torstai 27. huhtikuuta 2017

papu treenaa

Papu on nyt kahtena tiistaina käynyt Iinan treeneissä. Viime viikolla testattiin pimeää putkikulmaa ekaa kertaa ikinä: ei ongelmaa. Tällä viikolla testattiin putkesta suoraan juoksemista, kun minä irtoan putken aikana sivulle (putki meni puomin ali, joten en pystynyt etenemään putken suuntaisesti): haasteita. Vietiin siis etupalkka Papun kanssa Iinalle ja sitten lähetin Papun umpikulmasta putkeen niin, että oltiin aika yhtä aikaa putken toisessa päässä. Papu ei halunnutkaan mennä etupalkalle, vaan lähti kilttipilttinä minun liikkeeni suuntaan. Tätä täytyy siis treenata. Jos minä seisoin paikallani lähettämässä Papun yksin putkeen, se kyllä pinkoi etupalkalle taakseen katsomatta.

Tänään käytiin Ojangossa vähän juoksemassa U-putkesta suoraan putkeen ja toisessa treenissä siivekkeen kierron kautta suoraan putkeen pinkomista. Papu haki hienosti U-putken jälkeen suoran putken, vaikka olin jo kaukana suoran putken vieressä juoksemassa. Takaakiertokin sujui kerrassaan mainiosti. Tämän lisäksi tehtiin parit toistot valssin alkeita, niistoa ja päällejuoksua. Niisto toimi kuin aikuisella koiralla! Pystyin lähtemään rohkeasti niistosta liikkeelle ja Papu jäi yksin suorittamaan siivekkeen kiertoa. Taitava tenava. Päällejuoksutreeni jäi ihan pariin suoritukseen, koska yksin treenatessa olisi vaatinut Papulta paikalla istumisen vahvaa hallintaa, että treeni olisi ollut järkevästi toteutettavissa. 

Tenavan kanssa treenaaminen on ihan hirveän hauskaa. :) Se haluaa tehdä ja osallistua ja taipuu kuin pieni silakka. Pikaan verrattuna se on kuin kastemato. Kola ja Pika ovat enemmän sellaisia POIS ALTA TÄÄLTÄ TULEE HÖYRYVETURI TUUT TUUUUUUT -suoraan tykittäviä ja taipumisen osalta kankeampia. Noki ja Papu joustavampia ja ketterämpiä. Nähtäväksi jää, millainen pikkuaksaaja tuosta marakatista tuleekaan. :)

tiistai 18. huhtikuuta 2017

niin hyvät treenit

Nokin treenit olivat ihan 10+. Vaikka tiedän sen keppiosaamisen olevan ihan huippuluokkaa, Noki onnistui silti yllättämään. Radalla kepeille lähestyminen oli etenkin maksikoiralle niin hankala, että luulin jopa Nokin tarvitsevan kepeille menoon apua. P*skanmarjat. "Älä jaksa yliohjata", tokaisi Noki ja meni läpi ohjauksestani. Yritin siis sylkkärihenkisesti vetää Nokia paremmalle linjalle, kun kepeille lähestyminen tapahtui niin hankalasta "täydestä" avokulmasta. Eihän Noki vaivautunut tälläistä ylimääräistä mutkaa tekemään, vaan sanallisella käskyllä jätti minut huitomaan omiani ja meni suorinta reittiä kepeille. :D

Pikankin kepit alkavat olla aika makeat, vaikka itse sanonkin. Ensimmäisellä suorituksella en saanut Pikaa kepeille, kun vedin sitä niin voimallisesti pois kepeiltä. Loogista. Toisella suorituksella tein Iinan ohjeistuksella sylikäännöshenkisesti, ja hopsan! Sinne sujahti. Pika on tosiaankin alkanut nähdä vaivaa kepeille taipumisen kanssa. Hyvä Pika! Tehtiin Pikan kanssa myös juoksuA:ta, joka sujuu tällä hetkellä käsittämättömän hyvin. Ei olla treenattu oikeaa suoritusta mitenkään, sen kun vaan käskyllä pistän Pikan juoksemaan. Pidän yllä myös pysäytysA:ta, joten tehtiin myös pysäytyksiä. Yhden kerran Pika tuli pysäytyksestä lupaa kyselemättä läpi - tosin tuollakin kerralla se kyllä teki pysäytystä - ei juoksuA:ta - kunhan vain vapautti itse itsensä ennen minun lupaani. Taidan ruveta käyttämään juoksuA:ta nyt ensin ratatreeneissä ja sitten siirrän sen myös kisoihin. Käännöksiä en varmaankaan ihan heti rupea tekemään, mutta suorien poistumisten kanssa olisi ihan superia päästä juoksemaan A:ta. :)

Papu teki siivekkeen kierron kautta suoraa putkea ja sen lisäksi mutkaputkesta poistumista putken "taakse". Eli harjoiteltiin sitä, että kun näytän kädellä "niistoa" putken suulla, Papun pitää kääntyä käteni näyttämään suuntaan. Se sujui tosi hienosti. Niin sujui myös siivekkeen kierrosta putkeen pinkominen. Papu haki putken suun mainiosti, vaikkei lähestyminen ollutkaan joka kerta suoraan kohti putkea. Papu irtoaa siivekkeen kiertoon näppärästi ja hallitsee tällä hetkellä paikalla istumista sen verran, että treenaaminen on helpompaa kuin ympäriinsä sinkoilevan vilkkaan ei-istuvan tenavan kanssa. ;)

Treeneistä jäi jälleen ihan superfiilis. Kaikki kolme treeniseuralaistani loistivat osaamisellaan. Hyvä me, hyvä me, hyvä meidän joukkue!




maanantai 10. huhtikuuta 2017

FI-AVA


Eihän se mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta meni kuitenkin!

Kouvolassa tuomariharjoittelija Satu Laru oli suunnitellut kerrassaan mukavan menevät radat. Estevälit olivat piitkät ja sekä ohjaaja että koira pääsivät juoksemaan. Jostain syystä en kuitenkaan saanut painettua ensimmäistä rataa päähäni, ja ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin unohdin radan. Puolivälissä vain totean, että nyt ei kyllä ole mitään käryä, mihin rata jatkuu. Pyörähdän valssin, koska en muutakaan keksi. Ja valssista ulos putkahtaessani nostan katseeni ja rata palaa mieleen. Olen päätynyt totaalisen väärälle puolelle ohjaamaan jatkoa. Taistelun kautta saan kuitenkin Pikan kepeille virheittä. Rata kuitenkin kaatuu hyllyksi, kun en yksinkertaisesti vain ehdi ohjaamaan neljänneksi viimeistä estettä.

Toisella radalla keinun jälkeiset 2 estettä ovat kokonaisuuden vaikein osuus. En keksi mitään hyvää ohjausta, ja sehän sitten näkyy itse suorituksessa. Yliohjaan niin, että Pika kääntyy ärjyen jalkoihini eikä tajua yhtään, mihin sen haluan. Väkerrän jonkin sortin käännöksen ja saan lopulta Pikan runtattua oikealle esteelle. Tuomaroin itselleni kiellon - ja niin tekee myös tuomariharjoittelija.

Radan jälkeen mennään kahville ja palataan katsomaan kolmannen radan rakentamista. Tutustumisen jälkeen jossain vaiheessa Tea käy katsomassa edellisen radan tuloksia. Ja yhtäkkiä paljastuu, että se olikin nolla. Ja että Pika voitti. :O Ja että se oli viimeinen agilityserti. Pikasta tulee agilityvalio. No wau.

Viimeiselle radalle lähden hyvää tuulta pullistellen. Nyt mennään ja tehdään roh-ke-as-ti! Se on tavoitteeni ja siitä pidän kiinni. Radan estevälit ovat huikean pitkät ja ensimmäisenä oleva putki syöttää hienoisesti seuraavana olevasta pituudesta ohi. Päätän, että minä ehdin ohjaamaan Pikan pituudelle. Juoksen niin lujaa kuin voin ja ehdin kyllä. Ei siinä NIIN paljon tarvitse kääntää, ihan vähän vain kun saa korjattua koiran linjaa, niin se on siinä.

..paitsi että arvioin radan totaalisen pieleen tuon kohdan osalta. Niin pahasti pieleen, että radan jälkeen kädet tärisevät ja itkettää pelästyksestä. Videolla kohta ei näytä niin kauhean hurjalta. Pika vain sujahtaa jalkojeni takaa ja minä otan yhden tai kaksi holtitonta loikkaa. Mutta siinä tilanteessa tunne oli kauhea. Kammoan tilanteita, joissa putki syöttää koiran suoraan ohjaajan jaloille. Ja tähän asti olen aina osannut varoa niitä kohtia. Nyt en nähnyt, miten pahasti putki lopulta syötti jaloille. Ehdin tuntea, että kohta sattuu. Kouvolan hallin pohja on kuin betonia ja kohta minä rusautan jalkani Pikaan ja rämähdän betonin kovalle pinnalle täydestä vauhdista. Mutta sitten pitkiltä tuntuneiden sadasosien jälkeen saankin Pikan silmiini eikä se enää ole jaloissani. Pysyin pystyssä! Pika ei osunutkaan polvitaipeisiini tai nilkkoihini! Onneksi en päätynyt tutustumaan siihen, millaista jälkeä saa aikaan kivikovalla alustalla maksimivauhtiaan etenevät ja yhteen törmäävät koira ja ihminen.

Tästä huolimatta oli hurjan hauskaa. Pika alkaa olla esteosaamiseltaan hurjan taitava ja se lukee ohjausta hienosti. Se ei enää karkaa maata kiertävälle radalle tai irtoa kentän toisella laidalla olevaan putkeen. Eilisen kaikki virheet olivat minun virheitäni. Pika olisi ilman noita virheitä tehnyt helposti vaikka triplanollan.






Papun kanssa käytiin tänään tekemässä tolpan kiertoa, etupalkalle juoksemista, bäng-gamea keinulla ja 2o2o:a. Papu on treenaamisesta aivan haltioissaan. Se on päässyt treenaamaan viimeksi viikko sitten ja plumpsahti ojaan ennen hallille tuloa, joten se oli viikon tauon ja litimärän viileyden takia erityisen onnellinen. :D




torstai 6. huhtikuuta 2017

papu treenaa ja kasvaa

Tällä viikolla aloitettiin 2o2o:n treenaaminen sohvatyynyn avulla. Ensin naksuttelin ihan vaan sohvatyynyn päälle kiipeämisestä, mutta nopeasti siirryttiin siihen, että takajalat pysyvät tyynyllä ja etujalat laskeutuvat maahan. Elefanttitreeni tai ihan luontainen lahjakkuus - tiedä häntä - mutta Papu ryhtyi jo toisissa treeneissä tänään tarjoamaan sitä, että nostaa takajalat sohvatyynylle eikä mene 2o2o-paikalle nousemalla ensin sohvatyynylle ja laskeutumalla siitä sitten etujaloilla alas. Noki alkoi tarjota tuota takajalkojen nostoa vasta tosi myöhään ja Pikasta en muista tekeekö se sitä vieläkään, kyllä se luultavasti tekee, mutta ei se sellaista pentuna tai nuorena tarjonnut. Papu selvästikin tietää, että sillä on takajalat. :) Ja onhan sen huomannut muuallakin, kun asiaa nyt tarkemmin pohtii. Papu on tosi ketterän ja kroppansa hallitsevan oloinen. Se pystyy tasapainoilemaan epätasaisilla alustoilla ja kääntymään ympäri normilevyisen puomin alastulolla vaivattomasti. Onhan se varmasti helpompaa, jos tiedostaa takapäänsä. :D Jos takajalat ovat vain mukana raahautuva epämääräinen lihamöykky, niin kapealla lankulla kääntymisestä ja tasapainoilusta ylipäätään tulee ymmärrettävästikin melko haastava tehtävä. :D

Ollaan aloitettu myös paikalla pysymisen treenit. Tässä olen aika myöhäisherännäinen. En ole jotenkin saanut aikaiseksi ryhtyä vaatimaan Papulta paikalla istumista esimerkiksi ruuan jaon yhteydessä. Mutta eipä tuo näytä haittaavan. Tällä viikolla olen alkanut vaatia paikalla pysymistä ruuan saadakseen, ja kummasti se tänään jo nakotti paikallaan, kun laskin kupin sen nenän eteen, ja vapautui vasta luvan saatuaan. :)

Ylä- ja alaetuhampaat ovat nyt irronneet. Yksi kulmurikin tuntui heiluvan hienoisesti. Toivottavasti hampaidenvaihtoprojekti saadaan hoidettua ns. "luomuna" ilman lääkärikeikkoja. Uskon ja toivon niin.
Jääkiakkoilijan hymy

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

oman seuran kisoissa

Oli kyllä aika mahtava kisapäivä, vaikka se venyikin kahdeksantuntiseksi rutistukseksi. Nokin kanssa aamun eka rata meni aika harakoille, mutta siitä eteenpäin radat sujuivat tosi hyvällä fiiliksellä. Nokin kanssa tehtiin tuplanolla sijoituksilla 4. ja 5. Hyppynollalla jäätiin viimeisestä hyppysertistä kuusi sadasosaa. :D Perhana. Ja Pikan kanssa nakutettiin myös nolla tuolta samaiselta hypäriltä. Ekaa kertaa ikinä sain tehtyä kummallakin mustavalkoisella samalla ratapohjalla hyvän nollan, joten olihan ne saatava rinnakkain pyörimään. Movavi-ohjelman testiversiolla päällä pyörii punainen teksti, mutta kyllä sen takaa näkee. Hämmästyttävän samoja askelmerkkejä pitkin minä juoksentelen. Ja hämmästyttävän samoja reittejä koiratkin kulkevat. :) Tokavikalla esteellä Pikan kanssa meinaa mennä hyllyksi, kun en luota vielä Pikan keppeihin yhtä paljon kuin Nokin keppeihin. Joten jään jumiin keppien jälkeiseen ohjaukseen ja olen myöhässä. Jos tuota myöhästymistä ei olisi ollut, olisivat pojat nakuttaneet varmaan miltei täsmälleen saman ajan.

Pikan kanssa alkaa paketti muotoutua kasaan. Eilisen radoilla oli koko ajan fiilis, että Pika on minun kanssani samalla radalla, ja virheet johtuvat vain minun mokistani. Enää Pika ei sinkoile yllättäviin suuntiin tai jätä noudattamatta ohjausta. Ja antaapa jopa välillä vähän anteeksi pieniä ohjausvirheitäkin! Pikan agilityradalla yliohjaan käännöksen puomille, joten Pika menee putkeen. Sen jälkeen homma luistaa kuin tanssi aina siihen asti, kun ihan radan lopussa unohdan, mihin piti mennä. Eli kaikki se, jonka ohjasin kunnolla, oli vaivatonta yhteistyötä. :)