Helatorstaina värkättiin Pikkaraisen kanssa kieltoa vaille tuplanolla. Että näin. Hyppäriltä tehtiin ihan todella vääntämällä väkisin nolla. Olin koko ajan myöhässä. Ilmeisesti naaman haava sai sekä henkisen kunnon miinukselle, mutta ihan selvästi asian huomasi myös fyysisessä kunnossa. Jalat tuntuivat hitailta ja koko tekeminen äärimmäisen raskaalta, suorastaan vaikealta. Nollaradan jälkeen pikakisojen hengessä mentiin suoraan seuraavalle radalle. Rata oli alusta loppuun asti täsmälleen samaa vaikeaa ja raskasta pakkopullaa. Nollalla mentiin kolmanneksi viimeiselle esteelle asti - joskaan vauhti ei päätä huimannut tälläkään radalla, kun olin koko ajan myöhässä ja/tai koiran edessä. Sitten unohdin, miten olin ajatellut kolmanneksi viimeisenä olleen A:n ohjata. Olin ihan-missä-sattuu -nimisessä paikassa, ja Pika tuli A:n ihan vinosta ja loikkasi ylösmenon sivusta pois. Se siitä tuplasta. :D
Pikkarilla oli minunkin edestäni energiaa. Se perhanan riehupeppu ei pysynyt toisella radalla lähdössä ja BOJOINKkasi samaisella radalla A:lta, kun aivan ilmiselvästi tulkitsi, että "sääntöjen olemassaolo päättyi, kun lähdöstäkin sai karata WOHOOOOOO!!!!". Nappasin herra riehupepulin kainalokyytiin ja marssittiin radalta pois, vaikka silläkin radalla oltiin kyllä nollassa kiinni. Mutta joku raja minunkin sietokyvylläni porsastelun suhteen. Perhanan rakki. ;)
Huomenna mennään (korkeasaareen korkeasaa..) Kotkaan kisaamaan ja toivottavasti nähdään Pikkarin poika Chico. :) Ensi viikolla kisataan Lahdessa, oman seuran kisoissa ja Purinalla. Ei jää ainakaan yrittämisestä kiinni tupla. Ja jos nyt ei sitä tuplaa saadakaan tehtyä, niin ainakin saadaan arvokasta yhteistyökokemusta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti