Poispäinkäännös on ollut listalla "tätä-en-vain-osaa". Enkä sitä myösmään esim. viimeksi Annen treeneissä oppinut, vaan homma oli ihan karmeaa sähläämistä. Joo, kääntyihän kumpikin koira ihan sinne mihin pitikin, mutta laajalla kaarteella ja vain tuurilla.
!Kevät!
..joten sen ansiosta pääsin vihdoin pohtimaan tätä ohjauspulmaa - joka selvästi on vain minun pulmani, ei Nokin tai Kolan pulma - Ojankoon. Olin jo saanut netitse muutamia ideoita muilta agiliitäjiltä, joten menin testaamaan käytännössä, olinko saanut ajatuksen päästä kiinni. Ongelma oli siis se, etten oikein tiennyt, mitä käsilläni huidon ja missä vaiheessa. "Ohjaa vastakädellä" oli se ohje, joka homman lopulta ratkaisi.
Ja jos vaikka kävisikin niin, ettei videolla oleva ohjaus ole poispäinkäännös, niin ainakin se on juuri se, minkä halusin oppia - oli se nimeltään sitten ihan mikä tahansa. :D
Ja se on kyllä edelleen ihan taivahan tosi, että jos jotain haluaa oikeasti oppia, niin ei sitä oikein ehdi oppia osana rataa. Ei riitä meikäläisen koordinaatiokyky tai oppimisvalmiudet sellaiseen. "Pakko" ottaa oma aika ja etenkin oma rauha, pohtia asiaa hieman ja ottaa asia haltuun ohjattujen ratatreenien ulkopuolisella ajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti