Lauantain radoista varsinkin keskimmäinen oli minun ja Pikan osaamistasolle täysin mahdoton. Minä en osannut, eikä Pika osannut. Rata oli sarjassamme "ei tälläistä agilityä jooko". Epäreiluja yllätyksiä koiralle ja epäreiluja vaarallisia kohtia ohjaajalle. Viimeisenä ollut hypäri oli ihan hauska ja sillä tehtiinkin nollaa, kunnes ihan lopussa yksi rima putosi.
Nokin radoista eka ryssiytyi kahteen pudonneeseen rimaan. 60cm rimat ja pehmeä alusta saivat koirat pudottelemaan rimoja niin, että tuomari laski rimat 55cm korkeuteen jälkimmäisille radoille. Toisella radalla tykitettiin Nokin kanssa se, mitä meistä irtoaa. Ja meistähän irtoaa, kun tähdet ovat kohdillaan. 4,97m/s on ihan kova, vaikka agilityrata olisi miten suoraviivainen. Eikä se edes pelkkää suoraan juoksemista ollut. :)
Sunnuntaina myöhästyin ensimmäisestä rataantutustumisesta, kun unohdin kisakirjan oman seuran kentälle. Sain kuitenkin tutustua 2 minuuttia, mutta ei siinä ihan saanut radasta otetta. Homma meni ihan sekoiluksi. :D Toisella radalla puolestaan oli ihan hakusessa, millaisella ohjauksella Pika irtoaa ja millä ei. Tämä onkin nyt vähän tasapainottelua ja totuttelua, kun Pika alkaa olla ohjauksessa ja sitä pitääkin yhtäkkiä ohjata paikkoihin, joihin se on tähän mennessä aika holtittomastikin irtoillut. Nyt se katsoo ohjausta, eikä enää irtoakaan samalla tavalla.
Kolmannella radalla tehtiin hyvää yhteistyötä, kunnes valitsen takaakiertovalssin, vaikka on kiire. Eihän siitä ehdi seuraavaa putkea ohjaamaan oikein. Pika lukee sijaintiani juuri niin kuin sen tuossa tilanteessa kuuluikin lukea. Se kääntyy putkelta eri suuntaan kuin mihin oli tarkoitus, joten Pika kiertää putken ja A:n ja saapuu lopulta luokseni. Kieltoa ei kuitenkaan tullut, kun Pika ei ylittänyt esteen linjaa. Aikaa kuluu nelisen sekuntia ylimääräistä, joten ei pelkoa sijoittumisesta. :D Sekoilukohdan takia itse jämähdän seisoville jaloille ja oma rytmi hajoaa sen verran, että Pikan etenemisestä katoaa suurin raivo. Mutta me taisteltiin kaikesta huolimatta nolla! :)
Pikkarin raivarointia on aivan hykerryttävää seurata. Se ei ottanut itseensä sunnuntain kuumasta säästä, vaikka viime kesänä hyytyi herkästi kuumassa, ja olipa lopulta jopa niin raivarina ennen omaa suoritustaan, että jyrsi silmät päässä pyörien rannettani. :D Olenkin jo ehtinyt odotella, että missä kohdassa herra Raivarin nostatus menee siihen pisteeseen, että se ottaa hampaat käyttöön. Nyt se on saavutettu. :D Ei se lujaa pure, eikä pahalla, vaan nakertelee kaikella raivokkaalla ystävyydellään, ja minustahan se vain on ihan hirveän hauskaa, jos koiran kanssa pelin säännöt ovat siltäkin osalta selvät, että miten leikissä käytetään hampaita. "Myyn sut, kauhee koira, kuka sut muka ostaa hyi hyi hyi paha koira, myyn sut, jollekin myyn, koko koiran..." nostatin rannetta järsivää pienpetoa. Nähtävästi minua kuunteli joku muukin kuin Pika, sillä tuntemattomaksi jäänyt kanssakisaaja tuli kesken myyntipuheiden nauramaan, että vai meinaat koirasi myydä. No en myynyt. ;) Ensi viikonloppuna jatketaan ranteiden jyrsimistä Tsaukkilassa Turussa.
Lauantain paras rata
Sunnuntain paras rata
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti