torstai 29. tammikuuta 2015

juoksuA ratatreenissä

Jee, kovin kiva treeni Pikkarin kanssa. :) Kepeillä Pika pysyy hyvin, vaikka irtoan sivusuunnassa ja layeroin puomin. Mutta se oli sitten liian haastavaa aika ajoin, että olin kaukana sivulla JA edessä odotti houkutteleva putken suu. Viimeistä keppiväliä ei millään olisi malttanut tehdä, koska PUTKI! Saatiin onneksi onnistuneitakin toistoja, mutta treeniä vaatii vielä se, että Pika malttaa tehdä kepit kunnolla, vaikka edessä olisi putki tai A häiritsemässä keskittymistä. :)

Tasapainoaan etsii myös putken jälkeen tapahtuva haltuun tulo/täydellinen hallitsemattomuus. :D Ensin putkien jälkeen ei ollut mitään hallintaa - ja nyt Pika tulee liikaakin käteen ja jää katsomaan, että "mitäs sitte tehtäis?!"

A tehtiin radan osana kolme kertaa ja vieläpä niin, että treeni oli jo ihan loppumaisillaan, kun päästiin radan lopussa olleelle A:lle. Tästä (ja yhdestä erittäin pahasti tökkineestä lähestymisestä :D ) huolimatta Pika teki kolme tosi hyvää toistoa. :) Jes.

Treenien lopusta pari pätkää. :)


Ja pitkästä pitkästä aikaa Nokin treenit videona. Nokin kepit on niin superduper, että luotan niihin jotakuinkin kuin vuoreen. Se nakuttaa maailman kuuliaisimmin kepit loppuun, vaikka tekisin mitä. Näiden treenien parasta antia on peruskäännös, joka oli 0,2 sekuntia nopeampi kuin sylivekki (?) tai valssit keppien jälkeen. Peruskäännös kuuluu listalle "näitä ohjauksia en koskaan milloinkaan ikinä käytä". Pakko kai vaan ottaa sekin aktiivisessa käytössä olevien joukkoon, kun se kerran toimii Nokille (ja minä näköjään vihdoinkin osasin sen tehdä). ;)

lauantai 24. tammikuuta 2015

superia.

Tänään agility kulki ihan siivillä. :) Triplanolla ei ollut kaukana eikä myöskään viimeisen hyppysertin nappaaminen nollavoitolla yli 50 muun maksin kuonon edestä. Triplanollan rikkoivat taaksepäin harottavat kädet, kun "nyt on tosi kiire"-kohdan jälkeen hetkeksi tekeminen menee paniikin jälkeiseksi sähläämiseksi. Noki arvaa ohjaavan käden väärin ja hyppää pituuden.

Voittonolla puolestaan pysyi käpälissä ihan viimeisille koirakoille asti, mutta lopulta italialainen ohjaaja koirineen pistelee 1,4 sekuntia Nokia nopeamman ajan ja Teemu Linna lainakoirineen 1,2 sekuntia Nokia nopeammin. Serti menee Italiaan, joten viimeisen hyppysertin metsästys jatkuu.

Fiilikset ovat aivan huipussa edelleen. Tekeminen oli ihan älyttömän vaivatonta kaikilla kolmella radalla. Uskallan lähteä, silloin kun pitää mennä. Ja esim. hyllyradalla uskallan ennen muuria odottaa rauhassa, että saan Nokin turvallisesti hyppäämään seinää kohti olevan muurin yli. Tänään rytmi oli verissä. Bumbtsi bum!


torstai 22. tammikuuta 2015

älä valita

Rehellisesti sanottuna tänään oli aika luovuttajafiilis, kun suunnattiin Timon treeneihin. Ihan vaan siksi, että esteet 20-22 vaikuttivat täydellisen mahdottomilta Pikan kanssa tehtäviksi. Ja nimenomaan A:ta olisi tarkoitus tällä hetkellä treenata radan osana.

Mutta annas olla! Treenithän meni oikeinkin mukavasti! :) Neloselle lähetys oli ensimmäisellä kerralla epämääräinen huitaisu, mutta kun sain askelmerkit kohdilleen, niin hyvin irtosi ja sain tehtyä kutoselle persjätön. Takaakiertoepävarmuus kuitenkin kostautui, kun huitaisin seiskan takaakiertoon. Pika oli kuulemma ensimmäinen, joka irtosi putkeen 25. :D Monta kertaa. Sain lopulta seiskalle ja siitä JAPANILAISELLA (jee, uusi lempiohjaukseni!) kasille. Siitä homma luisti ihan mukavasti viidelletoista. Sillon alkoi homma ohjaajalla painaa kintuissa. :D En vain pystynyt juoksemaan niin lujaa, että Pika olisi mennyt keinulle. Timo ruoski juoksemaan uudestaan, joten sinne keinullehan se sitten meni.

Ja päästiin me lopulta A:llekin. Sanoin jo etukäteen, että ei tule onnistumaan. Liian vahva sivulle irtoaminen, eikä edes boksia autossa mukana avuksi. Onneksi lähdin kuitenkin yrittämään, kun Timo vannotti, että "Ei se mikään sivuirtoaminen ole, sä lähetät kaukaa kahdellekympille ja olet jo A:n toisella puolella ottamassa vastaan, kun Pika tulee A:lle." Ja niinhän se sitten todella meni! Osumakin oli oikein mainio, ei mikään yläreunan hipaisu.

Treeni kävi oman kunnon päälle kaikkine juoksupätkineen, joten ihan treenin loppupuolella totesin, että "ei pysty enää!" Sain vahvaa sympatiaa kouluttajaltani. "Jos pystyy valittamaan, pystyy myös juoksemaan. Sitten, kun kuuluu vain pihinää, sitten ei enää pysty. Uudestaan." ;) Onneksi Nokin kisapäivä on vasta lauantaina.. Jalat ehtivät ehkä edes aavistuksen toipua tästä rääkistä.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

pikkarin treenilista

Pikan kanssa kisatessa ja treenatessa on viime aikoina tullut vahvasti esiin ne jutut, jotka ehdottomasti vaativat treeniä.

Lista on seuraava:
1) A, tietenkin.
2) takaakierto: Minä en luota, että Pika lähtisi taakse, joten saattelen sitä liikaa. Takaakierto vaatii ehdottomasti vahvistusta sekä minun että Pikan osalta.
3) hyppysuoralla irtoaminen edessä olevaan putkeen: Pika irtoilee kyllä hypyille, mutta putki ei vedä sitä samalla tavalla. Putkeen irtoamista pitää aivan ehdottomasti vahvistaa. Tänään Pika jäi melkein jalkoihini, kun se ei irronnut putkeen vaan kääntyi eteeni.

Siinä se. Nämä hommat kun saadaan kuntoon, ollaan jo tosi pitkällä. :)

Ja minä tarvitsen puolestani ehdottomasti treeniä seuraavassa asiassa:

Pikan jarruttaminen rytmillä: Tällä hetkellä rytmillä jarruttaminen vaikuttaa Pikaan kuin nelipyöräjarrutus jarrupoljin pohjaan painettuna. En osaa siis käyttää rytmijarrua oikein tai oikeissa paikoissa, joten tänäänkin sain Pikan kääntymään putkeen, johon en todellakaan ollut ajatellut sen kääntyvän.

Kepeille Pika hakeutui tänään tosi hienosti. Minä vain töksäytin vauhtini Noki-henkisesti ennen keppien loppua, joten Pika kääntyy minua kohti. Melkoinen sählärata, mutta onneksi tiedän, miten sähläystä aiheuttavia juttuja pystyy treenaamaan. :)




Tehtiin Katjan kanssa ohjaajanvaihdos ja pääsin juoksemaan myös Remppusen kanssa. Alussa tein Noki-ohjauksen ja oletin vähän turhan paljon - ja lisäksi oli vähän turhan kiire persjättöön putken jälkeen, kun osa mediohjaajista oli ollut lähellä saada koiran putkesta jaloilleen. Ennen keppejä Remu reagoi tosi hienosti rytmijarruun ja muilla osuuksilla pinkoo kuin pieni pöllösilmäinen aropupu. :) Varokaa kansalaiset, Remu on liekeissä! ;)

lauantai 17. tammikuuta 2015

HSKH:n kisat

Kisoihin ilmoittautuessa unohdin täysin, että lauantaihan on työpäivä.. Niinpä eka rata jäi väliin ja tultiin ihan hirveällä kiireellä vain toiselle. Kisat olivat minun onnekseni myöhässä, joten ehdin vetäistä hetken henkeä ja laskeutua lauantai- ja kisafiilikseen. :)

Rata oli oikeinkin mukava ja vauhdikas. Pituudelle kääntyminen tuntui aika haastavalta (tai ennemminkin pituudelta eteneminen vaivattomasti). Rataantutustumisessa myös kakkoselta kolmoselle siirtyminen tuntui kinkkiseltä, kun en oikein hahmottanut, miten rytmittäisin oman liikkumiseni. Vahvan pohdinnan jälkeen päädyin tekemään pituuden jälkeen persjätön, vaikka suuri riski oli, että Noki tulee pituudesta ohi. Vahvistin Nokin pituudelle tuloa odottamalla ihan hetken kolmoshypyn jälkeen ja näyttämällä vastakättä Nokille. (Se on joko oikeasti ohjaus, jolla saan Nokin itseäni kohti tai sitten se ei ole ja teen sen vain itseäni varten.. Oli niin tai näin, vastakättä tulee käytettyä Nokin kanssa monesti tuollaisissa tilanteissa, vaikken tiedä, onko sillä mitään merkitystä. :D )

Harmi kyllä huudan "NOKI!" kolmoshypyn kohdalla ja ohjaus on aika vauhdikas huitaisu. Rima putoaa. Keskityin niin miettimään vastakättä ja hetken odottamista ja kakkosen ja kolmosen välistä rytmiä, että häiritsevä NOKI vain karkasi suusta. Suunnittelin kyllä rataantutustumisessa antavani NOKI-huomiokäskyn,  mutta en tosiaankaan ajatellut, että "huudanpa, kun Noki on hypyn päällä!" ;)

Toinen huitaisuohjaus tulee keppien jälkeen, kun en rauhassa tee joko niistoa tai sylivekkiä vaan jotain siltä väliltä. Rima putoaa. Hyvällä vauhdilla kuitenkin maaliin asti.

PysäytysA:n kanssa täytyy taas alkaa tiukentaa linjaa. Noki ei tosiaankaan tullut oikealle pysähtymispaikalle tänään vaan vapautui ennen 2o2o:a. Rontti. No, itsepä olen sitä vapauttanut vauhdin ollessa päällä. Se on siis linjan tiukennuksen paikka. :)

torstai 15. tammikuuta 2015

Auringosta nauttimassa

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

videoita

Viikonlopun radat. (Ensimmäisellä radalla Noki ei todellakaan osu keinun ylösmenoon. Olen keinun linjalla niin pitkään, että Noki näkee esteen aivan viimehetkellä ja loikkaa kontaktista yli. Viimeinen ratavideo alkaa juuri siitä kohdasta, kun unohdan jaakottaa ja Noki päätyy väärälle puolelleni. Taistellen keinu kuitenkin tulee suoritetuksi.) Kisavideoiden alla tämän päivän A-treeniä.




maanantai 12. tammikuuta 2015

pallopää on poistunut keskuudestamme

Lepää rauhassa, pallopää! Tervetuloa tukkajumala!


Katjan Karva&Kaverit -kampaamon kevätmuotia

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

oujee :)

Tänään pingottiin Nokin kanssa seuran omissa kisoissa kolmen radan verran. Ensimmäisen agilityradan profiili näytti siltä, että huh.. Varsinkin keinun jälkeen olleet kaksi hyppyä tuottivat melkein kaikille kisaajille ongelmia. Päätin, että teen kyseisessä kohdassa japanilaisen - ohjauksen, jota en ole koskaan kokenut osaavani. Täytyykin muistaa seuraavissa Iinan treeneissä kiittää siitä, että ollaan nyt saatu monessa kohdassa treenata juurikin japanilaista - Iina kun onnistui bongaamaan tuon ohjauksellisen heikkouteni yksissä treeneissä syksyllä. :) Olin japanilaisen jälkimmäisessä persjätössä aavistuksen myöhässä, mutta ihan suurimmaksi onnistumiseksi koen sen, että ylipäätään käytin tätä ohjausta ja pakotin itseni etenemään rohkeasti keinun jälkeen.

Ensimmäisellä radalla ilmoitin seurakavereille tavoitteeksi lähteä liikkeelle kahdelta esteeltä ilman, että jään varmistelemaan tai odottelemaan. On paljon helpompi hahmottaa rataa, kun sieltä löytää kriittiset kohdat. Siis ne esteet, joilla ei voi jäädä munimaan, jos haluaa selvitä jatkosta. Ja hitsin pimpulat! Minä en jäänyt munimaan niille kahdelle esteelle (kolmoseste ja keppien jälkeen oleva hyppy)! Toisella irtosin jopa niin superisti, että olin metritolkulla pidemmällä seuraavassa käännöksessä kuin mitä olin luullut olevani.

Keskimmäisellä radalla homma kaatuu jo toiselle esteelle. Jotenkin taakse lähetys kaatuu alkuunsa ja Noki hyppää hypyn väärinpäin. Poimitaan joku muukin väärä este jossain kohdassa, mutta sitten saadaan kepeillä vihdoin homma uudestaan hallintaan. Ehdin kepeille ohjatessa miettiä, että "hitto tässä en voi keksiä Nokille mitään keppijäynähaastetta!" (tapana on siis tehdä kepeillä jotain yllärivetoja, jos alla on hylly) Okserin ja putken jälkeen tulee kaksi hyppyä, joista jälkimmäisellä koiraa pitäisi saada käännettyä. Hetken huumassa ehdin ajatella, että "nyt meikätyttö kääntää rytmillä". Ja sehän tosiaankin kääntyi. Täydellisesti. Aivan täydellisesti. Optimaaliselle linjalle ja niin hallitusti, että maaliin suorastaan leijailin. Rytmillä jarruttaminen toimii Nokille kuin junan vessa!

Kolmas rata oli tosi kivan tuntuinen. Siinäkin oli kohta, jossa ei vaan VOI jäädä munimaan. Keinun jälkeen oleva hyppy oli ehdottomasti kriittinen piste ja siinä oli saatava koira putkeen ja sitten on kiire. Rata menee tosi kivasti, kunnes aivopieruna unohdan jaakottaa ennen keinua. Noki päätyy aivan väärälle puolelleni ja yhtäkkiä minä olen linjalla, josta pitäisi mennä keinulle. Noki on kuitenkin niin kiltti, että kun lopulta paljastan Nokille seuraavan esteen (jonka linjalla edelleen hätääntyneenä kipitän), Noki tunkee ohitseni keinulle ja pysyy siellä, vaikka teen takaaleikkauksen noin 20 senttimetriä ennen keinua. :D Pääsen irtoamaan kriittiseltä hypyltä onneksi ajoissa, joten teen sen, mitä olen rataantutustumisessa päättänyt tehdä. "Minä ehdin ohjaamaan kolme putken jälkeen olevaa hyppyä kun vain juoksen, ja myöhästyminen ei ole vaihtoehto. Ehdin, ja sillä siisti." Ehdinkin!

Päivän saldona siis kaksi aksanollaa, kaksi kuudetta sijaa ja kaksi 4,5m/s etenemää. :) 

Jään mielenkiinnolla odottamaan kisavideoiden minulle päätymistä, sillä tämän päivän radoista jäi jokseenkin sama tunne kuin viime kesän SM-joukkuefinaalissa: mennään täysillä eikä varmistella mitään. Niin siistiä.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Pikkari sinkoilee

On hieman hakusessa tuo Pikkarin hallinta agilitykisoissa. :D Alkurutiinitkin ovat yksistään sellaisia, että hieman hirvittää. Pika karjuu ihan heikkomielisenä ja näyttää siltä, että saattaa ponnahtaa ensimmäiselle hypylle ihan koska tahansa. (Tänään se lähtikin ilman lupaa, mutta onneksi ehdin reagoida ja palautin raivoavan karvanaperon paikalleen.) Radalla mennään samalla tyylillä. Ihan ei aina pysty tietämään, että mitä tapahtuu. :D

Tänään tehtiin hypärinolla ja jäätiin voittaja-Odista puolisentoista sekuntia ja sijoituttiin neljänsiksi. Ennen keppejä käydään lyhyt palaveri siitä, että mihin ihmeeseen tässä ollaan menossa. Ja radan loppupuolella ohjaaja käyttää täysin harkitsemattomasti MENEMENE! -käskyä, jonka sisältö on "juokse eteenpäin ja suorita edessä olevia esteitä". Harmi kyllä tuossa kohdassa rataa ei ollut ollenkaan tarkoitus edetä omatoimisesti taivaanrantaan, vaan piti kääntyä. My mistake! Sain kuitenkin eteen pyrkineen Pikan lopulta tulemaan minua kohti. Aikaa se kuitenkin söi. Mutta ei haittaa, sillä oli taas ihan hurjan kivaa. Jopa niin kivaa, että minua alkaa melkein väkisinkin Pikan radoilla naurattaa, kun se on niin tappaja-asenteella ja raivoaa minulle (ihan ansaitusti) vähän väliä. Erityisesti tykkäsin tänään siitä, että Pika kokosi itsensä kepeille, vaikka niille tultiin lujaa.


maanantai 5. tammikuuta 2015

MENE MENE MENE

Pikan kanssa ollaan harjoiteltu putkesta ohjaukseen tulemista ja jätetty putkesta irtoaminen olemattomalle huomiolle oikeastaan loppukesästä lähtien. Ja senhän sitten huomasi eilisissä kisoissa. Noki kääntyi putkelta minua kohti ihan liikaakin. Niinpä tänään mentiin kertailemaan putkesta eteen juoksemista. Oli tosi mukavaa huomata, että Pika on vihdoista viimein tajunnut, että putken jälkeen ihan oikeasti voi kääntyä ohjaukseen putkijarrun avulla. Ja hyvin se tänään lähti irtoamaan myös putken jälkeen eteenpäin. :) Hyvähyvä!

Puomi on hirmuisen hidas, mutta kepit Pika nakuttaa ihan hyvällä vauhdilla. A:n ensimmäinen osuma on turhan ylhäällä, mutta toinen suoritus on hyvä. Nokikin pääsi ihan vertailun vuoksi tekemään radan kertaalleen.


mör? mör.

Päiväunilla.

"Mör?"
Havahdun ääneen. Ei tarvitse edes raottaa silmiä, sillä tiedän tilanteen. Pika nukkuu sängyssään. Kola nukkuu sängyssään. Vain yksi ei nuku sängyssään. Silmät suljettunakin tiedän, että Noki seisoo makuuhuoneen ovella ja ilmoittaa, että ei pääse sänkyynsä.
"Mör."
Pakko avata silmät. Ojennan käden sängyn reunan yli ja näytän Kolalle kädellä suuntaa.
"Tuu, Kola. No tuu nyt.."
Kola tietää ihan yhtä hyvin kuin minä. Se alkaa vääntäytyä vaatekaapin edessä olevasta pedistään - eikä ehdi edes käteni alle rapsutettavaksi, kun Noki on jo livahtanut omaan yksiöönsä Kolan sängyn ohi. Hädin tuskin hereillä oleva Kola mötkähtää takaisin petiinsä. Kola huokaisee ja Noki on jo reporankana omassa piilopaikassaan.

Päiväunet jatkuvat.


lauantai 3. tammikuuta 2015

tulihan se sieltä.

Tänä vuonna tuplanollan rutistaminen itsestä ja Nokista irti vei kauemmin kuin minään muuna SM-kisavuonna. Mutta tulihan se sieltä sitten lopulta.

Ensimmäinen Johanna Nybergin radoista meni niin sanotusti ihan perseelleen. :D Ihan totaalisen kaoottinen rata, jonka videota en viitsi edes julkaista. Homma kaatui kolmosesteellä, kun Noki ponnistaa okserille laukan liian kaukaa ja rysäyttää jälkimmäisen riman alas. Minulle tulee "voi paska" -fiilis ja ohjaus menee kiisseliksi. Sen verran sentään tsemppasin, että kepeillä tein tahallaan valssin niin aikaisin, että Noki nakutti vielä keppien kahta viimeistä väliä, kun minä olin jo kääntynyt sitä kohti ja menossa 180 astetta takaisin tulosuuntaan. Hyvin nakutti silti loppuun asti. Taas. Superia.

Kaksi viimeistä rataa sitten menikin ihan eri asenteella. Yhden valssin sorruin tekemään ihan liian valutettuna, ettei rima vain putoaisi. Muuten ei kyllä varmisteltu tai varottu. :)

Nyt on siis reissu Oulun SM-kisoihin ja Jyväskylän MM-karsintoihin tienattuna.

Ou jes. :)

(Ensimmäistä kertaa ikinä Noki sai nollapullaa. Se kerjäsi seurakavereilta niin holtittomalla antaumuksella piirakkaa ensimmäisen radan jälkeen, että lupasin Nokille pullan, jos se ei tiputa kahdella viimeisellä radalla ainuttakaan rimaa. Ei pudottanut. Ja voin sanoa, että persikkapiirakan pala ei ehtinyt kauaa kärsiä. Noki päästi piirakan maallisista tuskistaan silmänräpäyksessä.)

perjantai 2. tammikuuta 2015

HELLOOOOOO HANDSOME!

Pikkarin sydän sykkii rakkauden sanomaa. Sydän lyö pum pum pum! kuten Jari Sillanpää kuvaavasti laulaa. Nokille.

Pika ei ole koskaan ollut mikään nuolemiskone. Se ei nuoleskele ihmisiä tai koiria. Paitsi nyt se nuoleskeli silmät puolitangossa Nokin leveää ihanaa hehkeää rintakehää. Sllllurpps.... Ssssssllllurrppppsss...

En ensin tajunnut, että mistä ihmeestä tässä on kyse. Tarkasti Nokin rintakehän mahdollisten haavojen varalta. Ei haavoja. Outoa. Noki istui hivenen äimistyneen näköisenä, kun pikkumies nautiskeli rintakarvojen mausta. Mutta selvisihän se sitten, kun Pikkari alkoi päästä tunnelmaan. Häntä vispasi terhakkaasti ja se asetteli päätään Nokin hartioille. Kolan läsnäolo selvästi vähän jännitti Pikaa - oli sillä sen verran järkeä päässä suurista rakkauden tunteista huolimatta. Pika siirtyi nuoleskelemaan Nokin kaulaa ja vispasi häntäänsä. Pakko Nokinkin oli tajuta, mistä on kyse, kun minäkin sen näin ja tajusin. Mutta ainakaan toistaiseksi se ei keskeyttänyt Pikan toimintaa eikä näyttänyt edes erityisen ahdistuneelta.

Homma jäi kesken, kun tuli iltalenkin aika. Ehkä vikittely jatkuu myöhemmin ja pääsen näkemään Nokiltakin jotain kannanottoja.

On tätä oman lauman luontodokkaria vaan kovin jännittävää seurata.

torstai 1. tammikuuta 2015

uusivuosi

Hyvässä seurassa hyvää ruokaa ja juomaa ja pelailua - ja koiria. Viisi koiraa mahtui oikein mainiosti Espoonkeskukseen juhlistamaan uutta alkavaa vuotta. Komppu Komppunen suvaitsi pilkullisia asiallisesti, Noki synkisteli vain vähän ja Pikkari riehui vain hyvin hillitysti Taimin kanssa. Karvaiset olivat niin rentoja koko illan, että uskaltauduin viemään Kolankin vielä kymmenen aikaan iltasella pissalle. Koko lauma suhtautui melko jatkuvaan räjähtelyäänistä koostuvaan taustameluun kuin sitä ei olisi olemassakaan. Hyvä pojat! :)

Vuoden 2015 ensimmäinen aamu aloitettiin raukeissa merkeissä ja aamupalan ja aamulenkin jälkeen viisi koiraa ryhtyi jatkamaan lepäilyä. Noki otti lepohetkestä _kaiken_ ilon irti, kun Miika vitsillä peitteli omin lupineen sohvalle kavunneen Nokin tyynyillä ja lampaantaljalla. Noki ei mytyn alta hievahtanutkaan seuraavaan tuntiin. :D Ei, vaikka Miika kutsui Miskan häiriköimään prinsessan unia.


Alkaneen vuoden kunniaksi mustavalkoiset kävivät Nokin aloitteesta kehityskeskustelun, jossa puitiin kulunutta vuotta ja Pikan kasvua isoksi pojaksi. Hetken aikaa allekirjoittanut oli aika varma, että tuossa hetkessä siirretään lauman kakkospojan valtikka Pikkarille, mutta näköjään Noki haluisi vielä ainakin toistaiseksi pitää paikkansa. Noki murisi häntä pystyssä ja kehoili silmät pullistellen. Pikkari ei laskenut häntäänsä ja hurrasi sekin hiljaa ja huulia värisytellen. Pojat saivat ihan keskenään käydä tämän keskustelun ihmisten siihen sekaantumatta - ja lopputulema tosiaan oli, että Pikkari hiljeni ja väisti ja Noki sai lopettaa murinansa henkisenä voittajana. Fyysistä ottelua ei tarvittu, sillä ainakaan tällä kertaa Pikkari ei halunnut lähteä ottamaan miehestä mittaa.

Kehityskeskustelun jälkeen Noki kävi tavoilleen uskollisena pesemässä Masi Pallopään (Main Pikalle antama erittäin kuvaava lempinimi!) etuhiukset ja korvat.

Tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi!
Pika "Masi Pallopää" ja kaverit