täällä ollaan taas!

On tullut pidettyä pitkä tauko bloggaamisesta. Syytä en oikein tiedä. Varmaan osasyy on siinä, että facettaminen täyttää sosiaalisen median tarpeeni aika vahvasti. Sieltä vain ei löydä historian lehtien havinaa samalla tavalla kuin blogista löytää, joten yritetään nyt aktivoitua tälläkin saralla.

..ja onhan siihen ihan pätevä syykin, miksi aktivoituminen tapahtuu juuri nyt.

Meidän laumaamme muutti tänään Concurrido Yola, Papu. Se vaikuttaa kerrassaan iloiselta ja reippaalta tytöntylleröltä. Jep, tytöltä. Yllätin ehkä aavistuksenomaisesti myös itseni ottamalla ihan oikeasti nartun. :D Yksi tärkeimmistä syistä on se, että edes jollakin todennäköisyydellä medikokoisen uroksen löytäminen on aika urakka. Narttujen kohdalla todennäköisyydet nyt vain ovat huomattavasti paremmat.

Muutaman tunnin perusteella Papu vaikuttaa reippaalta, rohkealta, tasapainoiselta ja aika äänekkäältä. :D Mentiin kotiutumismatkalla koko lauman kanssa Jakomäkeen lenkille. Papu pinkoi hienosti lauman mukana ja sai Kolalta ensimmäiset hienolla kärsivällisyydellä ja loistavasti volyymiltään mitoitetut oppitunnit siitä, mikä meidän laumassamme on ok ja mikä ei. Papu tuli Kolan sääntöjen kautta tulkittuna hyvinkin röyhkeästi kasvoille ja tunki Kolan vatsan alle. MUR, sanoi Kola. Pentu sanoi "hupsis kupsis" ja jatkoi matkaansa. Hetkeä myöhemmin se toisti sama ja sai astetta kovemman RÄYHin. "Viik!!" sanoi pentu ja jatkettiin lenkkiä.

Saman iholle luvattoman nopeasti tunkemisen Papu toteutti hihnalenkillä, ja sai jälleen vahvalla, mutta ei liian kovalla, volyymillä annetun palautteen. VIIK VIIK, sanoi hän. Ja sitten jatkettiin lenkkiä.

Kola on kouluttanut myös sitä, miten meillä jonotetaan ruokaa. Papu ei vissiin osaa lukea omaa vuoronumeroaan, joten Kola sitten kertoi, että se jonotusnumero siinä lapussa EI TODELLAKAAN ole 2. Se on ehkä 3 tai 4, todennäköisesti 5. Kola oli kuitenkin ennakoidusti portin takana ruoanjakohetkellä ja Papu toisella puolella, joten myllytys jäi tekemättä. Ja hyvä niin.

Kola on vuosien myötä pehmennyt ja menettänyt pahimman terävyytensä. Se osaa mitoittaa reaktioitaan järjellisemmin, mikä helpottaa toivottavasti uuden laumanjäsenen saapumisen tuskia.

Noki on viettänyt Papun saapumisen jälkeen 99,9% ajasta sohvalla kerälle käpertyneenä. Pika vispasi kopteria pennulle heti ensi hetkestä alkaen. Tosin siinä meni Pikallakin raja, kun lauma pääsi jyrsimään luita ja Papu olisi tahtonut katsoa ihan läheltä, millaista luuta Pika syö. ET MUUTEN KATSO, sanoi Pika.

Tervetuloa Papu!