WOHOOO SIISTIIII TÄYSIIII!

Jesh, Pika on yhdistänyt puomiin tällä hetkellä todella hienosti raivokkaan "TURHAUTTAA NIIN ETTÄ HALKEEN!" -tyyppisen sinkoamisen. Noki toimi jälleen tänään erinomaisena turhaumakoneena, mutta eipä Pika himmaillut puomilla edes ensimmäisellä suorituksella ennen Nokin turhauttamisvuoroa. :) Pika teki tänään siis ensimmäistä kertaa tämän nopeutusprojetin alettua Ojangon puomia, mutta "uusi" puomi ei aiheuttanut jännitystä kuten Akatemialla tiistaina ensimmäisillä kahdella suorituksella aiheutti.

Tänään tehtiin myös ensimmäistä kertaa niin, ettei kukaan pitänyt Pikaa kiinni, vaan lähetin Pikan puomille hypyn takaakierrosta. Pika sinkoutui puomia pitkin samalla raivolla kuin kiinni pidettynä. Jäi ihan tosi hyvä mieli! :)

Testailtiin tänään myös sitä, miten nopeasti niistosta voi lähteä liikkeelle ilman, että Pika kieltää hypyn. Vastaus: niin aikaisin, että en saanut Pikaa lopultakaan ottamaan hypyltä kieltovirhettä! En siis, vaikka oikein yritin. Kun olin merkannut hypyn ja lähdin siitä oikeastaan suoraan Pikaa kohti (ikään kuin rata jatkuisi 180 astetta niistohypyltä takaisin tulosuuntaan), niin Pika kävi kuuliaisesti suorittamassa hypyn ja kaahasi sitten perääni. Wautsi! Nokille ei ikimaailmassa voisi tehdä noin nopeaa liikkeelle lähtöä, koska se kääntyisi aivan takuulla perääni. Taitava pentu pentunen tuo Pikachu. :)

Puomi rokkaa!
)

Jatkossa on aikomuksena ryhtyä taas palauttelemaan pysäytystä puomille. Oli se sitten pitkä tai lyhyt projekti, niin ainakin tällä hetkellä on tunne, että se projekti on hintansa väärti. Tuo puomilla tällä hetkellä oleva nopeus ja into on niin sydäntä lämmittävää, että hinkkaan mielelläni alastuloja pidemmänkin aikaa kuntoon. ;) Tällä hetkellä suunnitelma on, että apupalkkaaja tulee namialustan ja superherkkujen kanssa alastulolle syöttelemään vauhdilla saapuvaa Pikaa. Näin minun ei tarvitse korottaa ääntäni tai tehdä mitään taikatemppuja. (Toivottavasti. ;) Eikä toivottavasti tarvitse myöskään tarjota Pikalle mielellään ainoaakaan "oho!" -suoritusta pysäytyksen palauttamisen alkutaipaleelle, koska haluaisin välttää kaikki epäonnistuneet suoritukset puomilla nyt vielä ainakin jokusen tovin.

Saas nährä kuis äijän käy.

puomilla pinkomassa

Pikachu oli tänään alusta asti ihan eri mielellä puomin kanssa. Jes! :) Ekat kaksi tai kolme kertaa se meni "varmistellen", mutta sen jälkeen se antoi palaa. :) Täytynee ottaa seuraavaksi suunta kohti Ojankoa ja testata vauvapuomilla, onnistuuko pysähtyminen sillä enää tämän kaahailun jälkeen.. :D No, tällä hetkellä uskon siihen, että saan Pikan kyllä tarvittaessa taas pysähtymään puomin päähän, mutta siihen en oikein enää usko, että olisin mitenkään järjellisesti saanut Pikan vauhtia kasvatettua ilman pysäytyksestä luopumista.

WrooOOooOM, sanoo Pika! (Ja Noki toimii turhauttajana taukohetkillä.)

Iik, puomi (osa2)

Miian kanssa suunnattiin tänään hallille ajatuksena tehdä puomin läpi juoksutuksia, jotta löydettäisiin vauhtia tuolle Pikaa jännittävälle esteelle. Käytössä oli kaksi keinoa: 1) Miia pitää kiinni ja minä innostan ja vedätän 2) Kolan turhauttava voima. Olin eilen sitä mieltä, ettei Kola turhauta Pikaa, mutta olin aika väärässä. Turhautti se. ;)




Illalla keskityttiin häiriköimään taloyhtiön naapureita Pikan yhdellä lempileluista. Katjalta vuosia sitten saatu vinkujättipallo ei houkuta isoja yhtään, mutta aiheuttaa Pikassa niin karmeaa kirkumiskarjuntaa, ettei kyseistä lelua yksinkertaisesti voi pitää saatavilla kovinkaan usein. :D

hui, puomi!

Puomi on Pikan mielestä tällä hetkellä todella jännittävä juttu. Polvet täristen se kyllä kiipeää puomin ylös, mutta vauhti on etanamaista. Se on pudonnut kertaalleen puomilta (tietenkin juuri sellaisen laukaten tehdyn puomin yhteydessä), minkä jälkeen puomi hidastui ihan köpöttelyksi ja nyt kun on treenattu myös keinua, puomi on mennyt ihan töttörööksi. (Voisin käyttää jotain vahvempaakin ilmaisua tässä.)

Ja minä turhaudun. Turhaudun ihan hurjasti, kun en keksi, miten terapoisin jännitystä pois.

Tänään käytiin Ojangossa testaamassa, miten leveä vauvapuomi sujuu. Ja sehän sujuu aivan erinomaisesti. Pika laukkaa puomin päästä päähän ja pysähtyy kontaktille. Näin ollen veikkaukseni on, että puomissa jännittää sen kapeus ja korkeus. Saatiin kuitenkin sitten lopulta kehiteltyä tapa, jolla saan Pikan laukalle myös oikealla puomilla (nimittäin maata vasten oleva puomi ei ole ongelma. Mitä korkeammaksi puomin nostaa, sitä varovaisemmin Pika sitä suorittaa). Apuohjaaja pitää Pikaa kiinni, kun minä kannustan ja innostan ja vedätän puomilla. Luovun nyt toistaiseksi täysin puomille pysäyttämisestä, koska pysäyttäminen ei sovi tähän nyt käsittelyssä olevaan ongelmaan lainkaan. Hakusessa on siis laukaten suoritettu täyskorkea puomi ja se toivottavasti saavutetaan jossain vaiheessa. Ajatuksena on käydä tekemässä vauvapuomilla pysäytystreeniä ja oikealla puomilla juoksuttamistreeniä.

Toivottavasti saan pidettyä omat hermot kasassa, koska sitä tässä nyt ei ainakaan kaivata, että omalla hermostuksellani paineistaisin Pikaa.

Argh.

juoksuA

Aamulla mentiin Pikan kanssa hallille pohtimaan juoksuA:n syvintä olemusta. Kaivelin viime yönä videoita ja kirjoituksia netistä niin intensiivisesti, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään. Lopulta kuitenkin sain luotua päähäni jonkunsorttisen mielikuvan siitä, miten lähden A:ta opettamaan, minkä jälkeen sitten pystyin nukahtamaan. Huoh.. ;)

Suunnitelma on siis seuraava:
1. Pikalle esitellään boksi, jonka teen kiinnostavaksi ja kannattavaksi naksuttelemalla boksiin menemisestä. (Eli Pika suuntaa liikeen kohti neliön muotoista kehikkoa ja menee kehikon sisään seisomaan.)
2. Pika opetetaan juoksemaan boksin kautta etupalkalle.
3. Etupalkka poistetaan ja Pika opetetaan juoksemaan "agilitytaivaasta" putoavalle lelulle.
4. Kaksi matalaa hyppyä sijoitetaan 1,7 metrin päähän toisistaan simuloimaan A:n ylösmenoa ja huippua. Tässä vaiheessa ajatus on liittää boksin läpi juoksemiseen myös minun liikkeeni. Todennäköisesti tässä vaiheessa tulee myös yli loikkauksia.
5. Kun olen saanut taottua Pikalle päähän, että boksiin pitää osua, vaikka minä liikkuisin, siirrän boksin madalletulle A:lle. Harjoitellaan oikea laukan pituus madalletulla A:lla. Mukana myös liikehäiriö.
6. A:ta korotetaan ja boksin paikka "venytetään" oikealle kohdalleen.

Olin yöllä ajatellut, että menen hallille puolta tuntia ennen seurakaveriani, jonka sain sovittua apupalkkaajaksi, ja opetan Pikalle puolen tunnin aikana naksuttelemalla boksin arvon. Kaivoin netistä videoita, joissa tätä tehdään ja ensin koira naksuteltiin katsomaan boksia, lähestymään sitä, koskemaan yhdellä tassulla boksin sisälle jne. Yöllä ajattelin, että jos apupalkkaajan paikalle saaminen menee aamulla hukkaan sen takia, että naksuttelu vie koko treeniajan, niin sitten se vaan on niin. Kuinka väärässä olinkaan.

Saavuttiin siis hallille ennen aamuyhdeksää Pikan kanssa kahdestaan. Pika pursui intoa. (Se halvatun apina on saanut etureiteni aivan siniseksi mustelmista. Ihanaa olla innokkaan nuorukaisen purulelu, mutta kun en tahtoisi ihan hirveästi ryhtyä Pikan intoa rajoittamaankaan, kun se tosiaankin ON innoissaan.. ;) Etsin hallin varastosta boksin, kaivelin naksuttimen ja namit kouraan, iskin boksin maahan ja valmistauduin odottamaan, että Pika kiinnostuu boksista. Eipä tarvinnut kauaa odotella. Kun boksi oli maassa, Pika sinkosi sen luo ja meni kehikon sisään seisomaan. NAKS. Wau. Kutsuin Pikan pois ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, se oli boksissa uudelleen. NAKS. Menin kauemmas. Pika sinkoutui boksiin. NAKS. Vaihtelin paikkaani ja etäisyyttä ja Pika loikki kehikon sisään sataprosenttisella varmuudella.

Viiden minuutin päästä totesin, että eiköhän tämä ole tässä - ja ryhdyttiin kuluttamaan kahtakymmentäviittä seuraavaa minuuttia, että Noora saapuisi paikalle. :D Ei mennyt ihan niin pitkän kaavan kautta tämä boksiin tutustuminen, mitä olin etukäteen kuvitellut..

Kun Noora saapui, tehtiin boksia niin, että naksautin boksiin menosta ja Noora etupalkkasi. Päästin Pikan juoksemaan laukan mitan päästä boksista, jolloin se ikään kuin väkisin osui laukalla boksin sisälle. Vähitellen siirsin Pikaa kauemmas ja lopulta tehtiin myös sitä, että palkkapallo lentääkin minulta eikä ole edessä apupalkkaajalla odottamassa. Ei mitään ongelmia. Pika lähti pinkomaan eteenpäin, vaikka edessä ei ollut palkkaa tai ihmistä.

Etäisyys boksiin on vielä niin pieni, ettei yliloikkia tullut ainoaakaan. Luultavasti Pikalla ei tästä syystä ole myöskään mitään käsitystä siitä, että homman voisi tehdä myös jotenkin väärin. Näin ollen se ei varmaankaan tiedosta vielä lainkaan, että laatikkoon laukan kohdistaminen olisi mitenkään pakollista. Mutta eiköhän niitä epäonnistumisiakin tule, kun lisätään minun liikkeeni yhtälöön..

Täysin yllättäen tänään päästiin siis ehkä yhteensä kymmenen minuutin treenillä toimintasuunnitelmassa jo kohtaan kolme. :D

Kaiken kaikkiaan Pikan toiminnasta on tällä viikolla jäänyt todella todella hyvä mieli. Sen eteenpäin suuntautuva tekeminen on aivan ihastuttavaa seurattavaa. Se ei kyseenalaista yhtään sitä, etteikö jostain tulisi kuitenkin se etupalkka, vaikkei sitä missään näy. Ilman turkkia se ei läkähdy välittömästi, joten se jaksaa paljon paremmin hyytymättä kuin ennen trimmausta. Se puhkuu intoa ja irtoilee putkiin. Ja aamun treenien lopuksi kun tehtiin Nooran etupalkkaamana kepit muutaman kerran, se nakutti kepit itsekseen alusta loppuun ja sortui testaamaan viimeisen keppivälin tekemättä jättämistäkin, jolloin päästiin jättämään se ilman palkkaa. Eipä jättänyt keppiväliä tekemättä seuraavalla suorituksella. ;) Pystyin irtoamaan kepeillä myös todella reilusti sivusuunnassa ja niin umpikulmat kuin helpohko avokulmakin sujuivat taitavalta naperolta mainiosti.

Naku-napero on mainio pentu!

syntyjä syviä pohtimassa

Tänään tehtiin Pikachun kanssa jälleen eteen juoksemista - koska se on kivaa niin koirasta kuin ohjaajastakin.. ;) Saa tykittää täysillä eteen, tulee hiki ja onnistumisia tulee paljon... tai ainakin välillä... No, pari onnistumista. ;) :D

Unohdin jälleen, ettei Pika selkänsä takaa vaivaudu ohjausta kuuntelemaan, vaan olettaa ja tekee sen, mitä aikasemminkin on tehty. Niinpä juoksuA-treenit näkyivät vauhtiympyrälläkin aluksi, eikä Pika vaivautunut edes vilkaisemaan, kun yritin ohjata kepeille A:n sijaan. (Joojoojoo, en mäkään edellisellä suorituksella vaivautunut katsomaan, kun Pika tuli putkesta. Juoksin vaan kädet vispaten ja yllättäen koira ei sitten tiennytkään, että minkä käden ohjausta mahdollisesti pitäisi lukea.;)

Keppejä jouduttiin hinkkaamaan muutamia kertoja, kun Pika ennakoi putkeen lähtöä ja jätti viimeisen välin suorittamatta.

Hauskaa oli silti, ja videolta tuli selväksi, että etupalkan vahti olisi ihan hyvä juttu.. :D Hauskuus ei kuitenkaan kadonnut useiden "oho kappas, Pika, oho, jaa se teki tollee!" -pätkien jälkeen, koska piski piskinen pisteli täysillä (ja puri jälleen etureisiin mustelmia..). Tälläisen vauhtiympyrän juokseminen on kerta kaikkisen palkitsevaa. On ihanaa katsella, miten epäröimättä Pika vain kirmaa minun ohitseni, vaikkei edessä olisikaan palkkaa odottamassa. Lisäksi putkiin irtoaminen on parantunut ihan huimasti, joten sekin aiheuttaa hyviä fiiliksiä. Eikä sekään ainakaan harmita, että Pika kokoaa itseään kepeille tosi hyvin, tekee rengasta sataprosenttisella varmuudella eikä pudottele rimoja. :) :)




Tänään videoin myös A-treeniä. Ajatuksena on siis tehdä juoksari, koska se on kroppaystävällisempi ja nopeampi. Tätä ei olla vielä montaa kertaa treenattu - ja tällä hetkellä kiikun ihan kahden vaiheilla sen suhteen, millä metodilla tätä lähden oikeastaan toteuttamaan. Pikan laukka ei luonnostaan alastulolle todellakaan osu, joten jotain viritelmiä täytyy miettiä. Nyt on tehty nämä muutamat treenit längillä ja niiden kanssa Pika tekeekin ihan mainion A:n. Mutta heti, kun poistan länget tai siirrän niitä kauemmas (en tiedä, onko tässä mitään järkeä ja turhauttaa, kun en osaa itse omaa toimintaani arvioida), Pika siirtää toisen laukan sijaintia liian ylös.

Löysin youtubesta vaihe vaiheelta etenevän juoksuA:n opetuksen boksi-metodilla ja tällä hetkellä se vaikuttaa kiinnostavalta tavalta opettaa juoksari. Siinä on sitä vanhan kansan (ehhehe) hinkkaamisen makua, joka tuntuu Nokin puomihinkkuun jälkeen tutulta ja ehkä siksi turvalliselta. Ensin siis tasaisella opetetaan koira juoksemaan boksin läpi, sitten lisätään häiriötä tasaisella, minkä jälkeen siirretään boksi loivennetulle A:lle ja vähitellen jyrkälle A:lle.

Tein niin tai näin, ehdottoman hyvä juttu on se, että Pika ei edes harkitse, että tarjoaisi 2on2offia A:lla eikä sen enempiä käänny minua katselemaan. Sen fokus on edessä jo valmiiksi. Se ei jarruttele eikä odottele minua - ja tämän postauksen ekana olevalla videolla (joka siis treeneissä tehtiin vasta A-treenin jälkeen) Pika tekee omatoimisen juoksuA:n ja kääntyy sen jälkeen tekemään hyppysuoran. :D Vitsin apina.

Ehkä vain otan ja alan hinkata boksin läpi juoksua, ei se ainakaan haitaksi ole.

lauantaiaamun karviaiset

Naku-Karviainen

Aamupala on syöty ja isot tietävät, että sen jälkeen levätään. Naku-Pika ei sitä tiedä. Vieläkään. Voisi tuhota lelun tai pari.

Onneksi omistajan hihassa on lauantaiaamun erikoinen: ulkoilu Täyttömäellä kera Indin ja raivis-mumelon. 

Semi-Karviainen

Tosi-Karviainen