sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

kääntymistä pohtimassa

Käytiin isojen kanssa tekemässä tuttavuutta okserilta kääntymiseen. Sehän ei eilen kisoissa Kolan kanssa juuri toiminut, ja nyt tiedän miksi. Kolaa ei voi mitenkään tukea omalla rytmillä kauas ponnistamisessa. Jos minun liikkeeni edes jotenkin viittaa eteenpäin pyrkimiseen, niin se on siinä. Kola pyrkii eteenpäin ja kaarros valuu aivan järjettömän monta metriä. Minun pitää liikkua Kolaa päin, jos haluan lähtötilanteessa saada sen ponnistamaan tokalta hypyltä lyhyesti. Kts. videolla kohta 0:48 -> Ensin tuen omalla liikkeelläni eteen ponnistamista. Ja sinnehän se ponnistaa: kilometrin päähän. Tokalla ihan sattumalta teen hyvän ohjauksen. Kolmannella peruutan askelilla, jolloin ponnistus menee taas pitkäksi. Ja neljännellä teen taas ihan ok ohjauksen enkä peruuta.

Kolan kääntäminen on myös sikäli aikamoista ydinfysiikkaa, että kun tehtiin kääntymistä U-putken jälkeen olevalla hypyllä, niin Kola pudotti riman, jos tein valssin liian myöhään ja omalla liikkeelläni pitkää ponnistusta tukien. Ja jos tein valssin ajoissa, Kola ponnisti hieman lyhyemmälle, mutta kuitenkin ihan hirmuisesti paljon pitkäksi. Ja jos epähuomiossa tein rytmityksen ennen valssia, Kola ponnisti todella hyvin ja kääntyi tiiviisti. Kts. 1:42, jossa ensimmäisen valssin täysin huomaamattani rytmitän oikein ja Kola kääntyy todella hyvin. Toinen valssi ei ole rytmitetty -> Kola valuu. Kolmas valssi on myöhässä, joten rima tippuu.

Ei oo helppoo.

Lopuksi videolla itseluottamuksennostatusavokulmia. (Siis minun itseluottamustani kasvattamaan.) Noki ei tehnyt ainoaakaan virhettä kepeillä, vaikken edes vetänyt sitä kropallani kepeiltä vasemmalle vaan annoin ihan rauhassa itse etsiä ensimmäisen välin puuttumatta mitenkään linjaamiseen. Hyvin se vetää. Taitava Tiitiäinen. Ja Noki siis kääntyy ihan ilmaiseksi okserillakin. Teen vaikka mitä väärin tai oikeinkin, niin se vaan kääntyy.


Ei kommentteja: