Lauantaina käytiin mustavalkoisten kanssa ottamassa osaa Helsingin seudun kennelpiirin piirimestiksiin ja sunnuntaina vuorossa olivat joukkuskabat. Pika pääsi ensimmäistä kertaa edustamaan seuraa joukkuekoirana ja Noki oli joukkueessa jo ties miten monetta kertaa. :)
Yksilöradoilla paketti ei ollut kasassa missään kohdassa ihan täysin. Noki tuli renkaasta ohi, kun sille lähestyttiin vaikeasta kulmasta, takana odotti putki ja minä valssasin renkaan edessä. En lähtenyt korjaamaan, koska tilanne tuli niin yllättäen, enkä enää olisi saanut oikeastaan mitenkään pakettia takaisin kasaan. Myös radan lopussa tuli kaikenlaista hässäkkää, kun ensin yliohjasin ja sitten aliohjasin. :D Toisella radalla pisteltiin tosi hyvää kyytiä puoliväliin asti. Sitten tulee välistäveto, josta pitäisi päästä lähtemään ihan hiton haipakkaa eteenpäin, mutta eihän siitä päässyt. Jään nallina kalliolle, kun Noki karauttaa ohitseni ja se on sitten siinä. En vain ehdi kertomaan, mihin pitää mennä.
Pikan ensimmäinen rata kaatuu putkesta kaarrattamiseen. Arvasinkin jo etukäteen, että jos joku kohta ei toimi, niin se on juuri se. Putken jälkeen ollutta hyppyä ei voinut jäädä ohjaamaan, koska jatkoon oli hirmuinen kiire. Ja koska Pika saa mahdollisuuden kaarrattaa, niin senhän se tekee. Pinkoo hypyn ohi tukka hulmuten. Toisella radalla väännetään maailmanlopun nolla, kun oikein mikään kohta ei suju vaivattomasti. :D Ei se videolta niin pahalta näytä: vähän töksähtelee siellä täällä, mutta juostessa se tuntui siltä, ettei missään vaiheessa päästy yhteiseen rytmiin kiinni.
Tänään joukkueradalla otetaan kielto pituudelta, kun pituuden jälkeen oleva putki syöttää jaloille ja polven leikkauksen jälkeen olen ollut noiden putken eteen juoksemisten suhteen aika kauhuissani. Pelkään ensisijaisesti omien polvieni puolesta, vaikka toki siinä koiraakin voi sattua pahastikin, jos putkesta tulee suoraan jaloille. Pikan radalla kyseinen pelko aiheuttaa sen, etten uskalla jäädä ohjaamaan pituutta, vaan yritän päästä mahdollisimman pitkälle ennen kuin Pika ehtii putkeen. Eihän siinä sitten tietenkään mikään enää ohjaa pituudelle, joten Pika tulee siitä ohi. Ja tämän seurauksena päästään testaamaan juuri sitä, mitä käy, kun koira ja ohjaaja tulevat putken suulle yhtä aikaa. Suusta pääsee kovaääninen kirosana ja tunnen, miten kasvoille leviää todella synkkä ilme. Siinä kohdassa otti päähän aivan todella huolella se, että olin joutunut riskeeraamaan terveyteni typerän ratapohjan vuoksi. Onneksi tuomari ottaa huoleni tosissaan, kun käyn ennen maksien rataa kysymässä, että kai tuomari muuttaa rataa makseille, koska kyseinen kohta on vaarallinen. Rata muutetaan ja hyvä niin, koska en tiedä mihin päätökseen olisin Nokin ohjaamisen osalta tullut. Olisinko ottanut riskin ja juossut 17 kiloisen koiran eteen? Vai olisinko vain päästänyt Nokin tulemaan putkesta ja sitten elänyt hetkessä ja yrittänyt vain estää hylkäyksen? En tiedä.
I-hahin medijoukkue tekee Pikan kieltovitosen lisäksi nollan, nollan ja kympin, ja lopputuloksissa joukkueemme kipuaa pronssille. :) Maksit nakuttavat kolme hyllyä ja vitosen, joten tuloksilla juhlitaan joukkueen kesken hilpeän "no sehän meni tasaisesti" -tunnelman vallitessa. :D
Pika joukkueradalla, kielto jaloille syöttävää putkea ennen
Noki joukkueradalla, muurin palikka putoaa ja keppien jälkeen ohjaaja kikkailee koiran ohi hypystä
Pikan yksilöhypäri, jossa tulee kohtalaisen monta hyllyä :D
Viimeisen videon lopussa taustalla joku nauraa, että siinä ei jäädä hinkkaamaan - mehän siis Pikan kanssa jatketaan matkaa jokaisen hylkäyksen jälkeen. En oikein nykyään enää koe mielekkääksi lähteä korjailemaan, kun ei se korjailu johda kovin kauheasti mihinkään. Paljon mukavampaa molemmille on jatkaa matkaa ilman töksähtelyjä, jos se vain mitenkään on mahdollista. Keppivirheet korjaan ja selkeät ohjauksesta huolimatta otetut kiellot, mutta jos Pika (tai Nokikin) tulee hypystä ohi tai irtoaa väärään putken päähän, niin mitä sitä hinkkaamaan, rytmi vain menee ihan mönkään sellaisesta ja hauska vauhdikas tekeminen katkeaa. :) Etenkin, kun on enemmän kuin todennäköistä, että hypyn ohitus johtuu siitä, että olen ohjannut hypyn huonosti tai tehnyt jotain muuta sellaista, että koira tekee väärän esteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti