eo-karsinnoissa

Nokin kanssa juostiin kolme rataa. Ensimmäinen meni aamukohmeen piikkiin, joskin kepit olivat super. :) Toinen rata meinasi mennä ihan ohi kokonaan, kun unohduin juttelemaan Papun isän omistajan kanssa. Yhtäkkiä tajusin, että jengi seilaa kakkoskentällä tutustumassa ja minä höpisen omiani pentu sylissä kentän laidalla. :D Jäi siinä kuitenkin sen verran aikaa tutustua rataan, että ennätin kiertää rataa nähtävästi ihan riittävästi, sillä tehtiin Nokin kanssa nolla ja tultiin sillä lopulta sijalle 15. Viimeisellä radalla menen ohjaamaan mitään varmistelematta. Rohkeus maksaa hyllyn verran, mutta tunnelma maalissa on huikea. Uskalsin pistää kaiken likoon!

Papu puolestaan pääsi moikkaamaan äitiään ja siskojaan. Milja ja Noora ottivat Papun vesikoiratreffeille mukaan, joten Papun ei tarvinnut viettää ihan koko päivää kisapaikalla. :) Reippaasti Papu näytti videopätkillä tepsuttelevan itselleen vieraiden ihmisten seassa vieraassa ympäristössä. :)

Papu on päässyt vähitellen Pikan sydämeen. Tänään jopa siinä määrin, että Pika ryhtyi riehuttamaan pentua. Papulla on ainakin toistaiseksi sellainen ajatus, että koska Pika on pitänyt tiukkaa kuria tähän asti, on turvallisempaa retkottaa selällään ja vain olla Pikan "purtavana". Pika siis sanoo kovalla äänellä RÖÖÖÖ RÖÖÖÖÖ! ja suu auki leikkipuree Papun etujalkoja ja kaulaa. Papu Pentunen liukuu pitkin lattioita selällään, kun iso paha Pika karjuu ja tunkee kitaansa Papun kaulaan. Lopulta tämä kaikki johti siihen, että kun Pika hetkeksi lopetti karjumisen, Papu sai aivan julmetunmoisen hepulin. Se ei pysynyt jaloillaan, kun se oli niin hurmostilassa ja räpiköi Pikan jaloissa ainne tänne ja tuonne kuin heikkomielinen. :D Se pursusi hurjaa innostusta Pikan innostamana.

Nokikin harkitsi parin sekunnin verran tänään ryhtyvänsä nuoleskelemaan Papun kasvoja. Se olisi helppo tapa Nokille ottaa Papu osaksi laumaa. Mutta luulen, ettei sitä aivan heti tule oikeasti tapahtumaan. Noki haluaisi, että naamapesu otetaan vastaan raukean rauhallisena seisten niin kuin Kola ja Pika ottavat. Ja tämä tuskin onnistuu Papulta ainakaan ihan hetkeen. :D

Tällä ja viime viikolla on alettu treenata sitä, että Papu osaa jäädä myös ihan ypöyksin kotiin. Ei ongelmia. Pitkiä pätkiä en vielä ole viitsinyt testata, lähinnä kyseessä on ollut vartin pituisista pissatuslenkeistä, joiden aikana Papu on syönyt kotona luuta ja aikuiset ovat olleet minun kanssani lenkillä. Kotiin saapuessa Papu on ollut aivan rauhallinen.

Papu 10 viikkoa

Outi käytti hirmuisen kuvaavaa sanaa Gilbertistä, Papun veljestä: "Se on kipakka." Tosi osuva adjektiivi! Papukin on kipakka. Vähän sellainen sähköisesti ritisevä paketti. Se tykkää touhuta ja se tykkää touhuta juuri sellaisia juttuja, mitä se tykkää touhuta. Eikä siihen kysytä muilta lupaa ellei ole pakko. ;) (No. Kolalta on välillä pakko. Muilta ei.) Eilen Papu kipakasti yritti pakottaa kylässä olleen Mökön leikkimään, mutta leikkiasennossa räyhäämisestä ja Mökön edessä pompahtelusta huolimatta Mökö ei pakottunut. Mutta koska Papu TAHTOI, metelin määrä oli huomattava. :D

Papu osaa kymmenen viikon iässä seuraavat asiat:
* Se tunnistaa oman nimensä hirmu näppärästi. Ja myös väännökset nimestä kuten "Paapeli" ja "Paputski".
* Papu osaa käydä pissalla ja kakalla heti, kun sen vie ulos. 
* Se osaa istua odottamaan, kun iltaruuan jälkeen saa puruluun. Mutta ei se mitään käskyä siihen osaa, enkä ole tuota mitenkään sille edes opettanut. Se vain aina istuu alas odottamaan. :D
* Se osaa kulkea hihnassa hämmästyttävän hyvin. Panta aiheuttaa "TÄMÄ KUTITTAA!!!" -jämähtämisiä kyllä ja välillä maailma ympärillä vain vie huomion niin, että sitten odotellaan että Papu on tuijotellut elämää ympärillään tovin, jotta voidaan taas jatkaa matkaa. Mutta se ei saa mitään "APUA IRTI KAULASTANI!!!" -hepuleita tai roiku hampailla hihnassa. Olisi toki hirmu mukavaa kuljettaa sitä mahdollisimman paljon irti, mutta Mellunmäki on mikä on. Täällä on ensinnäkin niin paljon ihmisvilinää, että on liki mahdotonta varmistua siitä, ettei pentu sinkoudu vieraiden jalkoihin. Toisekseen alueen asukkaista useat ovat muslimeita, jotka eivät halua pentua iholleen - mikä minusta on aivan jees, ei tarvitsekaan haluta. Kolmanneksi: autoteitä on mahdotonta välttää. joten irti pitämistä tapahtuu vain hyvin pienissä määrin kaupunkialueella.
* Papu tietää, että agilityhallilla tapahtuu kaikkea hauskaa riehumista.
* Papu osaa lähteä heitetyn lelun perään ja tulla lelun kanssa takaisin.
* Sillä on selvästikin ajatus siitä, että se voi ehdottaa tekemistä ja joskus nämä ehdotukset johtavat kehuihin ja palkkaan.

Eli käytännössä pentu osaa paljon ja ei mitään. :) Mitään varsinaisia temppuja se ei osaa ainoaakaan, enkä ylipäätään ole tietoisesti sille opettanut oikeastaan mitään muuta kuin sitä, että minun kanssani on hirveän hauskaa puuhata.

Tänään mennään treffaamaan Yuppi-veljeä ja kahta muuta vesikoiralasta sekä käydään Mustimirrilässä puntarilla. Ilman puntariakin osaan sanoa, että Papu on kasvanut ihan hurjasti. Enää sitä ei pysty kantamaan käsivarren päällä, koska käsivarteni on käynyt liian lyhyeksi. Iso pikku-Papu! :)

Paputski treenaa taas

Taas on opittu vaikka mitä.

Yöt Papu on ollut jo liki viikon verran sisäsiistinä. Se herää arkena kellon soittoon ja pääsee suoraan sylikyydillä ulos. Aika jees. :)

Agilityhallilla käytiin taas höpöilemässä ja leikkimässä. Seuran hallista löytyy 2m pitkä putki, joten virittelin sen suoraksi ja testasin, miten Papu suhtautuu putken läpi lentävään leluun. Harjoiteltiin siis toisin sanoen kuolleelle lelulle lähtemistä, mutta välissä oli putki. Ja kun vain onnistuin heittämään lelun läpi putkesta, niin sinnehän se tenava pinkoi. :) Tätä tehtiin muutama kerta ja sen jälkeen istahdin maahan katselemaan lelujen kanssa hepuloivaa Papua. Ja ihan hetkessä Papu alkoi tarjota putken läpi pinkomista, kun äänellä kehuin aina omatoimista suoritusta. :D Lopulta pentu oli niin raivokkaana, että vähän hirvitti päin juokseva villisti ärjyvä pienpeto. ;) No. Ainakin se palkkautuu myös sosiaalisesta palkasta ja mitä ilmeisimmin lähtee tarjoamaan tekemistä ihan tosta noin vaan. Ja onhan tuosta pääteltävä se, että yhdessä tekeminen ja leikkiminen on sen mielestä ihan hurjan palkitsevaa, koska se toisti putken läpi juoksemista kerta toisensa perään. Lopulta nappasin ärjyvän naperon kainaloon ja lopetettiin treeni, kun pennulla oli vielä aivan sairaan kivaa ja vielä täysi into päällä.

papua pataan, vol2

Niinhän se elämä heittelee, että kun tarpeeksi monta päivää putkeen on röyhkeämpi ja röyhkeämpi, niin lopulta JU-TUM. Papua alkaa taas tulla pataan niin että raikuu. Eihän se montaa sekuntia kestä, mutta varmaankin tuntuu aika samalta kuin joutuisi tehosekottimeen.

