lauantai 16. toukokuuta 2015

WROOOOM.

Mustavalkoiset pääsivät italialaisen Sandra Deiddan radoille Kotkaan. Ja voi pojat, se oli hauskaa! :D

Eka rata oli muuten varsin mukava, mutta poistuminen juoksuA:lta oli aika kiireellä maustettu. Piti kiertää A:n alla suorana ollut putki ja ehtiä ohjaamaan koira A:n jälkeen vaikeassa kulmassa olleeseen takaakiertoon. Mutta kyllähän sitä sitten ehti, kun juoksi. Harmi vaan, en ollut pistänyt ajatustakaan sille faktalle, että tuon takaakierron tehdessään koira näkee puomin ylösmenon koko takaakierron ajan. Ihan vieressä oli myös putken suu, jonne oli tarkoitus mennä. Luotin vain sokeasti siihen, että Noki osaa erottelun - varsinkin, kun putki ei edes ollut puomin alla. Mutta mutta. Aika vähänhän siinä on sitten enää "PUTKEEEEN AAARGHHHH!" -huudolla merkitystä, kun Noki on ehtinyt lukita jo sekunteja etukäteen takuuvarmaksi seuraavaksi esteeksi puomin. Etutassut kävivät puomilla, joten hyllyhän siitä tuli. Kokonaisuutena rata oli kuitenkin hitonmoista yhteistykitystä. Niin sujuvaa. Niin vaivatonta.

Toinen rata oli hyppäri, jossa menin kutsumaan kakkosesteen taakse ihmisnuolena. No. Lievä epäröinti ohjauksen soveltuvuuden osalta kostautui ja epäröin ne ratkaisevat sadasosat, joiden jälkeen olinkin Nokin tiellä sen verran, että Noki joutui pudottamaan riman. Rimaa lukuunottamatta rata olikin sitten taas ihan unelmaa. Minä keskityin juoksemaan ja olemaan ajoissa, enkä suonut ajatustakaan sille, voinko vedättää, lukeeko Noki itse rataa ja pitäisikö jossain odotella. Ei. Kepeillä vedätin sivusuunnassa kahden esteen päähän sillä aikaa, kun Noki nakutti keppejään, ja serpentiinissä kirmasin niin lujaa edelle kuin jaloista lähti. Etenemällä 5,11m/s oltaisiin voitettu ja hyppyvalioiduttu, jos en olisi ryssinyt sitä yhtä rimaa.

Mentiin sellaista kyytiä, että ei kyllä hävetä verrata aikaa kaikkiin tuloksen tehneisiin. Mentiin ihan rinta rinnan nopeimpien bortsujen kanssa. NII TÄÄLTÄ TULLAAN, PAIMENET! ;)
..ja sen jälkeen tuli Pikan vuoro suorittaa samat radat. :D

Hypäri sujui suorastaan loistavasti!! ..esteelle 6 asti. :D (No, onhan sekin jo jotain!) Sen jälkeen Pikkari menee vauhdin huumaan, ottaa skabaa jalkojeni vauhdin kanssa ja ohittelee serpentiinissä esteen. Jatkettiin kuitenkin tykitystä, koska mitä sitä korjaamaan, ei siihen samaa vauhtia olisi saanut enää, että Pikkaria olisi saanut opetettua keskittymään kisatilanteessa. Sitten mennään taas kolme estettä hienosti ja kepeillekin löydetään sisään tosi upeasti! Hyllyn takia päätän vedättää kepeillä sivusuunnassa, mutta eihän tuo pikkumies vielä oikein pysty eikä kykene. Uusitaan kepit ja sen jälkeen päästään siihen WROOOOOMiin.


Pikalle "MENEMENE!" -käsky oli SOKKA IRTI! -ilmoitus. Nokin kanssa olin vedättänyt aina pituudelle asti keppien aikana, joten pituudelta vasemmalla olleelle hypylle ehti suorastaan seisoskelemaan. Pikan kanssa jouduin ohjaamaan kepit loppuun asti, joten olin aivan tautisen myöhässä jatkon kannalta. Keppien jälkeen huusin sokkairti-käskyn ja sinne se meni. Menemene on kerta toisensa perään yhtä hallitsematon. :D Pika pisteli täysillä eteenpäin eikä taakseen katsellut. Ei se kyllä katsellut myöskään sivuilleen, sillä se kiersi niin kaukaa, että kävi kaartamassa koko seuraavan esteen ympäri. Ei toivoakaan, että olisin saanut karva-apinaan _mitään_ hallintaa sokkairti-hetken aikana. :D Voi pyhä lehmä. Kun tuon irtoamisvauhdin ja -innon saisi hallintaan niin, että Pikaa voisi ohjata kääntymään jollakin taikakäskyllä selän takaa, niin se olisi hienoa se. Tuossa kohdassa olisi ollut todella näyttävää lähettää Pikkari menemenellä kauas eteen ja sitten ottaa se vastaan, kun sen olisi saanut käskyllä kaartamaan vasemmalla olleelle hypylle. Mutta enpä vielä oikein tiedä, millä tempulla Pikkarin saisi opetettua käyttämään korvia myös sokkairti-hetkissä. Tätä täytyy alkaa työstää, sillä onhan tuo eteen irtoaminen ihan hurjan hauska ja hyödyllinenkin taito, jos se vain ei tarkoittaisi täydellistä hallinnan katoamista.. ;)

Tokalla radalla Pika lipsahtelee useammallekin hyllyesteelle. Lopulta hyllyjä on varmaankin yhden IKEAllisen verran, joten laukataan pois radalta. :D Kepit sentään saatiin taas tehtyä hienolla sisäänmenolla, joten joku juttu alkaa sujuakin! :)

Hauskaa oli - ja ainakin toistaiseksi nautin hurjasti Pikkarin sokkairti-puolesta. Käännöksissä sen vauhti saisi vielä nousta, mutta suoralla se kyllä antaa kroppansa laulaa vauhdin huumaa.

Ei kommentteja: