sunnuntai 9. lokakuuta 2011

välitilinpäätös

Ykkösistä kakkosiin nousemiseen kului n. 30 starttia. Kasvattaja-Sanna jossain vaiheessa sanoi, ettei nousemiselle ole mitään kiirettä, että kannattaa pysyä ykkösissä ja oppia kisaamista. Silloin nyökyttelin, mutta en kyllä todellisuudessa tajunnut syytä. :) Nyt tajuan. Ykkösissä olen oppinut ihan huimasti paljon vaikka mitä. Ja suurin osa oppimisesta on ollut sellaista, mitä kakkosen radoilla on varmasti paljon kivikkoisempaa oppia. Ykkösten radoilla on pieniä lyhyitä kohtia, jotka haastavat ihmettelemään ja oppimaan. Ja tälläisiä pieniä juttuja pystynkin kisoista poimimaan ja työstämään sitten treeneissä tai aivotyöskentelynä itsekseni. Kakkosissa todennäköisesti haasteen paikkoja on paljon aikaista enemmän ja tuntuisi aika hurjalta lähteä ihan ummikkona ja kevyin eväin etsimään oppia kakkosten radoilta. Miten ihmeessä sieltä ikinä saisi onnistumisen kokemuksia, jos oma käsitykseni Nokin toiminnasta ja omasta toiminnastani ohjaajana olisi hirmuisen hataraa? Vähitellen olen oppinut ennakoimaan tilanteita ja näkemään kisaradat palasina.

Mitä siis oikeastaan olen oppinut kisaamisen aikana? (Suuri osa näistä asioista on käyty läpi treeneissä koutsin kanssa, mutta rehellisyyden nimissä niissä hetkissä en ole tajunnut, mitä koutsi ihan oikeasti on halunnut sanoa.) Tässä kymmenen ensimmäisenä mieleen tullutta asiaa:

1. Jaakotus ei ole paniikkipyörähdys koirasta pois päin vaan hallittu jarrutus ja suunnanvaihto ohjaajan rintamasuunnan avulla.

2. Valssaus ei tapahdu paikoillaan vaan liike etenee seuraavaa estettä kohti. (Pikkuhiljaa tulee myös olo, että joku muu ohjauskuvio sopii Nokille - ja varsinkin minulle - monessa kohtaa valssia paremmin.)

3. Jaakotus ja persjättö/saksalainen/jotain siihen suuntaan saattaisi olla monessa kohdassa meidän juttu - niin hullulta kuin se omaan korvaani kuulostaakin.

4. Vekkaus on ehdottaman tärkeä oppia tekemään. Lisäksi olisi ehdottoman tärkeää oppia tuntemaan Nokin liikettä sen verran, että tietäisin, millon yliohjaan vekkauksella ja milloin aliohjaan. Kaksissa viimeisimmissä kisoissa olen rataantutustumisen yhteydessä pääättänyt vekata ja pystynyt tekemään kummassakin onnistuneen vekkauksen täsmälleen suunnitelman mukaisesti. Tänään jopa niin tehokkaasti, että melkein sain Nokin nollaradalla putkesta kokonaan ohi. On siis tullut hieman sellaista oloa, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa esim. siihen, minkä pään U-putkesta Noki valitsee, kunhan vain teen rataa Nokin KANSSA enkä vain hutaise jotakin siihen suuntaan. Hutaisemalla Noki ainoastaan arpoo seuraavan esteen, eikä arpaonni ikävä kyllä osu kovinkaan usein kohdalle.

5. Kontaktien osaamisen vuoksi Nokin kanssa kilpailemisessa ei oikeastaan koskaan tule paniikkitunnetta, vaan hommassa säilyy hallinta. Siksi pidän agiradoista paljon hyppyratoja enemmän.

6. Hyppyjen häiritseminen liikekellä/äänellä saa rimat tippumaan. Hyppyihin pitäisi
saada lisää itsenäisyyttä. Onneksi kisarutiini on opettanut myös Nokia: se ei häiriinny minusta enää niin paljon kuin alussa.

7. Löydän radalta ne meille vaikeat kohdat. En ehkä osaa vielä reagoida niihin kisatilanteessa kovin luotettavasti ja oikein, mutta tärkeää on, että löydän haastepaikat. En lähde tekemään rataa kokonaisuutena vaan lähinnä pyrin painottamaan niitä vaikeita kohtia.

8. Keppien itsenäisen suorittamisen opettamiselle on Hyviä Syitä. Radasta katoaa iso hätäännyksen ja kiireen paikka, kun koira löytää itse ensimmäisen välin ja tekee kepit ilman, että minä sählään kädellä vieressä. Kontaktien ohella keppien osaaminen tuo ratoihin eniten hallinnan tunnetta. Keppien ja kontaktien aikana ehdin rauhoittua ja koota itseäni.

9. Minun ei ole pakko AINA juosta täysillä. Toki kakkosissa on pakko ruveta nostamaan vauhtia, mutta täysillä juoksemiselle on aikansa ja paikkansa. Ohjaajalla ei välttämättä aina ole pakokauhuinen hysteerinen kiire, vaikka koira menisi nopeutensa äärirajoilla.

10. Kisoissa PITÄÄ koiralle jäädä hyvä mieli. Noki ei mokaa. Minä mokaan. Jos Nokille ei jää hyvä mieli, miksi se myöhemminkään tekisi parastaan?

Ei kommentteja: