Aa-kerho kokoontui Hakkilan hallissa, kuten oli ilmoitettu. Pysyin tyynenä ja niin pysyi Kolakin. Se ei huutanut käytännössä lainkaan ja palautin sen seinään vain kerran. Olisi ehkä pitänyt toisenkin kerran viedä seinään, mutta ensi kerralla pidän tämän vaihtoehdon paremmin mielessä enkä jää odottelemaan, että Kola löytää zenistään perusasentopaikan.
Tänään treenattavana olivat kepit, rengas, puomi ja takaaleikkausta. Kepeille tehtiin sisäänmenoja putkesta ja hypyltä ja ainakin vielä nyt, kun zen on meille kummallekin aika uusi tuttavuus, yritin tehdä keppien sisäänmenosta sen verran helpon (eli seisoin lähellä keppejä näyttämässä oikeaa väliä), että saataisiin mahdollisimman paljon onnistuneita harjoituksia. Ja onpa kehuttava hieman itseäni: osasin lopettaa aina ennen kuin ehdittiin tehdä virheitä. Tehtiin vain ehkä 2-4 toistoa ja sen jälkeen vein Kolan seinään ja annoin vuoron Katjalle ja Remulle.
Rengas on jostain syystä Kolalle vaikea, eikä se taida radan osana sujua vielä alkuunkaan. Kola suorittaa renkaan ihan arpomalla mistä raosta tahansa, joten treenattiin vain sitä, että Kola tulisi oikeasta paikasta läpi. Ja kyllähän se tulikin, kun vain olen tarkasti näyttämässä oikean suorituskohdan.
Takaaleikkaus ei ole Kolalle periaatteessa hankala, koska se lukee hyvin edessä olevia esteitä eikä tarvitse minua saattamaan. Seuraavaksi sille pitäisi opettaa kääntyminen takaaleikkauksen jälkeen niin, että käännöksestä jäävät ylimääräiset kieppumiset pois.
Olen opettajan hommissa useaan kertaan käynyt oppilaiden kanssa läpi sitä, että omia tunteita pystyy hallitsemaan. Ei ole pakko olla täysin tunteiden vietävänä, vaan vihastusta ja suuttumistakin pystyy hallitsemaan niin halutessaan. Tähän mennessä en tuota asiaa ole sen syvällisemmin analysoinut saati tietoisesti kokeillut omassa elämässä. ("Mä vaan teen tätä työkseni, en mä näitä asioita ite välttämättä oikeasti osaa..") Nyt tuntuu siltä, että ... Sitä on vaikea selittää. Tuntuu siltä, että nyt vasta uskon omiin opetuksiini. ;) Että ihan oikeasti omaa ärtymystään tai hermostumistaan tai adrenaliinin virtaamisnopeutta pystyy hallitsemaan. Se vaatii tietoista ponnistelua ja keskittymistä, mutta sitä ihan oikeasti pystyy hallitsemaan.
Wau.
2 kommenttia:
Nyt kun asian mainitsit, niin Kola todellakaan ei kiljunut tai rääkynyt sulle, kuten se teki viimeksi kun itse olin paikalla. Jännä miten tuollaiseen ei kiinnitä huomita, mutta siihen ääneen sitten kyllä. Ihan mahtavaa miten te olette jo parissa kerrassa pystyneet edistymään hienosti! Mahti Kola ja mahti Emppu! :) Remulla oli eilen vaikea pysyä pöksyissään, kun Kola oli radalla, jännittävää, sillä ei Remu aiemmin ole hinkunut tuolla voimalla radalla. Ja vielä kun tuli paljon onnistumisia, niin sai omistajakin liidellä pilvissä.. :)
Oletko kokeillut renkaalla naksutinta? Milkalla se ainakin paransi tosi nopeasti renkaan oikean suorituksen hiffaamista. Samalla saat Kolan suorittamaan renkaan itsenäisesti niin, ettei sun tarvitse olla aina ihan vieressä osoittamassa, minkä ajattelisin olevan aika haasteellistakin Kolan vauhdin tietäen =)
Lähetä kommentti