lauantai 28. helmikuuta 2015

1. luva kakkosluokasta

Onhan tuossa vielä tekemistä. :D Ei ollut sujuvinta, pulmattominta tai saumattominta. Mutta tänään ei sentään ollut APUAPANIIKKI!-fiilis. Puomia pitää saada ihan huomattavasti nopeammaksi ja muutenkin karsia turhaa jarruttelua ja kaarteita. Mutta hitsi tuota A:ta! Se on ihan tsiljardi kertaa parempi kuin koskaan kisoissa. Jipii. Jipii. Jipii! Aivan supermahtavaa, jos ja kun nyt pystytään lähtemään työstämään uusia juttuja.

Hypärillä ällistystä herätti jo ennen tutustumista lähestyminen kepeille. Videolta näkee, että otan kepeille lähestymisen aikana kolme pientä töppöaskelta. Jos esteväli olisi sen 5 metriä, mitä sen pitäisi sääntöjen mukaan olla, yhden askeleen pituus pitäisi olla 1,7 metriä. Sitä voi sitten pohtia, ottaako tälläinen 152cm pitkä ihminen tuolla videolla yli itsensä pituisi harppauksia. Mielestäni ei. Oma arvioni on, että otan kolme ehkä 50-80cm pitää töpöaskelta, eli esteväli on pari metriä pitkä - tai lyhyt.

Pohdintaa sai aikaan myös suoran putken jälkeen ollut hyppy heti radan alussa. Päädyin takanaleikkaukseen, koska en uskonut juoksevani suoraa putkea Pikaa nopeammin. Harmi vain takanaleikkauskin oli aivan pyllystä, koska pussi oli ohjaajan juoksulinjalla. Etäisesti pohdin myös pussin layeroinnin mahdollisuutta, mutta näin ohjaamalla olisin ollut autuaan myöhässä ja sijainniltani ihan pielessä seuraavan hypyn ja sitä seuranneen putken ohjaamisesta. Pussi puolestaan syötti muurilta niin ohi, etten uskaltanut lähteä puskemaan Pikan linjalle pussin toiselta puolelta. Päädyin takanaleikkaukseen, vaikkei sekään kauhean toimivalta tuntunut.

Mutta kokonaisuutena päivästä jäi tosi hyvä mieli! Oltiin Pikkarin kanssa samalla radalla hirmu pitkälti. Paljon on vielä tekemistä, mutta se ei haittaa. Treenaaminen on kivaa ja haasteita kohti mennään hymyillen. :)



Ei kommentteja: