Eilen lunta viimein tuli. Ja voi vitsi, mitä reaktioita Pikasta irtosi! Tosi koiranpentumaisia juttuja! Vitsikästä, viihdyttävää, yllättävää ja ennen kaikkea S Ö P Ö Ä!!!!!
"Lunta maassa. Ihansama, mitävälii."
Että semmonen reaktio.
torstai 29. marraskuuta 2012
tiistai 27. marraskuuta 2012
kirkuva kääpiö
Tänään jalkojeni ja muiden ruumiinosien holtiton pureskelu johti jälleen eriöön. Koiraportin takana kirkui epäuskoinen ja päättäväinen kääpiö. "MINÄ EN TÄNNE JÄÄ TÄSTÄ SAATTE MAKSAA RESPECT MY AUTHOROTY!!!1"
Mutta kuinka ollakaan kirkuminen vaimeni vain parissa minuutissa. Kirkuva kääpiö muuttui nukkuvaksi koiranpennuksi. Portin takana tuo on edelleen ja zetat leijuu ilmassa.
NYAHAHAH, tämä erä meni Empulle. NYAHAHHAHA.
Mutta kuinka ollakaan kirkuminen vaimeni vain parissa minuutissa. Kirkuva kääpiö muuttui nukkuvaksi koiranpennuksi. Portin takana tuo on edelleen ja zetat leijuu ilmassa.
NYAHAHAH, tämä erä meni Empulle. NYAHAHHAHA.
moi, oon röyhkeä!
Pika venyttelee soveliaisuuden rajoja ihan eri tavalla kuin Noki aikoinaan. Kola tuossa jo tänään kertaalleen niittasi kääpiön tatamiin, kun se sähläsi itsensä Kolan lelun päälle ihan ilman lupaa. Mutta ei haittaa! Nimittäin ihan hetkeä myöhemmin Pika jatkoi riehumistaan ja räyhäsi Nokille ottamatta lainkaan huomioon, että Kola katseli vieressä. Ei siis jäänyt traumoja pyöräytyksestä.
Nyt Kola nukkuu jaloissani. Ja mitä tekee Pika, pieni röyhkeä otus? Se tassuttelee niin lähelle Kolaa nukkumaan, että Kolan etäisyystutka ilmoittaa murinalla Pikan olevan liian lähellä. "Entäs sitten!" sanoo Pika ja käy ensin juuri niille jalansijoilleen nukkumaan ja siirtyy hetken kuluttua vielä lähemmäs. Noki ei vielä tänäkään päivänä nuku ikinä ikinä milloinkaan noin lähellä Kolaa - reilusti alle metrin päässä. On se otus, tuo Pika.
Nokikin näki Pikan tänään ihan uudessa valossa. Noki piti päivähepulihetkeä sohvalla(an). (Kolalla ei ole lupaa sohvalle, joten Noki on sohvan valtias.) Pika halusi halusi HALUSI päästä sohvalle röykyttämään hepuloivaa Nokia. Nokin eleet alkoivat vähitellen näyttää siltä, että se ehkä oikeastaan halusikin Pikan sohvalle reuhaamaan. Niinpä Pika lopulta kiipesi minun avustuksellani Nokin seuraksi. Ja niin siinä kävi, että pikku-ukko ja vielä-pienempi-ukko repivät lopulta yhteistä lelua! Noki kuskasi välillä lelua pois sohvalta ja palasi sitten heiluttelemaan aarrettaan Pikan edessä. Noki veti varovaisin ottein lelusta vastaan ja tajusi nopeasti, että Pikalla olevaan leluun saa koskea. Kolan leluihin kuin ei sisällä ole lupa koskea. Loppujen lopuksi perheen mustavalkoiset pötköttelivät ihan sovussa vierekkäin. :)
Pika-pieni-paskiainen käytti kuitenkin tilaisuutta röyhkeästi hyväkseen. Se nappasi jo rauhoittunutta Nokia hännästä ja oikein jyrsimällä jyrsi aarrettaan. Nokin silmät pullistelivat ja se näytti _erittäin_ hämmästyneeltä. "Anteeksi, hyvä sohvavieras, tuo sattuu!" Noki ei kuitenkaan ymmärtänyt/halunnut murista, joten se nuolla lupsutti Pikaa sen verran reippailla lipaisuilla, että Pika lopetti elävän ravinnon nauttimisen.
Nyt Kola nukkuu jaloissani. Ja mitä tekee Pika, pieni röyhkeä otus? Se tassuttelee niin lähelle Kolaa nukkumaan, että Kolan etäisyystutka ilmoittaa murinalla Pikan olevan liian lähellä. "Entäs sitten!" sanoo Pika ja käy ensin juuri niille jalansijoilleen nukkumaan ja siirtyy hetken kuluttua vielä lähemmäs. Noki ei vielä tänäkään päivänä nuku ikinä ikinä milloinkaan noin lähellä Kolaa - reilusti alle metrin päässä. On se otus, tuo Pika.
Nokikin näki Pikan tänään ihan uudessa valossa. Noki piti päivähepulihetkeä sohvalla(an). (Kolalla ei ole lupaa sohvalle, joten Noki on sohvan valtias.) Pika halusi halusi HALUSI päästä sohvalle röykyttämään hepuloivaa Nokia. Nokin eleet alkoivat vähitellen näyttää siltä, että se ehkä oikeastaan halusikin Pikan sohvalle reuhaamaan. Niinpä Pika lopulta kiipesi minun avustuksellani Nokin seuraksi. Ja niin siinä kävi, että pikku-ukko ja vielä-pienempi-ukko repivät lopulta yhteistä lelua! Noki kuskasi välillä lelua pois sohvalta ja palasi sitten heiluttelemaan aarrettaan Pikan edessä. Noki veti varovaisin ottein lelusta vastaan ja tajusi nopeasti, että Pikalla olevaan leluun saa koskea. Kolan leluihin kuin ei sisällä ole lupa koskea. Loppujen lopuksi perheen mustavalkoiset pötköttelivät ihan sovussa vierekkäin. :)
Pika-pieni-paskiainen käytti kuitenkin tilaisuutta röyhkeästi hyväkseen. Se nappasi jo rauhoittunutta Nokia hännästä ja oikein jyrsimällä jyrsi aarrettaan. Nokin silmät pullistelivat ja se näytti _erittäin_ hämmästyneeltä. "Anteeksi, hyvä sohvavieras, tuo sattuu!" Noki ei kuitenkaan ymmärtänyt/halunnut murista, joten se nuolla lupsutti Pikaa sen verran reippailla lipaisuilla, että Pika lopetti elävän ravinnon nauttimisen.
maanantai 26. marraskuuta 2012
kun vain puhuisin koiraa
Pika veti ihan hillittömät hepulit. Se puri kaikkea mikä silmiin osui ja etenkin kaikkea sellaista, jonka pureminen sattuu allekirjoittanutta. Ruumiinosieni lisäksi kyytiä sai tietokoneen johto ja kaikki muu irtain. Niinpä Pika pääsi lopulta eriöön makuuhuoneeseen koiraportin taakse. Alkoi protestoiva kirkuna. JA MINÄHÄN EN TÄÄLLÄ OLE ELÄINOIKEUKSIANI ON RIKOTTU YK PAIKALLE AMNESTY APUA!
Siinä kohtaa Kolalle riitti. Se marssi koiraportin eteen ja alkoi murista. Häntä kuitenkin heilui laiskasti. Pika istui ihan kuono kiinni koiraportissa ja hetken aikaa otukset olivat melkein kuono kiinni kuonossa. Pika kitisi ja Kola murisi häntä heilahdellen. Sitten Pika hiljeni ja hetken päästä Kolakin. Kola asteli rennosti paikalta pois. Inhimillistäen näytti ihan siltä kuin käynnissä olisi ollut hieman ärtynyt mutta ymmärtäväinen keskustelu.
Kola joutui kommentoimaan pennun parkumista vielä pariin otteeseen. Sen jälkeen Pika luovutti, hiljeni ja siirtyi pois portilta niin pitkäksi aikaa, että pystyin avaamaan portin. Vapauden rajoittamista on todellakin harjoiteltava. En ala mitään, jos yksi pahuksen ipana ei osaa olla toisella puolella porttia, jos ja kun sellaiseen on joskus tarvetta. (Esimerkiksi silloin, kun Pikan järki liukenee jonnekin ja käynnistyy yliväsynyt puremishepuli.;) Onneksi portin takaa vapauteen asteli HUOMATTAVASTI rauhoittunut kääpiö, joka muutaman minuutin päästä kellahti nukkumaan. Ylikierrokset tulivat pysäytetyiksi.
Vapauden rajoittamisen toinen osuus sujuu jostakin syystä huomattavasti koiraporttia paremmin. Nimittäin hihnassa kulkeminen. Pikaa kyllä edelleen hieman nyppii panta ja sitä pitää ajoittain rapsutella. Mutta hihna sitä ei häiritse oikeastaan lainkaan. Kolan muistan ainakin vetäneen ihan kauheita hepuleita, kun hihna ensimmäisiä kertoja kiristyi tai kun hihna roikkui nenän edessä. Kola puri hihnaa. Piehtaroi. Sinkoili. Rynnisti. Puri taas. Ja sitten loikki ihan päättömästi. Nokikin taisi harrastaa suhteellisen samanlaisia puuhia.
Mutta ei Pika. Sitä ei kiinnosta hihna oikeastaan yhtään. Se ei takerru hihnaan hampaillaan eikä häiriinny, vaikka hihna kiemurtelisi jaloissa. Lisäksi se on oppinut ihan muutamilla toistoilla sen, että kun hihna kiristyy, kannattaa ryhtyä jatkamaan matkaa samaan suuntaan muun lauman kanssa. Toki se poukkoilee selän takana ja välillä jämähtää katselemaan kaikkea ihmeellistä (tai ei-niin-ihmeellistäkin), mutta noin pääosin hihnakäytös on jotain aivan muuta kuin mitä olin odottanut yhdeksänviikkoiselta kakaralta. :)
Siinä kohtaa Kolalle riitti. Se marssi koiraportin eteen ja alkoi murista. Häntä kuitenkin heilui laiskasti. Pika istui ihan kuono kiinni koiraportissa ja hetken aikaa otukset olivat melkein kuono kiinni kuonossa. Pika kitisi ja Kola murisi häntä heilahdellen. Sitten Pika hiljeni ja hetken päästä Kolakin. Kola asteli rennosti paikalta pois. Inhimillistäen näytti ihan siltä kuin käynnissä olisi ollut hieman ärtynyt mutta ymmärtäväinen keskustelu.
Kola joutui kommentoimaan pennun parkumista vielä pariin otteeseen. Sen jälkeen Pika luovutti, hiljeni ja siirtyi pois portilta niin pitkäksi aikaa, että pystyin avaamaan portin. Vapauden rajoittamista on todellakin harjoiteltava. En ala mitään, jos yksi pahuksen ipana ei osaa olla toisella puolella porttia, jos ja kun sellaiseen on joskus tarvetta. (Esimerkiksi silloin, kun Pikan järki liukenee jonnekin ja käynnistyy yliväsynyt puremishepuli.;) Onneksi portin takaa vapauteen asteli HUOMATTAVASTI rauhoittunut kääpiö, joka muutaman minuutin päästä kellahti nukkumaan. Ylikierrokset tulivat pysäytetyiksi.
Vapauden rajoittamisen toinen osuus sujuu jostakin syystä huomattavasti koiraporttia paremmin. Nimittäin hihnassa kulkeminen. Pikaa kyllä edelleen hieman nyppii panta ja sitä pitää ajoittain rapsutella. Mutta hihna sitä ei häiritse oikeastaan lainkaan. Kolan muistan ainakin vetäneen ihan kauheita hepuleita, kun hihna ensimmäisiä kertoja kiristyi tai kun hihna roikkui nenän edessä. Kola puri hihnaa. Piehtaroi. Sinkoili. Rynnisti. Puri taas. Ja sitten loikki ihan päättömästi. Nokikin taisi harrastaa suhteellisen samanlaisia puuhia.
Mutta ei Pika. Sitä ei kiinnosta hihna oikeastaan yhtään. Se ei takerru hihnaan hampaillaan eikä häiriinny, vaikka hihna kiemurtelisi jaloissa. Lisäksi se on oppinut ihan muutamilla toistoilla sen, että kun hihna kiristyy, kannattaa ryhtyä jatkamaan matkaa samaan suuntaan muun lauman kanssa. Toki se poukkoilee selän takana ja välillä jämähtää katselemaan kaikkea ihmeellistä (tai ei-niin-ihmeellistäkin), mutta noin pääosin hihnakäytös on jotain aivan muuta kuin mitä olin odottanut yhdeksänviikkoiselta kakaralta. :)
Pika, the Superstar
"..Jos jotakuta kiinnostaisi olla avuksi koulupäivän jälkeen ja tulla totuttamaan Pika-pentua lapsiin, niin se olisi hurjan kivaa.."
Viittaavien käsien meri oli valtaisa. "MÄ MÄ MÄ!!"
Käytiin läpi nopeasti, mitä pennun tapaaminen tarkoittaa. Ei juosta. Kirkuminen kielletty. Ei saarreta ja ahdisteta. Ei juosta perässä. Mennään kyykkyyn ja ollaan rauhallisia. Sitten päästin oppilaat kässätunnille ja lähdin hakemaan iltapäivän supertähteä kotoa.
Lopulta Pika tapasi oppilaat ja ihastelusta ei ollut tulla loppua. :) Pika heilutti häntäänsä ja sinkoili silittelystä silittelyyn. Varasti sormikkaan ja sai aikaan hillitöntä hihitystä. Kiipesi vasten ja sai aikaan ihastunutta huokailua. Häntä pystyssä Pika nautti joka hetkestä, kun sai huomion niin täydellisesti osakseen. :) Ja oppilaat saivat jälleen sopivan annoksen "koirakoulua". Salainen suunnitelmani on, että kutosluokalla minun käsistäni poistuu lauma eläinystävällisiä ja koiratietoisia nuoria. ;)
Viittaavien käsien meri oli valtaisa. "MÄ MÄ MÄ!!"
Käytiin läpi nopeasti, mitä pennun tapaaminen tarkoittaa. Ei juosta. Kirkuminen kielletty. Ei saarreta ja ahdisteta. Ei juosta perässä. Mennään kyykkyyn ja ollaan rauhallisia. Sitten päästin oppilaat kässätunnille ja lähdin hakemaan iltapäivän supertähteä kotoa.
Lopulta Pika tapasi oppilaat ja ihastelusta ei ollut tulla loppua. :) Pika heilutti häntäänsä ja sinkoili silittelystä silittelyyn. Varasti sormikkaan ja sai aikaan hillitöntä hihitystä. Kiipesi vasten ja sai aikaan ihastunutta huokailua. Häntä pystyssä Pika nautti joka hetkestä, kun sai huomion niin täydellisesti osakseen. :) Ja oppilaat saivat jälleen sopivan annoksen "koirakoulua". Salainen suunnitelmani on, että kutosluokalla minun käsistäni poistuu lauma eläinystävällisiä ja koiratietoisia nuoria. ;)
perjantai 23. marraskuuta 2012
järjestysmies Kainulainen
Pika on päässyt jo aivan sisälle laumaan. Se on aloittanut myös omalta osaltaan Kolan sääntöjen venyttämisen. Nuorena se on vitsa väännettävä, vai miten se meni. Kola mussutti olohuoneen lattialla yhtä tämän hetken lempilelua. Ja silloin ei ole lupa häiritä. Pika halusi silti ihan vain vähän häiritä. Kolan kielto oli kuitenkin sen verran selkeä, että häiritseminen oli aika pakko lopettaa. Mutta passiivinen vastarinta toimii, sen on Nokikin todennut jo moneen kertaan. Niinpä herra Pikku-Pika jäi istua nököttämään juuri sille etäisyydelle, että Kola kyllä vähän murisee, mutta niin vähän, että sitä ei oikeastaan tarvitse huomioida.
Hetkeä myöhemmin Pika totesi, että sen sisällä elää espanjalaisen sijasta SUURI italialainen. Niinpä tämän pienen suuren italiaanon oli aika pakko saada maistaa minun pizzapalaani. Ikävä kyllä SUURI italialainen on pakattu hyvin pieneen pakettiin, joten italialaisen tassut eivät saaneet nostettua nälkäistä italialaista sohvalle pizzaa maistamaan.
Mikä vääryys! Frutti di mare!
Veikka Vuorikiipeilijän ottein kääpiö kuitenkin vänkäsi itseään pizza-apajille. Ja sitten riitti. Nimittäin järjestysmiehelle. Järjestysmies veti synkän etutukan silmilleen, nosti hännän pystyyn ja asteli jäykin jaloin paikalle. "TÄÄLLÄ EI OLE MITÄÄN NÄHTÄVÄÄ! HAJAANTUKAA VÄLITTÖMÄSTI!" Ja johan hajaantui. Italiaano oli poistunut ja pieni espanjalaisrääpäle makasi myrtyneenä olohuoneen lattialla. Synkkä etutukka ja pysty häntä riittivät. Järjestysmiehen auktoriteetti on melkoisen korkealla eikä asiasta tarvinnut sanoa kuin elekielen voimin. (Nokia alkoi tässä vaiheessa hirvittää, koska ei voinut tietää, pitäisikö sohvalla nukkuvan Tiitiäisenkin hajaantua, vaikka Tiitiäinen ei mielestään ollut tehnyt mitään hajaantumiseen johtavaa. No. Ei tarvinnut. Järjestysmies ei puutu rauhalliseen toimintaan.)
Nyt myrtynyt espanjalainen on toipunut hajaantumisesta ja pistää pehmolelua kuriin kuin heikkopäinen.
Hetkeä myöhemmin Pika totesi, että sen sisällä elää espanjalaisen sijasta SUURI italialainen. Niinpä tämän pienen suuren italiaanon oli aika pakko saada maistaa minun pizzapalaani. Ikävä kyllä SUURI italialainen on pakattu hyvin pieneen pakettiin, joten italialaisen tassut eivät saaneet nostettua nälkäistä italialaista sohvalle pizzaa maistamaan.
Mikä vääryys! Frutti di mare!
Veikka Vuorikiipeilijän ottein kääpiö kuitenkin vänkäsi itseään pizza-apajille. Ja sitten riitti. Nimittäin järjestysmiehelle. Järjestysmies veti synkän etutukan silmilleen, nosti hännän pystyyn ja asteli jäykin jaloin paikalle. "TÄÄLLÄ EI OLE MITÄÄN NÄHTÄVÄÄ! HAJAANTUKAA VÄLITTÖMÄSTI!" Ja johan hajaantui. Italiaano oli poistunut ja pieni espanjalaisrääpäle makasi myrtyneenä olohuoneen lattialla. Synkkä etutukka ja pysty häntä riittivät. Järjestysmiehen auktoriteetti on melkoisen korkealla eikä asiasta tarvinnut sanoa kuin elekielen voimin. (Nokia alkoi tässä vaiheessa hirvittää, koska ei voinut tietää, pitäisikö sohvalla nukkuvan Tiitiäisenkin hajaantua, vaikka Tiitiäinen ei mielestään ollut tehnyt mitään hajaantumiseen johtavaa. No. Ei tarvinnut. Järjestysmies ei puutu rauhalliseen toimintaan.)
Nyt myrtynyt espanjalainen on toipunut hajaantumisesta ja pistää pehmolelua kuriin kuin heikkopäinen.
torstai 22. marraskuuta 2012
Kola, Noki ja Pika
Päivämäärällä 22.11.2012 eli Pikan kuudentena päivänä Kola haastoi ensimmäisen kerran pentua leikkiin. :) Kahtena aamuna Pika on jo harjoitellut Kolan silmien aamusuudelmoimista sylistä käsin (koska maasta asti ei ylety ja vasten ei vielä kantti riitä hyppimään) ja ilmeisesti tänään on jo toden teolla päästy Kolan suosikkipojat-listalle. :D
Nokikin jo lenkillä heilutti Pikalle häntää leikkiasennossa, mutta homma meni niin nopeasti ohi, ettei Pika ehtinyt tajuta mitä tapahtui. Sisällä Tiitiäinen on vielä aika tiukkana sen suhteen, että koskemaan ei tarttis tulla. Lähellä saa kuitenkin kuljeskella ja osallistua toimintaan ihan vapaasti - kunhan ei mennä iholle asti.
Noki on selkeästi tällä hetkellä se meidän perheen huumorintajuton takakiree, jota pennun pöljäilyt eivät juuri naurata. :D Kukapa olisi uskonut. :D
Nokikin jo lenkillä heilutti Pikalle häntää leikkiasennossa, mutta homma meni niin nopeasti ohi, ettei Pika ehtinyt tajuta mitä tapahtui. Sisällä Tiitiäinen on vielä aika tiukkana sen suhteen, että koskemaan ei tarttis tulla. Lähellä saa kuitenkin kuljeskella ja osallistua toimintaan ihan vapaasti - kunhan ei mennä iholle asti.
Noki on selkeästi tällä hetkellä se meidän perheen huumorintajuton takakiree, jota pennun pöljäilyt eivät juuri naurata. :D Kukapa olisi uskonut. :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)