Ollaan Nokin kanssa skannailtu näkökulmia keppien suorittamiseen tässä pitkin syksyä. Ja samalla on tullut sivusta seurailtua Maijan ja Mökön matkaa 2x2-keppitreenien sokkeloissa. Mökön kepit ovat erittäin mainiota katseltavaa, joten Maijan opastuksella ollaan Nokinkin kanssa lähdetty tutkailemaan keppejä ihan uudesta näkökulmasta. :)
Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että Noki metsästää oikeaa väliä neljän kepin seasta. Aivot sauhuten se kyllä löytää oikean välin ihan mistä kulmasta tahansa, jos vain malttaa keskittyä. Välillä homma menee aivosauhun takia pelkäksi pomppimiseksi ja karjumiseksi (siis Nokin osalta - minä seison viileänä viilipyttynä vieressä ;). Ensimmäisen välin löytäminen etenkin niistä inhottavista avokulmista on neljälläkin kepillä haastavaa, mutta tänään taidettiin Maijan kanssa pähkäillen tehdä läpimurto tässäkin pulmassa. Huomattiin, että ensimmäisen välin löytäminen vahvistui ja varmistui huomattavasti, kun huikkasin "jeee!" oikean välin kohdalla ja "oho!" kun valituksi tuli väärä väli. Olin kyllä aikaisemminkin ohotellut väärää väliä, mutta olin tyhmyyksissäni jättänyt jeejettelemättä oikean välin.
Nyt siis toimintasuunnitelma on seuraava:
1. Oikean välin kohdalla sanon "jee!"
2. Oikean välin jälkeen Noki tekee seuraavan välin ja naksautan sen kohdalla -> lelu lentää palkaksi.
3. Väärän välin kohdalla sanon "oho!" ja olen passiivinen.
4. Treeniä vaikeutetaan mahdollisimman jatkuvalla syötöllä tavalla tai toiselle. Kun "kipupiste" (eli se, ettei homma enää meinaa onnistua) löytyy, odotan, että Noki tekee oikein. EN auta. Kun Noki tekee oikein, palkkaan ja kehun isosti ja helpotan seuraavaa suoritusta.
Saas nähdä, miten äijän käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti