorittamaan radan viimeisen hypyn, kun olin kepeistä niin äimänä. Noki sai kehuja myös siivekkeitä hipovista käännöksistä. Tätä en itse ole huomannut ajatella, kun kuitenkin joudun keskittymään radalla lähinnä siihen, että muistan mitä piti tehdä ja yritän katsoa, että Noki seuraa ohjaustani. Hienoa, ettei se tee mitään hirmuisia ylimääräisiä kaarroksia! :)
























Testasin myös Sanna the kasvattajan huomiota siitä, että Noki lähtee kroppani liikkeestä kontaktilta. Ei se onneksi lähde - tai ainakaan se ei ole normaalia Nokin käytöstä kontakteilla. Viime lauantain treeneissä oli joku todella outo hetki Nokin elämässä, sillä se toimi kontakteilla ihan eri tavalla kuin normaalisti. Tänään se pysyi kontakteilla, vaikka heiluin ja liikuin tai kävelin kauas Nokin luota. Heilumisen jälkeen annoin liikkumatta käskyn "Mennään!" ja Noki lähti välittömästi kontaktilta jatkamaan rataa. Kyllä se siis taitaa ainakin jollain tasolla tietää mennään-käskyn ajatuksen.. :)

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

taistelu tiikeristä

lauantai 26. maaliskuuta 2011

kontaktipossu

Noki rysäytteli keinua ja sikaili kontakteilla. Joopa joo. Perhana. ;)

noki (ja kuva kolan turkista)

Noki on raapinut enemmän ja vähemmän ihoaan oikeastaan ihan pennusta asti. Allergia? Atopia? Joku muu, mikä? Vähän alle vuosi sittenhän Nokin kuono "räjähti" ja silloin se söi hetkellisesti melkoisen isolla annoksella kortisonia ja antibioottia. Kutina katosi täysin tuolloin. Kuonon parantumisen jälkeen kortisoneja jäi, ja niitä jouduinkin syöttämään aika ajoin. Tänä aikana ruokinnan kanssa on tehty kokeiluja ja Noki on syönyt Nutrolinia. Monenlaista on testattu. Enkä ole onnistunut luomaan oikein mitään yhteyttä kutinan ja ulkoisten syiden välille.

Nyt jotain on kuitenkin saatu aikaan. Noki syö RC:n hypoallergiaruokaa toista kuukautta ja olen yrittänyt olla ruokavalion kanssa todella tarkkana. Ainoastaan pari kertaa Noki on päässyt syömään vahingossa jotain muuta kuin omaa ruokaansa. Tämän lisäksi sain Raimolta pari viikkoa sitten Essential6-öljyvalmistetta, jota puristetaan niskaan samalla tavalla kuin vaikkapa Exspottia. Öljyä lisäillään viikon välein ja nyt niskaan on pistetty kaksi tuubillista.

Joko ruoka tai öljy tai nämä yhdessä ovat saaneet jotain aikaiseksi. Nokin rapsuttelu on vähentynyt todella huomattavasti. :) Olin hieman huolissani, kun ajelin Nokilta turkin viikko sitten. Ihon suojana kynsiä vastaan ei ollut enää turkkia, joten pelkäsin, että Noki raapii ihonsa rikki. Näin ei kuitenkaan ole käynyt eikä iho edes punoita mistään (lukuunottamatta hangessa ulkoiltaessa raapiutuvia varpaita). Seuraava jännityksen paikka on siitepölyajan täyteen vauhtiin käynnistyminen. Töissä osa muksuista oireilee jo ilmassa leijuvia allergeeneja, joten ainakin vielä näyttää siltä, ettei katupöly ja muut jo nyt ainakin joillekin ihmisille oireita aiheuttavat pölyt vaikuta Nokiin mitenkään.

Jos Noki olisi aina raapinut itseään sen verran kuin se nyt raapii, en varmaan ikinä edes olisi lähtenyt ihmettelemään raapimisen määrää. Tämä tarkoittanee sitä, että Noki raapii tällä hetkellä suhteellisen "normaalin määrän" itseään. :) Huraa! Rapsuttelu on pysynyt poissa kohta parisen viikkoa. Muutos on niin huomattava aiempaan rapsutteluun, että uskallan olla melko positiivisin mielin. Jossain vaiheessa tulevaisuudessa kokeilen laajentaa ruokavaliota. Nähtäväksi siis jää, onko allergiapöperö yksinään ratkaisu rapsutteluun vai onko öljylläkin oma sijansa tässä muutoksessa.
---------------------
Kola pääsi (melkein) turkistaan. Osterin 7F-terä sanoi sopimuksensa irti _VÄHÄN_ huonossa kohtaa. Eihän tuon kanssa kehtaa tällä hetkellä edes ulkoilla..;D

perjantai 25. maaliskuuta 2011

R.I.P. tiikeri

Pojat saavat uusia leluja harvakseltaan. Ja miksikö?

Siksi, että vartin leikkimisen jälkeen suloisesta tiikerivinkulelusta tulee raadeltu limainen raato. (Asialla tasapuolisesti sekä Iikku että Komppu.)

torstai 24. maaliskuuta 2011

Kola Perronen, julkkis.

"Ai niin Emppu, kuunteletko Radio Suomipoppia ikinä? Siellä on kisa, johon sun pitäis osallistua. Tässä haetaan koiran laulua. Se Kolan laulu olis varma voittaja."

Itse olin kyseisen laulun jo ihan kokonaan unohtanut, enkä kyseistä radioasemaa usein kuuntelevana ollut silti kuullut tuosta laulukilpailusta, mutta Anulle tuli Kolan herkkä laulusuoritus mieleen kisasta kuullessaan.

Puolta tuntia myöhemmin olin kaivanut videon youtubesta ja lähettänyt ääniraidan kilpailuun. Ja tänään Arttu ja Anni Virallisessa iltapäivässä valitsivat voittajan.

Anni kertoi, että seuraavaksi kuullaan voittosuoritus. Ja niinhän siinä kävi. Yhtäkkiä radiosta kaikui kännykän piipitys ja sitä seuraava sydäntäsärkevä YÄÄÄÄ VÄYVÄY..... YÄÄÄÄÄ VÄYVÄYYYY..

Voittosuoritus:

Kunhan posti tuo palkinnon (50 eurolla puruluita), niin päästään Anun kanssa jakamaan saalis! KIITTI ANU! :D

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

ohjauskuviotreeniä

Oli aika huikeaa huomata, että pystyttiin rataa yhdessä pohtiessa miettimään, millaista rataa ryhdytään tekemään, että saadaan jaakotusta treenattua! En nimittäin vielä muutama hetki sitten olisi mitenkään pystynyt itse muodostamaan mielikuvaa siitä, missä jaakotusta kannattaa käyttää. Tai ylipäätään mitään muutakaan ohjauskuviota.

Ja opettaja minussa sanoo, että jos jotain taitoa tai tietoa pystyy soveltamaan, niin silloin sen taidon osaa jo (ainakin teorian jos nyt ei ihan käytännön tasolla) ihan mainiosti! :)

Eli nyt osaan jo teorian tasolla ohjata muutamillakin ohjauskuvioilla (jaakotus, valssi, twistaus, pakkovalssi, persjättö, takaaleikkaus, niisto, sylkkäri). Enää uupuu käytännön toteutus. ;) Mutta ihan rehellisesti sanottuna itse tunnen suurta onnistumisen iloa jo tästä teorian tasosta. Se on suuri harppaus eteenpäin.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

hihityttäviä kuvia

Tänään kevättuulet puhaltelivat ja aurinko paistoi. Ronja, Remu, Noki ja Kola valloittivat täyttömäen erittäin hyvällä tuulella nekin.

Kuviin tallentui itseäni naurattavia sarjakuvia, joista on vaikea valita tähän parhaita. Käy itse katsomassa täällä.

Kola ei siis ole läski. Sillä on vaan isot luut ja iso turkki.

















Remun hienoinen alapurentakaan ei pelota Nokia.

















Iippa ja mummi. (osa1)























Iippa ja mummi (osa2)


lauantai 19. maaliskuuta 2011

Osterin surinaa

Iippanen pääsee parhaillaan turkistaan. :) Turkin alta paljastuu vähä vähältä ihan kääpiömäinen pennun näköinen otus. Snadi Stadin kundi. Tai kai se oikeasti on ihan isokin, mutta Kola on niin jättimäinen turkissaan ja pulskeudessaan, että Iippa näyttää kääpiökoiralta.

Nokin hyväksi on luettava se, että naaman ja tassujen ajelu on sujunut pulmitta. Ei vastaan vänkäämistä tai muita protestointeja.


Tästä se alkoi. Viimeisessä kuvassa Kola on tältä erää valmis ja Nokikin on jalkatrimmiä vaille valmis.



keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

noki kiitää :)

Noki on kovin hyvä liituri. Suorastaan mahtavan hyvä. :) Se lukee minua ja nykyään myös esteitä edessään taitavasti. Kepeissä on vielä tekemistä, mutta noin pääpiirteittäin homma alkaa olla tosi hyvässä kunnossa. Viime aikojen treenimäärä tosiaankin näkyy, sen voin sanoa ihan hyvällä mielellä ja ilman nöyristelyjä. ;)

tiistai 15. maaliskuuta 2011

kepikepikepi!

Tänään treenattiin Miian treeneissä keppejä. Oli aika hakusessa, että millä halvatulla Iippasen saa menemään kepit järkevästi. Iippa turhautui ja huusi, pomppi liikaa ja sähläsi. Ei meinannut aluksi millään löytyä ratkaisua kauheaan sähläämisen määrään. Yritin hidastaa omaa vauhtiani. Iippanen sähläsi kahta kauheammin ja pomppi kuin pomppupallo sisään ja ulos kepeiltä niin, että suorittaminen oikein oli sula mahdottomuus. Kierrokset sen kun nousivat.

Lopulta tajusin itse nostaa vauhtia jonkin verran - muttei liikaa. Eli kyse on siitä, että Iippanen osaa kepit vielä niin huterasti, että se vaatii minulta täsmälleen oikean ohjauskohdan ja -vauhdin, että suoritus olisi sujuva.

Keppien jälkeen olleet hypyt sitä vastoin sujuivat oikein mainiosti. Alkaa näyttää siltä, että Iippanen on ryhtynyt lukemaan rataa edessään! Mahtavaa! :)

mielikuvaharjoittelua, s**tana.

Maanantai-iltana viimeiseksi ennen nukkumaan menemistä luin sähköpostin, joka oli tullut Katjan kautta minulle. Ollaan lähdössä vesikoirien agilityleirille Seinäjoelle parin viikon päästä ja kouluttajana toimiva Kobylinin Sanna oli antanut etukäteisläksynä listan ohjauskuvioista, joihin voisi tutustua ennen leiriä. Kurkkasinkin muutaman ohjauskuvion youtuben syövereistä ja kellahdin nukkumaan.

Tai luulin kellahtavani nukkumaan.

Itse asiassa kellahdin ohjauskuviotreeneihin.

Ei jumankauta. Aivan törkeän hyvä idea käydä läpi kolmea ohjauskuviota kerta toisensa jälkeen uudestaan uudestaan uudestaan uudestaan uudestaan uudestaan... En päässyt miekuvaharjoittelusta mitenkään irti, vaan kolmen mielikuvahyppyesteen kanssa juoksentelin kuin hullu.

Kahdelta katsoin viimeisen kerran kelloa.

Mutta täytyy kuitenkin sanoa, että twistausta, pakkovalssia ja jaakotusta on tullut mielikuvatreenattua nyt aivan s*atanan paljon.

Ei onneksi väsytä kovin paljon juuri tällä hetkellä puoli kahdeksalta aamulla.

Prkele. :D

perjantai 11. maaliskuuta 2011

GIMME MY LIFE BACK

..eli tarina siitä, miten pienellä saa tuntumaa siihen, miltä jonkun muun elämän eläminen tuntuisi.

Koirat ovat poissa. Olen yllättävän helposti mukautunut asiaan. En kuulostele ääniä tai säpsähdä ihmettelemään, missä koirat ovat. En etsi aamulla katseellani Iippasta, jonka tapana on normaalisti tulla makuuhuoneeseen aamumoikkauksille. En ole ehtinyt kaivata lenkkeilyä, sillä kiirettä pitää. Olen kuorinut kilomäärin perunoita. Pilkkonut paprikaa. Käynyt kaupassa ostamassa sitä sun tätä ja paljon muuta. Pitäisi paistaa kanaa. En ole ehtinyt istua alas ihmettelemään tätä kaikkea vielä ollenkaan. Tätä kaaosta.

Noki pärjää Sannan ja Raimon luona kuulemma oikein mainiosti. Seisoi pöydällä huutamassa Raimolle, kun penkille ei mahtunut. (kääk..) Kola pärjää.

Täällä kotona on ensinnäkin hiljaista. Kaksi hengitysääntä puuttuu. Lisäksi täällä on ällöttävä sekasotku. Muovipusseja lattialla. Parvekkeella on roskis ja kaikki tiskikaappien kamat pitkin lattiaa. Keittiössä on kaikkea sikinsokin sekaisin. Ei tee mieli siivota. Ei tee mieli siivota, koska tiedän, että keittiö tullaan varmaankin räjäyttämään atomeiksi. Ei tee mieli siivota, koska oletettavasti tänne marssii joku vieras työkalupakkinsa kanssa ja aiheuttaa vielä hirveämmän kaaoksen. Ei tunnu siltä, että tämä olisi minun elämäni.

Tämä on jonkun sellaisen elämä, jolla ei ole koiria.
Tämä on jonkun sellaisen elämä, jonka kotona on vesivahinko.

Minun elämäni ei pidä sisällään kumpaakaan noista.





... Taidan olla jotenkin riippuvainen koiristani ...

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

erikoinen viikko, todellakin.

Noki lähti Sannalle ja Raimolle sittenkin jo tänään. Ja suhteellisen lyhyellä varoitusajalla. Jäi väliin tämän illan agility ja kaikki muukin aiottu.

Alkoi erilaisen viikon erilainen ilta:

Putkisto oli pulputtanut oudosti jo monena päivänä...

Näin aloitetaan huono tarina. Huono tarina alkaa aina siitä, että ryhdytään kertomaan kerrostalon putkistosta. Ensinnäkin. Putkisto on asia, joka ei kiinnosta juuri ketään eikä sen ajatteleminen aiheuta kiinnostusta. Toiseksikin. Putkistolla tarinan aloittaminen paljastaa ihan liian nopeasti - itse asiassa ihan välittömästi - tarinan huippukohdan. Mitä ideaa sitä tarinaa sitten enää on kertoa, kun jokainen lukija arvaa, miksi agility ja kaikki muukin aiottu jäi väliin?

No. Kerron silti, mutta lupaan olla lyhytsanainen ja nopea.

Putkisto oli siis pulputtanut oudosti jo monena päivänä. Itsehän en putkistoista mitään ymmärrä, joten luulin, että jossain lähiasunnossa tehdään mahdollisesti jotain typerää putkijuttua. Pul pul pul, se sanoi. Tiskit olivat olleet tiskialtaassa jo päiviä odottamassa parempaa hetkeä. Tänään se hetki koitti. Melkein. Ryhdyin laskemaan vettä tiskialtaaseen. Ei uppoa. Alepasta sai Kodin putkimiestä. Sinne lorahti. Ei auta. Toinen lorautuskaan ei auttanut.

Niinpä luovuin hetkeksi tiskausajatuksesta. Tuokiota myöhemmin tietokoneen äärestä noustessani ja pahemman kerran pulputtavan tiskialtaan luokse kävellessäni luovuin tiskausajatuksesta ihan kokonaan ja ajatukset siirtyivät isännöitsijän numeron etsintään, sillä vettä tuli ihan väärään suuntaan. Ja vesi oli jännää mustanruskeaa vettä. Nam. Lopulta vettä tuli tiskiallas täyteen ja tiskikone ylitäyteen. Niin täyteen, että vesi pulppusi lattialle.

Isännöitsijän edustaja saapuu yllättävän nopeasti, kun mainitsee, että lattialle tulee vettä. Putkimies tulee melkein yhtä nopeasti, kun isännöitsijän edustaja soittaa, että "ei tämä aukea minun konsteilla vaan vettä tulee lisää ylös".

Pyörivä vieteri -kone sai lopulta jotain aikaiseksi, vaikka putkimies puhuikin tunnin röörejä rassattuaan jonkun putkiauton tilaamisesta ja todella hankalasta tilanteesta. Vesi kulkee taas sinne suuntaan mihin sen pitäisikin kulkea. Keittiön parketti näyttää märältä.

Sen pituinen se.

Ja nyt istun täällä hienoisen kaoottisessa kodissani ilman kumpaakaan koiraa. Nokin kunniaksi on sanottava, että se otti kaiken hässäkän, vieraat miehet ja ärjyvän vieterikoneen tyynesti kuin vesivahingot olisivat sen arkipäivää.

Iippa kohtaa veroisensa

Karjumisessa vain harva pärjää Nokille. Nokin ääni on jotain aivan kauheaa ja se käyttää ääntään riehuessaan ajoittain.. noh.. liikaa. :D Nokin karjunta on sellaista, että itse en osaa ottaa sitä yhtään vakavasti eikä se minun korvaani kuulosta pienimmässäkään määrin aggressiiviselta vaan sahajauhopään sisällöttömältä ja ei-ainakaan-pahantahtoiselta äänikakofonialta. No. Kaikki eivät tietenkään ole samaa mieltä ja Iippaa tuntemattoman korvaan ääntely varmaan kuulostaa hurjalta. Myös tiistain agilityryhmän terrierit ottavat pultit Nokin ärjynnästä ja joku kerta Iippa ehkä saa köniinsä metelin takia.. Nyt tiistaina Iippa yhtäkkiä pääsi kaulapannastaan irti yrittäessään karjua lähellä haukkuneelle russelille eikä Iippa varmaan ehtinyt edes tajuta olevansa irti, kun se hihnan liikkumista rajoittavan ominaisuuden kadottua siinä samassa pomppi karjuen russelin lähellä. Mutta nopeammin kuin minä ehdin edes avata suutani - saati sanoa "kissa" tai "IIPPASAATANA" - niin russelin omistaja oli nostanut omansa tilanteesta pois. Nokilla eivät kierrokset jääneet hyrräämään vaan yhtä nopeasti kuin se oli alkanut karjua, se myös lopetti todetessaan, että "hyvä meteli, mutta jäi nyt kesken".

Aika vaikeaahan tuossa tilanteessa on todistella, että "ei se mitään pahaa.." tai "ei se pure..." tai "no se on vaan urpo.." kun russeli ei varmaankaan olisi ottanut urpoilua kovin kevyesti vaan olisi vastannut huutoon hampailla.

No. Nyt olen yhä varmempi, että Iippa ei ollut menossa hammastelemaan russelia. Ja miksikö?

Tänään Iippa kohtasi veroisensa. (hihihihihihi)

Mentiin Anun, Taran, Robinin (eli Räyhiksen) ja Nokin kanssa lähimetsään ulkoilemaan. Räyhis on nimensä ansainnut ja nimensä mukaisesti Räyhis piti leijonan karjuntaa yllä myös tänään. Aikaisemmin Räyhis on saanut räyhätä ja muut koirat ovat toimineet hyvin ymmärtäväisesti Räyhiksen kanssa. Mutta Iippa on toista maata. Se ei ole koskaan kunnioittanut saati ymmärtänyt Räyhiksen räyhää, vaan on lähtenyt kilparäyhäntään. Niin myös tänään.

Räyhis karjui ja jossain vaiheessa Iippa sattui olemaan ihan vieressä. Iippakos siitä innostui räyhäämään myös, mutta tilanne ei vaikuttanut minusta metelistä huolimatta alkuunkaan tappelulta. Konsulttipojat karjuivat silmät pullistellen toisilleen, mutta mitään sen kummempaa ne eivät sitten saaneetkaan aikaiseksi. Sisällötöntä äänikaaosta. :D Ja kun oltiin siinä sitten vähän karjuttu, niin sitten sulassa sovussa kylki toisen kylkeä viistäen kuljettiin polkua ja nuuskittiin keltaisia hankia. Eleisiin ei jäänyt _pienintäkään_ pullistelua, äijäilyä/konsultointia, tuijottelua tai väistämistä. Ei niin mitään. Ja hetken kuluttua taas hieman karjuttiin niin että tukka hulmusi. Ja sitten taas lenkkeiltiin täysin sovussa.

Oli se melkoisen viihdyttävä näky. :D Ihan tuli sellainen olo, että jollain tasolla sahajauhopää kohtasi sahajauhopään.