..ja eihän Papu tyhmä ole. (Sillä on vain aika lyhyt muisti.) Aamuisen mylläkän jäljiltä taloudessa asustaa jälleen hieman nöyrempi tenava. Luulen, että nöyryyttä kestää taas vähintäänkin muutaman päivän ajan. Ehkä jopa viikon? Nähtäväksi jää. ;)

(Röyhkeydessä mentiin sille tasolle, että toissapäivänä Papu maistoi Kolan rintakarvoja ja eilen se nykäisi Kolaa hännästä. Äänekäs palaute siitäkin tuli, mutta vain äänekäs. Fyysinen tuuppaaminen jäi tuolloin vielä tekemättä. Ja pelkkä ääni - se on vain pelkkää ääntä.)

mennään putkeen!

Käytiin lauman kanssa Kivikon nurmikentillä jälleen ulkoilemassa. Papua otti kupoliin, koska nurmikentällä tuulee aika paljon. Vaatettaminen sitä ei häiritse yhtään ja se kulkee häntä pystyssä reippaasti eteenpäin. Mutta se metelin määrä.. :D IIP!! IIP IP IIIIIP IIIP! I I P ? IIP!

Lenkin lopuksi muistin, että olin varannut hallin, joten ajeltiin sitten lenkiltä suoraan hallille.

Pika treenasi sitä, että kontaktille pysähtyminen on vaan ihan sairaan hauska leikki ja siitä vapautuminen jännää, koska milloinkaan ei tiedä, kuinka nopeasti käsky tulee. Kerran sain sen vapauttamaan itse itsensä, mutta muuten se pysähtyi tosi hienosti.

Noki (tai oikeastaan minä) treenasi sitä, miten erottaa sen, koska on tulossa viskileikkaus ja koska tarkoitus on kääntyä 180 astetta.

Ja Papu treenasi sitä, miten mahtavan hauskaa hallissa on riehua yhdessä minun kanssani ja lähteä kuolleelle lelulle. Lisäksi möngerrettiin yhdessä putkeen ja syötiin siellä välipalaherkkuja. Papua ei putkeen meno jännittänyt yhtään. Se mussutti kumimurua putken pohjalta heti viihdetoimisto Kainulaisen lopetettua viihdyttämisensä. Niinpä viihdetoimisto sitten tarjoili välipalaherkkuja aika tasaisen nopeaa tahtia. Kokeiltiin myös tovi namista luopumista ja varmaan ainakin himmeä ymmärryksen lamppu syttyi siitä, miten kädessä olevan namin saa. Sen saa luopumalla namin väkisin tavoittelusta ja istumalla alas odottamaan.

Pennulla on jo ajatus siitä, että sisälle ei ole kiva kakata. Aamulla se jaksoi pidätellä aina puoli seitsemään asti. Pissat se lorotti ennen nousemistani sanomalehdelle, mutta kakan malttoi säästää siihen, että kannoin sen ulos. Työpäivän aikana se kyllä kakkaa ja pissaa sisään, mutta kun olen kotona, tulee vahinkoja sisälle vain ihan hirmuisen harvoin. Toki raahaan sitä ulos noin kerran tuntiin, mutta asian tekee helpoksi se, että Papu pissaa aina heti ulos, kun sen sinne vain kantaa. Ei tarvitse seistä pihalla värjöttelemässä, joten pennun ulos kuskaaminen on nopeaa ja vaivatonta.

kumpi voittaa: karhu vai leijona?

Kumikana vääntää ihan hirveän hyvällä tekniikalla ja loistavin painiottein. Ottelu on tasainen, mutta voittaja on lopulta selkeästi karvaisempi osapuoli. Ilta päättyy reseptillä "Rubber chicken, shaken not stirred."

Ihan omat säännöt

Papu on venytellyt Kolan sääntöjen rajoja ihan urakalla. Se onkin saavuttanut sellaiset oikeudet, joita Nokilla ja Pikalla ei ole tälläkään hetkellä - eivätkä ne edes yritä saavuttaa tälläisiä oikeuksia.

Papu siis "saa" mennä Kolan ihan lähelle, vaikka Kola lepäilee. Ei se oikeasti saisi, sillä Kola kieltää lähes joka kerta. Mutta Papu ei vaan välitä. Kola murisee ja Papu vaan tepsuttaa lähelle ja käy lepäämään. Äsken Papu oikein venyttämällä venytti etutassut niin suoraksi kuin mahdollista, joten lopulta se pötkötti vain noin 20cm päässä herra Isokihosta. Noki ja Pika eivät menisi lähellekään, kun Kola lepäilee. Itse asiassa Pika ei halua edes kulkea Kolan ohi, kun Kola nukkuu tai "nukkuu". Mutta Papu haluaa. Ja kun se haluaa, se myös menee. Ihana. :D