kaksi marjaa

"Mä ja toi. Eiku.. Toi ja mä. Eiku kumpi mä siis oon ja kuka toi on?"

mustavalkoisten päiväunia

Ja tähän sohvalle pitäis vielä oma takamuskin saada mahtumaan. Sopu sijaa antaa? Hm..

Jau:n kisoissa

Tavoitteena oli ylittää kummallakin radalla ensimmäinen hyppy. Päätin jo ennen ratojen näkemistä, että menen kutsumaan Kolaa ekan hypyn taakse ja siten pyrin varmistamaan, että Kola hyppää ensimmäisen hypyn.

Ja sehän toimi. (Ja itse asiassa ekan hypyn takaa kutsuminen sopi kumpaankin rataprofiiliin täydellisesti. :D )

Ekalla radalla lähetän Kolan hypylle huonolla linjalla radan jatkoa silmällä pitäen, ja rima putoaa. Keinulla Kola kiitää kohti ulkoavaruutta, vaikka suhisin minkä keuhkoista irtosi. (Videolla ei kylläkään näy, että keinusta tulisi vitosta, mutta kai siitä sitten tuli, kun lopputulemana on 15 virhepistettä.) Kepeiltä saatiin kielto. Tekeminen tuntui virheistä huolimatta jälleen mukavan sujuvalta ja Kola toimi mainiosti.

Toisella radalla sanoin Kolalle ennen radalle lähtemistä, että tehdään sitten eka hyppy kunnolla. Tehtiinkin. Tehtiin mukavan sujuva virheetön rata ja vihoviimeisen koirakon suorituksen jälkeen selvisi, että viidennellä sijalla ja nollalla saatiin luva. :) Eli nyt puuttuu enää yksi nolla kolmosiin noususta.

Jännittävimmät kohdat nollaradalla olivat takakulman putki ja siitä vedätys kahdelle seuraavalle hypylle, (Kola ei kestä vedätystä kovinkaan hyvin, vaan rimoja alkaa herkästi putoilla.) ja ihan radan lopussa renkaalle vienti (monet koirat kääntyivät putken jälkeen omistajaa kohden ja rengas tuli tosi monelle koiralle aika viime hetkellä silmien eteen).

videoita ja valokuvia

Kolan viime viikonlopun radat:

Ensimmäinen rata alkaa videon kohdasta 1:00 ja toisessa videossa näkyy, mitä lähdetään tänään Vuokkosille korjaamaan. En TAJUA, miksi Kola tulee hypystä ali. Se kuitenkin hyppää ihan ongelmitta seuraavan hypyn ja maalihypyn. Mysteeri-Kola, kerta kaikkiaan.




Ja sitten tämän aamun mustavalkoiset:

Mustavalkoiset sohvavaltaajina

turkkijuttuja

Tänään Pika pääsi näyttämään, mitä turkin alta paljastuu. Anna tuli ystävällisesti auttamaan operaatiossa, sillä olin etukäteisvalmistautunut henkisesti siihen, että tiedossa on verta, hikeä ja kyyneleitä.

Pika kuitenkin yllätti positiivisesti, sillä trimmeri itsessään ei aiheuttanut mitään tunteita käynnistyessään tai iholle painautuessaan. Selän ajelussa Pika käyttäytyi kuin ammattilainen. Jalat aiheuttivat pieniä reaktioita (lähinnä jalkojen nykimistä), mutta dramaattiset MINÄKUOLEN!-jutut jäivät siinäkin kohtaa näkemättä.

Pään osalta Pika sitten olikin edes hieman teatraalisempi. Aivokopan surisuttelu sai aikaan kääntyilyä, vääntyilyä, sätkyilyä, muutamia karjahduksia ja joitakin osterinpuruyrityksiä. Namin avulla Osterin surinakin sitten lopulta unohtui ja naamakin saatiin ajeltua yllättävän pienillä painiotteilla. Trimmin jälkeen mentiin Neron, Nevan ja isojen poikien kanssa ulkoilemaan eikä ulkoilu lyhyessä tukassa aiheuttanut mitään näkyviä reaktioita. Wau. Nyt sohvalla pienen pienellä kerällä nukkuu nakupelle-Pika! Suloinen otus!

terroristin elämää

Pieni Terroristi on todellakin nimensä veroinen.

"Pika!!"

"HEI!"

"NO VOIHAN!"

"..Senkin..!!"

Tämän aamun aikana on syöty kenkää, villatakkia, häkkiä, mattoa, purtu Nokia hännästä ja minun käsiäni...

Onneksi Terroristissa on hyviäkin puolia: Se on oppinut kulkemaan hihnassa lähes ensiluokkaisen hienosti. Se piippasi aamupalansa perään ja söi sen hetkessä alusta loppuun. Se malttoi tänä aamuna odottaa aamupissalle pää.. "PIKACHU!!! Et syö kassia!!" ..aamupissalle pääsyä niin kauan, että ehdin pakata mukaan koko lauman ja pukea päälleni ihan rauhassa. (Huh, nyt se järsii omaa leluaan.)

Tänään Terroristi pääsee hämäävän olen-kiltti-ja-söpö -vaikutuksen luovasta pentuturkistaan. Saa nähdä, mitä turkin sisältä paljastuu ja mikä on tämän espanjanvesikoiran ydin. Ehkä pääsen näkemään alastoman Pure Evil -tyyppisen minihirviön, jolla on jättimäinen kita, pikkuruiset neulanterävät hampaat ja punaisena hehkuvat silmät. Nähtäväksi jää.

--------

Tiitiäisen kanssa jätetään viikonlopun kisat väliin. Se onnistui saamaan suolistonsa sekaisin viime viikonloppuna ja hetken aikaa ehti pelottaa, että Tiitiäisen tarina on luettu alusta loppuun asti, kun parkaraukka oli niin kauhean kipeänä. :( Onneksi hoito auttoi ja suolisto lähti taas toimimaan normaalisti.

valokuvia

Nero, Neva, Kola, Noki ja Pika ulkoilivat Jakomäen lumisissa maisemissa. Alimmassa kuvassa kuvaajana Anna. (Täällä kaikki kuvat.)