Räyhis ilmeisesti hämmästyi niin Iippasen vastakarjunnoista, että päätti humpata Iipan suohon. Iippa ei tietenkään moista homostelua katsele, joten taas piti vähän karjua ja ärjyä. Räyhis ei ottanut nokkiinsa eikä Iippakaan kaikesta epähomoudestaan huolimatta näyttänyt erityisen loukatulta. :D

Ulkopuolinen olisi epäilemättä luullut, että karjuminen on rehellistä koiratappelua ja kohta lentää veri ja suolenpätkät. Minua ennemminkin nauratti. Noki on tottunut siihen, että se saa ihan vapaasti käyttää kamalaa ääntään ja jengi vain tyynesti ottaa karjunnan korvakäytäviinsä käsiteltäväksi. Samaan on tottunut myös Räyhis. Ja onhan se jollain tasolla omistajasta aika vahingoniloa aiheuttava tilanne, kun räyhääjä kohtaa vertaisensa ja joutuu sietämään kohtelua, jossa itse on yleensä vain tuottavana osapuolena. :D

Lenkki alkoi ja päättyi erittäin sopuisissa merkeissä. Sata metriä ennen lenkin päättymistä Räyhis yllätti Iipan - ja erityisesti itsensä - asettumalla leikkiasentoon Iippasen edessä. Ja miten reagoi Iippa, joka on hetki sitten ärjynyt, että "saatana en oo homo saatanan homo!"?

Iippa reagoi leikkiasentoon häntää vispaamalla ja hyppimällä leikkihyppyjä. :D

..on se hauskaa, kun on koira, jonka pää kestää ja kuppi ei mene nurin vaikka miten karjuisi ja homostelisi..

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

erikoinen viikko

Viikonloppuna juhlitaan kavereiden ja sukulaisten kanssa kolmikymppisiäni, joten tuntuisi kurjalta, jos Kola ja Noki olisivat joutuneet juhlajärjestelyiden takia viettämään ihan liian pitkiä päiviä yksin kotona. Niinpä päätin tehdä asialle jotain. Kola pääsi viettämään hiihtolomaa Lahteen ja Noki menee moikkaamaan seitsemän nartun laumaa Sannan ja Raimon luo.

Komppunen jäi siis tänään Lahteen viikoksi. Kerroin Kompulle lähtiessäni, että Iippa ei tule viettämään kanssani mitään herkkusuperihQviikkoa vaan Iippaa lyödään, sille ei anneta ruokaa ja loppuviikosta se todennäköisesti joukkoraiskataan. Komppua ei näyttänyt paljon lohduttavan. Se oli kertakaikkisen synkkä. Kun pistin takkia päälleni, Komppu sinkosi eteiseen ulko-ovelle istumaan.

Mutta sinne se jäi silti. Hiihtolomailemaan Lahteen ilman minua ja Iippasta.

Ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen kotona on vain yksi koira. Pojat eivät siis todellakaan ole lomailleet erikseen missään koskaan saati muutenkaan viettäneet juuri puolta tuntia kauempaa toisistaan erossa - pois lukien agilitytreenit.

Noki on perjantaihin asti ainoana koirana - ja sitten vien Iippasenkin hoitoon. :O Saattaa tuntua PIKKUSEN oudolta herätä lauantaiaamuun, kun taloudessa ei ole ainoatakaan koiraa. En ole ollut kotona ilman koiraa/koiria hm... kuin ehkä yhtenä päivänä viimeisen noin neljän vuoden aikana.

Ehkä tästä kuitenkin selvitään. Vaikka oudolta tuntuu jo nyt, vaikka täällä on kuitenkin vielä Iippanen koiran virkaa tekemässä.

--------------------

Iippanen on kehittynyt agilityssä ihan hitsisti viime viikkoina! Ollaan treenattu Nokin kanssa 2-3 kertaa viikossa, koska Kolan jalka on edelleen mysteeri. Ja treenimäärä näkyy Nokin taidoissa. Kontaktit alkavat olla tosi hyvässä kunnossa. Targettia ei enää tarvita ja Noki pysähtyy 2on2off-asentoon kuin seinään. 8) Vahvistan pysähtymistä kylläkin edelleen aika ajoin targetin avulla.

Rengas on alkanut sujua hyvin. Putkeen voin lähettää Nokin mistä kulmasta tahansa ja melkoisen matkankin päästä ja Noki hakee putken suorastaan erinomaisesti. :)

Keppien kanssa riittää vielä puuhattavaa kuten myös siinä, että Noki oppisi itse lukemaan esteitä edessään. Noki ei siis vielä oikein osaa hakea esteitä, vaan se tarvitsee aika paljon ohjausta.