isipappa voimantunnossaan

Tänä aamuna Pikkarista tuli isä toistamiseen. :) Maailmaan putkahti kaksi beigeä urosta, kaksi mustaa urosta, yksi musta pikkuprinsessa ja yksi enkelipentuna syntynyt beige tyttö. Hauskaa, että Pika sai tyttären ja surullista, että toinen tytär oli kuollut jo ennen syntymää. Mukavaa oli saada tietää myös se, että Pikkari kuljettaa värigeeneissään beigeä väriä mukanaan. :) Toivottavasti Fii ja pennut voivat hyvin tulevina viikkoina. Pentuja pääsen katsomaan sitten marraskuussa.

Espanjan Pilar-morsian puolestaan synnyttää 1-2 viikon sisällä. Jospa sieltä saadaan lisää prinsessoja Pikkarin soturijoukkioon. :)

Ehkäpä juuri kasvaneen soturijoukon ansiosta Pika tänään päätti, että on aika vihdoinkin nousta tässä laumassa Kolan kakkosmieheksi ohi Nokista. Istuin iltaruuan jälkeen poikien kanssa olohuoneen lattialla höpisemässä. (Koirat osaavat arvostaa riimirunoutta.) Ja ihan yllättäen ja täysin kulman takaa Pika alkaa yhtäkkiä murista. Ei mitään pikkumurinaa, vaan ihan sellaista "NYT EI NAURATA!" -ärinämurinaa. Kola on ottanut tavaksi tulla minun luokseni, jos Pikan ja sen välit syystä tai toisesta kiristyvät. Se on kerrassaan hyvä tapa, sillä noissa hetkissä Kola luovuttaa Pikan osalta ratkaisun avaimet minun käsiini ja vetäytyy henkisenä voittajana, koska se on minun lähelläni turvassa. Niinpä Kola nytkin otti askelia minua kohti ja laskeutui mielenrauhaan. Siksi ihmetyttikin, kun Pika jatkoi selkäni takana murinaa. Mutta miksipä ei olisi jatkanut, murinan kohde kun ei ollutkaan Kola - vaan Noki! Noki oli ahdistunut välittömästi, kun murina alkoi. Noki murisi ja perusti itseluottamuksensa puhtaasti siihen, että se on minun lähelläni. Ja täytyy sanoa, että kertaalleen Kolan pureman naamaan saatuani en enää uudelleen aio tieten tahtoen hakeutua tilanteeseen, jossa koirat alkavat fyysisesti ottaa mittaa toisistaan naamani korkeudella. Niinpä asetuin Nokin puolelle ja pakotin sillä Pikan väistämään. Pika väisti minua, mutta ei kyllä takuulla väistänyt Nokia. Ainakaan henkisesti. Palo kuitenkin katosi lopulta Pikan silmistä ja Noki alkoi rakennella rauhaa Pikan silmiä nuolemalla. Ja heti perään Noki heittäytyi lattialle selälleen Pikan jalkoihin.

Vain paria minuuttia aiemmin käynnissä oli vallanvaihto.

Nyt täytyy kyllä sanoa, että enpä tiedä, onko Noki enää kakkosmies. Saattaa olla, että tällä päivämäärällä se on siirtynyt kokonaan pikkuäiskän rooliin. Toisaalta voi olla, että minun väliintuloni siirsi Nokin viraltapanoa tuonnemmaksi. Paria minuuttia myöhemmin mustavalkoiset nukkuivat jo sohvalla kylki kylkeä vasten rentoina kuin pehmolelut eli minkäänlaista kaunaa tai riitaa poikien välillä ei tuosta hetkestä jäänyt. Tilanne oli välittömästi ohi, kun Noki alkoi nuolla Pikan naamaa ja kellistyi selälleen.

Jos Kolaa ei olisi, Noki olisi aikapäivää sitten jo päätynyt laumajärjestyksessä pohjimmaiseksi. Pikan ei tarvitsisi mitään muuta kuin pistää Nokille henkistä painetta ja laittaa Noki väistämään. Se riittäisi. Enkä usko, että Noki kovin montaa hetkeä vastustaisi painetta. Mutta nyt Noki saa Kolalta tukea ja toisaalta Kolan läsnäolo estää Pikaa pistämästä Nokia riittävän kovan paikan eteen.