Päästiin ylläripyllärinä treenaamaan ihahin kouluttajatreeneihin tänään. Kesäkauden treenejä vetää Jenna Caloander, joten oli ihan jännää päästä tutustumaan uuteen kouluttajaan. :)
Tuli huomattua, ettei oma oppimis- ja omaksumiskyky ole vielä niin korkealla, että pystyisin ottamaan vastaan 23 esteen radalle kymmenisen erilaista kouluttajan päättämää ja askel askelelta ohjeistamaa ohjauskuviota. En vain pystynyt siihen. Tai pystyin kyllä oikeastaan yllättävänkin hyvin ottamaan vastaan ohjeita ohjaamisen suhteen. Mutta tämä meni sitten sen kustannuksella, etten enää pystynyt muistamaan rataa.
Keskityin siis niin kovasti omaan liikkeeseeni ja oikeisiin askeliin ja oikeisiin käsien asentoihin, etten enää pystynyt suomaan oikeastaan ajatustakaan sille, mihin rata etenee.
Ja sitten, jos oikein asiaa pohtii, niin tämäkin osaltaan kertoo oppimisesta ja edistymisestä. Vuosi sitten ohjaamiseni ja oppimiseni oli siinä vaiheessa, etten pystynyt keskittymään YHTÄÄN omaan liikkumiseeni. Kaikki keskittyminen meni Nokiin (tai Kolaan) ja pystyin kyllä sujuvasti kuuntelemaan kouluttajan ohjeita - ja ymmärtämäänkin niitä - mutten soveltamaan käytäntöön. Kaikki keskittymiseni oman kropan ohjaamiseen hajosi atomeiksi, kun lähdin liikkeelle koiran kanssa. :) Nyt pystyin ohjaamaan vastakädellä saksalaisessa ja tunnistin välittömästi, mikä liikkeessäni meni pieleen, jos Noki ei tehnyt, mitä olin tarkoittanut ohjata.
Pystyn seuraamaan nykyään kroppani liikkeitä samalla kun ohjaan Nokia. Mahtavuutta!
Noki sai kehuja siitä, että reagoi ohjaukseeni nopeasti ja kääntyy hienosti. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti