Iippa ja Kompressori, kesälomakoirat, jäivät Kangasniemelle mökkeilemään, kun omistaja suuntaa kuononsa kohti Ahvenanmaan pyöräteitä. Koirat saavat uurastaa ja puurtaa rankkaa mökkivahdin ja kapulankantajan hommaa ilman omistajaansa aina perjantaihin asti. Ja sen jälkeenkin pari päivää omistajan seurassa. Lauantaina tosin suunnataan Iippasen kanssa kuonot Mikkeliin ja käydään kokeilemassa kisakenttien kuntoa Kookoo99:n kisoissa kolmen startin verran. :)
Tuli muuten tässä juhannuksen aikana todettua, että Iippanen ei todellakaan ole mikään uskollisen ihmisen parhaan ystävän elävä esimerkkikappale. Olimme saaneet serkkusen koirineen kylään. Kun kotimökille lähdön hetki koitti, serkku lähti koiralaumansa kanssa kulkemaan alamäkeä parin sadan metrin matkan omalle mökilleen. Ja mitä tekee Iippa? Se marssii häntä pystyssä serkkuni koiralaumassa eikä edes vilkaise taakseen. Sinne meni. Seurasin hämmästyksen vallassa ikkunasta ja odotin, että ihan tuota pikaa takaisin kiitää mustavalkoinen salama. Ei varmaan muuten kiitänyt. Ehkä vartin päästä marssin serkkujen mökille katsomaan, että mitäs halvattua. Iippanen oli kuin kotonaan ja puuhaili serkkuni kanssa pihassa niitä näitä, kun villakoiralauma oli sisällä syömässä iltapalaansa eikä Iippasta oltu huolittu sisälle aterioimaan. Ei mitään kiirettä tai kaipausta mihinkään! Ei niin minkäänlaista. Sentään tuli häntä heiluen minua katsomaan, kun tulin pihaan.. 8I
Sama toistui seuraavana päivänä. Tällä kertaa Iippanen lähti jälleen häntä pystyssä eikä taakseen vilkaissut. Voi morjens! :D Törkeä otus. Iippanen viihtyi omatoimivierailulla puolisen tuntia, kunnes lähdin hakemaan kyläluutaa kotiin. Sillä olisi ollut ihan täydet mahdollisuudet laukata mökkitietä 15 sekunnissa kotimökille, mutta siitä huolimatta se valitsi jäädä kyläilemään. :D Mutta eipä se kuitenkaan ihan ilman seuraneitejä ole ainakaan toistaiseksi lähtenyt villakoiralaumaa morjestamaan, vaan matkalle on tarvittu joku ystävällinen matkaseuralainen. Onneksi mökkitie ei ole vilkkaasti liikennöity valtaväylä, vaan päättyvänä tienä siinä kulkevat lähinnä meidän ja serkkujen perheen autot - ja nekin hölkkäysvauhtia.
Kola on käynyt serkkujen mökillä muistaakseni kerran vai kahdesti ilman lupaa, mutta se ei ole viihtynyt reissullaan montaakaan minuuttia ja on palannut nopeasti takaisin omaan pihaan. Nokilla sitä vastoin ei ole huolta siitä, että koti ja oma lauma katoaisivat yhtään mihinkään. (Tai sitten Nokin lauma ja koti ovat siellä, missä on ruokaa. Ja villakoirarikkaassa serkkujen mökissä totisesti koiranruokaa löytyy. Sen Noki, pieni murtovaras ja suursyömäri, jälleen kerran eilen totesi, murtautuessaan luvatta serkkujen mökillä koiranruokasäiliöön. GRRRRrrRrRR...)
3 kommenttia:
hahhaaa.. voi Iippanen.. :D
Iippa seuraa selvästi Partiksen jalanjälkiä. Tuolle rakinretaleelle se kuuluisa koiran uskollisuus tarkoittaa sitä, että seuraillaan ja katsellaan palvovasti sitä, joka näyttää heikoimmalta lenkiltä ruuanjaon suhteen... :D
Minulla oli muuten ilo tavata Kolan velipuoli Elmo sunnuntaina. Kohmeiset aivoni rekisteröivät automaattisesti, että Kolakin on tullut treeneihin, hyvä - sitten vasta juolahti mieleen, että Kola EI muuten asu tässä kaupungissa. :D
On kyllä hauskasti yhtä aikaa saman- ja erinäköinen veljespari! Ja hauskinta oli, että Partis suhtautui Elmoon samalla tyyneydellä kuin Kolaan. ;)
Sulta oli jäänyt huomaamatta, että Iippis lähti mun matkaan myös kolmannen kerran, kun kävin hakemassa pyyhkeen meidän mökiltä. Se on ihan tosi uskollinen kaveri =)
Lähetä kommentti