perjantai 21. lokakuuta 2011

KÄÄNTYY KÄÄNTYY!

Tänään treeneihin pääsivät kummatkin karvaturvat.

Keskiviikkona Anna Heinosen treeneissä yritettiin saada kauempaa vekattua koiraa hyvälle linjalle ja se oli sekä Nokille että minulle uutta. Niinpä otettiin tämän päivän treeneissä omatoimista kääntymistä niin, että ihan toivotun laskeutumispaikan lähelle pistettiin palkka odottamaan ja sitten lähetys kaartuvasti hypylle.



















Kuvassa sininen viiva on etenkin Kolan tapa hypätä. Nokikin hyppää tuon suuntaisesti, mutta ei läheskään noin vahvasti. Vihreä viiva, miten saatiin juoksulinjaa muutettua treenin avulla.

Noki kääntyi jo aluksi ihan kivasti, vaikka ilmiselvästi homma on sille vielä uutta. Loppua kohden se alkoi toimia paremmin ja paremmin ja tälläiset treenit tekevät varmasti sen hypyille tosi hyvää, koska se joutuu tekemään itsenäistä hyppyä muutenkin kuin vain täysiä suoraan yli ponnahtamalla.

Kolalle tehtiin tietenkin samaa treeniä ja olin enemmän kuin odottavassa mielialassa, jotta pääsisin näkemään, miten Kola kääntyy itsenäisesti hypyn yhteydessä. Aluksi Kola ei oikein tajunnut, mikä on koko jutun juoni. Lelupalkka näkyi hypyn takaa, joten Kola säntäsi silmät hehkuen hypyn ali lelun kimppuun kuin tuulispää. Laskettiin hypyn toista puolta ja homma alkoikin toimia. Vähitellen Kolakin alkoi kääntyä. :O Sain vekattua sitä hyvän matkan päästä ja Kola taipui paremmin kuin koskaan aiemmin.

Ehkä, ehkä Kolan kanssakin joskus tulee fiilis, että saan ohjattua sitä myös ratasuorituksen yhteydessä! :O

Lopuksi Noki teki itsenäisten keppien harjoitusta muutamien toistojen verran tavalla jos toisellakin. Anna ja Annina pinkoivat sinne tänne ja tuonne häiriötekijöinä keppien suuntaisesti ja keppien suoritussuuntaa vastaan. Minä juoksin välillä Nokin ohi täysillä ja osan kerroista kävelin reipasta vauhtia Nokia vastaan. Avokulmia lukuunottamatta Noki teki kepit huomattavalla luotettavuudella ja sekosi oikein aloitetuissa kepeissä muistaakseni vain kerran. :) Noki ei tarvitse enää etupalkkaa keppien loppupäähän vaan palkka voi olla minun taskussani ja tästä huolimatta Noki suorittaa kepit hyvällä vauhdilla itsenäisesti loppuun asti. Ja tämä kaikki siis, vaikka jäisin seisomaan lähetyspaikalle.

Mainio otus.

perjantai 14. lokakuuta 2011

pieniä kiireisiä hiiriä

Näitä videoita on niin kovin viihdyttävää katsella jälkikäteen vaikka vuosienkin päästä. :)


Pieni kiireinen Tiitiäinen teki kepeistä selvää tämän illan treeneissä. :)

torstai 13. lokakuuta 2011

kola, avain!

Auto saa syksyhuollon Lahdessa iskän toimesta. Samaan aikaan on hyvä hetki remontin lomassa testata, miten Kola on ihan oikeasti oppinut etsimään käskystä esineitä. Aiemmin Kola on poikkeuksetta etsinyt minun piilottamiani esineitä, joten treeniin on liittynyt mahdollisesti paljonkin tahattomia vihjeitä: askeleitteni haju, kehonkieleni etsintähetkellä, jo tutuiksi käyneet etsintämaastot lenkkipolun varrella, jne..

Tällä kertaa isukki piilotti avaimeni ja Kola sai etsiä. Aluksi Kola ei meinannut ymmärtää, että avaimia voi etsiä myös kotipihasta, mutta varsin nopeasti sain sen ryhtymään hommiin. Askeleitteni haju tai kehonkieleni eivät voineet Kolaa auttaa, koska en itsekään tiennyt, mihin avaimet oli piilotettu. Alle puolessa minuutissa Kola paikansi avaimet ja litistyi maahan merkkaamaan löytöään! Mahtavaa. :) Palkkasin lelulla hienon suorituksen.

Siirryttiin astetta haastavampaan puuhaan, jota ei sitäkään ole kai koskaan aiemmin kokeiltu. Toisin sanoen piilotettiinkin isän avainnippu, jossa ei minun hajuani ole lainkaan. Kolalle ei esitelty piilotettavaa esinettä tai muutenkaan vihjattu, mitä hajua tässä mahdollisesti ollaan etsimässä. Jälleen lähetin Kolan hommiin, enkä pystynyt mitenkään auttamaan etsimispuuhassa, sillä en tiennyt, missä avaimet olivat piilossa. Kola käytti jälleen alle puoli minuuttia omakotitalon puolikkaan tontin läpikäymiseen ja litistyi merkkaamaan löytöään. Aivan huikeaa! Ilman pienintäkään epäröintiä Kola merkkasi myös tuon tuoksun.

Näin ollen minulla siis on piski, joka etsii maastosta joko itselleen tuttujen ihmisten hajua, tai ihmisten hajua ylipäätään ja merkkaa ne varmalla otteella! 8)

noki ja tara

Noki ja Tara kävivät yhteistuumin juoksemassa Mellunmäen pellot litteiksi. Spurtteja riitti kilometrikaupalla. :) Tosi mukavaa, että Taran kanssa Noki osaa leikkiä ihan hipihiljaa ja nautiskella juoksuvauhdin huumasta. Nevan ja Miskan kanssa leikitään merimieskiroiluleikkejä, Kolan kanssa hillittyjä painijuttuja, Ronjan ja Remun kanssa ollaan kolmantena pyöränä yrittämässä innosta puhkuen äiti-poika -leikkeihin mukaan ja Taran kanssa juostaan kuin aropuput. :)










keskiviikko 12. lokakuuta 2011

itsenäiset kepit -treeni jatkuu

"Emppu ei häiritse keppisuoritusta, vaikka tekisi kärrynpyöriä" -projekti etenee. Nyt pystyin jo kävelemään Nokia vastaan ja sen lisäksi siirtämään palkan sivulle ja jopa Nokin taakse. Noki katsoo keppien jälkeen ohjaustani ennen kuin pääsee palkalle. Seuraavana on tavoitteena opettaa avokulmia. Ne ovat meidän heikko lenkki.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

välitilinpäätös

Ykkösistä kakkosiin nousemiseen kului n. 30 starttia. Kasvattaja-Sanna jossain vaiheessa sanoi, ettei nousemiselle ole mitään kiirettä, että kannattaa pysyä ykkösissä ja oppia kisaamista. Silloin nyökyttelin, mutta en kyllä todellisuudessa tajunnut syytä. :) Nyt tajuan. Ykkösissä olen oppinut ihan huimasti paljon vaikka mitä. Ja suurin osa oppimisesta on ollut sellaista, mitä kakkosen radoilla on varmasti paljon kivikkoisempaa oppia. Ykkösten radoilla on pieniä lyhyitä kohtia, jotka haastavat ihmettelemään ja oppimaan. Ja tälläisiä pieniä juttuja pystynkin kisoista poimimaan ja työstämään sitten treeneissä tai aivotyöskentelynä itsekseni. Kakkosissa todennäköisesti haasteen paikkoja on paljon aikaista enemmän ja tuntuisi aika hurjalta lähteä ihan ummikkona ja kevyin eväin etsimään oppia kakkosten radoilta. Miten ihmeessä sieltä ikinä saisi onnistumisen kokemuksia, jos oma käsitykseni Nokin toiminnasta ja omasta toiminnastani ohjaajana olisi hirmuisen hataraa? Vähitellen olen oppinut ennakoimaan tilanteita ja näkemään kisaradat palasina.

Mitä siis oikeastaan olen oppinut kisaamisen aikana? (Suuri osa näistä asioista on käyty läpi treeneissä koutsin kanssa, mutta rehellisyyden nimissä niissä hetkissä en ole tajunnut, mitä koutsi ihan oikeasti on halunnut sanoa.) Tässä kymmenen ensimmäisenä mieleen tullutta asiaa:

1. Jaakotus ei ole paniikkipyörähdys koirasta pois päin vaan hallittu jarrutus ja suunnanvaihto ohjaajan rintamasuunnan avulla.

2. Valssaus ei tapahdu paikoillaan vaan liike etenee seuraavaa estettä kohti. (Pikkuhiljaa tulee myös olo, että joku muu ohjauskuvio sopii Nokille - ja varsinkin minulle - monessa kohtaa valssia paremmin.)

3. Jaakotus ja persjättö/saksalainen/jotain siihen suuntaan saattaisi olla monessa kohdassa meidän juttu - niin hullulta kuin se omaan korvaani kuulostaakin.

4. Vekkaus on ehdottaman tärkeä oppia tekemään. Lisäksi olisi ehdottoman tärkeää oppia tuntemaan Nokin liikettä sen verran, että tietäisin, millon yliohjaan vekkauksella ja milloin aliohjaan. Kaksissa viimeisimmissä kisoissa olen rataantutustumisen yhteydessä pääättänyt vekata ja pystynyt tekemään kummassakin onnistuneen vekkauksen täsmälleen suunnitelman mukaisesti. Tänään jopa niin tehokkaasti, että melkein sain Nokin nollaradalla putkesta kokonaan ohi. On siis tullut hieman sellaista oloa, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa esim. siihen, minkä pään U-putkesta Noki valitsee, kunhan vain teen rataa Nokin KANSSA enkä vain hutaise jotakin siihen suuntaan. Hutaisemalla Noki ainoastaan arpoo seuraavan esteen, eikä arpaonni ikävä kyllä osu kovinkaan usein kohdalle.

5. Kontaktien osaamisen vuoksi Nokin kanssa kilpailemisessa ei oikeastaan koskaan tule paniikkitunnetta, vaan hommassa säilyy hallinta. Siksi pidän agiradoista paljon hyppyratoja enemmän.

6. Hyppyjen häiritseminen liikekellä/äänellä saa rimat tippumaan. Hyppyihin pitäisi
saada lisää itsenäisyyttä. Onneksi kisarutiini on opettanut myös Nokia: se ei häiriinny minusta enää niin paljon kuin alussa.

7. Löydän radalta ne meille vaikeat kohdat. En ehkä osaa vielä reagoida niihin kisatilanteessa kovin luotettavasti ja oikein, mutta tärkeää on, että löydän haastepaikat. En lähde tekemään rataa kokonaisuutena vaan lähinnä pyrin painottamaan niitä vaikeita kohtia.

8. Keppien itsenäisen suorittamisen opettamiselle on Hyviä Syitä. Radasta katoaa iso hätäännyksen ja kiireen paikka, kun koira löytää itse ensimmäisen välin ja tekee kepit ilman, että minä sählään kädellä vieressä. Kontaktien ohella keppien osaaminen tuo ratoihin eniten hallinnan tunnetta. Keppien ja kontaktien aikana ehdin rauhoittua ja koota itseäni.

9. Minun ei ole pakko AINA juosta täysillä. Toki kakkosissa on pakko ruveta nostamaan vauhtia, mutta täysillä juoksemiselle on aikansa ja paikkansa. Ohjaajalla ei välttämättä aina ole pakokauhuinen hysteerinen kiire, vaikka koira menisi nopeutensa äärirajoilla.

10. Kisoissa PITÄÄ koiralle jäädä hyvä mieli. Noki ei mokaa. Minä mokaan. Jos Nokille ei jää hyvä mieli, miksi se myöhemminkään tekisi parastaan?

kakkosiin :)

Tänään vihdoin ja viimein saatiin kolmas nolla ykkösistä. :)

Ensimmäinen rata oli hyppäri, jossa saatiin kymppi kahden riman putoamisen takia. Rimojen pudottelu oli hieman outoa, sillä hypyt olivat ainoastaan 55cm:n korkeudessa. Mahdollisesti yksi syy oli alusta, jollaisella ei olla aiemmin treenattu tai kisattu eli hiekkapohjainen urheilukenttä. Todellinen yllätys tuli ilmi, kun menin kisapäivän jälkeen katsomaan tuloslistoja: Noki oli koko hyppärin nopein koira! :O Ei tokikaan sijoituttu, kun virhepisteitä riitti, mutta oltiin silti nopeimpia. Ohitettiin bortsu ja aussi jos toinenkin.

Toiselta radalta otettiin hylly, kun en voinut uskoa, että Noki menisi ihan suoralta linjalta U-putken väärään päähän. Kepit-pituus -yhdistelmä veti ohjauslinjani ilmeisesti niin pahasti väärään päähän, että pelkkä käden ohjaus ei riittänyt viemään oikeaan päähän. Noki valitsi väärän pään. Muuten rata meni hienosti. :)

Viimeiseltä agi-radalta saatiin lopulta nolla. Aika taistelun takana se oli ja radalla oli parikin sellaista kohtaa (puomin jälkeen 2 hyppyä -> keinu + A:n jälkeen kahden hypyn hyppääminen niin, että päästään putken oikeaan päähän), joiden suoriutumiseen tiesin nollan kaatuvan, jos se johonkin kaatuu. Eipä kaatunut, vaikka lähellä oli. Nollan lisäksi tärkeintä on, että olen oppinut ennakoimaan vaikeita kohtia ja ajattelemaan ohjauksessa koiran linjoja. :)

Kakkosiin, siis!

hyppyrata

Eka agirata

Toinen agirata, se nollarata siis

maanantai 3. lokakuuta 2011

keppeihin itsenäisyyttä -projekti

Sateinen Ojanko kutsui ja kepit saivat kyytiä niin Nokilta kuin Kolaltakin. Kolan kanssa treenattiin vedättämisen kestämistä ja Nokin kanssa keppeihin haetaan itsenäistä suorittamista.

Otettiin ensin pelkkää hyppy-kepit -treeniä niin, että vietiin yhdessä palkka odottamaan piiloon. Sen jälkeen otettiin kepit-hyppy -suoritusta pari kertaa ja vieläpä niin, että kävelin Nokia vastaan. Hyvin sujui. Noki ei edes harkinnut karkaavansa palkalle vaan teki kepit matalana täyttä vauhtia loppuun asti ja haki vasta sitten palkan.

Lopuksi vietiin palkka odottamaan ja tehtiin hyppy-hyppy-hyppy-kepit-siivekkeet -treeniä pari kertaa. Meni aivan mahtavan hienosti.

lauantai 1. lokakuuta 2011

syksy 2011

Kolan korvilla kuulee vaikka avaruuteen asti.
























Tiitiäinen och Kompis.
















OOoooOOolioLIOoooOO.. TARZAN TAHTOO JANEN KEPIN. O_o




































Älyn jättiläiset.


















Silmä vinksahti.























Komppu ja Pomppu.








































Jokaisella Kolalla on hopeiset reunat. :)



tiitiäinen ja kompis, nakupellet

Kompis och Tiitiäinen nakuuntuivat Katjan ystävällisellä avustuksella. Ysiterällä pojista tuli nakummat kuin koskaan aiemmin. Tämän seurauksena Kolasta kuoriutui sellainen Min Bästa Kompis, että se pyrkii iholle ja syliin ihan taukoamatta.

Nyt kelpaa odotella talven tuloa ja menoa ja sitten maaliskuussa ajella kevättukka. Eli todennäköisesti turkki saa kasvaa tulevat kuukaudet ja helmi-maaliskuun vaihteessa täällä asustaa melkoinen pörröperropariskunta. :) (Paitsi siinä tapauksessa, että kyllästyn pitkiin turkkeihin ja jaksan ruveta pukemaan nakuja poikia talvella.)