Polvi oli alkutreeneistä ihan tyhmä ja kipeä, joten juoksemisesta ei ihan yllättäen meinannutkaan tulla yhtään mitään. Siksi Nokin rata meni lähinnä selviytymistaistelua taistellen. Olisi pitänyt ehtiä tehdä persjättö, mutta en vain pystynyt juoksemaan, vaikka oikeasti vauhtini olisikin riittänyt ihan hyvin. Noki taipui tosi mahtavasti ja itsellä oli tunne, että ihan hyvin pystyn ohjaamaan peräperää vaikka mitä ohjauskuviota, eikä mene homma sekaisin.
...tai no.. Homma meni sekaisin siinä vaiheessa, kun treenien lopuksi tehtiin "rallattelurataa". Pitkiä suoria, joissa olisi pitänyt juosta. Ei kerta kaikkiaan riittäneet paukut jaloissa ja tuntui, että jään sutimaan paikoilleen, kun olisi pitänyt jo juosta täysillä. ;)
Kolan kohdalla kipu oli häipynyt johonkin, joten pystyin taas juoksemaan pulmitta. Kola taipui ihan hillittömän hienosti radan alkuosassa esteillä 8-10. Harmi, ettei pätkä lopulta päätynyt videolle. Kola taipui nimittäin ihan täsmälleen yhtä hyvin kuin Noki! :O Tuntui ihan kevyeltä ohjata Kolaa ja Kola sai jutun juonesta kiinni hirmu nopeasti, kun kerran palkkasin sen persjättöön. Se ei ole (yllättäen..) päässyt vielä oikein koskaan harjoittelemaan persjättöjen lukemista, kun en ole voinut uskoa, että koskaan ehtisin Kolan kanssa niitä tekemään. Nyt ehdin. Ja reilusti. :)
Siis Kola teki kolmen hypyn takaakierto-saksalainen-persjättö-tiukka 180 asteen käännös -hyppyhässäkkää kuin olisi aina niitä tehnyt! Aika mieletöntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti